"törkeintä" mitä olette lääkäriltä kuulleet?

Mä tiedän ton tunteen, kävi just samoin. Onneksi sitten sentään kassalla (olin siis yksityisellä) oli ihana täti joka lohdutti minua ja miestäni ihanasti. Jäi ikuisesti hän kyllä mieleeni!

Samanlainen tilanne, samanlainen lääkäri, samanlaiset sanat höystettynä vielä sillä että elämä on tämmöstä.

naispotilaalle: Kuulkaa rouva, teillä on nuppivika.

mutta porot vedin nokkaan joka tapauksessa. Pojalla oli nielutulehdus ja korvatulehdus, eikä siten ollut syönyt mitään pitkiin. Vein hänet lääkäriin ja nappasin suklaapatukan mukaan, että söisi matkalla. Ajattelin yksinkertaisesti helpottaa kaikkien elämää tällä. Pojalla oli jämät vielä kourassa, kun menimme sisälle. Lääkäri kysyi oireita tietenkin ja sanoin, ettei lapsi ole pystynyt syömään oikein mitään pariin päivään. Lääkäri hymyili vinosti ja sanoi, että "suklaa maistuu kuitenkin" ja haki koneelle pojan kasvukäyrät! Ja tutki niitä hetken. Poikamme on pitkä ja siihen aikaan vielä lapsenpyöreä, mutta ei missään tapauksessa lähelläkään lihavaa. Suutuin oikeastaan jälkeenpäin. Olisi pitänyt antaa lääkärille takaisin niin, että tuntuu.

Pisti kyllä huvittamaan kun olin raskaana ja ekassa lääkärintarkastuksessa. Lääkäri sanoi että kuunnellaan ne sydänäänet, ne ehkä kuuluu jo ehkä ei. Kuuluhan ne, lääkäri puhkes hymyyn ja sanoi että "sulla kuuluu jo kun olet hoikka, läskeille yleensä vielä tässä vaiheessa kuulu ja sitten itkeä tihrustaa kun ei lihan läpi mitään kuulu"



Sama lääkäri teki mulle jälkitutkimuksen. Pahoittelin että mulla oli jälkivuotoa vielä silloin, lääkäri tokas "ei se mitää, tietäisitpä vaan mitä kaikkia röörejä mä joudun tonkimaan"

keskenmenon viikoilla 13+

Lääkärin mielestä en tarvinnut sairaslomaa (olin asiakaspalvelutyössä)kun "Ei tää oo mikään s-lomaa vaativa asia". Että tiskin taakse vaan hymyilemään asiakkaille turvonnein silmin odottamaan kaavintaan pääsyä....



Lääkäriltä saanut myös noottia ylipainosta Bmi:n ollessa 20!!!

mutta porot vedin nokkaan joka tapauksessa. Pojalla oli nielutulehdus ja korvatulehdus, eikä siten ollut syönyt mitään pitkiin. Vein hänet lääkäriin ja nappasin suklaapatukan mukaan, että söisi matkalla. Ajattelin yksinkertaisesti helpottaa kaikkien elämää tällä. Pojalla oli jämät vielä kourassa, kun menimme sisälle. Lääkäri kysyi oireita tietenkin ja sanoin, ettei lapsi ole pystynyt syömään oikein mitään pariin päivään. Lääkäri hymyili vinosti ja sanoi, että "suklaa maistuu kuitenkin" ja haki koneelle pojan kasvukäyrät! Ja tutki niitä hetken. Poikamme on pitkä ja siihen aikaan vielä lapsenpyöreä, mutta ei missään tapauksessa lähelläkään lihavaa. Suutuin oikeastaan jälkeenpäin. Olisi pitänyt antaa lääkärille takaisin niin, että tuntuu.

"potilas ei vaikuta kivuliaalta"



tuntui tosi vähättelevältä kun itsellä kuitenkin oli niitä kipuja. mahdoinkohan toimia/kertoa liian normaalisti että ei uskonut mun kärsivän kivuista.

Olin juuri saanut tietää, että pojallamme 3 kk on aivojen kehityshäiriö, kehitys pysähtyi, ja elää max 10-vuotiaaksi. Romahdin, jouduin suljetulle hetkeksi ja sain 8 kk sairasloman.



Työpaikkani lääkäri sanoi:



" Nyt tulet töihin märehtimästä sieltä kotoa tätä asiaa, sinulle tekee hyvää saada ajatukset tästä pois. (teen erittäin vaativaa asiakaspalvelutyötä). Eikö ole mitään sopeutumiskurssia, minkä voisit käydä? Kyllä ne lääkärit sitten liian helpolla antaa näitä pitkiä sairaslomia....Minä vaan varoitan, että jos sairasloma vielä tästä jatkuu, niin työantajalla on oikeus irtisanoa...no sanoinkos minä nyt jotain hullua....(itkin tässä vaiheessa jo kuin vesiputous...))"



kaksi vuotta aikaisemmin yksi lapsistamme kuoli kohtuuni raskauden lopussa. Kätilö vihaisena: "Tapahtunut mikä tapahtunut, ei sille nyt enää mitään voi!" ja toinen: "Ja mitäs täällä itketään!!!" kun makasin muutama tunti myöhemmin osastolla....



Kyseisestä raskaudesta ja kuolleen lapsen synnytyksestä (menetin vielä 4,5 litraa verta sektiossa) oli 5 vk, kun oli jälkitarkastus. Neuvolassa lääkäriämmä ei tervehtinyt, ei sanonut sanaakaan koko tutkimuksen aikana, oli ihan raivona kun vuosin verta (ekat kk:t) ja kaikki paikat veressä....Lopuksi:"Kyllä sinun pitää nyt saada nämä raskauskilot pois, puoli vuotta on aikaa, muuten ne jäävät lopullisesti." Painoin 84 kg/171 cm, ja hänen mielestään kiloja oli liikaa 20....V%&¤%u ei olis kilot voineet vähempää kiinnostaa.



Vielä pitää kertoa naistenklinikan kätilöistä....Varatessamme mieheni kanssa kontrolliaikoja (kaksi kaksosraskautta, juoksimme siellä koko ajan), mieheni tutkiessa kalenteriaan:



" Me ei täällä isien aikataulujen mukaan hypitä" ja " ei se varmaan sun isä-lapsisuhdetta nyt vahingoita, jos et joskus pääse mukaan..." (eka raskaus pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen, ja mies ihan innoissaan mukana....vähän into laski näitten kommenttien jälkeen...)

hammaslääkäri totesi minulle että "niin nätti tyttö mutta niin tyhmä". Ja tämä sen jälkeen kun kysyin onko hammasraudat ainoa vaihtoehto.

Jos olisit koira, sut lopettaisiin.

Miten joku voi sanoa tollasia asioita potilaalle tai ihmiselle yleensä...

Olin jotain 10-vuotias kun kävin hammaslääkärillä rutiinitarkastuksessa. Minulla on aina ollut keltainen hammasluu, mutta hammaslääkäri otti oikein peilin siihen minun naamani eteen ja käski katsoa kuinka rumalta näytän keltaisine hampainineni. "Ei kukaan poika tollaisesta voi tykätä" sanoi vielä. Itkua nieleskelin siinä penkissä. Tekee tosi hyvää muutenkin kiusatulle lapselle. Ensimmäisen reiänkin sain vasta parikymppisenä.



Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin hampaani ovat vieläkin kellertävät. Toinen hammaslääkäri on todennut että toisilla on keltaisemmat, ei sille mitään voi. Muistan kuitenkin ikäni tuon lapsuuden hammaslääkärikäynnin.

oli vatsaperäisestä akuutista sairaudesta johtuneen voimakkaan huimauksen ja pahoinvoinnin hoidoksi kehotti hengittämään paperipussiin ja rauhoittumaan. Niin kyllä se siitä.

harjoittelija, joka teki minulle perustarkastuksen. Tutki jostain syystä myös rintani (?!) ja sanoi, että "onpa löysät kudokset".



Arvaatte varmaan, mitä teki itsetunnolleni.

tietää,että aivoissani oli paha kasvain. Kysyin sitten lääkäriltä,kuultuani kasvaimesta, että lähteekö minulta nyt sitten hiukset? (tyhmä kysymys tiedän,mutta kun ihminen kuulee olevansa vakavasti sairas ja on teini..) No työhönsä tympiintynyt vanhahko mies sitten totesi siihen että: " No mitäköhän sinä luulet niillä hiuksillasi tekevän, kun sinä todennäköisesti kuolet viimeistään leikkauspöydälle. Mutta hiukset kyllä ajellaan pois." Paikalla tuossa oli myös itkevä ja järkyttynyt äitini. Onneksi sain leikkaukseen toisen, työstänsä pitävän, kunnollisen lääkärin. Ja hengissä ollaan. :)

Keskenmenoepäilytilanteessa tunki kätensä kyynärpäätä myöten peräsuoleen varoittamatta. Ultraa ei ko. lääkärillä ollut. Ja sillä persetutkimuksellahan se asia selvisikin ;)

Äidin mielipiteillä ei ole mitään merkitystä täällä, tämä on erikoissairaanhoitoa Kyse siis synnytyksestä

Törkeätä kohtelua olette saaneet osaksenne.

ihmetteli lääkäri kun kerroin painoni:-).

lihashan painaa enemmän kuin läski. Paljonko painoit ja olit pitkä, mikä oli rasva %?