Lue keskustelun säännöt.
Purkaus: miten vihaankaan miehen lasta!
09.01.2010 |
Jos joku olisi joitakin vuosia sitten sanonut, että tällaisiä tunteita voi olla alaikäistä lasta kohtaan, olisin nauranut / halveksinut. Nyt kun tunne on totta, en tiedä mitä tekisin.
Joka kerta, kun näen tämän nuoren, ärsyynnyn ja vihaan, että on tullut pilaamaan taas meidän viikonlopun. Lasken vuosia, että täyttää 18v. eikä sitten toivottavasti tule joka toinen viikonloppu.
Ei varmastikaan ole kenelläkään kivaa näin.
Kommentit (63)
Onko teillä yhteinen vastuu ja sovittu käytäntö tämän nuoren säännöistä ja kasvatuksesta? Onko sinulla tunnetta että saat osallistua lapsen kasvatukseen? Jos ei ole, niin kannattaisi nostaa kissa pöydälle ja keskustella miehesi kanssa.
Lisäksi onko nuorella selvää teidän talon säännöistä? Saako nuori äänensä kuuluville ja otetaanko hänet tasavertaisena mukaan? Jos ei, niin pitäisi.
Itse olen ollut äitipuoli miehen lapselle lapsen 1v:sta lähtien. Alku meni ok, mutta sitten side katkesi. Joka kerta kun lapsi tuli meille, tuntui että meille tuli vieras, jonka mukaan minun piti elää. Minäkin häpesin kertoa lapsesta muille ja inhosin noita viikonloppuja kun hän oli meillä.
Onneksi ja minusta huolimatta lapsesta on tullut tasapainoinen hieno mies. Lisäksi hänellä on hyvä suhde mieheni kanssa yhteisiin lapsiin. Se ehkä oli lähinnä se asia, joka avasi silmäni hänen suhteensa. Tosin mennyttä on vaikea korjata.
Vasta omien lasteni myötä tajusin ja kasvoin joissain asioissa. Opin jotain lapsista ja myös omasta vastuustani. Kyllä me ollaan miehen kanssa väännetty omien lasten kasvatuksesta, mutta en tajunnut aikanaan vääntää poikapuolen kasvatuksesta: Olisi pitänyt! Kun löytää sen yhteisen linjan miehen kanssa, niin homma sujuu. Lisäksi en uskaltanut päästää lasta lähelle minua, vasta omat lapseni olen uskaltanut. Tunteiden ja oman haavoittuvaisuudenkin näyttäminen on vaikeata sellaiselle jonka kanssa ei elä päivittäin. Pitäisi vain uskaltaa ja luottaa ottaa se kontakti.
Ja minä en ikimaailmassa ollut valmis äitipuoleksi, mieheen minä ihastuin. Olin vasta 18v uusperheessä elänyt ja vanhempien avioeron kokenut, yh:n lapsi, jonka toinen vanhemmista oli alkoholisti ja toinen läheisriippuvainen ja hitusen mielenterveysongelmista kärsinyt. Ei siinä perheessä kasvettu aikuiseksi, en todellakaan ajatellut lapsipuoltani, kun en edes jaksanut ajatella itseäni. Pitkä matka siitä on tultu, mutta kasvaminen minulla on tapahtunut lapsipuoleni näkökulmasta liian myöhään vasta omien lasteni myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen kanssa pari yhteistä lasta, miehen oma lapsi mukana 50/50 periaatteella.
Näiden tietämättömien ja ymmärtämättömien kommenteista huolimatta ihan normaaleja tunteita sinulla. Tunteehan äiti joskus vihaa omien lastensakin suhteen, jos siis on itselleen rehellinen. Heijastuu ehkä osittain omasta epäonnistumisen pelosta vanhempana. Kovasta toiveesta olla täydellinen äiti tai äitipuoli.
Itsellä auttaa se, kun vietän aikaa tämän lapsipuolen kanssa. Koen, että vihantunteet johtuvat aikuisen roolin menettämisen pelosta. Ts. pelkään ehkä, ettei lapsipuoli pidä minua vanhempana meidän perheessä. Joskus koen, että mieheni käytös ei myöskään tue rooliani tarpeeksi.
Lapsi on kuitenkin sinulle tietyllä tapaa vieras, etkä ole samanlaisessa asemassa häneen nähden kuin omiin lapsiisi. Valtasi on siis valmiiksi kyseenalaistettu ja koet oikeutetusti kiukkua mikäli miehesi ei tue sinulle kuuluvaa perheen vanhemman roolia myös tämän lapsipuolen kohdalla.
Mitä ihmettä mies tekee naisella joka vihaa hänen lastaan? Saatat tulevaisuudessa olla niin perseelle ammuttu karhu ettei lapsi enää isänsä luokse voi mennä koska tuntee ettei ole haluttu vieras.
Teidän perheeseenne se lapsi kuuluu, halusit tai et.
Ei oo normaalia aikuiselta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistathan kuitenkin, että lapsi ei ole voinut valita vanhempiaan ja on syytön koko tilanteeseen.
viikonlopuksi muuta menoa ja anna isän+lapsen viettää laatuaikaa ilman pingottunutta äitipuolta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuollaisessa ilmapiirissä kun elää niin kyllä se varhaisaikuisikäkin menee aika vituilleen..
Että suksi sinä lehmä vittuun ja jätä viattomat lapset rauhaan!
provosoi tahallaan.
Pahinta mitä voit tehdä on provosoitua. Siihenhän hän juuri pyrkii, että sinä vajoat samalle tasolle. Ole aikuinen ja lakkaa vihaamasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet sen verran ylikierroksilla ja olet löytänyt tunteillesi väärän syntipukin.
Terapiaankaan hakeutuminen ei haittaisi.
Jos et hoida itseäsi tilanne vaan pahenee, alkoholisoituminen on yleisin itselääkityskeino.
mieti vähän miltä lapsesta tuntuu,muista että olet AINA KAKKONEN!!! itse seurustelin miehen kanssa joka oli mun 6vpojasta mustis,todella vaikutti meidän väleihin,joten otin pojan kainaloon ja lähdettiin!! sinne jäi parkumaan ja sai nyt olla "omassa rauhassa" ei haisevaa lasta,ei meteliä mut onpa ainakin YKSIN!!MENEPPÄ SITTEN MUIJA HOITOON!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juttelemaan, joko perheneuvolaan tai yksityiselle psykologille. Voimakkaat vihantunteet eivät varmaankaan ole alun perin tämän lapsen aiheuttamia, vaan voivat olla jotakin jäänteitä omasta lapsuudestasi. Ellet käsittele negatiivisia tunteita tietoisesti ne saattavat myrkyttää elämääsi ja pahimmassa tapauksessa pilata suhteesi tähän mieheen.
provosoi tahallaan. Pahinta mitä voit tehdä on provosoitua. Siihenhän hän juuri pyrkii, että sinä vajoat samalle tasolle. Ole aikuinen ja lakkaa vihaamasta!
on myös syytä minussakin, en ole esim 10v. aikana missään työpaikassa, kaveripiirissä yms. sanonut, että minulla on lapsipuoli ts. olen yrittänyt elää kuin häntä ei olisikaan. Ilmaa, sitä tämä lapsi/nuori on minulle. En edes puhu jos ei ole ihan pakko.
Ja ne, jotka vaahtoavat eroamista: en kai minä hyvää miestä jätä yhden aviottoman lapsen takia + saata meidän lapsia vastaavaan tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus toisen lapsi voi olla niiiiin ärsyttävä, että ei kestä vaikka kuinka yrittäisi sietää.
miehen kanssa pari yhteistä lasta, miehen oma lapsi mukana 50/50 periaatteella.
Näiden tietämättömien ja ymmärtämättömien kommenteista huolimatta ihan normaaleja tunteita sinulla. Tunteehan äiti joskus vihaa omien lastensakin suhteen, jos siis on itselleen rehellinen. Heijastuu ehkä osittain omasta epäonnistumisen pelosta vanhempana. Kovasta toiveesta olla täydellinen äiti tai äitipuoli.
Itsellä auttaa se, kun vietän aikaa tämän lapsipuolen kanssa. Koen, että vihantunteet johtuvat aikuisen roolin menettämisen pelosta. Ts. pelkään ehkä, ettei lapsipuoli pidä minua vanhempana meidän perheessä. Joskus koen, että mieheni käytös ei myöskään tue rooliani tarpeeksi.
Lapsi on kuitenkin sinulle tietyllä tapaa vieras, etkä ole samanlaisessa asemassa häneen nähden kuin omiin lapsiisi. Valtasi on siis valmiiksi kyseenalaistettu ja koet oikeutetusti kiukkua mikäli miehesi ei tue sinulle kuuluvaa perheen vanhemman roolia myös tämän lapsipuolen kohdalla.
normaaleja. Toki jokainen vanhempi hetkellisesti vihaa lastaan, mutta ne ovat ohi kiitäviä hetkiä, kun raivopäinen lapsi hajoittaa Selma-tädiltä perityn Ming-vaasin voi hetkellisesti ajatella että p..leen kakara nyt minä sinut listin, mutta jo siinä vaiheessa kun ajatus on listin kohdassa tajuaa, ettei koskaan missään tapauksesssa niin tekisi, jos siis on normaali ihminen.
Mutta jos suunnittelee viikonlopun ruokalistan niin että tekee varmasti lapselle epämieluista ruokaa on ainakin todella epämiellyttävä ihminen, kyökkipsykologina en osaa lievempää diagnoosia antaa.
Itsellä vaan 10 vuotta odotusta jäjellä...
Onkohan ap narsisti tai muuten oma tunne-elämän kehitys jäänyt kesken? Mitä luulet ap, jos itse vaikka potkaisisit tyhjää ja omille lapsillesi tulisi kaltaisesi äitipuoli; olisiko sinusta ok? Itse olen 10v ollut äitipuoli ja meillä on hyvät välit sekä lapsen, että hänen äitinsä kanssa. Kannattaa jättää ne toisella kierroksella olevat miehet väliin jos ei oma henkinen kantti riitä siihen, mikä tulee mukana.
Lapsi on siihen syytön. Itseäsi voit muuttaa.
Voi hitsi, erotkaa nyt ihmeessä.
Voin sanoa tämän ihan vilpittömästi omasta elämästäni. Elin viikonloput isäni ja "äitipuoleni" kanssa 12 vuoden ajan. Ns äitipuoleni, tunnekypsymätön ja itsekäs olento inhosi minua alusta asti(kyllä lapsi sen huomaa), kohteli huonosti, ilkeästi. Kun isäni sai tämän kanssa lapsia, voit kuvitella, että tämä nainen teki kaikkensa, etten olisi päässyt isäni luo. Voitte olla varmoja, että tästä asiasta on tullut traumoja, olen joutunut puimaan asiaa terapiaa myöten vuosien varrella. Tämä nainen sattui kuolemaan tapaturmaisesti vuosia sitten, voitte olla varmoja, että olin lähes iloinen.
Joten ajatelkaa ennen kuin toimitte. Jos ette kestä lasta, muuttakaa pois.
Vai teitkö sinä niin, eli vaihdoit suoraan vanhasta suhteesta uuteen? Nuo on niitä vaaranpaikkoja, jolloin edellinen suhde ja sen päättyminen jää käsittelemättä, ja sitten ne jutut tulevat esille myöhemmin jossain eri muodossa.
Aina pitäisi muistaa se, että suhteeseen lähdetään puhtaalta pöydältä. Juuri nuo lapset ovat hyvä syy pitää huolta siitä, ettei vanhoja painolasteja kanneta mukana, sillä lapsethan siitä kärsivät, kuten tässäkin.