Lue keskustelun säännöt.
Purkaus: miten vihaankaan miehen lasta!
09.01.2010 |
Jos joku olisi joitakin vuosia sitten sanonut, että tällaisiä tunteita voi olla alaikäistä lasta kohtaan, olisin nauranut / halveksinut. Nyt kun tunne on totta, en tiedä mitä tekisin.
Joka kerta, kun näen tämän nuoren, ärsyynnyn ja vihaan, että on tullut pilaamaan taas meidän viikonlopun. Lasken vuosia, että täyttää 18v. eikä sitten toivottavasti tule joka toinen viikonloppu.
Ei varmastikaan ole kenelläkään kivaa näin.
Kommentit (63)
Relata en osaa, pikemminkin jo pari päivää ennen vituttelen asiaa. Ostan muutes aina ruokia, joista tiedän, että lapsi ei pidä, ts. inhoan yli kaiken tälläkin tasolla. Emme koskaan tee/harrasta yhdessä mitään. Annan toki mieheni tehdä lapsensa kanssa.
Nyt, kun tämän kirjoitin tajuan itsekin, kuinka syvää vihani on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Relata en osaa, pikemminkin jo pari päivää ennen vituttelen asiaa. Ostan muutes aina ruokia, joista tiedän, että lapsi ei pidä, ts. inhoan yli kaiken tälläkin tasolla. Emme koskaan tee/harrasta yhdessä mitään. Annan toki mieheni tehdä lapsensa kanssa. Nyt, kun tämän kirjoitin tajuan itsekin, kuinka syvää vihani on.
Mitä hittoa alunperinkään otit miestä jolla on lapsi. Toivon että tämä on provo.
Relata en osaa, pikemminkin jo pari päivää ennen vituttelen asiaa. Ostan muutes aina ruokia, joista tiedän, että lapsi ei pidä, ts. inhoan yli kaiken tälläkin tasolla. Emme koskaan tee/harrasta yhdessä mitään. Annan toki mieheni tehdä lapsensa kanssa.
Nyt, kun tämän kirjoitin tajuan itsekin, kuinka syvää vihani on.
Sun täytyy hankkia itselles apua. Sori kun oon tyly, mutta ei tuossa mikään päänsilittely auta. Sinä olet aikuinen, mutta käyttäydyt kuin lapsi.
Miten tämä lapsiparka reagoi suhun? (Täytyy kyllä myöntää, että jos huonosti, niin ei mikään ihme..)
tutustu edes lapseen,ja mitä sä vittuilet sun miehelles siitä pari pvää ennen!!nautitko itse tilanteesta?et taatusti..onko lapsen äiti puuttunut asiaan?varmaan on lapsi kertonut äidilleen sinusta...
joka on sitten pois esim. omilta lapsiltasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ja hänen lapsensa olivat paljon onnellisempia ilman sinua. Oikeasti, olet hirveä ämmä, ihan kuin Lumikin paha äitipuoli.
ja etsii jostain lapselleen paremman äitipuolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasta en edes kotiini päästäisi. Kyse on tilanteesta, kun rakastuu mieheen ja osin lapseenkin, mutta ajan kanssa lapsi käy yhä vastenmielisemmmäksi ja lopulta tunne muuttuu vihaksi. Jo ennen, kun meille tuli yhteisiä lapsia, mutta tunne paheni, kun lapsemme syntyi.
Miehen menneisyys tuntuu taakalta, ja joka kerta, kun tämä lapsi tulee meille, on kuin vieras tulisi kylään. Ts. ei ole normaalia arkea.
Taakka on oikea sana, joten en suosittele kenellekään vastaavaa tilannetta.Mutta ehkä se tästä, tosin en näe mitään tulevaisuutta, johon tarvitsisin tätä lasta. Mieheni toki, mutta minulle lapsi on tyhjää jatkossakin.
sanoisin, että et enää rakasta miestäsi. Siirrät häntä kohtaan tuntemasi vihan hänen lapseensa. Kun lapsi tulee, koet inhoa siitä että toinen samanlainen kuin miehesi tulee kotiinne.
Olet ylipäänsä pettynyt elämään aikuisena. Sinulla on ehkä ollut lapsena ja nuorena suuret unelmat tulevaisuuden varalle. Olet ollut ladattuna (vanhempiesikin taholta) suurilla, mahdollisuuksia täydellä olevalla tulevaisuudella.
Mutta mitä kävikään... sait työn, miehen, kodin ja kivan harrastuksen ja siinä se sitten olikin. Ja voi että kiukuttaa! Kaikki on tuon pienen lapsen syytä, joka sekin tuli tuohon jarruksi! Juu, juuri HÄNEN syytään kaikki! Elämä on pilalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei, niin hartaasti toivon, että hän ymmärtäisi muuttaa keskenään sinne missä pippuri kasvaa. Sekä miehen, että hänen lapsensa olisi huomattavsti parempi elää ilman tuollaista noitaa lähimailla.
*puistatus*
(joka btw on minua alle 10 v nuorempi) vihaamaksi, ja toivon, etten koskaan olisi avannut tätä ketjua. Olen ihan järkyttynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(joka btw on minua alle 10 v nuorempi) vihaamaksi, ja toivon, etten koskaan olisi avannut tätä ketjua. Olen ihan järkyttynyt.
Ja oikeesti, halauksia sinulle, kun olet ap:n kaltaisen naisen kanssa joutunut herkässä murrosiässä tekemisiin.
Minä pidin mieheni lapsista. (mieheni on ex nykyään). Sitten kun omat lapset syntyivät (kaksoset) koin exäni lasten tulon vain riippakivenä, koska olin NIIN uupunut. Minä sentään ymmärsin lähteä aina pois lasteni kanssa, enkä missään vaiheessa ajatellut niin, että exän lapset eivät olisi saaneet tulla meille. Eikä se vika ollut exän lapsissa, missään vaiheessa. Vika oli siinä, että exä ei ottanut vastuuta meidän tuplista eikä myöskään näistä edellisen liiton lapsista. Hän jätti kaiken vastuun kaikista lapsista minulle. Ei jaksanut pitää rajoja näille isommille lapsille ja kaikki jäi todellakin minulle... Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Mutta en sitten ehkä ollutkaan ihan niin hirveä mitä silloin aikanaan ajattelin, sillä nämä ex-mieheni lapset edellisestä liitosta mm. käyvät meillä kylässä ja lapsilla on keskemään aivan loistavat välit. Nyt esim. tämä exän teini-ikäinen poika pyttää pikkuveljeään luistelemaan kanssaan jne. Jos ap et hae terapiaa, niin suosittelen ainakin miettimään, mistä kiukkusi oikeasti johtuu? Osallistuuko miehesi lasten hoitoon? Tsemppiä ap, tiedän miltä sinusta tuntuu! Suosittelen kuitenkin hakemaan asiaan ratkaisua, koska kukaan ei nauti tilanteesta. Sinä pilaat oman elämäsi ja myös omien lastenne elämän. Kyllä he aistivat tunnetilasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin siinä käy kun joku epätoivoinen eukko ei löydä itselleen vapaata miestä. Ei kelpaa kellekään vapaallee vaan joutuu etsimään toisen kierroksen miehiä.
Onhan se toki noloa, että mies on kokenut kaiken eka kertaa jonkun muun kanssa ja nyt on sinun kanssa vain toistoa ja laimeaa.
Muahhaaaaaaa, ei se ihme, että miehen menneisyys on taakka. Kaikkihan nauraa sulle kun yrität selittää, kuinka mies oli onnellinen kun lapsi syntyi ja kuinka hienoa oli kastajaiset yms. Kaikki tietää, että se on käynyt jo eka kertaa jonkun muun kanssa nää hommat jo läpi.
Mutta sitä en ymmärrä, että purkaat tämän vihan lapseen.
(joka btw on minua alle 10 v nuorempi) vihaamaksi, ja toivon, etten koskaan olisi avannut tätä ketjua. Olen ihan järkyttynyt.
tai varmaan alle 10v sinua VANHEMPI ;)
Ja oikeesti, halauksia sinulle, kun olet ap:n kaltaisen naisen kanssa joutunut herkässä murrosiässä tekemisiin.
kirjoitus uudelleen. Exä=kirjoittajan ex-mies eli näiden lasten isä ja myös kirjoittan lasten isä.
Ei, kun luetaan kirjoituksia niin kiukkuisena ja valmiina heti lynkkaamaan jokainen äitipuoli...
Itse olen äitipuoli ja en minä oikein ymmärrä tuota ap:ta, jos nyt on ihan tosissaan. Toisaalta onko tilanne oikeasti noin paha kuin kirjoituksesta saa kuvan? Joskus asiat kärjistyy mielessä ja hyvähän se tänne on purkaa paineet lasten sijaan. Kyllä mullakin on vaikeat hetket ollut takavuosina ja ne on menneet yli sillä, kun olen saanut sättiä miehelle tilannetta. Se on sitä alun sopeutumisvaihetta ensihuuman jälkeen. Sitten elämä alkaa soljua uomissaan ja jokaisella on perheessä paikkansa. Myös äitipuolilla, päättävänä ja vastuullisena aikuisena.:) Rakkaus/kiintymys miehen lapsiin tulee aikanaan, mutta välittää voi alusta asti ja olla oikeudenmukainen.
myös inhoaa molempia veljiäni eikä puhu heille mitään. Aina tarvii hirveen suostuttelun, että voi tulla käymään. Ja ties vaikka minuakin inhoaisi, ei vain näytä sitä. Kauhea tilanne. Ja isä ymmärtää liikaa vaimoansa ja sen on vaimolle vaikeaa ja vaimo haluaisi toimia eri tavalla, mutta ei vaan pysty. Mikä ihmisiä vaivaa?
kokenut, mutta isäni nykyinen vaimo halveksuu minua suunnatomasti. Hänestä on epäreilua, että olen menestynyt paremmin elämässäni, kuin häne oma, saman ikäinen tytär ja olen paremmin palkattu kuin hän.. Vaikka mitä tekisin, en ansaitse kiitosta tai muutakaan häneltä. Jaksoin tätä kolme vuotta, sitten kerroin asian laidan isälleni ja katkaisin välit. Tästä on nyt 2 vuotta ja ainoa asia, mikä kalvaa on se, että menetin isäni samalla.
No, johan taas av-mammat kiskaisi herneen
nenuun.
Minullakin on lapsen näkökulma. Ja totta hemmetissä herneitä on nenässä enenmmän kuin sinne edes mahtuisi. Ja on paljon muutakin.
Tässä kun avauduttiin niin ok: Minä vihaan tuollaista äitipuolta. Hän on ruminta mitä tiedän, alinta roskaa. Hänen toimintansa on kuin lapsen pahoinpitely ja jopa pahempaa. Se jatkuu vuosia ja vuosia. Kohdistuu viattomaan ja heikompaan. On kuin pedofilia.
Sinä suljet silmäsi jolle olen vain "av-mamma" jonka mielipiteillä ei ole väliä ja jonka kommentti on "Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.". Siinä lapsessa jonka elämään vaikutat on "av-mamma"! Ja jokaisessa av-mammassa on lapsi traumoinensa.
Olet psyykkisesti sairas jos et kykene ottamaan palautetta vastaan näinkin vakavassa asiassa ja tuntemaan empatiaa.
Taitaa olla ainoastaan sinun elämä pilalla.