Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen

....täällä on ihan hirmuisesti taas tekstiä . Apua. Huomaa kun ei ole voimia ja jostain syystä nyt aikaakaan täällä tai missään muuallakaan pörrätä tippuu ihan ulos.



Mea... uskon että sulla voi olla ovis - mullakin tuli tosi nopeaa ovisoireet ensimmäisen keskenmenon jälkeen. Ja raskauduinkin sitten heti taas mutta sekinhän tuli kesken sitten (oli se tuulimuna) .



Thelma - jipii jos sulla vuoto oikeasti alkanut ja voimistunut ja pääset "puhdistautuu" ja kiertopäivään 1. Voimia sulle kaikkiin tuleviin koitoksiin (veljesi tilanne) ja parisuhteeseen.



Pyrrhyla, kuulostaa ikävälle tuo tilanne kaikkiaan.. Monenmoisia asioita mutkistamassa matkaa tulla raskaaksi . Ja sinulle ja vauvafanille myös tsemppiä "ukon hoiteluun" elikkäs tässä tarkoitan nyt vauva asiassa samalle viivalle pääsyä.



Mulla oli tänään sitten eka neuvola ja siellä tosiaan ultralla varmistetaan että oikeassa paikassa ollaan ja sykkeet näkyy. Ja siellähän se pikkunen parin sentin mittainen ihmisenalku heilutteli pikkuruisia käsiä ja liikuskeli. Sydän hakkasi melkoista kyytiä. Oli aika kiva tunne nähdä tämä. Ja onneksemme siellä oli vain yksi kasvamassa. Kuten emmyllä niin myös mulla on seuraava eli np-ultra 3.5 ja sitten tulee vielä rakenneultra johonkin vaiheeseen. Hyvälle näyttää tässä vaiheessa ja toivotaan että niin myös jatkuu....



Nyt odottaa pyykkivuori... palataan Inna

Katjalahille plussasta ja Innalle sykkeistä!! Ihan eilen illalla Inna sun viestiä lukiessa tuli kyynel silmään pelkästä onnesta sun puolesta. Ihania uutisia. Ja Katjalah saa vielä koiravaavinkin. Kyllä teille nyt niitä pikkuisia tulossa oikein tuplana;)



Olen käynyt lukemassa juttujanne päivittäin ahkerasti, mutta kirjoittaminen on jäänyt.. Jotenkin tuntuu..hmm..ulkopuoliselta(??). Mistä moinen, en tiedä itsekään. Oon ollut tällä viikolla välillä jotenkin suruisa tai sitten saanut hirveitä raivareita tai itkukohtauksia (ne hormonit!), joten muutenkin vähän sekopäinen olo tässä valloillaan. Luulen, että kun nyt melkein käsillä nuo päivät, jolloin viimeksi meni kesken, niin tämä saa mun tunteet ihan kieroon.



Enpä nyt siis oikein jaksa mitään kunnon kommentointeja, sorry naiset. Kovasti kuitenkin voimaavia haleja etenkin Thelmalle ja Pyrrhylalle. Toivotaan auringon pilkahdusta aikanaan sinnekin. Ja monella muullakin oli ahdistusta joko omassa voinnissa tai parisuhdekiemuroissa/vauvakuumeilussa. Haleja teillekin. Ja Mea, kyllä uskon, että sulla ovis on ihan mahdollinen.



Emmylle ja Eveykselle vointeja toivottelen. Ja Minnikselle tietty kans. Emmy kyseli vapusta. Me ollaan menossa ystäväperheen luo yökylään ja ovat niin läheisiä, että olemme jopa miettineet kertomista. Silloin olen ainakin käynyt ultrassa ja tiedän, onko siis ylipäätään mitään kerrottavaa..



Ja kuten Innalla, täälläkin hirveät pyykkivuoret, kun kolmen viikon sairastelun aikan ei hirveästi kotitöitä jaksanut tehdä..



viikonloppuja,

Pilvis

Innalle onnittelut ihanista ultrakuulumisista! Ja kiva, että muutkin jaksaa kirjoitella kuulumisia.



Mä käyn nyt läpi melkoista helvettiä. Eilen en pystynyt tulemaan töihin, tänään olen yrittänyt tsempata. Kaikki muu tuntuu niin merkityksettömältä mun veljen tilanteen rinnalla. Aikaisemmin olin tosi vihainen veljelleni. Nyt on vaan pohjaton suru siitä, kun läheisen elämä on ajautunut siihen jamaan, että on kovin vaikea tehdä muita kuin huonoja tai hyvin huonoja ratkaisuja.



Eipä tässä keskenmeno- ja vuotorintamalla paljon parempaa kuulu. Siihen tuo mun otsikkokin viittaa eli sais jo loppua tää keskenmenonjälkiselvittely, joka on jatkunut nyt 15 viikkoa. Maanantaina alkoi vuoto, joka on hyvin niukkaa. Selvästi niukempaa kuin normaali menkkavuoto ja on nyt hiipumaan päin ihan kokonaan. Se vähän, mikä on tullut, on ollut kirkasta verta. Täytyy vissiin soitella maanantaina sairaalalle ja varata taas aikaa.



Thelma

Hei taas,

Nyt on kyllä vaikea viikko käynnissä. Typerän tuhkan takia mies ei päässytkään kotiin viikonlopuksi, tiedä sitten koska pääsee. Nyt just olis ollut kyllä kumppanille tarvetta :(

Taistelen töissä pala kurkussa, jotenkin ottaa kaikki elämän keskeneräiset asiat tosi koville nyt taas, vaikka muutaman viikon olin välillä jo reippaalla ja aikaansaavalla mielellä.



Vuoto muuttui epämääräisenvärisestä tuhrusta hirvittävän paksuun limakalvovuotoon. Tämä viittaisi kai siihen, että pari viikkoa sitten olleet kuukautiset eivät olleetkaan "kunnolliset", vaikka kuinka kouristi ja kivisti. En osaa sanoa johtuuko mielen mustuus kk-hormoneista, mahdollisesta keskenmenosta vai ylipäätään elämäntilanteesta. Viikonloppuna tuli juhlittua reippaasti (kun piti olla se hutikierto kuitenkin) ja itseinho kalvaa mielen pohjalla, vaikka tiedänkin järjellä, että jos meni kesken meni kesken kuitenkin ja en voi edes tietää menikö kesken kun en tajunnut että limakalvo jäi vuodosta huolimatta kohtuun ja ei ollut mitään syytä ajatella olevani raskaana.



Mea kyseli taannoin mitä kipeää muut ovat sanoneet. Eräs oikein hyvä ystäväni oli mun ku aikaan yrittänyt vajaat puolivuotta raskautta. Sairaslomalta palattuani tapasimme ja kerroin itkusilmässä kaikki dramaattiset käänteet ja miten syvältä satutti ja fyysisestä kivusta jne. Kaveri katsoi kylmästi ohi ja tokaisi, että no ainakin sä edes tiedät että voit tulla raskaaksi.

Ystävyys on muistakin syistä johtuen sittemmin katkolla, mutta kyllä mä tunsin oloni tallotuksi ja mitättömäksi silloin, olinhan juuri kertonut, että toivoisin pahimpien vihamiehienkin varjeltuvan samalta kokemukselta.



Vaikeina aikoina palaan viimevuoden nettiblogiin jonka ku jälkeen löysin. Toisen kokemusten jäsentely auttaa ymmärtämään oman mielen liikkeitä.

http://maailmamustavalkoinen.blogspot.com/



Thelmalle edelleen voimia kurjaan tilanteeseen. Maailma on kyllä joskus epäreilu, kun kaikki hankaluudet tuppaavat kasaantumaan samoihin aikoihin.



viikonloppuja kaikille ja älkää antako mun synkistelyn masentaa,

manat



Muokkaan: Innalle Mielettömästi onnitteluja ihanasta ultrakäynnistä! Olipa upea kertomus :)

Ostin näet tänään sitten raskaustestin, kaikkein herkimmän mitä löysin ja ajattelinm että josko sillä saisi tietää onko hcg-tasot laskeneet...



Jotenkin tuntuu todella typerältä tehdä raskaustestiä ja toivoa negatiivistä tulosta.

Kaikkea sitä löytää itsensä tekemästäkään...



Manatille tsemppiä... kun odottaa miestään maailmalta ei todellakaan tunnu mieltä ylentävältä että tuhkapilvi Islannista tekee sen mahdottomaksi. Ja kun yksi asia ottaa päähän lujaa ei muutkaan kurjat asiat jää vähälle huomiolle.



Tuntuu niin kivalta kuunnella noita "syke"-kertomuksianne. Onnea ja iloa niistä! Jotenkin omakin tilanne näyttää valoisammalta kun saa kuulla onnistumisista.



Kun kyselin noita sammakoita mitä olette kuulleet keskenmenoistanne, niin mietin mikä minua on häirinnyt eniten tässä "ystävien kommunikoinnissa"... Ehkä se että ystäväni jolle asiasta kirjoitin viestin, ei kommentoinut minulle mitenkään eikä vastannut lainkaan. En tiedä onko jostakin syystä viesti mennyt taivaan tuuliin, ajattelin jossakin vaiheessa soitella ja kysellä hänen vointiaan. Toinen asia joka oli suorastaan tuskallinen oli se että Satakunnan keskussairaalassa päivystysaikana jouduin lääkärin vastaanotolle synnyttäneiden vuodeosastolle. Siinä sitten katselee käytävällä kun perheenjäsenet onnittelevat toisiaan uudesta tulokkaasta... Onko muualla yhtä huonosti? Satuttiin tuonne Satakuntaan, kun oltiin pääsiäislomilla sillä seudulla.

Ihan pakko oli kommentoida kun näin Mean kirjoituksen. Itselläni kävi myös niin onnettomasti, että olin kaukanakaukana mökillä kun ku alkoi oireilla. Oli hurjan pitkä matka maakuntasairaalan kautta lähimpään yliopistolliseen, joka sekin oli kaukanakaukana kotoa. Vieraassa yliopistollisessa sitten hoidettiin ja sijoitettin synnyttäneiden osastolle. Oli aivan epäinhimillistä, siellä kun jouduin monta päivää olemaan. Huoneessa oli onneksi muista gynekologisista syistä sairaalaan joutuneita, mutta kyllä jäi moni ateria väliin kun en kertakaikkiaan pystynyt menemään aulatiloihin missä väsyneet mammat työntelivät laatikoitaan :'(



Enpä olisi koskaan uskonut näin sanovani, mutta toivotaan sulle Mea negatiivista testiä :p



manat

Että keskenmenopotilaat joutuvat tuollaista läpikäymään. Joku sanoi että naistenklinikalla tämä olisi jo huomioitu.

.. himmeän haalea testiviiva. On varmaan sen verran himmeän haalea että antaa positiivisen ovulaatiotestin? Eipä auta kuin odottaa... :P



Oudolta se tuntuikin tuo "negan" toivominen... ja vielä kurjemmalta tuntuu tuo väärä "positiivinen"...

Hello arvon naiset!:) Pilviksen tapaan olen kanssa lukenut ahkerasti viestejänne, vastaan nyt pikaisesti.



Ensinnäkin Pyrrhylalle halaukset! Kiitos pitkästä kirjoituksestasi, toivottavasti kirjoittelu tuo edes hetkellistä helpotusta. Olet joutunut kokemaan kovia ja siihen vielä päälle jälkivuoto sekä mahdollisen uuden raskauden tuomat huolet - olet ajatuksissani, vaikken osaa oikein sanoin sinua lohduttaa! Uskon, että miehesi kanta uuteen yritykseen on tuota kuuluisaa itsesuojelua. Olen huomannut, että miehet pyrkivät unohtamaan vastoinkäymiset kuin pahan unen niiden käsittelemisen sijaan eikä se kyllä aina ole se paras tapa. Toivon, että aika antaa teille vastauksen.



Pilvis, oli kva kuulla sinustakin. Ulkopuolisia fiiliksiä voi tulla kun olemme monet aika eri tilanteessa, toisilla km on pitkittynyt, toiset onnekkaat plussanneet jne. Tunteet ovat heitelleet täälläkin, viimeksi aamulla itkin vuolaasti kuolinilmoituksia lukiessani (piti sitten niitäkin lukea). Mutta suurin apeus ja huoli haihtuu kun pääsette np-ultraan ja saatte hyviä uutisia!:)



Ja Innalle isosti onnea! Ihanaa kun sykkeet ja pieni ihmisenalku löytyivät.



Tänne suuntaan kuuluu samanlaista kuin edellisinä viikkoina. Vatsa on turpea iltaisin (kiitos turvotuksen ja hitaan aineenvaihdunnan), mutta päivällä aika pieni. Se aina välillä huolettaa kun viikkojakin on jo 18+1. Mutta kai sitä vielä tulee aika kun manaan isoa mahaani ja kömpelyyttäni. Vointi on muuten ollut erinomainen, rinnat ehkä hiukan kipeät välillä. Neuvola-aika siirtyi viikolla eli on seuraavan kerran vasta 26.4. ja sitten 5.5. on rakenneultra, jota jo kovasti odotan. Jos sieltä tulee hyviä uutisia, alan valmistelemaan kotia pientä varten, nyt olen yrittänyt pitää pään kylmänä eikä hankintoja ole vielä tehty.



Aurinkoista viikonloppua kaikille! Ja positiivisia ajatuksia kaikille, joilla fiilikset ovat alhaalla, erityisesti Thelmalle ja Manatille! Emmy, älä huoli oireettomuudesta, hyvin se menee!:)



Minnis paukkaa nyt Hulluille Päiville

Hih :) unohdin kommentoida vappuasiaa ja sitä miten raskauden saisi vielä salattua kun Emmy kyseli. Ite olin siinä mielessä onnekas, et ihan ensimmäiset viikot osuivat tammikuulle ja "tipaton tammikuuni" meni joten kuten läpi (tai sitten ei). Tässä jotain vinkkejä vapun juhlintaan niin ettei juomattomuutesi aiheuta kyselyjä.



Ensimmäisen raskauden kohdalla tein niin, että tyhjensin lonkeropullot (olen mestari avaamaan pullot rikkomatta korkin sinettiä, nuorena hankittu festaritaito) ja täytin ne alkoholittomalla lonkerolla, joka on väriltään lähes samanlaista, maku ehkä makeampi. Toinen niksi voisi olla alkoholiton valkoviinipullo, johon vaihdetaan etiketti (vanha kuumalla vedellä pois, uusi liimalla tilalle). Kaupoissa on paljon holittomia skumppia, joista alkoholittomuus ei käy heti ilmi ja maku on lähellä tavallista kuohuviiniä. Lisäksi Alkosta löytyy alkoholitonta siideriä, joka on hyvän makuista ja pullo on minkä tahansa siideripullon näköinen. Nyt en muista merkkiä. Ja ainahan voi sisällön kaataa lasiin/muovimukiin.



Yksi ystäväni joi leikisti tölkistä firman juhlissa ja kaatoi juomaa pikkuhiljaa viemäriin vessakäynnillä. Harva laskee monesko tölkki on kyseessä, joten samaa purkkia voi kannella uskottavasti vaikka koko illan :).



Hauskoja vappujuhlia sulle, Emmy! Älä ainakaan kotiin jää, vaan kaikki jekut käyttöön. Miehet eivät ainakaan huomaa mitään :D

Voi plääh mikä päivä. Lauantai, mutta mieli ollut kaikkea muuta kuin viikonloppufiiliksissä. Otettiin miehen kanssa heti aamupäivällä yhteen tai minä oikeastaan otin kun kuulin että hänen siskonsa olisi tulossa tänään meille kyläilemään. Mulla on nyt toista kertaa elämässäni sellainen vaihe että olen "kotiloitunut" ja elelen mieluummin "ylhäisessä yksinäisyydessäni" kuin ihmisjoukossa, ja tuolla ihmisjoukolla tarkoitan nyt kaikkia läheisiänikin jotka eivät tiedä raskaudestani. Vastahan mulla tällainen erakoitumisvaihe oli silloin tammikuussa keskenmenon jälkipuintia tehdessä...alkoi niin masentaa tuon riidan jälkeen. On ollut tänään sellainen fiilis että valmistaudun jo tuulimunaan ja tässä samassa sykleessä sen jälkipuintiin. Sitten kun siitä kaikesta taas ehkä selviää, olen se normaali oma itseni ja nautin siitä kun voin tavata ihmisiä ja nauraa heidän kanssaan.

Mua huolestuttaa ihan sairaan paljon tää oireettomuus. Oon vahvasti sitä mieltä että kyllä niitä nyt normaalissa raskaudessa olis enemmän?! Miks mun tissit ei edes ole kipeät niin kuin viimeksi... Kovalla väsyllä ja vessassa ramppauksella mennään siis edelleen. Tänään 5 + 1.

Ultraankin vielä se reilu kaks viikkoa, tuntuu ihan tajuttoman pitkälle ajalle...



No, mies lähti tosiaan sitten siskolleen päin kahvittelemaan ja minä jäin itkua tihrustamaan tänne kotiin. Nukuin päikkärit ja nyt ajattelin suunnata koiran kanssa haukkaamaan happea. Mieli myllertää kyllä melkoisessa apaattisuudessa.

Meidän piti mennä tänään juhlistamaan ulos hyvän ruuan merkeissä miehen projektimenestystä mutta ei kuulema mennä...kämmäsin sitten senkin.



Kiitos Minnikselle vappuvinkeistä :) Täytyy varmaan kikkailla jotain vastaavaa. Voi, sulla lähestyy rakenneultrakin jo! Miten mainioo!



Mea, tuo negan toivominen on kyllä kumma tunne... mut tuossa vaiheessa sitä todellakin toivoo! Toivotaan että sullakin muuttuisi pian. Onko sulla jälkitarkastus milloin?



Olipa mukava kuulla Pilviksestä! Toivottavasti te ootte nyt sairastelunne sairastanut. Hyvää vointia myös sinne!



Thelma, soitathan tosiaan maanantaina sinne vastaanotolle taas jos vuodon määrä epäilyttää. Kyllä se nyt on aika saada tuolle asialle piste! On ollut jo monta kertaa aiemminkin. Eikä ne voi enää vaan kohotella olkapäitään. Halit sinne!



Täällä on kuluneen viikon aikana ollut aika moni apaattisella mielellä... Positiivisia tuulia kaikille! Mä en oo tänään kaikkein parasta seuraa tsemppaamaan, kun oma mielikään ei näytä osaavan nauttia mistään ennen sitä ensimmäistä ultraa eli ei vielä moneen viikkoon :(

Kirpparilla käväisin pojan kanssa pillimehulla ja nyt istun ylhäisessä yksinäisyydessäni koneella ja odottelen miestä töistä.



Emmy, silloin kun odotin ensimmäistäni minulla "oireet" olivat alussa hyvinkin vähäiset, vasta pari viikkoa myöhemmin alkoi se pahoinvointi ja kuvotus ja vaikken koskaan oksentanutkaan niin se otti koville. Pakastemansikat oli mun pahoinvoinnin pelastus... Mutta tosiaan noilla 5+ viikoilla en olisi tiennyt raskaudesta oikeastaan lainkaan ilman testiä.



Meillä täällä Espoossa ei kuulemma ole jälkitarkastusta. Kyselin neuvolasta, ja sanottiin että aika huolehtii... Että sillai säästetään verorahoja. Olen kyllä pannut merkille että muut täällä saavat jälkitarkastuksensa. Ilmeisesti se että menin toisen alkion poistuttua yksityiselle, aiheuttaa sen ettei mitään merkintää keskenmenosta tule minnekään kunnallisiin rekistereihin. En tiedä, mutta oudolta se tuntuu.



Tänään ja eilen illalla olen kärsinyt voimakkaasta kuvotuksesta. En tiedä onko minulla "mahatauti" vaiko vielä keskenmenneen raskauden hormonihäiriö. Tietysti töistä voi kerätä mukaansa noroa tai mitä tahansa muuta... Paleltaa.



Jos tästä vielä raskaus joskus alkaa, aion kyllä mennä varhaisultraan viikolla 7+... Mutta en ennen kuin olen ohittanut tuon seiskan, sittenhän ollaan ohi tästä kaksosten keskenmenosta.



Hyvää vointia kaikille plussamammoille, jännäähän tämä on, mutta luotetaan että kaikki menee erinomaisesti jookos? :)



Ja jos sitä raskauttaan ei halua vielä paljastaa kenellekään, niin voihan sitä tehdä jokaiselle oman värikoodatun vappujuomapullon etikettiä vaan tölkkiin uutta pahvista tai vastaavaa. Kuka sitä tietää mitä siellä tölkissä on kun kaikille on oma hauska henkilökohtainen "juhlaetiketti"... :)



Auringonpaistetta ja kp 1:stä odottava Mea

Pikaisesti tulin sanomaan ku lähetään uimaan et mä voin kokemuksesta sanoa kun mulla 4 onnistunutta raskautta ja yks tuulimuna et tuulimunassa oli paljon enemmän oireita kun normaaleissa et ole ihan rauhassa vaan :) hyvältä kuullostaa väsy ja vessassa ramppaaminen *hali*

samat fiilikset täällä. Mullakin oireet suht vähäisiä. Eilen piti jopa apteekista hakea vielä yksi raskaustesti (HULLU) ja katsoa sitä... Testiviiva oli kontrollin vahvuinen jos ei vahvempikin, eli oli tummentunut huomattavasti...



On täällä väsymystä, viluisuutta, lievää etomista ja suunkuivumista ja etenkin mielialaan liittyviä oireita. Eilen itkin silmät punaisiksi ja melkein päästäni, kun niin rupesi tämä raskaus pelottamaan. On niitä keskenmenoja, makoiluja, keskosen hengen puolesta jännittämisiä taustalla. Ja kun miehelle yritin asiasta sanoa niin tältä ei lohdun sanaa kuulu. Ei edes sano ymmärtävänsä pelkojani tai halaa ja sano olevansa tukena vaan toteaa vain yksisanaisesti jotakin tyyliin "Niinpä."



Ihanaa, että niin monen raskaus on sujunut hyvinkin... Jospa tämä omakin tästä kohta todella alkaa tuntua ja muuttua todelliseksi niin minulla kuin Emmyllä. Ja Tattaraa oli kanssa plussannut, mitäs sinulle. Anteeksi, jos on viestit menneet ohi, kun en aina ehkä huomaa kaikkia lukea. Milloin teillä onkaan lasketut ajat, omani osuu tuonne joulukuun puoliväliin... (jos tarkkoja ollaan 16.12, mutta tuskin silloin syntyy vaan reilusti aiemmin.)



Voimia teille vielä keskenmenoistanne toipuville. Toivotaan, että kaikki ennemmin tai myöhemmin (toivotaan kuitenkin mahdollisimman pikaisesti) pääsevät tähän meidän plussajunaamme.



Katjalah+sekavat tunteet+papu5 rv5+3

Kattokaapa mitä tää viestien numerointi sekoilee.... kauhistuin kun edelliskäynnin jälkeen jälkeen olisi tullut viestejä melekein 200 lisää. Mutta en kyllä löytänyt niitä vaikka yritin. Eli tää katjalahin tältä aamulta kirjoittama oli viimeisin mikä mun koneelta annettiin.



Kyllä mullakin Emmy on aiemmat raskaudet aika oireettomia ollutkin (etenkin tyttöjen) että ei kannata huolehtia. Tässäkin raskaudessa oireet alkoivat ehkä joskus 6-7 viikoilla en enää muista :) . Joten elä huoli. Niin ja oireet tuulimunassa alkoi jo ennen ku testi oli plussa.



Voi Thelma voimia sinulle edelleen kaiken keskelle. Joko teillä oli se oikeudenkäynti vai onko se ensiviikolla ? Ja olehan maanantaina yhteydessä lääkäriin - tosi kurjaa!

Siis kääk! Tänä aamuna kun heräsin niin täällä oli maa valkeana! Saateri yöllä tullut lunta! Eilen vielä kovasti haravoin ja tänään olisi ollut tarkoitus ne kasat tuolta keräillä mutta saapa nähdä miten tässä nyt sit käy.



Itse tässä olen mietiskellyt miten ja missä vaiheessa töissä pitäisi ylätaholle kertoa - muutenhan ei olisi mitään hätää mutta kun syksyllä meillä käynnistetään (loka-marraskuu)toiminta yhdessä uudessa yksikössä jonka rakentaminen nyt on menneillään ja minä olisin siinä veturina ja nythän olenkin sitten äippälomalla - varmaankin jään juuri niihin aikoihin. Siis lokakuun puolenvälin tietämillä. Tästä meinaa nyt pieni ressi olla ja luulen että kun tämän asian saan sinne sanotuksi alan nauttimaan tästä raskaudesta vähän erilailla.... nyt vain jännittää :) . Lähimmälle esimiehelle voisin kertoa vaikka hetinmiten , mutta sit ylemmäs en välttämättä ennen np ultraa haluaisi tietoa levittää ja mieluummin odottaisi sen rakenneultrankin mutta tuskin tuo maha pysyy piilossa sinne asti.



Mua vaivaa hillitön turvotus ja etenkin iltaisin maha on ku 20 viikolla . Mutta myös päivällä syömisestä aiheutunut pömppä (pahanolon torjunta) on vaikeaa jo kuroa napaan kiinni.



Mutta nyt lähden aamupalahommiin ja sit jos suunnistaisi vaikka salille piiiiiiiiitkästä aikaa. Mukavaa sunnuntaita kaikille.



Inna rv 10+2 , niin se la olisi sitten 12.11 (katjalah sitä taisi kysellä)

Vähänks olen ihmeissäni! limaa alko tulemaan kp 23 ja ajattelin et menkat taitaa alkaa mut ko oireet sopi ovikseen ni aloin tikuttaan...eli 23 tosi himee hyvä ko näkyi,samoin 24 ja 25 ajattein et just joo mun mielikuvitus taas tekee kepposia mut eilen kp26 mahakin oli niin herkkä ja tein sillä periaatteella et ei mitään mut sieltä paukahtikin melekin saman lainen viiva kun toinenkin ja äsken oli tosi vahva!!!! eli mä ovuloin täs kierrossa kp 27 tai 28.vähäks olen koko muija sekasin niin päästäni ko kropastanikin ha ha.Peittoja on heiluteltu et ei ainakaan yrityksen puutteeseen tään homma pissi ;)

Nyt vaan odottelen et mitä tapahtuu ja tietty mä alan kuvitella raskausoireita jo ens viikolla ha ha mut mä olen nyt positiivinen jo siitä et mä ainakin ovuloin et täst on hyvä jatkaa :)



Pyrrhyla : toivotaan et sunkin kroppas pian palautuu ja jos sunkin ovisplussa tulee sit tälleen myöhemmin tai jos ei ni saat apua niistä hormooneista, muistaisin et puhuit niistä mut jos et ni sori et sekoilen :) on niin pali juttua et en muista kuka mitäkin puhui...



Minnis: Siis ajattele kui pitkällä jo olet :) kyl aika menee nopsaan...kohta jo hollataan et joko joko ha ha .sul oli muuten tosi hyviä vinkkejä vaupun"juomiseen" mä en vappuna ota mut kaveri pariskunta tulee ens la meille laulamaan karaokee ja meidän lapset menee pitkästä aikaa yökylään mun tädille ja mietin et miten mä nyt ku piti naukkailla samalla vähän alkoholia mut niin ku joku kirjotti et ei voi etukäteen ajatella et ei juo ku voi mennä montavuotta et turhaan rajottaa elämäänsä mut mä ny kattelen et mitkä ne ens viikon"oireet" on ja juoan sit vaik vahvaa mehua viinistä ha ha



Inna:Juu mä tul kirjotinkin et kyl ukko on ny saanu "kyytiä" et yritystä ei ole puuttunut :) ja sullkain jo noin paljon viikkoja et on tää ihanaa seurata teidän viikkoja ja oireita :) voi ku pääsis itekkin mukaan ainakin tämän kesän aikana...



Thelma: Mulla oli kans tosi niukkaa vuotoa tolla keltarauhaskuurilla mut mulla ei sit kyl varmaan enää ollu mitään tulemista pois et ajattelin niin ja kesti vaan 3-4 pvää.vieläkö sulla niitä kipuja on? jos niin kait se sit olis hyvä ku uudestaan menis kaavintaan et sit lähtis nopeesti ku monta viikkoa ovat pitkittäneet :( hali sulle ja jaksuja veljesiasiaan myös.



Nyt mun pitää lähteä ku tyttelit huutelee mut paljon kaikkea hyvää kaikille ja mielessä olette jokaikinen *hali*



t:vauvafani

En oo saanu aikaseks tulla kirjottelemaan pitkiä juttuja kun on ollut mieli maassa lähestyvän ultran takia. Mä en oo sit yhtään valmis menemään sinne kun tosiaan pelkään kuulevani huonoja uutisia. Itkua on väännetty monena iltana jo etukäteen kun niin pelottaa.



Emmy: Mä en olis myöskään huolissani jos oireita ei vielä oo. Mulla eka raskaus oli muistaakseni täysin oireeton alkuun. Kyllä ne oireet sieltä sitten ilmaantuu. Ja tuulimunaa jos pelkäät niin se voi olla tietty täysin oireeton niin kuin mulla oli joulukuussa tai sitten Innan tavoin tulee tosi kovat oireet heti, mutta sähän sait sen plussan heti kun kuukautiset oli myöhässä eikö niin? Mulla tuli tuulimunassa plussa vasta 2 viikkoa myöhemmin. Että ihan rauhallisin mielin vaan :)



Inna: Voi että oli ihanaa lukea sun ultrakuulumisia ja oot sinäkin jo niiiiin pitkällä. Toivottavasti se pahoinvointi pian hellittää.



Vauvafanille onnittelut ovisplussasta.. josko se plussa tulis sit myös raskaustestiin sitten pian :)



En nyt taas muista pitikö johonkin muuhun vielä vastailla, mutta ei auta..



Eveys

Mä en oikeastaan tiedä, mitä tänne kirjoittaisin. Olen jo moneen otteeseen todennut olevani todella väsynyt tähän keskenmenon jälkipyykkiin. Ja tilanne vaan mutkistuu koko ajan. Mulla oli viimeksi kontrollissa limakalvot 8-10 mm eli kyllä pitäis olla tavaraa, jota tulla ulos. Vuoto oli Primolutien jälkeen tosi niukkaa ja loppui perjantaina kokonaan. Alavatsa on pinkeä ja pms-oireet ovat nyt jatkuneet 7 viikkoa. Arvatkaa vaan, ovatko hermot kireällä. Soittelen huomenna sairaalalle ja vaadin taas vaihteeksi vastaanottoajan. Mä haluaisin, että tää jo loppuis, mut uuteen kaavintaan en haluais, sen verran ikävä kokemus se oli. Toisaalta mulla ei olis voimia tähän asiaan nyt yhtään. Mun veljen tilanne on saanut mut niin pois tolaltani, että en tiedä, miten tästä eteenpäin jaksan.



Teidän muiden edistysaskeleita on ilo seurata ja se antaa toivoa, kun muut bongailevat oviksia, plussaavat, kerryttävät raskausviikkoja jne. On muuten hurjaa, miten paljon Innalla, Pilviksellä ja Eveysilläkin on jo viikkoja. Toisaalta se on samalla kivulias muistutus siitä, että muilla asiat etenevät, mutta mä olen samassa jamassa tän asian kanssa kuin tammikuussa keskenmenon jälkeen. Tai itse asiassa huonommassa, sillä olin tammikuussa aika optimistinen uuden yrityksen ja uuden raskauden suhteen, nyt en ole yhtään optimistinen. Kroppa ei ole toipunut, vaikka keskenmenosta on jo 16 viikkoa. Kuka tietää, kauanko menee, ennen kuin pääsis uuteen yritykseen. Ja sitä en tiedä, mistä löydän innon uuteen yritykseen.



Tsemppiä kaikille epävarmuusolotilojen kanssa kamppaileville ja hyviä vointeja kaikille.



Thelma

ihan jokaiselle tätä epävarmaa tsempanneelle! Ette uskokaan miten paljon nytkin autoitte mua lohduttavilla, tsemppaavilla ja rauhoittavilla sanoillanne! Olette kullanarvoinen tuki. Ja mulla on sitten edelleen mielessä se syksyisen "sadonkurjuu"-juhlan järjestäminen, uusillekin tiedoksi!

Parin viikon päästä se sitten viimeistään nähdään onko siellä massussa ketään. Eveyksen kysymykseen, se plussa kyllä tuli silloin ihan heti ajallaan. Tuo Katjalahin miehen "Niinpä"-kommentointi kuulostaa kyllä tutulta...musta tuntuu että mun(kaan) mies ei osaa oikein käsitellä tätä asiaa vielä. Sanoikin itse ettei hän aivan vielä ymmärrä että olen raskaana. Lähinnä hän on huolissaan siitä kun oon niin väsynyt.

Oireettomuus rintamalla ei oo kyllä mitään uutta, mut huomasin tuossa suihkussa käydessäni et mullehan on tullut alamahaan haalea pystyviiva, siis täh...voiko se olla jo linea negra? Näin varhaisilla viikoilla?? Onko teillä ollut tai onko nyt raskauduttuanne tullut tuota viivaa? Ei mulla ainakaan mitään painaumaviivaa pitäis siinä olla kun ei ollut ainakaan saumallisia housuja jalassa mitkä olis semmoisen voinut painaa ;)

Kysyin mieheltäkin näkeekö hän siinä viivaa ja näki kyllä. Mut ei se mikään tumma ole, ihan haalea vielä. Jännää.



Mut sitä tissikipuilua edelleen odotan...oon lueskellut joitakin odotusketjuja ja monet samanlaiset kipuilut bongannut kuin edellisessä raskaudessa mullakin oli. Silloin se ärsytti, mutta nyt ilahtuisin siitä jos heräisin siihen yöllä. Mieskin kysyi heti silloin plussauspäivänä että koska mun tissit alkaa taas kasvaa ;) mut aika hiljaista on, pienen pientä turvotusta ehkä vaan :(



Olikos Eveyksen ultra nyt tiistaina?! Vai joko se on huomenna maanantaina? Hurjasti onnea matkaan! Täällä odotellaan iloisia kuulumisia :) Olen varma että niitä sieltä tulee. Kyselinkin jo aiemminkin, miten olet nyt voinut?



Vauvikselle onnea, onnea ovisplussasta! Mähän sanoin et kyllä se sieltä vielä tulee ;) Ja hienosti ootte päässeet sitä vielä hyödyntämäänkin oikeaan aikaan, komiaa! Sit vaan jännäillään.



Inna on jo kans ihanan pitkällä odotushommissa :) Onnea vielä iloisista ultrakuulumisista! Mä en vielä osaa kuvitellakaan miten ihanalle se pienen sydämen pamppailu voi kuulostaa :')



Katjalah, laskurin mukaan mun l.a. osuis 17.12. eli ihan peräkanaa mennään odottelussa. Mulla kävi myös pe:na mielessä, hakisinko testin vkl:n kunniaksi, mut päätin sitten jättää apteekkireissun väliin... Tosi kiva kun mennään näin samoissa.



Mea, oletko ajatellut että menisit jälkitarkastukseen omakustanteisesti? Niin täälläkin sanottiin että luonto hoitaa mut mä menin tosiaan varaamaan silloin yksityisen gynen ajan seuraavalle viikolle ja siellä ultralla sitten nähtiinkin että kohdussa oli vielä istukkaa, vaikka vuoto oli jo lähes loppunut. Raskaustesti näytti mullakin silloin plussaa ja oli se mun ainoa kerta kun olin negaa toivonut... Eli mä kyllä suosittelisin tota jälkitarkastusta joka tapauksessa ettei vaan käy sitten niin että asiat pitkittyy ja mutkistuu. Mut toivotaan että sun kohdalla luonto tosiaan on hoitanut kaiken loppuun saakka.



Nyt mä juoksen taas vessaan ja sit alan miettiä eväitä huomiselle työpäivälle.

Hyvää alkavaa viikkoa, siskot! Ja iso kiitos vielä kannustuksesta! emmy 5+2

Vähän pitempää tarinointia pitkästä aikaa..



Manat, mäkin löysin aikaa sitten tuon upean Maailma mustavalkoinen -blogin ja suosittelen minäkin. On kerrassaan hieno ja ajatuksia herättävä ja toki myös lohtua antava. Voimia sulle vuotoihin ja toivottavasti mieli kirkastunut.



Kurjaa Mea, että se ovisplussa johtui kuitenkin mitä ilmeisemmin tuosta Hcg:stä, joka ei vielä ihan riittävästi laskenut. Ja kun tuosta keskenmenneen raskauden hormonihäiriöstä puhuit, niin mulla ainakin omakohtaisia kokemuksia tästä kolmen kierron verran km:n jälkeen! Eli voimakkaita oireita, jotka olisivat voineet viitata myös raskauteen (normikierroissa ei koskaan ole ollut vastaavantasoisia, jos en ole raskaana ollut). Olen myös lukenut, että näin tosiaan voi keho voimakkaasti oirehtia km:n jälkeen ja on normaalia, mutta ei ehkä kovin yleistä kuitenkaan.. Tsemppiä sinne!



Kiitos Minnis kauniista sanoistasi ja myötäelämisestä;) Tuli parempi mieli. Mullakin iltaisin turpeutta havaittavissa ja välillä kyllä ihan jo lounaankin jälkeen. Ihan kuin olisi valaan syönyt, vaikka vain keittoa lusikoisi. No, nuo sisäelimet kuulemma pakkautuvat ja etsivät “uusia paikkojaan” ja tekevät tilaa vaaville. Eli aikas alussakin voi tunnot olla tukalat. Innallakin näköjään samoja turvotusjuttuja. Juu on se jotenkin kornia, että välillä maha pullottaa kuin olis 10 viikkoa enemmän kasassa.



Katjalah, kyllähän sulla tuntuu kuitenkin ihan hyvin noita oireita olevan. Että eiköhän homma ole lähtenyt ihan mukavasti liikkeelle;) Kävin muuten kurkkimassa joulukuisia ja huomasin sieltä sun viestistäsi, että meidän aiempien synnytysten ajankohdat ovat liki identtisiä! Siis mullakin yks syntynyt pari päivää ennen la:ta, yksi kaksi kuukautta ennen ja pari viimeistä kolme viikkoa ennen. Ja näin sinäkin tuolla kerroit. Lisäksi sukupuolijakauma meillä kummallakin 3+1 - mulla tosin just toisinpäin kuin sulla;)



Onnittelut Vauvafani ovisplussasta. Kaiken tuon vuotelun ja odottelun jälkeen taatusti “juhlimisen” arvoinen juttu! Ja kun vielä hyödynnettykin, niin ei muuta kuin jännäilemään;)



Eveys, mä NIIN ymmärrän sun tunteet, pelot ja itkuisuuden lähestyvän ultran takia. Täälläkin ollaan oltu ihan sekaisin viimeisin viikko. Itkukohtauksia, raivareita, pelkoa.. Mä oon ihan asennoitunut huonoihin uutisiin, siis minkä tyyppisiin vaan: jos ei oo tuulimunaa, niin sitten varmaan kkm tai jos sykekin löytyy, niin tuskinpa siltikään kaikki voisi sikiöllä kunnossa olla.. Huoh, voi kunpa voisikin vaan ajatella luottavaisesti. Mä varmaan yrjöän tai ripuloin sinne lääkärin vastaanotolle pelkästä hyperjännityksestä.. Aion kyllä sanoa lääkärille mitkä tunnelmat ovat, ettei ala liikaa jaarittelemaan ennen tutkimusta..



Emmy, kyllä olen kuullut, että joillekin linea negra on ilmaantunut jo tooosi aikaisin. Että eiköhän se sullakin voi jo sitä olla. Ja tuosta tissikivusta: mun rinnat eivät ole olleet mitenkään erityisen kipeät kuin ainoastaan siinä keskenmenneessä.. Eli mulle se voimakas rintojen kipuilu tiesi huonoa..



Ja Thelma sulle kyllä ihan valtavan iso halaus. Ja koska ne sun voimat on ihan lopussa, niin yritä keskittyä joka päivä vaan ihan olennaisimpaan, äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Soita tosiaan sinne sairaalaan sitä uutta aikaa ja jos se kaavinta sitten on vielä tehtävä niin sitten vaan on, et voi noinkaan loputtomasti jatkaa!! Tarkoitan, että yritä siirtää ne murehtimiset tuonnemmaksi ja keskity nyt vaan tämän hetken jaksamiseen, kun tuo veljesi tilanne vaatii nyt varmaan kaiket voimanrippeet mitä löytyy. Täällä ollaan hengessä mukana.



Mitenkäs Tattaraan vointi, onko ollut jo kovasti oireita?



Omasta voinnista tulikin tuolla kommenttien lomassa jo jotain kerrottuakin. Ikävä lisä tämän sairastelun jälkeen vielä viikonlopun alla koettiin, kun sain voimakkaan allergisen ihoreaktion mitä ilmeisemmin tuosta antibiootista! Ja taas lääkärille. Nyt antihistamiinia napattu ja hullu kutina tasaantunut. Ultralääkärikin varmaan luulee vaikka mitä, kun jalat ja kädet täynnä “naarmuja” (tuli raavittua yöllä itseni kaamean kutinan takia ihan “viiruille”..). No tuskinpa sentään, kun sen ihottuman näkee;)



Tsemppiä kaikkien viikkoon,

Pilvis