Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset on LAMPAITA ja ottaa miehen nimen
Kommentit (113)
koska silloin olisin av-palstalaisten halveksittu lammas
ja se on niin hienoa ärsyttää teitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naiset on LAMPAITA ja ottaa miehen nimen vain siksi, että se on tapana Suomessa?
femakko se siellä kitisee? Ole hiljaa!
Perinne on tapa joka on peritty. Se on ihan sama onko perinne peräisin vanhemmilta vai isoisoisoisoisoisoisoiso-vanhemmilta, tai 1200-luvulta.
Se on joka tapauksessa perinne.
Kysymyshän on vain NIMESTÄ. Onko hirveesti merkitystä onko virtanen vai mäkinen...
Kun inhoan sukunimeäni joka ei liity minuun millään tavalla, äitini ex-miehen sukunimi. Olenko täys lammas kun ehdottomasti otanmieheni sukunimen kun toivottavasti pian menemme naimisiin..
en ollutkaan ajatellut asiaa tuolta kannalta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en olisi missään nimessä halunnut vaihtaa kaunista tyttönimeäni, mutta mies uhkasi perua häät jos en suostu. Kaikki varoittelivat, että jos joudut antamaan jo nyt periksi niin mitä se on naimisissaollessa. No, sitä itteensähän se on.
Otin sen siksi, kun ihan itse halusin =)
Kiva nimi, jonka halusin lapsillenikin. Ja olen mielelläni samalla sukunimellä kuin lapseni.
Bää bää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vieläpä sain miehen kauniin, harvinaisen sukunimen. Olen nyt ainoa nimiseni maailmassa. Minusta on myös toimivampaa, että perheellä on yhteinen sukunimi. Mieheni olisi ollut valmis ottamaan minun nimeni, mutta minä halusin toisin päin.
Tuo vaatii jo taitoa.
Sitten asiaan. Nykyään tuo nimen valitseminen ei ole mikään juttu eikä sitä tarvitse perustella suuntaan tai toiseen. Aika monella tuo nimen ottaminen kuuluu siihen samaan traditioon kuin kirkkohäät ja karjalanpaisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei?
Ap ei nyt raukka taida muistaa/ymmärtää että myös tyttönimi on miehen nimi, ISÄLTÄ peritty. Tai toisilla äidiltä mutta yleisemmin isältä.
Miksi se on parempi? Olla isän niminen kuin aviomiehen niminen? Selittäkää!
Sitten aloin ajatella asiaa sitoutumisen kannalta. Naimisiin mennessähän sitoudutaan toiseen ihmiseen ajatuksella että ollaan toisen kanssa yhdessä loppuelämä. Sitoutumisesta on toki merkkinä sormus, mutta mielestäni siitä hieno muistutus on myös yhteinen sukunimi. Se myös kertoo yheenkuuluvuudesta toisen kanssa.
Mieheni kanssa keskustelimme asiasta ennen naimisiin menoa. Mies olisi ollut valmis myös ottamaan minun sukunimeni, mutta päädyimme hänen sukunimeensä. Ei siksi että niin olis perinteikkäämpää yms. vaan ihan siksi että minun entinen sukunimeni on todella yleinen ja miehen taas paljon harvinaisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja halusin perheelle myös yhden yhteisen nimen.
Olisin voinut ottaa yhdysnimenkin mutta siitä olisi tullut liian pitkä ja se ei olisi sointunut yhteen hyvin.
En edes harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa. eikä oikeesti edes kiinnosta, että mitä joku siitä ajattelee.
Itse en pidä yhdysnimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain siksi, että se on tapana Suomessa?
onhan se tapana monessa muussakin maassa, ei todellakaan ole mikään suomalainen tapa.
minä halusin ottaa mieheni sukunimen koska ensinnäkin olemme perhe ja halusin kaikille(meille ja tuleville lapsille) saman sukunimen. mieheni on ulkomaalainen ja nyt kun asumme hänen kotimaassaan ja meillä on 2 lasta joilla kansainväliset nimet niin se suomalainen(tai itse asiassa ruotsalainen) sukunimi siellä perässä olis vaan hankalaa ja ainaista tavaamista.
"Miksi ei?
Ap ei nyt raukka taida muistaa/ymmärtää että myös tyttönimi on miehen nimi, ISÄLTÄ peritty. Tai toisilla äidiltä mutta yleisemmin isältä.
Miksi se on parempi? Olla isän niminen kuin aviomiehen niminen? Selittäkää!"
Eipä siinä juuri eroa olekaan. Mutta pointti onkin siinä että tuohon isältä saatuun nimeen ei juuri voi vaikuttaa, miehen nimen ottamiseen kyllä. Ja niin kauan kuin nämä lampaat täällä ottavat miestensä nimiä niin myös niillä lapsilla tulee olemaan isänsä nimi... eikä se ketju katkea koskaan!
Itse en mieheni omaisuutta ole, ja oman nimeni pidin. Ja siitä on muuten tutkimuksia pilvin pimein että niemensä pitävät naiset menestyvät paremmin työelämässä ja saavat parempaa palkkaa kuin sen vaihtavat, siitä yksinkertaisesta syystä että miehensä nimen ottavia pidetään "vähemmän älykkäinä, vähemmän kunnianhimoisina ja vähemmän tehokkaina" - siis lampaina.
Minä ainakin otin mieheni nimen koska halusin ja toisaalta kunnioitan vanhoja perinteitä. Pidä vaan tyttönimes jos haluat, mutta älä tule muiden valinnoista tänne vinkumaan. Sinä tässä lammas olet määkimisestä päätellen.
koska sitä oli käytetty liki haukkumanimenä kouluaikana. Halusin siitä eroon. Olin iloinen luokkakokouksessa, kun luokkakaverit eivät voineet enää kutsua minua sillä nimellä vaan joutuivat käyttämään etunimeäni ;))
Inhosin tyttönimeäni, mies taas piti siitä. Kompromissiksi vedimme pitkää tikkua ja näin päädyttiin miehen nimeen.
Kuinka kauheaa!