Miksi naiset on LAMPAITA ja ottaa miehen nimen

ja pistäkäämme kaikki perinteet ja tavat romukoppaan! Kot, kot.

kuin tyttönimet

ja koirat

että minä määrään kaikesta muusta meillä.. xD

miehen sukunimen.

Haluan päästä eroon tyttönimestäni. Saa aloittaa ihan uuden luvun. Lapsillakin on miehen sukunimi, tuntuisi senkin osalta pöhköltä jäädä omalle sukunimelle.

Toisaalta taas, meillä on jo lapsiakin niin miksi edes mennä naimisiin? Onnistuu tää elämä näinkin :)

Ja miehen nätti ja erikoinen. Virtaseksi tai Korhoseksi en olisi nimeäni vaihtanut.



Jos mun sukunimeni olisi ollut äidin tyttönimi, niin olisin pitänyt sen (nätti ja harvinainen)

Oli ihan itsestäänselvää, että otin miehen nimen kun mentiin naimisiin. Omani oli kauniimpi, mutta nyt on jo lapsetkin kuvioissa ja kaikilla sama nimi.

20 v naimissa

että minä määrään kaikesta muusta meillä.. xD

Minustakin tuntuu, että miestä ei haittaa yhtään, että olen perheen pomo lähes joka asiassa, joten otin nyt edes sitten miehen nimen vähän tasa-arvoa luomaan... Joudun usein oikein tuputtamaan miehelle päätösvaltaa monessa asiassa, kun en aina jaksaisi sitä pomon rooliakaan!

...koska pitää suomalaisista nimistä (on itse ulkkis). Vaihdoin kuitenkin nimeni miehen tuikitavalliseen nimeen, jota kantaa maailmalla miljoonia. Tämä lähinnä siksi, että olen kyllästynyt tavaamaan suomalaista nimeäni ulkomailla, miehen tavisnimi on ihanan helppo. En myöskään pitänyt tyttönimestäni (en ole isän suvun kanssa läheinen).



Mielestäni kumpi tahansa voi ottaa toisen nimen, asialla ei ole mitään merkitystä. Sen sijaan ärsyttää ajatelma, että "perheellä pitää olla yhteinen nimi" MUTTA se nimi on sitten kutakuinkin aina se miehen.

Kiistatilanteessa se, joka kiivaammin haluaa yhteisen nimen, vaihtakoon.

ja itse sitten muuten johtavat. Samoin vedotaan siihen, että otetaan miehen nimi ja kas kummaa, lastenkin nimet ovat sitten kaikilla samat! Jos mies ottaisi naisen nimen niin lapset saisivat sitenkin saman nimen kuin muut perheenjäsenet...

Mutta ainahan voi itselleen selitellä asiat parhain päin;-)

vaan kumpikin piti omansa. Lapsille hommasimme kaksoisnimet (ei onnistu pelkalla Suomen kansalaisuudella tosin) joissa molempien sukunimi valiviivalla.

Oletteko muuten hakeneet lapsille Suomen kansalaisuuden? Miten se nimi tulee suomalaisiin papereihin, kun siellähän ei periaatteessa näin sais tehdä? Meillä vasta edessä .. Meillä on muuten kahdella väliviivalla! :)

Itse otin miehen sukunimen ensimmäisessä avioliitossani, koska suhteeni isääni ja hänen sukuunsa ovat aina olleet hieman ristiriitaiset. Erosin, otin tyttönimeni takaisin ja päätin että en sitä enää lähde vaihtelemaan toista kertaa vaikka menisin naimisiin.



Nyt olen naimisissa ulkomaalaisen mieheni kanssa ja hänelle oli alusta asti selvää, että molemmat pitäisivät oman sukunimen (paitsi jos olisin välttämättä hinkunut hänen sukunimeään). Nyt ollaan sitten miehen kanssa erisukunimisiä, lapsilla minun sukunimeni. Näin lähinnä siksi, että Suomessa asutaan tällä hetkellä eli käytännön syistä. Muutenkin, jos muutetaan ulkomaille pidän mielelläni suomalaisen sukunimeni.



Yhdyssukunimistä en tykkää itse lainkaan enkä sellaista itselleni huolisi.

Otin miehen nimen koska halusin, piste. Huvittavaa, kun olen kuullut joidenkin naisten valittavan kuinka naiset ovat vanhoillisia ja ottavat miehen. Samaan aikaan nämä oman nimensä pitävät antavat lapsilleen miehen nimen?!! Onko toi nyt hirveen modernia :)

vaan kumpikin piti omansa. Lapsille hommasimme kaksoisnimet (ei onnistu pelkalla Suomen kansalaisuudella tosin) joissa molempien sukunimi valiviivalla.

Oletteko muuten hakeneet lapsille Suomen kansalaisuuden? Miten se nimi tulee suomalaisiin papereihin, kun siellähän ei periaatteessa näin sais tehdä? Meillä vasta edessä .. Meillä on muuten kahdella väliviivalla! :)

Että en minäkään kauheasti kaksoisnimestä perusta, mutta kun ei kerran pystytty kallistumaan kummankaan puolelle pelkästään niin ajateltiin että lapsi voi sitten myÖhemmin halutessaan pudottaa jomman kumman osan pois, ja muutenkin käyttää arkikäytössä vain toista.

Indtiteettini ei ole kiinni sukunimestä. Teen muuten ruokaakin miehelleni, hoidan lapsia varmasti enemmän ja nautin siitä, että kotini on siisti, kaunis ja puhdas. Enkä siltikään koe olevani mikään lammas tai edes tossukka.

Katso ja ihmettele! : D Anoppi on aika pomottaja myös, eli ehkä mies etsi itselleen samanlaista akkaa...

Minä olen meillä päättänyt

-talon ostosta

-auton ostosta

-työnjaosta kotona

-lasten nimistä

-missä ja miten vietän vapaa-aikaani (olen aina vapaa lähtemään, mies hoitaa lapset, aina kun haluan)

-kaikki arkijutut: ruuat, aikataulut, sisustusjutut, lasten koulujutut, vaatteet (myös miehen)

Päätin myös, että mies haluaa minun ottavan hänen sukunimensä... ; )

ja itse sitten muuten johtavat. Samoin vedotaan siihen, että otetaan miehen nimi ja kas kummaa, lastenkin nimet ovat sitten kaikilla samat! Jos mies ottaisi naisen nimen niin lapset saisivat sitenkin saman nimen kuin muut perheenjäsenet... Mutta ainahan voi itselleen selitellä asiat parhain päin;-)

Olin niin helevetin kyllästynyt siihen jatkuvaan tavaamiseen ja silti nimeni oli AINA kirjoitettu väärin. Siis ihan joka kerta, jopa pankkikortissa ja lainapapereissa. Otin ihan suosiolla miehen paikallisen sukunimen, nyt olen vaan Mrs. S... Ei ongelmia enää.

Kyllähän ihmiset vaihtavat etunimeäänkin, jos ei ihan virallisesti niin kutsumanimeä.

Minulla on on niin ihana nimi Hörkki, niin tietenkin toivoisin löytäväni samannimisen miehen, jotta voisin olla Hörkki-Hörkki.



Aurinko-Pirkko Hörkki (nimi muutettu)

ja sit hiukan myöntyy miehelle, mutta oikee syy on että tuo on turvallinen konservatiivinen tapa sukulaisten edessä ja nainen haluaa nimen muutoksella viestiä, hei olen jo naimisissa!