Miksi naiset on LAMPAITA ja ottaa miehen nimen

exän että nyxän nimet kaksoisnimenä! Ja pidin ihan vapaaehtoisesti lasten vuoksi.

mun miehen nimeä, koska

- se ei sovi mun nimeen

- se on tosi vaikea sanoa, eikä kaksi vieraskielistä nimeä yhdistelmänimessä näyttäisi helpolta

- haluan pitää oman nimen koska olen tottunut siihen

- pelkään että me erotaan just, kun olen kerennyt saada mieheni nimen

Fon Tödderströmin ei?

mutta et kai tosissasi kuvittele näin? meillä oltaisiin otettu minun nimeni jos miehen sukunimi olisi ollut joku perus virtanen, mutta koska miehellä sattuu olemaan kaunis ja harvinainen nimi, tottakai halusin sen kauniimman..

mieshän on se perheen pää!!!!!

kyllä mä näin ajattelen, mutta niinku mun mieski sanoo: mies on perheenpää, ja vaimo se kaula joka sitä kääntää. Olisin halunnut miehen sukunimen, mutta mies ja sukulaiseni ylipuhuivat minut pitämään myös omani. Heh heh, "ylipuhuivat", taidan todella olla lammas! Nyt sukunimeni on inhottavan pitkä ja väliviivalla. Syy oman säilyttämiseen oli se, että mieheni on itä-euroopasta, ja hänellä on hankala sukunimi. Tuumattiin, että voi olla huono asia esim. työnhaussa, jos minua luullaan nimen perusteella maahanmuuttajaksi (etunimeni on ns. kansainvälinen)

1. Se tärkein: Haluan, että koko perheellä on yksi ja sama sukunimi, kun kerran ollaan PERHE.

2. Oma nimeni, vaikka ihan suomalainen onkin, tuottaa usein väärinkäsityksiä. Puhelimessa sen joutui usein tavaamaan ja postia tuli usein nimellä, joka oli "vähän sinnepäin". Voin sanoa, että elämäni on helpottunut nimenvaihdoksen jälkeen ;)

3. Suurin osa kaksiosaisista sukunimistä on sanahirviöitä, näin olisi ollut minunkin tapauksessani.



Siinäpä ne kaikkein merkittävimmät. Jos miehelläni olisi ollut joku ihan hirvittävän vastenmielinen sukunimi, olisin voinut tehdä toisin. Mutta onneksi hänellä on oikein kelpo sukunimi :)

ja niin vaan otti mies mun nimen, kun oli se kauniimpi vaihtoehto. Meillä ainakin mentiin siis täysin sen mukaan, kumpi nimi oli kivempi. Oli siinä anopilla kakomista, eikä kyllä vieläkään hyväksy...

ja toimia koko ajan eri tavalla kun on ollut tapana.



Kapinavaiheeni on mennyt ohi ajat sitten.

koska se on suvun ja miehen mielestä tapana ja naimisiin menevä sitten tekee nöössisti kuten muut haluaa. Varsinkin jos ensikertaa naimisiin menossa tai kovin nuori. Naiset kokee siten esittävänsä muille, että muut näkee heidän pariutuneen kun nimi muuttuu. Samalla koetaan liittyvän mieheen ja tämän sukuun tiiviimmin.

Ikään kuin julistetaan, että hei minä olen nyt naimisissa.

Sama se, miltä vuosisadalta se perinne on, mutta se on perinne, joka minua miellyttää. Tykkään, että perheellä on sama nimi. Miehen nimi ei ollut sen kummoisempi kuin omani, tai no on se harvinaisempi, mutta ei mikään uniikki.

Mä oon ajatellut, että otan yhdistelmänimen, kun mennään naimisiin. Siten koko perheellä on yhteinen nimi, kun lapsia tulee. Mulla on tosi hieno sukunimi, jota en halua vaihtaa pois, mutten halua miehelleni tuota sukunimeä, koska sitten hän olisi samanniminen kuin serkkuni. Ei olisi myöskään kätevää, että mies ottaisi kaksoisnimen, koska hän on yksityisyrittäjä, ja joutuisi sitten vaihtamaan mm. yrityksensä nimen. Lisäksi minusta meidän sukunimet siinä järjestyksessä kuulostaisi tosi dorkalta (siis miehen nimi ensin ja sitten mun). Mun tuleva kaksoisnimi on tosi kauniin kuuloinen. En ottaisi kaksoisnimeä, jos miehellä olisi ruma sukunimi, sitten ehkä pitäisi harkita, että mies ottaisi mun nimen (uskon, että hän olisi puhuttavissa siihen).

siis puhuin tuossa aikasemmin kuinka miehelläni tosi harvinainen sukunimi..

Fon Tödderströmin ei?

ja ihan perussuomalainen sekin nimi, mutta enää parikymmentä ihmistä suomessa sillä nimellä..

minulla ei ole mitään yleisiä nimiä vastaan ,mutta hauskahan se on jos sattuu persoonallisemman nimen saamaan..

vaan kumpikin piti omansa. Lapsille hommasimme kaksoisnimet (ei onnistu pelkalla Suomen kansalaisuudella tosin) joissa molempien sukunimi valiviivalla.

n. hiukan alle 30-vuotta sitten sai alkaa ottaa yhdistelmänimeä.

Naiset haluaa ottaa miehen nimen vaikka nyt ei olekaan pakkoa, koska yleensä mies haluaa näin ja mies ei halua ottaa naisen nimeä.

Miksi sinua häiritsee, että olen ottanut lapsilleni ja itselleni mieheni harvinaisen sukunimen omasta tahdostani? Ei tee minusta lammasta eikä mitään muutakaan..

ja olin onnellinen kun pääsin isäni nimestä eroon. Isäni hakkasi ja pieksi minua niin paljon lapsena, että en halunnut sen sukunimen muistuttavan minua koko ajan lapsuudestani.



Miehen sukunimelle vaihto symbolisoi puhtaalta pöydältä perheen perustamista.



Tämä on minun syy. Jonku muun syy toinen. Ihmettelen vain aina näitä, jotka jaksaa kummastella toisten ratkaisuja.

otin mieheni nimen siksi etten koskaan pitänyt tyttönimestäni.

Minä otin miehen nimen siksi että pidän siitä enemmän kuin tyttönimestäni

nimet, koska emme ole naimisissa.

Kuka BÄÄÄÄ nyt tänä päivänä menisi naimisiin...?

ja jos joskus naimisiin mentäisiinkin, niin ei vois vähempää kiinnostaa nimiasia.

Mitä väliä?

ja haluavat tuoda sen esille,hoh hoijaa

t. eräs, joka ei kummastele muiden päätöstä, eikä rehvastele omallaan.

... Ihmettelen vain aina näitä, jotka jaksaa kummastella toisten ratkaisuja.

Ihminen on laumaielu ja tuntee olonsa turvalliseksi noudattaessaan yhteisön normeja. Yhtä lailla voitaissin kysyä miksi mennään kirkossa naimisiin (vaikka ei muuten kirkossa koskaan käydäkään), miksi hankitaan kaksi tai kolme lasta, miksi rakennetaan omakotitalo, miksi käydään saunassa lauantaisin, miksi ostetaan tila-auto ja hurautetaan sillä markettiin kerran viikossa? Miksi miksi miksi? Tuskin kukaan koskaan edes pysähtyy miettimään vaihtoehtoisia toimintatapoja, koska massan mukana meneminen on niin helppoa ja turvallista.