Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet naisesta, joka eron jälkeen pitää miehensä sukunimen?
06.01.2010 |
ja vielä tällaisessa tilanteessa: Reilu parikymppiset nainen ja mies avioituvat, nainen ottaa miehen sukunimen, liitto kestää reilun vuoden, jonka jälkeen tulee ero. Avioliitosta ei synny lapsia.
Mitä siis ajattelet, kun nainen jatkaa miehen nimellä eloa, vaikka lyhyt liitto on jo kariutunut.
Omasta mielestäni jotenkin outoa, että miehen nimi kelpaa, vaikka ero jo tullut. Eri asia jos yhteisiä avioliittovuosia vaikka 25 (=nimi vakiintunut jo kyseiselle ihmiselle) ja lapsia samalla nimellä.
Kommentit (41)
Kuten sanoin, papereiden uusimisesta on vaivaa ja vanhat valokuvat ovat uusia parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtaaksesi oman nimesi pois mennäksesi naimisiin miehen kanssa, josta eroat??
Inhosin tyttönimeäni enkä sitä ottaisi mistään hinnasta takaisin, ja kaikki muut sukuni nimet tuntuvat ihan vierailta. Pidän nykyisestä nimestäni enkä koe että minulla olisi siitä mitään velvollisuutta luopua. Se on nyt minun nimeni.
vaihtaaksesi oman nimesi pois mennäksesi naimisiin miehen kanssa, josta eroat??
Ei se nyt niin kummaa ole, meillä sentään on jo lapsiakin mutta vaikkei olisikaan en laiskuuttani viitsisi vaihtaa. Ihan luvallisin keinoinhan olen sen nimen saanut!
Ja jopa ko. miehen toiveesta.
Tämä keskustelu muistuttaa minua taas kerran siitä, että tein oikean päätöksen kun en vaihtanut nimeä naimisiin mennessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin miksi tehdä se? Mikset pitänyt omaa nimeäsi? Ja miksi kuunnella miestä, josta kuitenkin eroaa?
Ihme touhua.
Haastat riitaa ihan tyhjästä. Nimi se vaan on, ei osakesalkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain tajua logiikkaa, että nähdään vaivaa kamalasti turhan takia ja sitten taas ei nähdä, kun ei haluta nähdä vaivaa.
eikä niitä muiden tarvitsekaan tajuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vaiva on kova, muttei ole kova.
Ja täällähän kysyttiin nimenomaan mielipiteitä naisista, jotka roikkuvat ex-miehen nimellä. Eli totta kai tässä silloin saa kertoa kantansa sellaisista.
Siinäkin tapauksessa, että nainen olisi eron jälkeen pienten lasten YH joilla isänsä nimi
En siis ymmärrä ollenkaan, minä en todellakaan pitäisi mieheni nimeä jos ero tulisi.
T: 7 vuotta naimisis ollu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun vaihdoin tyttönimen takasin... Itse en olisi voinut kuvitellakaan pitäväni ex:n nimeä vaikka meillä on yhteinen lapsi.
Mun ex loukkaantui ja soittaa poskee koko ajan kun otin tyttönimeni takaisin 27-aviovuoden jälkeen..
Mitä kummallista siinä on? jotenki tuntui et se on oikein ja lapsille sopi se.. "sä olet syntynyt sille nimelle,miksi et vaihtaisi?"sanoi 15-vuotias.
ex:llä on toinen jo odottamassa..en halunnut olla ensimmäinen aviovaimo ja uusi olisi toinen..
Nyt mä olen ex:n mielestä pettänyt lapset....??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja oma tyyliä Römppäräähkänen...
Mutta vähän hmmm. yksinkertaisena tällaista naista pidän.
vaikka eroaisimmekin! Ei tulisi mieleenkään vaihtaa takaisin lapsuudennimeeni!
En myöskään tajua ihmisiä jotka tuollaista asiaa kummastelevat, naimisiinmennessä on nimi päätetty vaihtaa ja sillä siisti. No ehkä sen nimenvaihtamishalun voin jotenkin ymmärtää tuossa ap:n tapauksessa, mutta muuten lähinnä kummastelen sitä; itselleni ei nimen vaihtaminen avioliiton myötä ainakaan ollut mikään "merkki miehen omistukseen siirtymisestä", vaan tahdoin ottaa tuon sukunimen koska se oli kauniimpi kuin oma silloiseni. Jos omani olisi ollut kauniimpi, olisin pitänyt sen. Ehkä tästä syystä en ymmärrä niitä jotka suhtautuvat kovin aatteellisesti sukunimeen, minulle se on vain nimi.
Jos kokee sukunimen omakseen ja osaksi persoonallisuuttaan, niin miks se pitäis pois vaihtaa? Elämässä mennään eteenpäin, eletty elämä jättää jälkiä- ja sukunimen vaihto yks niistä. Saahan sen poiskin vaihtaa jos päähän ottaa, mut jos kokee omakseen niin mitä siitä?
Itse säilyttäisin kaksiosaisessa nimessäni miehen nimen siksi, että se on lasteni sukunimi. Perusteita suuntaan ja toiseen on varmaan yhtä paljon kuin ihmisiä. Ainoa mitä ihmettelen miten ketään voi häiritä tällainen asia??? Ehkä jotain todella huonoitsetuntoista nyxää???
joten pitäisin erossa mieheni sukunimen. haluan että minulla on sama sukunimi kuin lapsillani. Olen asian jo harkinnut naimisiin mennessä ja nimeni silloin miehen nimeen vaihtaessa.
Tiedän erään lapsettoman lyhyessä liitossa olleen naisen, joka pitänat miehen nimen. Enkä pidä sitä mitenkään outona.
entisen ja nykyisen mieheni sukunimet:D Lasten toivomuksesta säilytin myös edellisen nimen.
Se on silti vielä pikkuisen kierompi: puolentoista vuoden avioliiton jälkeen vaimo lähti pois yhteisestä kodista, vaikka veli halusikin vielä yrittää. Vaimon mielestä suhteelle ei kertakaikkiaan voinut enää tehdä mitään. Sen sijaan, että vaimo olisi kunnialla hoitanut asian loppuun asti, on puolisen vuotta elellyt toisen miehen kanssa. Ei kuulemma huvita hoitaa eropapereita... On siis edelleen veljeni sukunimi käytössä, eikä "vaimoa" haittaisi elellä vaikka lopun ikäänsä ottamatta eroa veljestäni. Onneksi veljeni ei sentään ole niin lapanen, että itse ei halua moista liittoa.
Näinpä, en ollenkaan ihmettelisi, vaikka laiskuttaan jättäisi nimenkin lopulta vaihtamatta.
- äidin tyttönimi
- mummojen nimet ja tyttönimet