Mitä ajattelet naisesta, joka eron jälkeen pitää miehensä sukunimen?
ja vielä tällaisessa tilanteessa: Reilu parikymppiset nainen ja mies avioituvat, nainen ottaa miehen sukunimen, liitto kestää reilun vuoden, jonka jälkeen tulee ero. Avioliitosta ei synny lapsia.
Mitä siis ajattelet, kun nainen jatkaa miehen nimellä eloa, vaikka lyhyt liitto on jo kariutunut.
Omasta mielestäni jotenkin outoa, että miehen nimi kelpaa, vaikka ero jo tullut. Eri asia jos yhteisiä avioliittovuosia vaikka 25 (=nimi vakiintunut jo kyseiselle ihmiselle) ja lapsia samalla nimellä.
Kommentit (41)
Enkä ymmärrä sitä nimen pitämistä vaikka olisi kuinka paljon taustaa ja lapsia.
Ei kyse ole välttämättä siitä, että haluaa pitää "sidettä" yllä.
Mun veljen exä on pitänyt veljen nimen, vaikka erosivat ennen 1-vuotishääpäivää eivätkä ole sen jälkeen olleet missään yhteydessä. Vaimo eroa halusikin.
Sama kai se minkä niminen ihminen on? Onhan se kallis ja hankala juttu vaihtaa passit, ajokortit ym. uudestaan.
saatu ja kun avioliitto päätyy, pitäisi jopa vaihtaa takaisin oma sukunimi.
Itse tunnen arvostusta omaa sukunimeäni kohtaan, että sen vaihtaisin välittömästi takaisin eron jälkeen.. Varsinkin siinä tapauksessa jos oma tyttönimi on hiukankin erikoinen..
von Gyllenbögel / Ehnrooth / Ahlström ym. saattaa olla hiukan toimivampi kuin Virtanen tai Karjalainen
et arvosta sitä tarpeeksi pitääksesi sen??
Ja äänteellisesti noi Ehrnrooth ja Ahlström ei ole kyllä kauniita nekään. Onko se nyt niin hienoa, että sukunimi on [äänruuth]. Ei mun mielestä ollenkaan kaunis sukunimi. Karjalainen on paljon kivempi.
von Gyllenbögel / Ehnrooth / Ahlström ym. saattaa olla hiukan toimivampi kuin Virtanen tai Karjalainen
vaikka ottaisikin miehen sukunimen, ero on pikkuisen erilainen tilanne kuin olla 20 vuotta yhdessä ja pitää miehen sukunimeä..
Koska olen itse pitänyt oman sukunimeni naimisiin mennessäni, ei minun tarvitse tuollaista pähkäillä. Kaverini äiti on toista kertaa naisissa, joten hänellä on ollu elämänsä aikana kolme eri sukunimeä: oma tyttönimi, ekan miehen nimi ja nyt tokan miehen nimi.
jaksa taas(!) ruveta siihen nimevaihtorumbaan ja uusimaan kaikki passit ja ajokortit ym. Ehkei hänellä liikaa sitä rahaakaan ole.
niin siis NAIMISISSA eikä naisissa... :D
"miehen" nimellä...on siis elänyt nyt jo n. 40 vuotta!
Ei koskaan tykännyt omasta sukunimestään ja niinpä piti tuon miehen sukunimen, vaikka se äärettömän yleinen onkin, liekö jopa suomen yleisin?:)
Itse olen juuri tässä miettinyt, että pitääkö miehen nimi vaiko vaihtaa takaisin omaan nimeensä? Ollaan oltu nyt 25 vuotta yhdesä ja lapsia on monta, kaikilla siis yhteinen sukunimi. Olen elänyt elämästäni siis pitemmän ajan tämän miehen nimen kanssa kuin mitä oman tyttönimeni, mutta silti nyt eron kynnyksellä olen miettinyt että josko sitä ottaisi kuitenkin tyttönimensä takaisin käyttöön...en nimitäin haluaisi enää olla mitenkään "yhteydessä" mieheeni jos tästä lopullinen ero tulee...
Mikä logiikka tuossa on? Toisissa tilanteissa sen pitäminen on arvostuksen osoitus, toisissa ei.
Menivät naimisiin mut Päivi ei millään meinannu vaihtaa nimeä kun entisen ukon nimi oli paljon hienompi.
minäkin olen meinannut vaihtaa takaisin omaan nimeeni jo muutamia vuosia, mutta en ole saanut aikaiseksi kun pitäisi uusia ajokortti, passi, pankkikortit, kaikki kauppojen kortit jne. Odottelen nyt rauhassa että passi vanhenee ja muutan sitten samalla kertaa nimen.
Itse pidän miehen nimeä kun en halua vaihtaa kuvaa ajokorttiini ja kuvallista Kela-korttiakaan ei enää taida saada.
Ja jos miehellä oli siedettävä sukunimi, niin miksipä ei?
Oman nimen vaihdat ja miehenkin, muttet miehen sukunimeä...
pitämään ex-miehen lähinnä kolmesta syystä: 1. olin jo tottunut siihen, eikä eron aiheuttaman elämän uudelleenjärjestelyissä ollut yhtään ylimääräistä energiaa alkaa nimeä muuttamaan, 2. olen aina inhonnut erikoista tyttönimeäni, josta sain kuulla typeriä kommentteja ja 3. tapasin lisäksi aika pian uuden rakkauden ja mahdollinen tuleva uusi avioliitto toi eteen tilanteen, etten halunnut vaihtaa nimeä kahteen kertaan muutaman vuoden sisällä.
Nyt siis sukunimeni on tämän uuden aviomiehen.
Mikäli en olisi mennyt uusiin naimisiin, luulen että olisin jossain vaiheessa kuitenkin ottanut oman tyttönimen takaisin käyttöön.
Kyllä itse henkilökohtaisesti vaihtaisin oman nimeni takaisin.. Liitto on kestänyt kuitenkin niin vähän aikaa, jolloin nimeen ei ole kerennyt edes niin hyvin "tottua".. Tottakai siitä syntyy taas ylimääräistä paperi sotkua ja kaikki kortit tms. täytyy käydä uusimassa.. Mutta tätä mieltä itse olisin..