SUURPERHEkuumeilijoiden alkuvuosi 2010

Ihan ok oon jaksanut, väsymys on kova ja hermot kireällä, mutta uuden kodin viimeistelykin rassaa, vaikka "päätin" olla hermoomatta. Joo-o :D Tää vanha talo on ihan likaläjä, ku muksut kylpee ravassa enkä jaksa täällä enää siivota. No, enää kaksi viikkoa ja tämä on jo uusien omistajien. Onneksi anoppi the siivousihme auttaa.



Kuvotus vaivaa vaihtelevasti, esim. nyt ei, kun taas eilen aamulla kyllä. Toissailtana alkoi juuri yötä vasten.



Mieliala on vaan vaihtelevainen, tuntuu niin kaukaiselle koko vauva, varsinkin kun joskus päätettiin, ettei enää ja sitten ollaan taas tässä. Mutta taas toisaalta kiva kokea hieman isompi ikäero "pitkästä aikaa", noin 2,5v tulee (kuopus synt. 07/08). Muuten meidän lasten ikäerot on 2v5kk, 2v3kk ja 1v9kk.



Niin ja ne rv:t 4+4.. Enkä miekään taija ihan vielä odotuspuolelle siirtyä. Vaikka miun raskaudet menneet kaikki ihan ok (tai aivan eka oli tuulimuna), niin tieto lisää tuskaa ja ikää myöten vaan varovaistuu/vainoharhaistuu..

ananasmehu, ei ole meilläkään pitkä aika siitä kun oltiin tossa kahden kodin välissä, ja se on NIIIN ärsyttävää, kun pitäis vahaa vielä siivota, eikä mielenkiintoa enää yhtään!!!!



Tätiä ei näy, oireita ei ole mitään kummastakaan... alkaa vähän pelottaa... laskin päivät uudestaan, ja ne on siis tänään



27/26 (huomenna alkaa)

Ääh tätä oireettomuutta. Tulisi nyt oikein kunnolla päälle niin tajuaisi... Okei, etomisen poikasta, mielialaheittoja, väsymystä, viluisuutta, lämmöt kohollaan ja selkä vihloo (eli poikahan sieltä taas varmasti tulee...) Kyllä koko vauva tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta, mutta eiköhän tuo lähiviikkoina ala ilmoitella itsestään enenevissä määrin, toivoisin.



Mikäs on Ananasmehun vointi?



Andrean ajatukset ovat niin tuttuja, joskin meillä noita ongelmia ei ole todettu, mutta muuten sitä usein miettii mitä järkeä tässä on. Taas alkaa rumba alusta ja sen loppu siirtyy muutamaa vuotta pidemmälle.



Mami sitten seuraa meitä plussakerhoon, kun noin minäkin ajattelin, että huomenna alkaa...



Nani: Koira tullee aikuisena pihalle, pentuaikansa viettää meidän kanssa, kun pitää sosiaalistaa ja opettaa tavoille. Toivottavasti ehtii sisäsiistiksi (luultavasti kyllä, paimenet yleensä hoksivat asiat nopeasti). Mullahan on la joulukuun puolivälissä, että vauva tulee luultavasti marraskuun viimepäivinä/joulukuun alkuun. Kiva, ehtii sitten joulun valmisteluun...

Katjalah, juuri noita ajatuksia sitä pyörittää... miten sitä jaksaa TAAS sitä että menee pari vuotta siihen kun kaikki alkaa alusta, juuri kun helpottaa....



Mua jännittää.



Tänään 28/26 (ei mitään muuta oiretta, paitsi tätistä kertoo se että olen raivohullu)

Heisulivei, ja terkkuja "tutuille", joita täällä vilahtelee ajoittain, ainakin Katjalah, nani ja mammis! En oikein tiennyt mihin "osastoon" purkaisin syöntäni, mutta päädyin sitten tänne, koska neliapiloineni suurperheeksi kaiketi jo lukeudun...



En tiedä, onko kauhu, järkytys ja shokki oikeita sanoja kuvaamaan mielialaa nyt, mutta ainakin sinne päin. Olen siis äippävapaalla nelosesta, joka juuri täyttää 8 kk, on ihanan iso ja iloinen tyttö (kasassa siis 2poikaa ja 2 tyttöä). Miehen kanssa elämä on vähän niin ja näin juuri nyt, hällä työt mielessä, minä yritän saada kahden "erikoislapsen" asioita järjestettyä + omaa päätä läjempään. Seksielämää voisi kutsua lähinnä "syväjäädytetyksi", kun ei intoa eikä jaksuja ole ollut kummallakaan. No ok, kerran, mutta senkin jälkeen kaiken varalta otin jälkiehkäisytabletin (en suostu enää kierukkaan ja pillereitä en saa kun imetän vielä). No mikäs tässä sitten? Aloin tuossa kummastella, kun tautia ei ole näkynyt hetkeen ja ajattelin, että teen r-testin ennen kuin kyselen lekurista mitään, koska sitähän ne kuitenkin ekaks kysyy. Toissapäivänä siis tuumasta toimeen ja aivan selvät KAKSI VIIVAA tuli siihen tikkuun ja hetken luulin, että taju lähtee siihen paikkaan!!! Kyllähän niitä oireitakin on ollut, kun alko sitten tarkemmin miettimään, mutta kun ei vaan millään voi uskoa! Mies oli sen illan kokonaan puhumatta, kun ei järkytykseltään saanu sanaa suusta.



Nyt on ihan kumma olo. Olinhan mä toki itekkin leikitelly ajatuksella, että koska kolmosen ja nelosen välissä ikäeroa on 5 vuotta, että pitäiskö koittaa kaveria jossain vaiheessa, esim. vuoden päästä, mutta mies ei vaikuttanu innokkaalta ajatuksesta (kaks lasta olen jo puhunu "ekstraa" hänen ajatuksiinsa). Tulevalle kesälle oli huikeita suunnitelmia (turhamaista, tiedän)ja mun oli tarkotus syksyllä alottaa uus työ... Pelottaa! Keskeytys ei vaan oo mun juttu, mut mitä jos toi äijä haluu sen? Omat voimavarat mietityttää, kun on taustalla vaikee masennus ja kaikkee. Ja kuitenkin tuli kauheen vahva "intuitio", että siellä on poika ja ajatuskin pienestä nyytistä käperryttää...ja sit taas huokaus mun vaikeille raskausajoille!



En mä tiedä, mitä haluisin kuulla, uskon vahvistusta vai viisaita neuvoja, mutta "jollekin" oli pakko kertoo nyt tai pää olis räjähtäny. Mul on tiistaina jo lääkäri, et katotaan, onko siellä jotain, jos onki saanu alkunsa jo aiemmin, mitä en usko, kun oli niin vahvat menkat viimeks. Käsittämätöntä, kun mun mielestä neljän lapsen äidille ei voi sattua vahinkoja! Ja sit toisaalta kauheen huono omatunto, kun niin moni yrittää kuukausi toisensa perään, esim. omatkin rakkaat ihmiset toivoneet jo pari vuotta... Miten sitä voi sanoa, että "hupsis, meille kävi vahinko ja saadaan viides..." Ottakaa joku tolkku, kiitos :)



-omppu sekaisin ja jotain outoa rv 6+1(?)-

JA kyllä minä ainakin sanon, että ONNEA. Meilläkin ihan sama tilanne, syväjäädytetyn seksielämän suhteen. Omien viimeisten kuukautisteni ja plussatestin väliin sopi YKSI kerta "harrastelua". Samanlainen "huono omatunto täälläkin", kun meilläkin lähipiirissä ihmisiä joille raskaaksituleminen ei niin helppoa ole. Poikaa uskon minäkin odottavani... johtuisikohan siitä, että noita on kolme ja tyttöjä vain yksi.



Itse eilen itkin silmät punaisiksi ja melkein päästäni, kun niin rupesi tämä raskaus pelottamaan. On niitä keskenmenoja, makoiluja, keskosen hengen puolesta jännittämisiä taustalla. Ja kun miehelle yritin asiasta sanoa niin tältä ei lohdun sanaa kuulu. Ei edes sano ymmärtävänsä pelkojan tai halaa ja sano olevansa tukena vaan toteaa vain yksi sanaisesti jotakin tyyliin "Niinpä."



Minäkin olin tässä suunnitellut kaikenlaista, meillehän on koiruli varauksessa ja kuvitelmissani olin jo sen kanssa TOKO-kisoissa, johon aikanaan yksi ohjaaja minua edellisen kanssa yritti painottaa, mutta jäi silloin kokeilematta (meillä oli yksi liike, josta vähän tökki, muuten vallan mainio koira...) No, eihän yksi vauva tietenkään siteä estä, siirtääpä vain hieman tuonnemmaksi.



Katjalah+sekavat ajatukset+papu5 rv5+3

Ja voi Omppu, voin vain kuvitella tunnelmaa! Luulen että olet päätöksesi jo tehnyt, toivon ainakin. Jos et ehdottoman varma ole keskeytyksestä, ei sille kannata ajatuksia uhratakaan. Jos myöhemmin koet, että olet tullut painostetuksi keskytykseen, olisit halunnut vauvan pitää, on keskeytyksestä henkinen toipuminen erittäin vaikeaa! Armahda itseäsi.

Ehkä tällä lapsella on vain tarkoitus tulla, vaikka ette häntä suunnitelleetkaan! Toivottavasti miehesikin asiaan sopeutuu- ja uskon että sopeutuu, onhan sinunkin pakko!

Voimia ja jaksamista roppakaupalla seuraavile kuukausille. Ja siitä masennuksesta kannattaa neuvolassa puhua jo ekalla käyntikerralla, toivottavasti osaavat auttaa ja tukea jos sellaista pukkaa päälle odotusaikana, tai vauvan synnyttyä. Tsemppiä!



Mitä tuohon helppoon raskautumiseen.. meillä on lähipiirissä pariskunta, joka on alkanut yrittämään lasta samaan aikaan kun minä olen odotanut ensimmäistäni, 17 vuotta sitten. Heillä ei edelleenkään ole sitä hartaasti toivottua jälkikasvua, ja se on heille ollut todella kova paikka. Tuo lapsettomuus on väkisinkin päässyt vaikuttamaan meidän ystävyyssuhteeseemmekin, ja joka kerta kun olen raskaana, olen vaistomaisesti vältellyt ja ollut vähän varovainen heidän suhteensa. Mitä me saamme ei ole heiltä pois, tiedämme sen varmasti molemmat, mutta kieltämättä tuntuu epäreilulta raskautua suunnilleen kerrasta, kun toiset eivät raskaudu edes lääketieteen avulla!



ON sen verran, että ovisoireita pukkaisi pintaan nyt.. ja yövuorot ovat puolessa välissä. Voivoi... no ensikiertoon sitten entistä innokkaampana ;) (pitäisi varmaan laskea valmiiksi työvuorot ja oviksen sijoittuminen :D)

Myös minä onnittelen omppua:) Ja samalla pakko todeta että jos tästä nyt plussa tulee, en tiedä minäkään mitä ajatella. Kierrossa yksi kerta seksiä, juuri päättäny et ei sittenkään enää lapsia, tajusin että haluan vaan olla raskaana...



ja tänään



29/26

Ompulle myötätuntoinen hali! Ja Mamin tilanne jännittää!!



Mie heräsin allergiaoireisena uudesta kodista, nukuttiin siis eka yö. Hieman tuo raksapöly tekee siitepölyn kaltaiset oireet, prkl, kohtahan se alkaa koivuoireet, atsiuh.



Olen aika vähäoireinen, että pitää sekin harmittaa :D Tai sit en vaan oo kerennyt huomaamaan. Alamahaa kyllä turvottaa..



Jatkan, pakkaamista!

Ananasmehu: Vähäoireinen olen edelleen minäkin.... Tai siis oireita on, mutta jostain syystä sitä odottelee niitä pahoinvointeja ja pääsärkyjä - joita mulla tosin on ollut vain kakkosesta ja kolmosesta. Muita kyllä löytyy - varsinkin vatsan turvotusta. Ja söisin koko ajan, joten ei ihmekään, että turvottaa. Toinen selkeää selkeämpi on viluisuus.



Omppu, tosiaan vaikka eilen suoraan onnittelinkin niin ymmärrän kyllä, että tilanne on hankala, uskon kuitenkin, että teet oikean ratkaisun oli se mikä hyvänsä.



Mami, testaa jo, me halkeamme muuten uteliaisuudesta! Eihän tätä jännitystä kestä! Niin sama tilanne sinulla kuin itselläni viikko sitten. Tosin mullahan oli jonkin verran sitä tuhruttelua (kiinnittymisvuotoa?), jonka vuoksi kävin täällä julistamassa ettei meille tänä vuonna tule vauvaa.......... Ei pitäisi koskaan tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.

ei epäilystäkään- kaks viivaa napsahti ruutuun heti!



ja tämä siis yksi kerta seksiä kierrossa!! hirveessä stressissä...



ja laskettu aika on sama kun isosiskolla, jouluaatto:)



mami 4+3

ja kiitos ihan kaikille kauniista sanoistanne :) Just nyt on sellanen tunne, että sen mahdollisen vauvan ehdottomasti haluan pitää, mutta tuon ukon heittää hevon kuuseen! En tiedä reagoiko se tähän uutiseen vai onko joku pissiny sen muroihin, mutta tosi inhottava osaa kyllä olla :(



Jännittyneenä odottelen sitä lekuria, joka on huomenna tai ylihuomenna (joku terävä ajatuksissaan kirjottanu ti. 21.4...), täytyy varmistaa. Mitään takeitahan ei edes ole, että siellä mitään näkyis ja siihenkin tässä koittaa valmistautua.



Ajatukset seilaa laidasta laitaan. Toisaalta tuntuu, että ei jaksais millään tätä hulinaa, toisaalta miettii, että tässähän se menis samalla... Keskeytys pelottaa ihan muutenkin, kun olen sellanen vuotaja ihan ilmankin, takuulla tulis sairaalareissu ja mitä komplikaatioita sun muita... Ja sit se henkinen puoli tietysti isompana. Mun äidille on joskus nuorena tehty keskeytys, ja se on puhunut, että vieläkin ajattelee sitä pientä joskus. Jäisikö siitä ainainen ikävä? Totta kai täytyy ajatella näitä olemassa oleviakin, en halua, että joutuvat "huonolle hoidolle" siksi, että äiti sekoilee umpiuupuneena. Meillä kun tämän nelosen myötä tämä työnjako on ollut varsin selvä: mies käy töissä (7-20) ja minä hoidan ihan kaiken muun...



Sit ihan käytännön "ongelma" eli imetys odotusaikana? Kyllä on pikkuisen tuskaa kun tuollanen reilu kymmenkiloinen roikkuu tississä, jotka on ihan sairaan kipeet muutenkin! Eikä millään suostu luopumaan yösyönnistään eli herää kerran yössä eikä rauhoitu millään muulla! Pulloa olen yrittänyt tarjota, mutta kun ei kelpaa neidille. Voiko se imetys keskeyttää raskauden, kun muistan joskus sellaistakin lukeneeni, että supisteluttaa sitä kohtua?



-Omppu, ihan hölmönä-

Sanotaanko tässä nyt onnea vai mitä? ONNEA :) Toivottavasti olet pähkäilyissäsi paremmilla vesillä, ainakin voidaan tsempata toisiamme... Ja mullakin muuten laskurin mukaan l.a. päivän heitolla kolmoseen 11.12.



-omppu-

nony on ainakin ihan selkeä yksi raskausoire- itkettää- ompun onnittelutkin itketti:'''(



Olo on todella sekava, juuri samoja asioita mietin kuin sinäkin. Ihan pihalla... ja kuitenkin, onnenkyyneleet ne oli kun testitikulle vieri... se on ihanaa että voidaan ainakin tsempata toisiamme.



mami+papu

Ollaan me vain itsestään sikiäviä, olitkos jo kolmas, joka plussasi tästä kierrosta YHDELLÄ seksikerralla. HuhHUH!



Soitin aamulla neuvolaan ja peruin ensiviikkoisen papakoeaikani. Sovin samalla, että kun menen ensimaanantaina sinne lasten kanssa niin katsotaan sitten samalla minulle aikaa ultraan. HUI, tuon puhelun jälkeen jotenkin alkaa asia iskostua mieleen.



Omppu, minulla myös tuo imetysongelma, vaikka poika jo 1v3kk, niin imetän edelleen suoraan sanottuna yöt läpensä. Nyt on pakko alkaa vähän miettimään vieroitusta. Niinpä menin ja ostin velliä, koitan tarjota illalla sitä, kun alkaa lutkutusaika, siitäpä näkee, onko oikeasti nälkä vai onko vain tavan vuoksi lutkuttanut tissiä.

Niinpä!! Tää on uskomatonta!! Siis oikeesti, en edes laskenut mitään päiviä, teillekkin sanoin että ei ees ole seksiä kun oli muutto just ja kaikkea... Sit yk lauantai aamun pikanen toi tuloksen!! HIH:DD Tää on niin outoa ja ihmeellistä ettei tosikaan... se menee sitten ens joulu taas osittain ainaki sairaalassa:)) Tuon kuopuksen LA oli tosiaan kans aatto ja sit synty viattomien lasten päivänä, samoin kuin minä, 30 vuotta aikasemmin!!!!



sekanen mami

Haluaisin minä nyt nähdä sen lääkärin, joka 14-vuotiaalle Ompulle sanoi, ettei uskalla minulle lapsia luvata ollenkaan (sairastin tosi vakavan taudin, joka melkein vei hengen ja epäilivät, että tuhosi munasarjat) :) Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, ettei lapsia välttämättä olisi tullutkaan, jos ei olisi sattunut niin "tehokas" vastakappale, kaikki meidän lapsukaiset kun ovat aivan isänsä näköisiä, niin pojat kuin tytötkin. Niin että isä on varma, mutta äitiä vielä epäillään :)



Lääkäriaika varmistui keskiviikoksi, että yksi tuskainen päivä lisää jännättävää...ja voi perhana, jos ei siellä sitten mitään näykään! Oireet on kyllä ihan selvät: kuvotus, turvotus, aristavat rinnat, ja todella, kyllä vesi lentää täälläkin silmistä! Esim. eilen katoin sitä kakkosen Luokkakuva-ohjelmaa ja kun siinä tuli se kohta, jossa Neumann ja hänen ystävänsä tapasivat, niin meikä rupes pillittämään! Onneksi tätä noloutta ei ollut kukaan todistamassa.



Mäkin katjalah mietin sellasta, että jos sälyttäis pari yötä iskän vahtivuoroks, ettei kerta kaikkiaan ole tarjolla muuta ku pulloa. Onhan tuo nyt aika "pieni" vielä, mutta kun sattuu niin pirkaleesti!



Mami: kyllä tuo nyt ainakin kuulostaa siltä, että siirrät sinäkin niitä "suunnitelmia" himppusen eteenpäin :) Mihinkäs meillä tässä kiire, valmiissa maailmassa ruukas mummokin aina sanoa...



Koskahan täältä puolelta aletaan muuten viskoa pois? Oliko tuolla o-puolella "Kissankulman" naisille omaa osastoa ;)



-omppuli-

Näinhän se on, ettei siihen tarvita kuin yksi nappiin osuva kerta :D meilä on tuo kuopus kanssa kerrasta alkunsa saanut ;)

Imetyksestä ja odotuksesta en tiedä mitään, mutta kuopus vieroitettiin yölutkutuksista aikanaan tehokkaasti niin, että minä menin äitiyslomalta töihin. Tein siis silloinkin pelkkää yötyötä, ja minun työyöni oli siis miehen vastuulla. Kuopus ei syönyt pulloa, eikä tuttia (nämä kaksi nuorempaa eivät ole niitä huolineet..), joten vieroitettiin ihan kylmästi ilman korvikkeita. Itseasiassa sujui ihan hirveän helposti, siitä huolimatta että olin siihen asti tosiaan imettänyt vielä aina iltaisin ja muutaman kerran yön aikana. Tsemppiä vieroituksiin :)



Muuten ei tälle rintamalle kuulu yhtään mitään.. kp jotain 14/ 21-28 ja työt kutsuu taasen yöksi.

Noniin, ilta juteltiin miehen kanssa yömyöhään näitä vauvautumis kuvioista, kun juuri päätettiin että ei sittenkään... olihan tuo miekkonen aika "järkyttynyt" plussasta, mutta onnellisia ollaan ja pienokainen tervetulleeksi toivotetaan:)



Omppu, pitäiskö perustaa tonne odotus-puolelle "kissankulman naiset" palsta? Sinne sitten kaikki täältä mukaan!! Ainiin- älä ollenkaan huolehdi ja murehdi, keskiviikkona saat kuulla että siellä suojassa on matkansa aloittanut pikku neiti tai herra omenainen:)



Kiitos andrea onnitteluista! tule mukaan odottajiin;)



mami ja papu

Mami, ihanaa ja onnee :) Kohta me kai voitas hiipii odotuspuolelle?!



On kyllä itelläkin epätodellinen fiilis yhä, tosiaankin kun ei meille pitänyt tulla enää yhtäkään, mutta niin me on sanottu kyllä 2. ja 3. jälkeenkin :D



Uni on kyllä maittanut, tosin miehellekin, mutta hieman on taas kuvotus muistuttanut olemassa olostaan. Eka neuvola on 3 viikon päästä.



Saa nähä, tuleeko tätä(kään) viestiä, ei meinaa nettitikku pelittää :(



Andrealle sikiämistoivotuksia :)