Olenko ainoa, jonka mielestä synnyttäneiden vuodeosastolla oli kauheaa?

Siihen on muuten ihan lääketieteelliset perusteet että sektion jälkeen noustaan pian jalkeille. Ennen ihmisiä makuutettiin pitkään, mutta kas vain ihmiset kuntoutuu paremmin kun ei makaakaan perse homeessa montaa päivää sängyn pohjalla.

etenkin sekiton jälkeen kun mulla kovat kivut enkä päässyt edes petistä ylös omin avuin. Kukaan ei ehtinyt auttaa ja kun kivun takia ei imetyskään sujunut niin vauva sai kiljua nälkäänsä kun ei apua saanut. Vasta kun vauvan pissassa alkoi olla punaista sakkaa niin eräs opiskelijatyttö otti asiakseen...kaksi muutakin kertaa oli olo siellä hirveetä.

näitä vanhoja ketjuja aina kaivetaan, ja jatketaan vaan mouhoamista joillekin kirjoittajille, jotka ovat puoli vuotta sitten kirjoittaneet.. ;-)



Omat sairaalakokemukseni ovat olleet todella hyviä, mutta jonkin verran on tekemistä äidin asenteellakin!



Tottakai ymmärrän, että esim. sektion jälkeen äiti tarvitsisi enemmän apua, eikä välttämättä pysty hakemaan itse ruokaansa tai vaihtamaan lakanoita. Mutta kai silloin nyt apua saa, jos pyytää?



TAYSin remontoidut synnyttäneiden osastot ovat aivan luksusta, kaksi äitiä huoneessa, jossa oma vauvanhoitopaikka, telkku ja kylpyhuone. Äänieristykset ovat tosi hyvät, viimeksikin olin ruuhka-aikana siellä, mutta oli todella rauhallinen tunnelma. Tottakai huonekaveri saattaa kuorsata ja hänen vauvansa huutaa, mutta en minä ainakaan koskaan vastasyntyneen kanssa ole nukkunut pitkiä yöunia, kun täytyy olla valppaana sen omankin vauvan kanssa. se kun kuuluu asiaan, että se syö tosi tiheään, vaikka tuntuukin ettei maitoa tule, kun sieltä tulee vaan niitä ternimaitotippoja. Niin se mekanismi toimii.



Sapuskat olivat tosi hyvät ja monipuoliset, välipalaa saa lisäksi hakea jääkaapista vaikka keskellä yötä. Lääkettä, apua ja neuvoja sai aina kun vaan ystävällisesti kysyi. Musta oli ihan kiva, että lakanat sai vaihtaa koska halusi itse, oli mukava mennä suihkun jälkeen puhtaiden lakanoiden väliin vauva kainalossa.



Terkuin viiden äiti, jolla kokemuksia kahdesta sairaalasta, mutta TAYS aivan huippu nykyään



Terkuin viisi synnytystä

Synnytin ja lapsi vietiin veke, mut jätettiin aivan yksin siihen synnytystuoliin, nilkat sidottuina. Pyörryin ja kun heräsin kömmin petiin joka oli samassa huoneessa (ei ilmeisesti ruuhkaa ollut kun sain salin noin pitää), peittelin alastomuuteni ja irrottelin kipeenä ne nilkkaremmit...

Ei ole TAYS muuttunut sitten kymmenessä vuodessa mihinkään. Yhtä huonoa hoitoa ja huonoja kokemuksia on monesta suusta kuulunut. Vituttaa jo etukäteen mennä taas sinne synnyttämäänm kun osastolla olo on hoidon ja äitien sekä vauvojen osalta yhtä kurjaa kuin ennenkin: jätetään oman onnen nojaan, vaikka terveys ei kestä. Ei anneta elintärkeitä lääkkeitä kuin vasta viime hetkellä kovan vaatimuksen jälkeen, likaista, meluisaa, loukkauksia, syytöksiä, ei hoideta ihan perusjuttuja ym...

Tiloja remontoidaan kauniimmiksi ja tehokkaamiksi ja puhutaan korusanoja hoidosta, mutta synnyttäneiden osasto (ainakin toinen niistä) on täysin perseestä hoidoltaan vain toiset synnyttäneet äidit olivat kivoja ja heistä jäi kauniit muistot sekä tietysti itse synnytyksestä, oli loistava kätilö. No, okei oli pari kivaa kätilöä, mutta muutama hylkiö pilaa koko porukan.

Lähdin heti pois kun vain sen verran pystyssä pysyin, vaikka olisivat vielä pitäneet sisällä, viikko riitti sitä lajia!!!

Harkitsen matkaa tämän synnytykseni aikoihin, jotta ei tarvitsisi täällä synnyttää...

ainoo mikä ärsytti ja ihmetytti oli et kun yöllä synnytin.. ja nukuin vauvan kans ohi aamupala ajan.. en ollut herännyt kuulutukseen.. kysyin sitte siivoojalta et onko vielä aamupalaa.. se sano et kyl pitäs itte huolehtia ettei jää paitsi.. :/ must oli aika törkeetä.

näitä vanhoja ketjuja aina kaivetaan, ja jatketaan vaan mouhoamista joillekin kirjoittajille, jotka ovat puoli vuotta sitten kirjoittaneet.. ;-) Omat sairaalakokemukseni ovat olleet todella hyviä, mutta jonkin verran on tekemistä äidin asenteellakin! Tottakai ymmärrän, että esim. sektion jälkeen äiti tarvitsisi enemmän apua, eikä välttämättä pysty hakemaan itse ruokaansa tai vaihtamaan lakanoita. Mutta kai silloin nyt apua saa, jos pyytää? TAYSin remontoidut synnyttäneiden osastot ovat aivan luksusta, kaksi äitiä huoneessa, jossa oma vauvanhoitopaikka, telkku ja kylpyhuone. Äänieristykset ovat tosi hyvät, viimeksikin olin ruuhka-aikana siellä, mutta oli todella rauhallinen tunnelma. Tottakai huonekaveri saattaa kuorsata ja hänen vauvansa huutaa, mutta en minä ainakaan koskaan vastasyntyneen kanssa ole nukkunut pitkiä yöunia, kun täytyy olla valppaana sen omankin vauvan kanssa. se kun kuuluu asiaan, että se syö tosi tiheään, vaikka tuntuukin ettei maitoa tule, kun sieltä tulee vaan niitä ternimaitotippoja. Niin se mekanismi toimii. Sapuskat olivat tosi hyvät ja monipuoliset, välipalaa saa lisäksi hakea jääkaapista vaikka keskellä yötä. Lääkettä, apua ja neuvoja sai aina kun vaan ystävällisesti kysyi. Musta oli ihan kiva, että lakanat sai vaihtaa koska halusi itse, oli mukava mennä suihkun jälkeen puhtaiden lakanoiden väliin vauva kainalossa. Terkuin viiden äiti, jolla kokemuksia kahdesta sairaalasta, mutta TAYS aivan huippu nykyään Terkuin viisi synnytystä

Kuuleppas kun kaikki ei pääse sinne remontoidulle puolelle, hyvä ettei tarvinnut käytävällä kauaa maata.

Ei saanut lääkettä eikä hoitoa, vaikka monta kertaa pyysi peruslääkkeitä, jotka elintärkeitä, vasta kun oli viime hetket niitä saada ja vaati varmaan viidettä kertaa, ne lopulta tuotiin. Ei saanut apua hygienian hoidossa, vaikka pyysi kauniisti, aina luvattiin auttaa, mutta lopulta päiviä verisissä, hikisissä ja hiekkaisissa vaatteissa ja lakanoissa maattuani olin sen verran kunnossa, että OMA PERHEENI auttoi ne vaihtamaan. Synnytyksen jälkeen pääsin suihkuun vasta noin 3-4 päivän jälkeen kun itse en pystyssä pysynyt ja niissä samoissa hyvin verisissä ja likaisissa vaatteissa makasin.

En todellakaan ollut hankala asiakas, mutta seuraavalla kerralla en enää todellakaan siedä samaa kohtelua, jos sinne taas joudun!

Ja kyllä, valitus tehtiin.

Jännä, kun täällä Irlannissa kolme lasta synnyttäneenä aina haaveilin, että jospa lapset olisivatkin syntyneet Suomessa... Enpä taida sellaisesta enää haaveilla tämän ketjun perusteella.



Minä synnytin Irlannissa ihan julkisen puolen sairaalassa, täysin ilmaiseksi. Huone piti jakaa 2-3 muun kanssa, mutta ei siellä kukaan yöllä valoja sytytellyt.



Ruuat ja juomat kannettiin sänkyyn tarjottimella, sai valita vielä ruokalistasta kahdesta vaihtoehdosta. Lisäksi sai vettä, kahvia ja teetä ihan mielin määrin, tuntui, että koko ajan oli sellainen ihana vanhempi rouva kysymässä: "do you want more tea, dear?" : )



Vauva piti pitää koko ajan vierihoidossa, hoitajat auttoivat vain kaksosten hoidossa, me yksösten äidit hoidimme omat vauvamme koko ajan.



Suihkut oli jees, kipulääkettä suorastaan tuputettiin puoliväkisin, henkilökunta vaihtoi lakanat, vierailuajoista oltiin tiukkoja ja kaikki toimi moitteettomasti. En voi valittaa.



Toivottavasti Suomessa aletaan vähän panostamaan myös äideistä huolehtimiseen. Näiden juttujen perusteella se äitien painostaminen superäitiyteen alkaa siis jo synnärillä. Hurjaa.

Kaiken huipuksi vauvallemme tehtiin hoitovirhe (ei lääkärin aiheuttama), joka viivytti hänen paranemistaan (onneksi parani) ja aiheutti ylimääräistä kipua ja hankaluutta vauvalle ja meille muulle perheelle murhetta ja kuluja.



- 78 ja 80 (ei 28).

En tiedä johtuiko siitä, että iän myötä on alkanut tulla mukavuudenhaluisemmaksi, mutta tämä kolmas oli kaikkein vastenmielisin kerta siellä. Olisin lähtenyt kotiin vaikka heti, mutta emme päässeet vauvan voinnin takia. Nyt olin kahden eri sektioäidin kanssa samassa huoneessa ja hetken rauhaa ei ollut, kun koko ajan joku hoitaja ramppasi tuomassa vettä, kääntämässä ja nostelemassa äitejä ja vauvoja. Ei siinä mitään, totta kai niin tarvitsee tehdä, mutta rauhallisempaa olisi jos ei koko ajan kävisi sellainen liikenne huoneessa. Toiselle tuli lisäksi koko huone täyteen vieraita heti osastolle tulonsa jälkeen, eivätkä nämä edes ymmärtäneet poistua vierailuajan loputtua. Yksikin ääliö norkoili sänkyni reunalla kun imetin omaa vauvaani. Hoitajatkaan eivät sanoneet mitään näille järjenjättiläisille, vaikka kävivät huoneessa.

Minulle tulee väkisinkin mieleen, että hoitajat käyttävät äitejä ja vauvoja pelinappuloina saadakseen paremmat tilat enemmän hoitajia ja muuta vastaavaa, koska eräskin sanoi "kannustaen" että valittakaa vaan äidit eteenpäin niin saamme paremmin resursseja ja päättäjät tajuavat. Minä en usko, että niin kiire voi olla, että kaikkein tärkeimmät hoitotoimenpiteet jätetään ihan viime tippaan tai kokonaan hoitamatta.

Eräs suurin syy tähän tilanteeseen on varmaan kun lähihoitajat poistettiin yliopistosairaaloista eli he huolehtivat mm. potilaiden perushuollosta, joka monelle sairaanhoitajalle tai kätilölle tuntuu olevan vastenmielistä.

mutta asun ja olen synnyttänyt ulkomailla. Eli ei ollut kauheaa :)

"kun ei ollut oikein mitään tekemistä."



Ettei ollut tekemistä?Minä hyvä että suihkuun ehdin vauvan hoidolta.Nukuin huonosti,kun hoitajat ravasi huoneessa ja naapurin vauva huusi vartin välein.Tuntui,että osastolla elettiin kello kaulassa tai ainakin päivät vaan hävisi jonnekin.

olen synnyttänyt pienessä sairaalassa. Molempina kertoina on ollut oma huone ja oma vessa (sektion takia) ja vauva on viety välillä pois jotta saa nukkua. Ainoa mikä häiritsi oli että aina kun yritti nukkua siellä ravasi joku; tarkistettiin onko kaikki kunnossa, siivottiin... Mun mielestä synnärillä oli tosi tylsää kun joutui olemaan siellä niin monta päivää sektion jälkeen.

mikä ei ole lääkärin aiheuttama?

Se ei ole tarkoitettu valittavien av-mammojen hyysäämistä varten, vaan sitä varten että siellä opetellaan ITSE vauvaa hoitamaan, toivutaan synnytyksestä/sektiosta siinä määrin, että pärjätään kotona.



Hoitaja ei voi tietää yksittäisen ihmisen kipujen tilaa, ellei tämä itse kerro. Jos kivut ovat todella kovat, täytyy kipulääkettä itse osata pyytää!!



Maidoneritys käynnistyy vasta muutama päivä synnytyksestä kunnolla ja se edellyttää juuri sitä jatkuvaa imettämistä. Vauvan pieni mahalaukku ei jaksa vetää suuria määriä kerrallaan ja vauvaa täytyy imettää tiheästi, että maito nousee kunnolla ja jokainen tippa on tärkeä. Nykyisin lisämaitoa ei anneta, ellei siihen ole lääketieteellistä syytä, esim. painonlasku liiallinen, pienipainoisuus jne.



Sektiosta toipumisen kannata on tärkeää, että noustaan mahdollisimman pian jalkeille. Pieni riski saada veritulppa jalkoihin tai keuhkoihin ehkäistään tällä, riski on jonkin verran suurentunut myös alatiesynnytyksen ajan. Pystyasennossa toipuminen on nopeampaa, keuhkot tuulettuvat paremmin, toipuminen alkaa.

Vauvaa hoitamaan oppii vain vauvaa hoitamalla. Jos tarvitsee apua, sitä täytyy uskaltaa pyytää. Hoitajat ovat sitä varten sairaalassa, että tarvittaessa voivat auttaa.

ja yhtä tuskaa se oli, varsinkin kun synnyttäneille opetettiin, että kun vauva alkaa huutaa, niin ensin vaihdetaan vaippa ja sitten imetetään. Kauhea meteli koko yön, kun vauvat heräilivät eri tahtiin ja niitä huudatettiin jopa vartti vaippaa vaihtaessa sen sijaan että oltaisiin vain ruvettu imettämään.



Lisätuskaa tuli siitä, että kesäkuumalla oli tosi hiostavaa, kun sängyssä oli muovisuojat. Opinkin jo toisella kerralla laittamaan petiin ekstralakanat ja -tyynynliinat niin, ettei tarvinnut olla kuin Prisman jauhelihapaketti muovikääreessä.



Ja mitä nopeammin kotiin pääsi, sitä parempi.



Usean hengen huoneet ovat kyllä ihan helvetti.

Olen ollut Suomessa sairaalassa myös muilla osastoilla sairauksien vuoksi, ja palvelu on ollut hyvää ja ystävällistä. Ainoastaan vastasynnyttäneiden osastolla oletetaan, että äiti itse vaihtaa lakanansa, hakee ruokansa jne.

Oma vointini ei ole missään sairaudessa (sairaalassa ollessani!) ollut niin kehno kuin synnytyksien jälkeen. En todellakaan lähde heti synnytyksen jälkeen käytäville hoipertelemaan lakanoiden ja ruokien perässä. Onneksi sairaalassa saa olla oma mies mukana, joka voi huolehtia ruuista ja lakanoista. Minä keskityn imetykseen, lepäämiseen, toipumiseen ja vauvan kanssa olemiseen.

Jos miehet synnyttäisivät, arvatkaapa vain vaihtaisivatko he omat lakanansa ja hakisivatko itse ruokansa :)

Jännä, kun täällä Irlannissa kolme lasta synnyttäneenä aina haaveilin, että jospa lapset olisivatkin syntyneet Suomessa... Enpä taida sellaisesta enää haaveilla tämän ketjun perusteella.

Minä synnytin Irlannissa ihan julkisen puolen sairaalassa, täysin ilmaiseksi. Huone piti jakaa 2-3 muun kanssa, mutta ei siellä kukaan yöllä valoja sytytellyt.

Ruuat ja juomat kannettiin sänkyyn tarjottimella, sai valita vielä ruokalistasta kahdesta vaihtoehdosta. Lisäksi sai vettä, kahvia ja teetä ihan mielin määrin, tuntui, että koko ajan oli sellainen ihana vanhempi rouva kysymässä: "do you want more tea, dear?" : )

Vauva piti pitää koko ajan vierihoidossa, hoitajat auttoivat vain kaksosten hoidossa, me yksösten äidit hoidimme omat vauvamme koko ajan.

Suihkut oli jees, kipulääkettä suorastaan tuputettiin puoliväkisin, henkilökunta vaihtoi lakanat, vierailuajoista oltiin tiukkoja ja kaikki toimi moitteettomasti. En voi valittaa.

Toivottavasti Suomessa aletaan vähän panostamaan myös äideistä huolehtimiseen. Näiden juttujen perusteella se äitien painostaminen superäitiyteen alkaa siis jo synnärillä. Hurjaa.

Perhehuoneessa kunnioitetaan perheen yksityisyyttä (esim. oveen koputetaan) ja siellä saa olla rennosti ja rauhassa. Tavallisella osastolla riippuu tuurista, onko kokemus ihan kauhea vai vähän parempi

Ekalla kerralla oli normi alatiesynnytys ja perhehuone. Olo synnärillä oli kun hotellissa. Oma vessa ja tv ja parisänky. Ikkunastakin näkyi upea merinäköala. Oltaisiin oltu kauemminkin, mutta 2vrk kuluttua "jouduimme" kotia.



Toisessa synnytyksessä päädyttiin hätäsectioon. Koko NKL oli ääriänmyöden täynnä. Jouduin neljän hengen (itseasiassa 8, jos vauvatkin lasketaan mukaan) huoneeseen, jossa jouduin olemaan 5vrk vauvan voinnin takia. Se oli aivan helvettiä.



Olin synnyttänyt koko yön ja unta ei ollut luvassa lähitulevaisuudessa. Nyt äitinä olen oppinut, että kestän ihan mitä muuta vain, mutta nukkumattomuus saa minut hulluksi. Huono ominaisuus pikkulasten äidillä, tiedän. Huoneessa valot välkkyivät koko yön. Kätilöt ja labrahoitajat ramppasivat huneessa taukoamatta. Vauvat itkivät ja kakkasivat, äidit ravasivat vessassa.... Olisin nukkunut rautatieasemalla paremmin ja se ei ole vertauskuva. Koko aikana mulla oli 9 huonekaveria.



Hoitajat olivat kuitenkin aivan ihania ja tekivät kyllä parhaansa resurssien puitteissa. Kolmatta lasta meille ei tule ellei Suomeen tule yksityistä synnariä tai erikoismaksuluokka tule takaisin :-)

En ihan ymmärrä valitusta. 2 kertaa olen synnyttänyt ja ihan siedettävää oli molemmilla kerroilla.