Olenko ainoa, jonka mielestä synnyttäneiden vuodeosastolla oli kauheaa?

kun erehdyin kysymään Suomessa, ekan lapsen saatuani, ett pitääkö ruoka itse hakea vai tuodaanko se minulle. Hoitaja suorastaan suuttui nuorelle äidille: Ei meillä TUODA RUOKAA huoneisiin, ei se ole HOITAJIEN TEHTÄVÄ ! Sinä haet ruokasi IHAN ITSE TUOLTA OLE HYVÄ !



Lähes tulkoon itkua väänsin kun viattomimpiin kysymyksiin vastattiin niin ilkeästi. Kun maitoa ei ollut tarpeeksi, piti vauvaa hörpyttää mukista. En osannut/ uskaltanut hörpyttää yksin keskellä yötä, luulin, että vauva tukehtuu. Kysyin sitten apua ja hoitaja vastasi kiukkuisena: Sinulle on kuules näytetty tämä jo kerran !

Pulloa piti vaatia n. kymmenen kertaa, ennenkuin se viimein tuotiin.

oli 7-vuotta sitten kamalaa..pyörryin suihkuun ja voin tosi huonosti,niin hoitaja sanoi että kaikki kävelee osastolle=(en pystynyt ja pyörryin pyörätuoliinkin..kun pääsin osastolle kätilö huusi suureen ääneen,että täältä tulee yksi heikko äiti=(Just kun pääsin sänkyyn lepoon,tuli toinen kätilö ja sanoi että heti ylös ja tutustumiskierrokselle..tunsin kyllä paikat kun olin aiemmin jo siellä synnyttänyt,mutta seiniä pitkin kävelin kätilön perässä,kun pääsin sänkyyn vauva huusi 2vrk putkeen,kunnes päästiin kotiin..

en ole koskaan ollut noin kipeä ja väsynyt=(

Kolmannen kun sain niin oli omat kipulääkkeet mukana,ja nappasin ensimmäisen jo heti kun synnytys ohi ja muutenkin alussa 2h välein,ja toivuin tosi nopeaa kun kivut eivät äityneet pahoiksi ollenkaan.Keski-suomessa synnytin,menin suihkuun synnytksen jälkeen ja kätilö hoki koko ajan että onko huono olo..ja oli kauhuissaan kun sanoin etä voin kävellä osastole,kuulema kaikki vietiin pyörätuolilla eli oli meininki ihan eri=)

juteltiin ja naurettiin ja ollaan tapailtu synnytyksen jälkeenkin. sain ihania ystäviä ja lapsille seuraa. Lapset nytten kaksivuotiaita.



Meillä toisena yönä otettiin kaikki vauvat yöksi hoitoon, että äidit sai nukkua yhden yön, toki vauvaa sai käyd imettämässä. Sen yön jälkeen kaikki pursuili maitoa, kun maidot nousi kaikilla.



Siivoojat kysyivät, että halutaanko että vaihdetaan lakanat, vaikka itsekkin olisi sen voinut ihan hyvin tehdä.

Jos imetys oli menossa niin ruuat tuotiin lämpökuvulla varustettuna huoneeseen. Kysyttiin vielä tarhtooko jotain lisukkeita ruokaan.

Jääkaapissa oli aina hedelmiä, jugurttia, piirakoita, leipää, juustoa, makkaraa jos nälkä yllätti.



Neuvottiin, kyseltiin, autettiin, näytettiin.

Kiireen keskelläkin oli aina niin iloisia ihmisiä.

tuntui, että koko ajan oli sellainen ihana vanhempi rouva kysymässä: "do you want more tea, dear?" : )

Sektioäiti

juteltiin ja naurettiin ja ollaan tapailtu synnytyksen jälkeenkin. sain ihania ystäviä ja lapsille seuraa. Lapset nytten kaksivuotiaita.

Meillä toisena yönä otettiin kaikki vauvat yöksi hoitoon, että äidit sai nukkua yhden yön, toki vauvaa sai käyd imettämässä. Sen yön jälkeen kaikki pursuili maitoa, kun maidot nousi kaikilla.

Siivoojat kysyivät, että halutaanko että vaihdetaan lakanat, vaikka itsekkin olisi sen voinut ihan hyvin tehdä.

Jos imetys oli menossa niin ruuat tuotiin lämpökuvulla varustettuna huoneeseen. Kysyttiin vielä tarhtooko jotain lisukkeita ruokaan.

Jääkaapissa oli aina hedelmiä, jugurttia, piirakoita, leipää, juustoa, makkaraa jos nälkä yllätti.

Neuvottiin, kyseltiin, autettiin, näytettiin.

Kiireen keskelläkin oli aina niin iloisia ihmisiä.

samassa huoneessa. heidän vierailuajat alkoi kun muilla loppui ja jatkui jopa 23 asti. hirveä hulina koko ajan ja tappelivatkin jatkuvasti. tyttövauva oli heille vissiin melkoinen pettymys kun naisen äiti sanoi minulle tää olisipa meidänkin ramona saanut kunnon perillisen. eikä siinä vielä kaikki, olivat koko suku aulassa syömässä synnyttäneille äideille tarkoitettuja ruokia ja ottivat niitä jopa mukaan. hoitsut ei uskaltaneet sanoa mitään vaikka heille asiasta sanoinkin.

vaatia inhimillisempää kohtelua? Heti synnytyksen jälkeen on lupa olla huonossa kunnossa ja uupunut. Heti synnytyksen jälkeen on lupa saada palvelua ja tulla autetuksi. Juuri synnyttäneen äidin ei tarvitse huolehtia muusta kuin vauvan imettämisestä (jos siis haluaa imettää). Sairaalan henkilökunnankin tulisi ymmärtää tämä.

olen vasta menossa ja nyt alkoi KAUHISTUTTAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



kokemuksia satakunnan keskussairaalasta?

no meil oli perhehuone! apua en pyytäny ku välillä.. mies oli mukana, mut oli mielestäni jotenki perseestä koko paikka. jorvissa synnytin! jotenki liian vankilamainen! en kyl vankilassa ikinä ollu =D

ei kukaan, minä kun synnytin puolitoista vuotta sitten jorvissa olin ainoa joka istuin vauvan kanssa telkku huoneessa katsomassa telkkua!! kaikki muut oli omissa perhehuoneissaan ja ovi kiinni! jos olin taas huoneessa niin melkeinpä pidettiin ovea auki melkein koko ajan (paitsi sillon kun imetin...) ja onneksi saatiin perhehuone kun istukka ei irronnot ja joutuivat nukuttamaan (no silloinhan se "tipahtikin") niin miehenhän silloin piti vauvaa hoidella, tosin nukkuivat kun pikku porsaat kun nukuin minäkin =)

Synnytin Jorvissa tänä keväänä ja pääsimme perhehuoneeseen. Hoitajat esittelivät huoneen ja kävivät vuoron vaihtuessa aina kyselemässä vointia ja tarkistamassa vauvan tilannetta. Neuvontaa vauvan hoitoon saimme riittävästi. Lähdimme jo seuraavana päivänä kotiin, vaikka olinkin ensisynnyttäjä. Kävimme sitten vauvan kanssa vielä kotoa käsin lastenlääkärin tarkistuksessa.



Mielestäni hyväkuntoiset äidit voisivat kotiutua nopeammin kuin 3-4 päivän kuluttua. Itse olisin ainakin tylsistynyt ihan täysin niin pitkän osastolla oleilun aikana. Aivan eri asia on, jos vointi on heikko synnytyksen jälkeen tai jos on tehty sektio.

huvin vuoksi. Ensinnäkin, kyllä sieltä kotiutetaan heti, kun mahdollista. Ja toisekseen, eihän kukaan saa siellä edes levättyä !

Oli niin helpottavaa päästä kotiin ja tehdä kaikki juuri, kuten huvittaa. Otettiin heti korvikemaito käyttöön tissin lisäksi, en enää koskaan hörpyttänyt mukista. Pääsi lepäämään ja mies sai auttaa lapsenhoidossa:)

Sairaalassa nukuin kolmen yön aikana ehkä korkeintaan 4 tuntia yhteensä.

olin 7vrk.tta ja inhosin joka hetkeä.

Olin huoneessa yksin pari päivää ja sitten siihen tuli eukko jonka kanssa emme vaihtaneet sanaakaan.

Tiukat rutiinit rasitti eikä neuvontaa ei juurikaan ollut.

Kolmantena yönä sinne tuotiin ensisynnyttäjä vauvansa kanssa. Ei osannut hoitaa vauvaansa, huusi koko yön. Sitten klo 6 tämä ensisynnyttäjä pyysi hoitajilta unilääkettä kun ei ollut saanut nukuttua yhtään koko yönä. Hoitaja vaan totesi että ethän sä mitään unilääkettä saa sulla on pieni vauva jota sun pitää hoitaa, koita tottuu vaan siihen ett välillä täytyy valvoo... Mua huvitti viiden lapsen äitinä toi unilääkepyyntö, vieläkin naurattaa (en huonetoverilleni kyllä huvittumistani näyttänyt).

että seuravaan pariin vuoteen ei sitten nukuta.

Minulla on hyviä kokemuksia Taysista

Kolmeen kertaan.

Olen ollut lapsen kanssa tilanpuutteen vuoksi synnyttämättömien osastolla, 3 hengen huoneessa ja uusitussa 2 hengen huoneessa.

Kertoo jo asenteestakin jos yöhoitajan työnteko "häiritsee ja vituttaa".

Itse olen ollut asiallinen hoitajille, he on ollu mukavia.

On ottaneet lasta nukkumaan jos lapsella rytmi sekasin ja itseä väsyttää, on patistelleet käymään ulkona kävelyllä ja kahvilassa (vauvaa ei saa osastolta viedä niin he katsoo sen ajan).

Koskaan ei olla minua kytätty. Hoitajilla on sielä muuta hommaa. Eikä ole ollut aihetta että kyttäävät.

Minusta se iso ongelma saattaa olla äidissä itsessäänkin. Voi sanoa nätisti ettei edellinen hoitaja ehtinyt kertoa osastosta.

Kun ottaa huomioon että lähes jokainen nainen synnyttää, niin seassa on sitten niitä häiriköitä ja hoopojakin. On narkkareita ja ties mitä varkaita. Sekä sellasia jotka olettaa että HÄNTÄ pitää palvella, koska verta valuu ja on niin vaikeaa. Pitää saada palvelua.. ?

Eikä tajuta että kun yhdessä huoneessa on 3 naista ja huoneita 15 niin siinä riittää hoidettavia.

En ole edes sairaanhoitaja (tai väitä netissä olevani) ja ymmärrän hoitajia näköjään paremmin.

Itsekin voi olla peruskohtelias ja koittaa olla hyppyyttämättä. Saattaa antaa itsestään vaikean ihmisen kuvan.

Särkylääkettä pitää pyytää. Itse en edes esikoisen saatuani tajunnut että saa taas ottaa kipulääkettä ennenkö naapuripedissä joku pyysi.. :) Varmaan tarttis syyttää henkilökuntaa? :D

Minusta tämä sinun tekstisi kuulosti aika ilkeältä. Ihan kuin väittäisit, että toiset valittavat turhasta.

Minulla on erittäin ihania kokemuksia Taysista, varsinkin ekalta ja kolmannelta kerralta valtaosin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että myös korjattavaa löytyy.

Kirjoitat aika ylimielisesti ja vähättelet muiden kokemuksia. Minä olen synnyttänyt Taysissa sektiolla, enkä ole koskaan ollut niin kipeä kuin toisen lapsen sektion jälkeen. Silti en saanut kauniista ja kohteliaasta pyynnöstäni huolimatta kipulääkettä, koska "hoitajilla on nyt niin kiirettä."

Jouduin odottamaan apua yli puoleksi tunniksi ja puristin samalla sänkyni kaltereita niin, että niihin jäi hikiset kädenkuvat. Kun labrahoitaja tuli ottamaan minulta verikoetta, en pystynyt puhumaan sen vertaa, että olisin saanut sanottua henkilötunnukseni. Soitin paniikissa jopa miehelle, että tee jotain, mutta en pystynyt puhumaan, itkemään vain. Sängystä nouseminen tai edes kyljen kääntäminen oli täysin mahdotonta.

Lopulta sain kipulääkkeen. Lääkärin määräyksestä yhtä aikaa suun kautta ja injektiona lihakseen, koska kipu oli niin hirveä.

Lisäksi nukkuminen kolmen hengen huoneessa oli todella huonoa. Kolmannella kerralla otinkin silmälaput ja korvatulpat mukaan, että pystyin nukkumaan, vaikka huoneessa hälistiinkin yöllä.

Onneksi kolmannella kerralla sain viimeisen vuorokauden ajaksi ihanan huonekaverin. Huone oli muutenkin siisti ja mukava, samoin kuin suihku- ja wc-tilat, jotka olivat yhteiset viereisen huoneen kanssa. Ekalla kerralla onnistuin saamaan perhehuoneen, silloin kun niitä vielä oli, ja sekin oli huippujuttu.

Minä en millään kerralla hyppyyttänyt henkilökuntaa, päinvastoin minua kehuttiin siitä, kuinka hoidin yksin vauvaa sektioistani huolimatta ja lähdin mahdollisimman aikaisin liikkeelle jne. Silti kuule sektioäiti tarvitsee ihan erilailla apua ensimmäisten vuorokausien aikana! Samoin monet muut äidit. Jos sinulla on mennyt hyvin, ole iloinen, mutta ota huomioon, että tukea ja apua tarvitsevia synnyttäjiä on paljon ja yöunetkin ovat tärkeitä.

Toinen asia on, että minusta juuri synnyttänyt äiti tarvitsee kaiken kunnioituksen, tuen ja huolenpidon. Monissa kulttuureissa lapsivuodeaika kestää viikkokausia ja silloin äidin ei anneta tehdä mitään muuta kuin hoitaa vauvaa. Yhteisön naiset hoitavat äitiä ja pitävät huolta. Näin pitäisi olla meilläkin.

Miksi vasta synnyttäneen täytyy jaksaa hoitaa heti 24/7 vauvaansa täydellisesti imettäen ja kestovaippoja pesten, kantoliinassa kantaen ja arjen askareita hoitaen kotia siistien ja isommat sisarukset sitten kotona täydellisesti huomioiden unohtamatta tietenkään vauvan kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta kaikkine hieromisineen ja tietenkin äidin on näytettävä hyvältä, ettei muut av-mammat pääse moittmivaan ja irvimään tällä palstalla...

ei ihme, että erotaan, masennutaan, lyödään, uuvutaan. Paketti on liian iso kenelle tahansa, ja on yhteisöjä, maita, joissa naiset auttavat toisia naisia etenkin synnytyksen jälkeen.

Itse me olemme kulttuurimme tällaiseksi muokanneet. Ydinperhe kunniaan ja silleen, sukulaiset, ja siis varsinkin anoppi on saatanasta seuraavia. Ja jos ne nyt päästäisikin jotain tekemään, niin varmasti tekisivät väärin, koska perus av-mammalla on varsin tarkka käsitys siitä, miten asiat tehdään OIKEIN, ja kenen tahansa erilainen tapa on aina väärin ja henkilökohtainen loukkaus.

KOlmen lapsen kokemuksella en tajua mikä siinä vierihoidossa on niin vaikeaa. Käytännössähän vauva imee tissiä 24/7 ekat kolme vuorokautta, että sieltä alkaa jotain tulemaan. Tissit on joo kipeät kuin mitkä, mutta sellaista se on, sitten helpottaa. Mä en ainakaan pystyisi luopumaan yhtään siitä tyypistä, jota on ensin 9kk odotettu syntyväksi, heti syntymän jälkeen.

JA jos itse kasaa itselleen hulluna paineita, niin se on oma valinta. Todellisuudessa terveelle vastasyntyneelle riittää se äidin iho ja rinta ensimmäiset 2-3kk helposti.

En ole se, kenen viestiin vastasit, mutta siis pointti onkin siinä, että äidin juuri kuuluisi keskittää voimavaransa vauvansa hoitamiseen niin, että muut hoitaisivat äidin ja kaiken muun.



Ei mikään vierihoidossa minullekaan ole ollut vaikeaa, myös kolmen kokemuksella, sehän on ihanaa! Mutta nykyään äideiltä vaaditaan muutenkin täyttä toimintakykyä ihan liikaa, niin kuin näistäkin jutuista on voinut lukea. Eli että pitäisi jaksaa valvoa vastasynnyttäneenä päivin öin, myös silloin häiritään kun vauva nukkuu, pitää itse hakea ruokansa, pedata sänkynsä, peseytyä ja olla heti tolpillaan. Ihannetilanteessa äiti saisi maata vauvan kanssa, imettää ja nukkua ja ruoka kannettaisiin eteen. :)

oli ikävä miestäkin ja kotia, samaan huoneeseen oli ahdettu 6 sänkyä ja ahdasta oli.

Seuraavilla kerroilla olen kyllä nauttinut. Vierihoito on minusta mahtava asia, maito nousee kunnolla ja saa heti tutustua vauvaan, en osaa nukkua, jos ei vauva ole lähellä. Valmiit aamupalat, ruuat jne. Ainoa häiritsevä tekijä on ollut jonkun huonekaverin kuorsaus.

Minusta te valitatte aika vähästä. Vauvan turvallisuus on mulle ainakin tärkein asia, on hyvä että esim.verensokeria, lämpöä, väriä jne. seurataan, lääkäri tarkastaa vastasyntyneen ja niin edelleen. Jos on liian kiire kotiin niin monia asia jää huomaamatta. Totta kyllä että monista sairaaloista kotiutetaan nykyään niin pian, että esim. vakaviakaan sydänvikoja ei välttämättä ehdi huomata. Ne on sitten vanhemman vastuulla tarkkailla ja käyttää lääkärissä.

Onpa rankan kuuloisia kokemuksia. (Isosta) osasta kyllä tulee mieleen että ongelman nimi on asennevamma ja kokemuksia tulkitaan hormonihöyryjyen kautta (ymmärrettävää sinänsä). Mutta toi että esim. syytetään hoitajia kun ei anna toivottua lääkettä, no kyllä ne tarvii lääkärin luvan siihen lääkkeiden antamiseen. Se ei myöskään ole hlökunnan vika jos resurssit on liian pienet ja palvelu siksi kiireistä. Osasta viesteistä tulee sellainen olo että on odotettu jotain hemmetin hotellilomaa. Kyseessä on kuitenkin _sairaala_. Tietysti ikävää jos jää huonot muistot ja palautetta on tärkeä antaa (sinne osastolle, täällä palstalla ei paljon auta ruikuttaminen).Mutta jestas sentään naiset, oisitte onnellisia kun saatte lähteä osastolta kotiinne terveen vauvan kanssa. Jos Suomessa on niin surkeaa, yksi vaihtoehto on tietysti lähteä synnyttämään ulkomaille, missä on varaa valita kunnon palvelu - ja sitten maksaa siitä aikamoiset summat.