Ei voi olla normaalia 6-7v tytön käytöstä!!!??

Meidän eskarityttö on ihan mahdoton. Hän on aina ollut hankala/outo lapsi ja olemme edelleenkin miehen kanssa yhtä mieltä siitä, ettei lapsi ole ns. normaali. Olemme odottaneet että kun ikää tulee lisää niin lapsi normalisoituisi mutta ei hyvältä näytä.



Lapsi ei esim. koskaan suostu menemään ulos muuten kuin aikuisten kanssa. Olemme nyt viime aikoina yrittäneet laittaa häntä isolle rivitalomme pihalle, mutta hän rääkyy aivan hysteerisenä, hakkaa ja potkii ulko-ovea, jyskyllää nyrkeillä ikkunoita ym. Mikään ei auta: lahjonta, uhkaus, kiristys. Hän sanoo että pelottaa ulkona (vaikka on päivä ja valoisaa) eikä ole mitään tekemistä. Joskus pikkusisaren kanssa saattaa vähän aikaa leikkiä pihalla mutta sekin menee yleensä kiusaamiseksi.



Hän ei koskaan mene kenenkään kaverinsa luo esim. kysymään kaveria ulos tai että menisi kaverin luo leikkimään. Jatkuvasti olisi kyllä kutsumassa kamujaan meille.



Vaatteita tyttö ei osaa itse etsiä aamulla päälleen. Jokainen vaate pitää yksitellen luetella ja myös mistä se löytyy. Ero pikkusiskoon on huima, vaikka tämä on lähes 3 v nuorempi!! Pikkusisko siis osaa etsiä itselleen vaatteet helposti.



Vaatteista on saanut 1,5 vuotiaasta saakka hirveitä raivareita, vaatteen täytyy olla juuri sopivan kokoinen eikä puristaa/kiristää mistään kohtaa. Jossain alusvaatteessa on joskus ollut pitsiä kumihauhassa ja siitä syntyi hirveä hysteerinen raivari. Jotain aistiyliherkkyyttä varmaan.



Lapsi on tarhassa, siellä eivät ole hänestä huolissaan. Mutta eiväthän tädit siellä näe hänen hillittömiä hysteerisiä kohtauksiaan. Siellä tyttö on kuin enkeli. Jotain kummallisuuksia kuitenkin on, esim. tyttö rakastaa poikien siilitukkaa ja kuulemma nuuskii aj hieroo naamaansa poikien tukkiin. Kertoo itsekin että xxx:llä on ihanan tuoksuinen ja tuntuinen siilitukka.



Lapsi ei leiki millään leluilla, ei ole koskaan leikkinyt. Piirtäminen on lempipuuhaa. Ei tule toimeen tyttöjen kanssa, tykkää pojista.



Lapsi on hirveän levoton, koko ajan joku raaja heiluu tai hytkyy. Keskittyy vain piirtämiseen.



Lapsi vaatii jatkuvasti huomiota ja jos ei sitä koko ajan saa niin rääkkää pikkusiskoa. Näyttää nauttivan siitä ja saamastaan negatiivisestakin huomiosta.



Vanhempien voimat ovat aika lopussa, toivomme vain että saisimme lapsen johonkin pois että voisimme joskus rauhoittua nauttimaan ns. normaalista perhe-elämästä.



Löytyykö kohtalotovereita tai vinkkejä, kuinka jaksaa hankalan neidin kanssa?