Lue keskustelun säännöt.
Ei voi olla normaalia 6-7v tytön käytöstä!!!??
21.12.2009 |
Meidän eskarityttö on ihan mahdoton. Hän on aina ollut hankala/outo lapsi ja olemme edelleenkin miehen kanssa yhtä mieltä siitä, ettei lapsi ole ns. normaali. Olemme odottaneet että kun ikää tulee lisää niin lapsi normalisoituisi mutta ei hyvältä näytä.
Lapsi ei esim. koskaan suostu menemään ulos muuten kuin aikuisten kanssa. Olemme nyt viime aikoina yrittäneet laittaa häntä isolle rivitalomme pihalle, mutta hän rääkyy aivan hysteerisenä, hakkaa ja potkii ulko-ovea, jyskyllää nyrkeillä ikkunoita ym. Mikään ei auta: lahjonta, uhkaus, kiristys. Hän sanoo että pelottaa ulkona (vaikka on päivä ja valoisaa) eikä ole mitään tekemistä. Joskus pikkusisaren kanssa saattaa vähän aikaa leikkiä pihalla mutta sekin menee yleensä kiusaamiseksi.
Hän ei koskaan mene kenenkään kaverinsa luo esim. kysymään kaveria ulos tai että menisi kaverin luo leikkimään. Jatkuvasti olisi kyllä kutsumassa kamujaan meille.
Vaatteita tyttö ei osaa itse etsiä aamulla päälleen. Jokainen vaate pitää yksitellen luetella ja myös mistä se löytyy. Ero pikkusiskoon on huima, vaikka tämä on lähes 3 v nuorempi!! Pikkusisko siis osaa etsiä itselleen vaatteet helposti.
Vaatteista on saanut 1,5 vuotiaasta saakka hirveitä raivareita, vaatteen täytyy olla juuri sopivan kokoinen eikä puristaa/kiristää mistään kohtaa. Jossain alusvaatteessa on joskus ollut pitsiä kumihauhassa ja siitä syntyi hirveä hysteerinen raivari. Jotain aistiyliherkkyyttä varmaan.
Lapsi on tarhassa, siellä eivät ole hänestä huolissaan. Mutta eiväthän tädit siellä näe hänen hillittömiä hysteerisiä kohtauksiaan. Siellä tyttö on kuin enkeli. Jotain kummallisuuksia kuitenkin on, esim. tyttö rakastaa poikien siilitukkaa ja kuulemma nuuskii aj hieroo naamaansa poikien tukkiin. Kertoo itsekin että xxx:llä on ihanan tuoksuinen ja tuntuinen siilitukka.
Lapsi ei leiki millään leluilla, ei ole koskaan leikkinyt. Piirtäminen on lempipuuhaa. Ei tule toimeen tyttöjen kanssa, tykkää pojista.
Lapsi on hirveän levoton, koko ajan joku raaja heiluu tai hytkyy. Keskittyy vain piirtämiseen.
Lapsi vaatii jatkuvasti huomiota ja jos ei sitä koko ajan saa niin rääkkää pikkusiskoa. Näyttää nauttivan siitä ja saamastaan negatiivisestakin huomiosta.
Vanhempien voimat ovat aika lopussa, toivomme vain että saisimme lapsen johonkin pois että voisimme joskus rauhoittua nauttimaan ns. normaalista perhe-elämästä.
Löytyykö kohtalotovereita tai vinkkejä, kuinka jaksaa hankalan neidin kanssa?
Kommentit (81)
Toiset ovat herkempiä, kehittyvät eri nopeudella ja vaativat enemmän. Silti se, että sinusta tuntuu jotain olevat vialla, on aihe tarkempiin tutkimuksiin ja suosittelen kysymään lähetettä neuvolan kautta eteenpäin. Sinun tehtäväsi on kuitenkin siloittaa "vaativan" lapsen tietä tässä maailmassa. Et saa pakottaa häntä menemään yksin ulos tai pukemaan epämiellyttäviä vaatteita, ei lapsi kiusallaan näistä asioista valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
olet saanut tosi outojakin vastauksi. "Lapsen kuuluu olla äidin mielestä ihana".!!
Ymmärrän täysin sinua. Mietin välillä, että meidän toinen lapsi on outo. Juuri tuo, että ei leiki millään lelulla.
Voihan olla, että lapsesi on vain temperamentiltaan tuollainen, mutta jos sinusta hän on outo, suosittelisin kyllä lämpimästi neuvolan kautta tutkimuksiin menemistä.
Esim kuulostaisi siltä, että on ainakin aistiyliherkkyyttä.
Ihmettelen myös, että täällä ollaan sitä mieltä, että 6v ei saisi olla yksin ulkona. Missä asuvat ne, jotka ovat tätä mieltä?
Kai sitä nyt voi olla vaikka omalla pihalla, jos sellainen on.
tuli mieleen ap että olisiko pihalla sattunut jotain? Vai oletteko nähneet joka hetken kun lapset leikkii?
Jos on tullut joku ulkopuolinen aikuinen jotain sanomaan tyttärellesi tai säikähtänyt jotain eikä sen takia halua leikkiä pihalla ja on hysteerinen. Auttaisiko jos sinä menisit lastesi mukaan pihalle. Lähtisikö tyttäresi silloin leikkimään jos tuntee olonsa turvalliseksi.
Ystävälläni on lievä ADHD ja hän ei pysy paikallaan sekuntiakaan. Viittaan tuohon levottomuuteen, jalan tai käden heilutteluihin tai hytkyttämiseen.
Hei
olet saanut tosi outojakin vastauksi. "Lapsen kuuluu olla äidin mielestä ihana".!!
Ymmärrän täysin sinua. Mietin välillä, että meidän toinen lapsi on outo. Juuri tuo, että ei leiki millään lelulla.
Voihan olla, että lapsesi on vain temperamentiltaan tuollainen, mutta jos sinusta hän on outo, suosittelisin kyllä lämpimästi neuvolan kautta tutkimuksiin menemistä.
Esim kuulostaisi siltä, että on ainakin aistiyliherkkyyttä.
Ihmettelen myös, että täällä ollaan sitä mieltä, että 6v ei saisi olla yksin ulkona. Missä asuvat ne, jotka ovat tätä mieltä?
Kai sitä nyt voi olla vaikka omalla pihalla, jos sellainen on.
kyllä vanhemmat yleensä ymmärtävät ihan oikein jos lapsi on outo. Ap.n kertomuksesta minulle tuli mieleen Märta Tikkasen tytär,josta on kirjoitettu parikin kirjaa. Tämä mielleyhtymä voi olla väärä,koska olen lukenut ne kirjat kauan sitten. Meillä on myös erityislapsi, melko lievä toisaalta mutta sellainen ,joka kyllä koettelee hermoja aika ajoin. Välillä on tuntunut myös siltä että koko elämämme,niin muiden lasten kuin perheen aikuisten,pyörii vain tämän yhden lapsen ja hänen huomioimisensa ympärillä.
Ymmärrän ap.ta jos hän haluaa hetken tilanteeseensa lepoa.
Sellaiset ihmiset eivät voi ymmärtää ap.n tilannetta, joiden lapset ovat suht koht normaaleja.
Nyt kun hän on kolmannella luokalla, helpotusta on alkanut tulla monessa asiassa.
Mielestäni hänellä on aiemmin (nyt jälkikäteen ajalteltuna) ollut vaikeuksia ymmärtää päivien kulkua. Eli tavallaan elämä on hänestä tuntunut paljon sekasortoisemmalta kuin mitä pienemmästä sisaruksesta. Sitä sekasortoa hän on yrittänyt jotenkin epätoivoisesti saada kuriin aikuisten silmissä hankalalla käytöksellä.
Aistiyliherkkyyksiä hänellä ei kyllä ole. Vaativa hän on monessa suhteessa vieläkin. Mutta tosiaan nyt helpottaa, kun hänellä on kodin ulkopuolisia kavereita.
Hänen kanssaan on ollut vaikea mm. jutustella, koska hän haluaa keskustella vain avaruudesta, lääketieteestä, tietokonepeleistä ja nyt autoista. Minä nyt tietysti olen vain äitipuoli, mutta on ollut aika aitiopaikka seurata hänen kehitystään. Kasvun paikka myös itselle.
Ja pojassa ei niinkään ole ollut raskainta nämä piirteet tai ominaisuudet lueteltuina, vaan hänen "tyylinsä" jankuttaa, jäädä jumiin, olla sotajalalla kaikesta - ja tavallaan sellainen "pihalla oleminen". Sitähän vertaa lasta usein edes suunnilleen samanikäisiin. Jos lapsen kanssa aamusta iltaan on vain taistelua, eikä lapsi tunnu alkaa hoksaavan asioita selittämälläkään, sellaisia mitä samanikäiset ja nuoremmat ymmärtävät ilman selitystä, sitä voi aikuinenkin tuntea olevansa hukassa.
Yleensähän sitä odottaa, että päivästä edes pieni osa menisi mukavasti tai taistelulle olisi joku "selvä" syy. Jos ei ole, se harmittaa ja vaikuttaa koko perheen dynamiikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap olis itsekin arka, niin edes miettis päästävänsä lasta yksin ulos ennen yläastetta. Tai ei uskaltais lähettää lasta kaverin luo leikkimään (ties mitä pedofiilejä naapuritkin voivat oikeasti olla). Ap:tä itseäänkin kutittaisi saumat ja laput ja kiertävä kangas- joten hän ymmärtäisi heti miksi lapsi ei niitä suostu päälleen pukemaan jne. jne.
Koska ap ja lapsi ovat erilaisia, he eivät pärjää yhdessä.
Jos ap olis itsekin arka, niin edes miettis päästävänsä lasta yksin ulos ennen yläastetta. Tai ei uskaltais lähettää lasta kaverin luo leikkimään (ties mitä pedofiilejä naapuritkin voivat oikeasti olla). Ap:tä itseäänkin kutittaisi saumat ja laput ja kiertävä kangas- joten hän ymmärtäisi heti miksi lapsi ei niitä suostu päälleen pukemaan jne. jne.
Koska ap ja lapsi ovat erilaisia, he eivät pärjää yhdessä.
siinä tilanteessa että ap.n lapsella on jotain sellaista vaivaa johon löytyisi parannuskeino.
Eikö ole tärkeää saada lapsen elämää helpotettua ,vaikka sitten ammattilaisten avulla,kuin lakaista ongelmat maton alle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se diagnoosi mitään auta
Diagnoosi ei paranna, mutta diagnoosin myötä vanhemmat saavat tietoa siitä, mistä ongelmat johtuvat ja miten niitä voi ehkäistä. Tavallaan siis samat asiat, mitä sanoit viestissäsi, mutta diagnoosin myötä vanhemmat voivat lakata toivomasta lapsestaan "normaalia", ja keskittymään siihen, miten asiat voi tehdä paremmin. Diagnoosin myötä on paremmat mahdollisuudet ammatiapuun ja mahdolliseen kuntoutukseen.
Diagnoosin ei ole tarkoitus leimata tai parantaa, vaan auttaa.
Jotta saa disgnoosin täytyy piirteitä olla enemmän, mutta tieto jo asiasta riittää.
Yleensä viimeistään koulussa opettaja puuttuu asiaan ja silloin kyllä kannattaa tutkimuksiin mennä jos vähänkää epäilyttää.
Meillä joka opettaja epäili eri asioita. Yksi sanoi että poika ei kuule, toinen että hän ei näe kunnolla. Yksi taas epäili ADHD:ta ja eräs allergioita??!!
Kaikissa tutkimuksissa käytiin ja poika näkee, kuulee eikä ole allerginen millekään. Lukuisat neurologin tutkimukset paljastivat aspergerin piirteitä. Helpotus oli suuri. Silloin tiesimme miten voimme poikaa auttaa ja elämä on sujunut kohtalaisen hyvin :)
Nyt enää elämää haittaa herkkyys ruuan ja vaateiden kanssa ja poika 14v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolla on Asperger-piirteitä. Sillä hilkulla onko diagnoosiin asti riittävästi, mutta en aio lähteä edes kokeilemaan. Poika pärjää normiluokalla, on muutama kaveri ja kotona on saatu useimmat asiat sujumaan, kun otetaan pojan temperamentti huomioon. On hän silti "outo" ja monessa erilainen kuin ikätoverinsa ja tulee varmaan aina olemaan.
Lievä Asperger ei kuitenkaan diagnoosina muuttaisi meidän elämää mitenkään eikä toisi koulullekaan lisäresursseja. Lapselle, jonka itsetunto on muutenkin koetuksella, se ei tod. toisi helpotusta, ei vaikka kuinka yrittäisin selittää parhain päin. En ihan oikeasti näe mitään syytä lähteä testeihin lapsen kanssa, joka on normaalin rajoilla. Psykologille ja perheneuvolaan pääsee ilman diagnoosiakin.
Ei se diagnoosi mitään auta
Diagnoosi ei paranna, mutta diagnoosin myötä vanhemmat saavat tietoa siitä, mistä ongelmat johtuvat ja miten niitä voi ehkäistä. Tavallaan siis samat asiat, mitä sanoit viestissäsi, mutta diagnoosin myötä vanhemmat voivat lakata toivomasta lapsestaan "normaalia", ja keskittymään siihen, miten asiat voi tehdä paremmin. Diagnoosin myötä on paremmat mahdollisuudet ammatiapuun ja mahdolliseen kuntoutukseen.
Diagnoosin ei ole tarkoitus leimata tai parantaa, vaan auttaa.
kiitos kaikille! 23:lle: meidänkään tytön kanssa ei voi keskustella mistään!! Jos yritän kysellä, mitä eskarissa on tehty tms. niin vastauksena on vain en tiedä ja usein hysteerinen raivari päälle. Tuntuu kuin tytöllä olisi toooodella huono lähimuisti! Vanhoja, monta vuotta sitten tapahtuneita asioita kyllä muistaa ilmiömäisen hyvin, varsinkin yksityiskohtia (esim. mikä kappale soi autossa kun menimme jonnekin tai mitä söimme jossain).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap olis itsekin arka, niin edes miettis päästävänsä lasta yksin ulos ennen yläastetta. Tai ei uskaltais lähettää lasta kaverin luo leikkimään (ties mitä pedofiilejä naapuritkin voivat oikeasti olla). Ap:tä itseäänkin kutittaisi saumat ja laput ja kiertävä kangas- joten hän ymmärtäisi heti miksi lapsi ei niitä suostu päälleen pukemaan jne. jne.
Koska ap ja lapsi ovat erilaisia, he eivät pärjää yhdessä.
siinä tilanteessa että ap.n lapsella on jotain sellaista vaivaa johon löytyisi parannuskeino.
Eikö ole tärkeää saada lapsen elämää helpotettua ,vaikka sitten ammattilaisten avulla,kuin lakaista ongelmat maton alle?
SI-häiriöt, aspergerit, ADHD:t ym. käytöshäiriöt käsitetään eri kulttuureissa eri tavalla. Ja nehän ovatkin osittain vain normaaleja piirteitä, jotka ovat toisilla voimakkaampia ja toisilla lievempiä.
Amerikassa laitetaan terapiaan ujot lapset ja Japanissa äänekkäät lapset.
Eli onko ap:n lapsella oikeasti ongelma? Vai onko se ongelma ap:llä. Muista, että ap:n lapsi pärjää siellä hoidossakin hyvin, sieltä ei ole kerrottu ongelmista.
Toki, mielestäni on tärkeää saada lapsen elämää helpotettua, mutta miksi yrittää muuttaa lapsi vastaamaan äidin tarpeita, eikä päinvastoin? Yleensä aikuisilla on enemmän taitoja tietoisella tasolla muuttaa käytöstään, vaikka tunteet ohjaisivat muualle. Tämä ei ole ongelmien lakaisua maton alle, vaan ihmisten hyväksymistä sellaisena kuin he ovat.
kiitos kaikille! 23:lle: meidänkään tytön kanssa ei voi keskustella mistään!! Jos yritän kysellä, mitä eskarissa on tehty tms. niin vastauksena on vain en tiedä ja usein hysteerinen raivari päälle. Tuntuu kuin tytöllä olisi toooodella huono lähimuisti! Vanhoja, monta vuotta sitten tapahtuneita asioita kyllä muistaa ilmiömäisen hyvin, varsinkin yksityiskohtia (esim. mikä kappale soi autossa kun menimme jonnekin tai mitä söimme jossain).
Meidän asperger-pojan kanssa täytyy keskustella eri tavalla kuin muiden. Ei voi kysyä mitä koulussa tapahtui tänään, vaan yksityiskohtia. Esim. Leikitkö välitunnilla Ossin kanssa? Oliko kukaan sairaana? Kiusattiinko sinua jne.
Ja jos käskee vaan siivoamaan huoneen niin menee ihan lukkoon. Täytyy sanoa että kerää roskat roskiin, petaa sänky, laita autot laatikkoon jne.
Pukemisessa sama juttu.
Mitä jos järjestäisit yhdessä tytön kanssa vaatekaapin? Joka hyllyllä vaikka lukisi tai olisi vaatten kuva. Ja kaikkea tavaraa ja vaatetta minimaallisesti ja yritä pitää ne järjestyksessä, se pitää asiat päässä myös järjestyksessä.
Meillä poika tietää tämän jo itse ja on hirmu tarkka että vaikka huoneen matto on suorassa kun alkaa tekemään läksyjä, muuten ei voi keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten kahakoita on miehelläni ja tyttärellä. Itse ehkä voisin sietää tytön kummallisuutta (olen itse ollut äärettömän arka lapsena) mutta lapsen isällä palaa päreet välittömästi kun lapsi aloittaa temppuilunsa.
Ulkoilusta: lasten pitäisi ulkoilla 2 h päivässä. Jos tarhassa ulkoillaan (pakkasella) 1/2 tuntia niin kenellä vanhemmalla on aikaa arki-iltana ulkoilla lapsen kanssa 1 1/2 h? Olemme tähän asti melko pitkälle ulkoilleet lapsen kanssa mutta alkaa jo tuntua että tuon ikäisen pitäisi jo vähitellen opetella olemaan hetki itsekseenkin. Ja kuka vanhempi viitsii keksiä tekemistä tuon ikäiselle lapselle ulkona? Hassun näköistä hommaa kun vanhemmat laskevat mäkeä enemmän innoissan kuin lapsi!
... diagnosoitiin lievästi autistiseksi ja joitakin ADHD piirteitä. Eli selvittäkää ihmeessä. Ei se lapsi mikään outo ole (tosin ymmärrän hämmentymisenne täysin!), mutta teidän pitää vaan diagnoosin kautta löytää se kultainen keskitie miten lapsen kanssa voidaan kommunikoida.. hänen kanssaan asiat voidaan joutua käsittelemään täysin eri tavoin kuin vaikka 'mielestänne normaalien' lasten, mitä tunnette.
Meillä poika 6,5v eikä osaa kunnolla pukea, ei pysty keskittymään mihinkään, ei jaksa opetella lukemista (lukihäiriö ongelmia), riehuu ja mekastaa ns. tavallista enemmän. En sano, etteikö lapsen kuuluisikin riehua ja mekastaa välillä, mutta tiedätte eron kun näette sellaisen lapsen joka ei kuule, ei nää ja alkaa mennä vähän liian lujaa... Sosiaalisia ongelmia on paljon, mutta diagnoosin jälkeen ajatusmaailma hieman helpottaa ja jotkin asiat saavat vastauksen.
Voimia ja onnea :)
Ihanko totta!? Kuulostaa niin tytöltämme! Tuntuu että joka asian saa vääntää rautalangasta eikä silti mene jakeluun.
ap
Kyselepäs vähän niiltä lapsen kavereiden vanhemmilta: suurin osa ei ulkoile lasten kanssa ollenkaan hoitopäivän jälkeen.
Jos pk:kin vähentää pakkasella ulkoiluaikaa, niin ettekös tekin voisi? Lämpimillä säillä sitten enemmän.
lakisääteinen pakko ole :-) Jos on huono sää eikä tarhassa olla ulkoiltu, jääköön siltä päivältä. Tai sitten voitte käydä kävelyllä tai lapsi lähtee mukaan kauppaan (kävellen tietenkin) tms. Musta kuulostaa siltä että haluaisit kovasti lapsesi olevan niin kuin muut ja perheenne toimivan niin kuin "kuuluu". Mutta kun se vaan ei aina kaikilta onnistu. Jossain kirjassa sanottiin, että lastenkin suhteen on tyydyttävä pelaamaan niilla korteilla mitkä sai. Kaikki ei saa sitä fiksua ja kaunista lasta, josta kuulee pelkkiä kehuja ja joka reagoi kaikkeen niin kuin kasvatusoppaassa sanotaan. Se on kova läksy vanhemmillekin, mutta jos sen oppii, kaikki on onnellisempia.
Diagnoosi on tärkeä, niin löytyy toiminta tapoja lapsen kanssa.
valvontaa ulkona. Kuulostaa kamalalta kun oma äiti kuvailee lastaan oudoksi. Lapsen pitäisi olla äidin mielestä ihana, vaikka olisikin erityislaatuinen. Jos tarhassa käyttäytyy hyvin ei voi olla neuroginen häiriö. Ehkä lapsi reagoi johonkin, esim saako pikkusisar paljon enemän huomiota jne?