Ei voi olla normaalia 6-7v tytön käytöstä!!!??

kannattaisi hakea apua vaikka neuvolan tai perheneuvolan kautta. Oma jaksaminenhan sen ratkaisee, milloin on se oikea hetki.



Toisaalta taas monet lapsen piirteistä lienevät ihan normaaleja. Itselläni on poika, jolle olin lähdössä hakemaan apua, epäilin aspergeria. Ajattelin kuitenkin odottaa miten eskarissa menee. No, siellä ohjaajat todellakin kunnioittavat lasten erilaisuutta ja yllätys yllätys, sillä kunnioituksella on hitaasta pojastani kehittynyt reippaampi jne. Kaiken a ja o on itsetunto. Näillä näkymin en ala mitään apua hakea. Mulle on aina ollut vaikeaa, kun lapseni on niin "outo", sillä olen itse ollut tosi arka lapsi ja sitten koulukiusattu. Mutta siitä ainakaan ei seuraa mitään hyvää, että lasta jatkuvasti verrataan muihin ja lasketaan itsetuntoa. Ap:n tapauksessa etenkin vertaaminen siskoon kannattaisi lopettaa: sisaruus on tärkeä ihmissuhde, sitä pitäisi vanhempien vaalia eikä vertailla sisaruksia.

näkyy lapsella juuri sillain, että on erillainen, kuin muut.

Vaateongelma on hyvin yleinen näillä lapsilla, siis kosketusherkkyys.

Musta tyttö ei tunnu normaalilta ja ihan syytä huolestua on.

Perheneuvolassa lapsen tilannetta voi selvittää.

Meillä ei tapella vaatteiden kanssa, koska annan niin paljon periksi, kun voin ja olen oppinut ostamaan lapselle oikeanlaisia vaatteita, mitkä hän sietää.

Neuvolan kautta tk-psykologille, sieltä toimintaterapeutille si-arvioon ja näiden arvioiden perusteella ehkä lastenneurologialle? kuntoutustakin on olemassa. Voi olla myös muuta Asperger ja esim. NLD voivat myös sekoittua toisiinsa. Toiminnanohjaamisen ongelmat tai visuaalisen hahmottamisen ongelmat tekevät lapsista hyvin riippuvaisia aikuisista. Hakekaa ihmeessä eskarilaiselle apua nyt. Koulussa varmasti tulee jotain ongelmia jo tuon vuoksi, ettei pysty itse valitsemaan vaatteitaan. Miten sujuu esim. repun pakkaus jne.

Ja epälijöille tiedoski että se on epänormaalia jos 6-vuotias ei halua mennä kavereille/kavereiden kanssa ulos ilman aikuista.

meillä on myös tyttö, joka on outo, ja jonka mielelläni luovuttaisin "jonnekin" joksikin aikaa.



On tosi raskasta, kun perhe-elämä on vääntöä ja yhden lapsen takia perheen täytyy rajoittaa tekemisiään, ettei hänen tarkka rutiininsa vain sekoittuisi. Muiden lasten kanssa on ollut helpottavaa huomata, etteivät esim. pitkät raivarit ja ahdistuskohtaukset kuulu kaikkien lasten elämään. On myös ollut helpottavaa huomata, kuinka pienemmät oppivat asioita ihan itsekseen, ilman, että kaikkea tarvitsee treenata vuosikausia.



Olemme itse jonossa neurologiselle osastojaksolle. Haluan ehdottomasti lisää tietoja ja selviytymiskeinoja, perheemme takia mutta myös koulun alkua silmälläpitäen.

Oletko sama, joka kirjoitti aikaisemminkin? Asutte ulkomailla, jos oikein muistan. Kannattaa nyt joka tapauksessa viesä tyttö tutkimuksiin, niin saatte selvyyden jos jotain on pielessä.



Tsemppiä!

Lapsi tykkää piirtää! Älkää nyt häntä peleihin koukuttako! Just tuli ohjelma, jossa todettiin, että pelaava ei uniaikana näe käytännössä (90 %) kuin pelaamiseen liittyviä unia. Päivän aikana opittu materiaali ei toistu eikä jäsenny ollenkaan. Pois pelit, pois!

Jaksaako keskittyä esim. nintendoon tai tietokonepeliin yksin?

Tehkää palvelus lapsellenne, ja hakekaa hänelle apua. Minä olin erityislapsi, mutta vanhempani eivät hakeneet apua, vaan "kasvattivat" minusta normaalia. Siitä ei mitään hyvää seurannut. Niin itsenne kuin lapsen kannalta on tärkeää, että haette apua. Monet ongelmat on helppo korjata ajoissa.



t. 2 erityislapsen äiti

Luottakaa siihen. Ja jos sitten ei tulekkaan mitään diagnoosia, niin sittenpähän saatte varmuuden siihenkin asiaan.



Oma tyttöni on 8-v. Hänellä on kaksosveli. Olen jo aika pienestä ollut tytöstä huolissani. Tuntui, että oli aina nurin ja esim. pyörällä ajamaan oppiminen oli TODELLA VAIKEAA. Nyt sitten on luojan kiitos päässyt psykologin testeihin, missä katsotaan mahdollista syytä. Hänellä on ollut todella isoja vaikeuksia esim. oppia lukemaan ja matematiikka on yhtä myrkkyä.



Päiväkodissa, etenkin eskari-ikäisenä usein kyselin, miten tytöllä menee jne. Kaikki oli muka kunnossa. Minua taisivat pitää vain liian kärkkäänä vanhempana. Tyttöni olisi saattanut saada apua jo tuolloin, jos vain olisin luottanut omiin vaistoihini.



Joulun jälkeen saamme tulokset :). Voi olla ettei ole mikään, mutta joku taitaa olla.

mennä yksin ulos, eikä olla sisälläkään yksin. Voi olla jopa viikon sisätiloissa, jos ulkona on kuraista eikä mitään tekemistä, kuten syyslomalla. Ei siis ollut lainkaan ulkona syyslomalla, mitä nyt autoon käveli, kun lähdettiin johonkin. Vaatteiden ja ruuan kanssa on ollut yhtä sotaa. Vaatteet menevät, kun osaan ostaa oikeanlaisia. Ruoka menee vaihtelevasti, mutta voi lopettaa syömisen kokonaankin. Poika on erilainen kuin muut ja epäsosiaalinen. Onneksi tutkimukset nyt käynnissä ja tammikuussa saadaan palaute. Asperger-piirteet siis ovat vahvat, mutta tämä piti meidän itse kertoa psykologille, koska hän testasi aivan eri asioita. Meiltä ei edes kysytty mitään, koska poikaa tutkittiin syömisen lopettamisen johdosta. Eli pyytäkää pikaisesti aikaa psykologilta testejä yms varten ja laittakaa asia eteenpäin.

neurologisia tutkimuksia. Aloita vaikka soitolla kunnan/kaupungin toimintaterapeutille.



t. aistiongelmaisen äiti

Hän tosin ei ole hankala tai outo vaan herkka.



Tuntoaisti on herkkä ja monet vaatteet kutittavat tai sattuvat, vaikka aikuisen olisi vaikea huomata niissä mitään ihmeellista. Nykyisin annan lapsen sovittaa kaikki vaatteet ja palautan kauppaan ne jotka ei tunnu hyvälta. Kun joku on hyvä ostan samaa laatua sitten useamman. Uloslahtoraivarit helpottivat kummasti kun loytyi vaatteita jotka eivat tunnu pahalta.



Han ei myoskaan halua menna kavereille leikkimaan mutta tykkaa kun kavereita tulee meille. Siispa kutsun kavereita meille leikkimaan. Lastani myos pelottaa herkasti. En pakota olemaan yksin, vaan menen pihalle mukaan. Tama lapsi on aina tarvinnut enemman aikuisen laheisyytta ja lasnaoloa kuin nuorempi sisarus. Lapset ovat erilaisia.



Lapseni saa eskarista ja koulusta pelkkaa ylistysta. Kayttaytyy upeasti ja parjaa seka kouluhommissa etta kavereiden kanssa. Kotona on valilla vaikeampaa, lapsi tsemppaa koulussa ja kotona on turvallista antaa tulla kaikkien tunteiden ulos.



Raivarit vahentyivat kun otimme selkean rutiinin paiviin ja puhuimme etukateen kaikesta "erilaisesta" jota oli seuraavina paivina tapahtumassa. Esimerkiksi kavereiden synttarit olivat vaikeita - lapsi halusi menna, mutta jannitti niin paljon tapahtumaa etta kiukutteli etukateen. Olen myos ollut usein lahes ainoa aikuinen lasten synttareilla, koska lapseni ei halunnut jaada yksin toisen lapsen kotiin ilman vanhempaa.



Lapseni on sensitiivinen, empaattinen, tarkkavaistoinen ja ihana. Nautin naista piirteista ja yritan loytaa luovia tapoja toimia hanen haastavien piirteidensa kanssa.

joku kyseli, olenko kirjoitellut aiemminkin. Olen, mutta siitä on jo aikaa varmaan vuosi. Ja emme asu ulkomailla. Lapsi kyllä keskittyisi pelaamiseen melko hyvin, mutta annamme hänen pelata hyvin vähän sillä se ei mielestämme ole hyväksi/terveellistä.



Meidänkin lapsi on hirveän herkkä, empaattinen, ylihuolehtivainen, arka. Monesti on ilkeä siskolleen sen takia, kun sisko ei tottele vanhempia tai sotkee ruokapöydässä tms. Hän siis yrittää puolustaa vanhempia. Hänellekin on ollut ja on vieläkin kaverisynttärit vaikea paikka, mieli tekee mennä mutta pelottaa hirveästi. Pikkusiskon kanssa uskaltaa onneksi jotenkuten mennä.



Joulun aika meni hyvin, lapsi oli tavallista levollisempi ja rauhallisempi ja nautimme yhdessäolosta kun ei ollut kiire mihinkään. Myöskään ulkoilua emme pakolla tehneet, oli pakkastakin niin paljon. Koko perheellä ulkoilimme vähän aikaa.



Jolulomalla huomasimme taas että tyttö onkin aivan ihana tapaus, vaikkakin vaatiikin vanhemmilta paljon. Tästä lähtien yritämme suhtautua häneen eri lailla, emme vertaile häntä muihin ja emmekä pakota sellaiseen mihin hän ei pysty.



ap

Meilläkin tosian tytön kanssa vaikeinta oli varmaankin tuossa eskari-iässä jolloin vanhemmilla ajatus että tyttö ei ole enää mikään pikkulapsi ja pitäisi kyetä tietynlaisiin toimiin. Ja kun tyttö arka ja pelkää ja vielä reagoi aisteiltaan normaalia voimakkaammin niin välillä tuntui että tytön kanssa ei mikään onnistu ja se kiristi hermoja.



Meidän tyttö siis ei ole varsinaisesti erityislapsi ja hänellä ei ole mitään diagnoosia muuta kuin tuo aistiyliherkkyys. Esim. keskittymiskyvyssä ja koulutaidoissa ei ole mitään vikaa. Tyttö on vain levoton jos aistiärsykkeitä on liikaa ja silloin saa raivareita. Tarvitsee jäsentynyttä toimitaa, selkeitä ohjeita ja arkisruktuuria.



Nyt tosiaan jo kolmannella ja ihan kuin eri tyttö. Kavereita on todella paljon ja tyttö viettää aikaa myös kavereillaan. Edelleen on kuitenkin arka ja esim. yläkertaan ei uskalla mennä yksin vaan pyytää aina jonkun pikkuveljistä mukaansa. Pukeminen ei tavallaan ole helpottunut mutta sitä ei enää synny niin paljon kiukkua ja kinaa kun tiedämme mistä pukeminen kiinnostaa. Enää joudumme riitelemään talvi pukeutumisen siirryttäessä kun tytöstä paksut vaatteet tuntuvat pahoilta.Siitä että tietää tytön olevan terve vaikkakin aistiyliherkkä oli pljon hyötyä oman ajattelun saamiseksi siihen pisteeseen että ei työlääntynyt tyttöön.



27

nyt täytyy tunnustaa, että minä olen myös aikamoinen erakkotyyppi. Siis en kaipaa välttämättä seuraa ja viihdyn aivan mainiosti yksiksenikin. Koen usein ihmisten seuran rasittavana ja olen helpottunut kun saan olla yksin. Isommassa porukassa varsinkin olen erittäin vaivautunut ja vetäytyvä. Kahden kesken voin jopa jutellakin mutta en siitä hirveästi nauti.



ap

vilkkaita, puheliaita, seurallisia ja koko ajan rimputtamassa jonkun naapurin ovikelloa (riesaksi asti). Eihän aikuisiakaan puristeta samaan muottiin. Lapsissakin on yksilöitä, vaikk nykykäsityksen mukaan ei kai saisi olla.



t. eräs äiti joka viihtyy ilman mammojen kahvittelupiirejä

juu, en minäkään ole ikinä viihtynyt mammapiireissä. Kun lastakin pienempänä puistoissa ulkoilutin, en kerääntynyt muiden mammojen kanssa "juorupiiriksi". Eli ei ole omena kauas puusta pudonnut! Mutta onko tämä vain persoonallisuuden piirre vai hoitoa/diagnoosia vaativa sairaus, kuka sen määrittelee?



ap

valvontaa ulkona. Kuulostaa kamalalta kun oma äiti kuvailee lastaan oudoksi. Lapsen pitäisi olla äidin mielestä ihana, vaikka olisikin erityislaatuinen. Jos tarhassa käyttäytyy hyvin ei voi olla neuroginen häiriö. Ehkä lapsi reagoi johonkin, esim saako pikkusisar paljon enemän huomiota jne?

Miten se lapsi yhtäkkiä syksyllä itse pärjää tuntikausia jos ei ole aamupäiv/iltapäiväkerhoja. On ihan luonnollista, että eskarivuonna viimeistään aletaan harjoitella yksinoloa lyhyitä aikoja niin, että aikuinen on kuitenkin lähellä ja saatavilla tarvittaessa.

Koulussakin lapset viettävät välitunnit keskenään. Jos siellä on 1 aikuinen välitunnilla noin 100lasta kohden, niin ei siinä aikuinen juuri turvaa lapsille tuo, vaan ongelmat tulee siinä vaiheessa viimeistään.

Terv. ope ja neljän lapsen äiti

Tytöllä huomattiin eskari-iässä aistiyliherkkyys lähes jokaisen aistin kohdalla. Varsinaista diagnoosia ei tullut mutta SI tyttö kaiken todennäköisyyden mukaan kyseessä. Kävi niin toimintaterapiassa kuin myös koulukypsyysryhmässä eskari vuoden. Päiväkodissa käyttöön otettiin reissuvihko johon tyttö piirsi kuvia päivän tekemisistään ja niiden avulla pystyi kertomaan kotona päivästään. Kotiin tuli pictot joiden avulla saatiin arkitilanteet luistamaan paremmin. Suurin osa tytön raivareista johtui siitä että hän ei kyennyt jäsentämään j käsittelemään pitkiä ohjeita ja kuvien avulla hänen oli helpompi hahmottaa päivän toimia. Lopetettiin apkotaminen niin syömisen kuin vaatteidenkin osalta niin pitkälti kuin mahdollista. Ei myöskään pakotettu olemaan yksin kun se kerran pelotti vaan tyttö sirtyi omasta huoneestaan meidän huoneen lattialle nukkumaan.

Nykyään tyttö on ihan normaali 9v. joka elää normaalia elämää eikä enää rassaa vanhempiensa hermoa juurikaan. Omat omituisudet tytöllä edelleen on mutta niihin osaamme suhtautua paremmin kun tiedämme mistä johtuvat ja etä tyttö ei tahallaan ole hankala.

Vaikka tämäkään perhe ei saanut varsinaista diagnoosia, he saivat kuitenkin tutkimuksissa selville lapsen yliherkkyydet ja neuvoja siihen, miten asian kanssa toimitaan.

Tietenkin jotkut vanhemmat saattavat omatoimisesti osata reagoida lapsen ongelmiin oikealla tavalla, ja esim. lukea itse kirjallisuutta, jossa kerrotaan, miten lapsen kanssa pärjätä jne. Kaikki (varmasti useimmat) eivät kuitenkaan osaa toimia omatoimisesti, joten siksi olisi tärkeää saada tietää, mikä lasta vaivaa, ja miten lapsen erityispiirteisiin voi suhtautua ongelmien minimoimikseksi. Joissain tapauksissa saattaa vielä saada esim. kuntoutustukia tai muuta taloudellista apua.

Ei se diagnoosi paranna, mutta sen avulla lasta on helpompi ymmärtää.

Takana jälleen hermoja raastava aamu: tytölle vaatteiden valinta ja pukeminen on ihan mahdotonta!! Ja jos me vanhemmat yritetään valita vaatteet, niin ne eivät koskaan kelpaa. Tänään valitsin tytölle legginsit ja hän pukikin ne ihan kiltisti päälleen, sukista tosin totesi että ne ovat pienet. Legginsit olivat olleet päällä jo yli tunnin kun tyttö jostain yhtäkkiä "pimahti" ja alkoi raivoamaan, että vyötärö on liian löysä ja hän ei voikaan pitää housuja. Raivon vallassa kiljuen ja karjuen hän kiskoi housut jalastaan ja alkoi paniikissa penkoa sukkahousukaappiaan. Hän huusi, itki ja karjui ettei hänellä ole mitään housuja. Hän kokeili yksiä sukkiksia jotka ovat olleet viime aikoina hänen lempisukkiksensa ja sai niistä hirveät raivarit ja kiljui kurkku suorana : "ei nämä ole hyvääääät!! Tule äiti valitsemaan mulle housut!!". Menin vessaan ja laitoin oven lukkoon, koska tuntui että kohta päässäni pimahtaa. Tiedän, että mitkään minun ehdottamat eivät olisi kelvanneet. Vastaavanlaisia taistoja käydään lähes joka aamu, yleensä kyse on puserosta joissa missään ei ole juuri sopivanpituiset hihat. Ne kun pitää olla ihan millilleen sopivat. Tilanne onneksi tänään siitä sitten rauhoittui, mutta onko tuollaiset raivarit ihan pikkuasioista normaaleja ja pitäisikö tuon ikäisellä olla jo vähän enemmän itsehillintää? Kohtalotovereita? Hermot on riekaleina!



ap