Lue keskustelun säännöt.
Ei voi olla normaalia 6-7v tytön käytöstä!!!??
21.12.2009 |
Meidän eskarityttö on ihan mahdoton. Hän on aina ollut hankala/outo lapsi ja olemme edelleenkin miehen kanssa yhtä mieltä siitä, ettei lapsi ole ns. normaali. Olemme odottaneet että kun ikää tulee lisää niin lapsi normalisoituisi mutta ei hyvältä näytä.
Lapsi ei esim. koskaan suostu menemään ulos muuten kuin aikuisten kanssa. Olemme nyt viime aikoina yrittäneet laittaa häntä isolle rivitalomme pihalle, mutta hän rääkyy aivan hysteerisenä, hakkaa ja potkii ulko-ovea, jyskyllää nyrkeillä ikkunoita ym. Mikään ei auta: lahjonta, uhkaus, kiristys. Hän sanoo että pelottaa ulkona (vaikka on päivä ja valoisaa) eikä ole mitään tekemistä. Joskus pikkusisaren kanssa saattaa vähän aikaa leikkiä pihalla mutta sekin menee yleensä kiusaamiseksi.
Hän ei koskaan mene kenenkään kaverinsa luo esim. kysymään kaveria ulos tai että menisi kaverin luo leikkimään. Jatkuvasti olisi kyllä kutsumassa kamujaan meille.
Vaatteita tyttö ei osaa itse etsiä aamulla päälleen. Jokainen vaate pitää yksitellen luetella ja myös mistä se löytyy. Ero pikkusiskoon on huima, vaikka tämä on lähes 3 v nuorempi!! Pikkusisko siis osaa etsiä itselleen vaatteet helposti.
Vaatteista on saanut 1,5 vuotiaasta saakka hirveitä raivareita, vaatteen täytyy olla juuri sopivan kokoinen eikä puristaa/kiristää mistään kohtaa. Jossain alusvaatteessa on joskus ollut pitsiä kumihauhassa ja siitä syntyi hirveä hysteerinen raivari. Jotain aistiyliherkkyyttä varmaan.
Lapsi on tarhassa, siellä eivät ole hänestä huolissaan. Mutta eiväthän tädit siellä näe hänen hillittömiä hysteerisiä kohtauksiaan. Siellä tyttö on kuin enkeli. Jotain kummallisuuksia kuitenkin on, esim. tyttö rakastaa poikien siilitukkaa ja kuulemma nuuskii aj hieroo naamaansa poikien tukkiin. Kertoo itsekin että xxx:llä on ihanan tuoksuinen ja tuntuinen siilitukka.
Lapsi ei leiki millään leluilla, ei ole koskaan leikkinyt. Piirtäminen on lempipuuhaa. Ei tule toimeen tyttöjen kanssa, tykkää pojista.
Lapsi on hirveän levoton, koko ajan joku raaja heiluu tai hytkyy. Keskittyy vain piirtämiseen.
Lapsi vaatii jatkuvasti huomiota ja jos ei sitä koko ajan saa niin rääkkää pikkusiskoa. Näyttää nauttivan siitä ja saamastaan negatiivisestakin huomiosta.
Vanhempien voimat ovat aika lopussa, toivomme vain että saisimme lapsen johonkin pois että voisimme joskus rauhoittua nauttimaan ns. normaalista perhe-elämästä.
Löytyykö kohtalotovereita tai vinkkejä, kuinka jaksaa hankalan neidin kanssa?
Kommentit (81)
Lapsesi on aloittamassa jo koulun ensi syksynä ja mielestäni on jo kiire saada tytöllesi ja koko perheellenne tukea ammattilaiselta. Oletko neuvolassa koskaan jutellut ongelmistanne? Ensi alkuun voisit ottaa yhteyttä neuvolapsykologiin tai perheneuvolaan. Älä luovuta, tilanteet helpottuvat varmasti, kun saatte oikeanlaista tukea!
T:LTO
PS. Kyllä kai 6-7 vuotiaat jo omalla pihalla leikkivät normaaleissa tapauksissa ilman vanhempiakin. Siis omalla / taloyhtiön pihalla, ei tietenkään missään "liesussa". Kouluunkin täytyy jo syksyllä kävellä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni 4-vuotias tyttö on n vuoden ajan kieltäytynyt pukemasta päälleen vaatteita, jos niiden värit ja tyyli ei sovi keskenään hänen mielestään. Ja hän on aivan ehdoton. Hän ei kyllä raivoa, mutta kuitenkin.
En tiedä mitä lapsosten päässä pyörii, mutta kannattaa miettiä myös sitä miten itse toimii tilanteissa, joissa lapsi jatkuvasti saa raivarin. Monesti syy löytyy vanhemmasta. Pieniä asioita muuttamalla saa joskus paljon aikaan.
Kyllä tuossa iässä pitää alkaa opettelemaan itsenäistä ulkoilua!
Ekaluokka on ajallisesti kulman takana, ei kai lapsi yhdessä yössä ole valmis maailmalle?
Minä ainakin annoin pojan ulkoilla lähiympäristössä, jotta hän sai varmuutta ja rohkeutta..kyllä minuakin jännitti, mutta jostain on aloitettava.
Kesällä ennen koulun alkua päästin yksin lähikauppaan ja taisi molempia jännittää yhtäpaljon.
Hiukan menee hysäys liian pitkälle. Meinaatteko saattaa lapsen koulumatkat molempiin suuntiin 10-v ikäiseksi?
Ei viihdy muuta kuin vanhempien kanssa, ja joskus sisarusten. Mieluummin viihtyy sisällä talvisin. Eskarissa toki ulkoilee.
Kyllä tuossa iässä pitää alkaa opettelemaan itsenäistä ulkoilua!
Ekaluokka on ajallisesti kulman takana, ei kai lapsi yhdessä yössä ole valmis maailmalle?
Jos ja kun teillä vanhemmilla on huoli VAATIKAA tutkimuksia. Tuokaa avoimesti esiin huolenne ja pyytäkää lähetettä tarkempiin tutkimuksiin esim. neuvolalääkärin kautta. Älkääkä luovuttako heti, jos joku taho sanoo, ettei ole huolta. Teidän huolenne riittää syyksi siihen, että tutkitaan ja kunnolla. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohta vuosi jonoteltu lastenpsykiatriaan...
Ap:n lapsen kiukku vaatteiden kanssa on ihan samanlaista kuin tyttärelläni josta jo aiemmin kirjoitin. Meidän tyttö ei kilju ja mekasta kun on hiljaista ja arkaa sorttia mutta itkee hiljaa ja lohduttomasti ja raastaa vaatteita päältä pois jos ne hänen mielestä eivät tunnu hyviltä. Sukat, sukkhousut ja housut ovat surin kompastuskivi. Sukkien pitää olla juuri oikean kokoiset, niissä ei saa olla kuvioita jotka painaa, eikä saumat saa tuntua. Sukkisten ja housujen vyötäröiden tarvitsee oll kiereät. Jos on yhtään löysät tulee tku ja ottaa housut pois. Puseroissa ongelmana saumat ja hihojen pituus. Tyttö pitäisi vain trikoopuseroita eikä niiden alla eikä päällä mitään. Hihojen pitää tulla tarkalleen ranteen kohdalle. Ulkovaatteista tapellaan eniten kun niidenkin pitäisi olla tietynlaiset. Eniten vaateraivareita oli eskari iässä. Nyt siis jo hiukan helpompa mutta edellä mainitut asiat pitää edelleen oll kohdillaan. Tyttö nyt kolmannella. En enää osta hänelle vaatteit ilman että ne on tarkkaan ensin sovitettu sillä muuten jäävät monasti käyttämätt.
52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kouluun yllättävän paljon lapsia, joilta ei ole diagnosoitu esim. Aspergeria - koulussa nämä ongelmat yleensä avaitaan ja aletaan tutkia. Pääsisittekö omalääkärin kautta vaikka perhekeskuksen asiakkaiksi? Jaksamista!
sensorisen integraation häiriö?
Tutustu aiheeseen, voisiko olla tytöllänne tämän tyyppistä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan provo. Minä en ainakaan ymmärrä miksi haluat lapsen pois. Yleensä jos on ongelmia haetaan apua, eikä hankkiuduta lapsesta eroon.
minulla on kohta 7-v täyttävä tyttö, joka on täysin normaali ja hän
- ei viihdy yksin ulkona, haluaa että mukana on joko aikuinen tai kaveri
- ei valitse itse vaatteitaan vaan odottaa että ne hänelle annetaan tai kerrotaan mitä pitää pukea ja mistä ne löytyvät
- leikkii mielellään kavereiden kanssa myös näiden kotona, mutta kyläilyistä sovitaan aina aikuisten kesken ja myös vien ja haen tytön, yksin uskaltaa kulkea vain ihan naapurissa asuvan kaverin luokse
eli ainakin jotkin piirteet ovat ihan normaalia käytöstä tuon ikäiselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger meilläkin ollut mielessä, myös tuo Si-häiriö täsmäisi. Ja eroon pääsemisellä tarkoitamme lähinnä pientä lepolomaa ilman jatkuvaa huutoa ja tappelua.
Meidän lapsi ei ole ulkona edes kaverin kanssa jos ei aikuista ole mukana!! Meidän tyttö ei halua edes naapureiden lasten luo kylään!! Siis ei kulje edes 100 m päässä asuvan kaverin luo!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jo 7 v. poika, joka oli 4 v. alkaen samanlainen kuin teidän lapsi. Kaikki kuulostaa juuri samalta, paitsi poika suostuu olemaan vähän aikaa yksin ulkona, mutta ei sisällä, koska pelottaa. (Arvatkaapa pohdituttaako ensi vuosi, jos ei ole aamu- ja iltapäivähoitoa koulussa.) Kun poika oli 5 v, mun voimat loppui. Tilasin ajan perheneuvolaan ja sieltä lähetettiin keskussairaalaan tutkimuksiin. Ei saanut diagnoosia, mutta hänellä on asperger- ja ADHD-piirteitä. Ollaan käyty kurssi tuollaisen lapsen kanssa toimimisesta. Se auttoi. Lisäksi ole lukenut aiheesta pienen kirjastolllisen kirjoja. Niistä saa hyviä vinkkejä. Esim. Perhekoulun käsikirja on hyvä. Ikää myöten tilanne on kyllä helpottanut, toisaalta, toisaalta pahentunut. Esim nuo vaateongelmat ovat enää lieviä. Toisaalta on tosi lyhytpinnainen ja saa helposti raivarin. Toisaalta ei enää niin helposti lyö raivarin aikana, ainakaan muita kuin pikkuveljeä.
Kannatan hakeutumista perheneuvolaan! Jo se, että joku kuuntelee, auttaa jaksamaan. Ja samalla joku asiantuntija arvioi tarvitseeko lapsi tutkimuksia. Voimia teille koko perheelle!
mutta jos olette (syystä) epäilleet tytöllä olevan jonkinlaisen häiriön, niin eikö kannattaisi kääntyä ammatti-ihmisten eikä AV:n puoleen? Ei siis sillä, ettetkö saisi purkaa täällä tuntojasi, mutta hankkimalla tytölle diagnoosin pystyisitte koko perhe, tyttö mukaanlukien, ymmärtämään hänen käytöstään paremmin, ja välttää ne tilanteet, jossa riitaa ja huutoa tulee.
Olen ihan varma, että kun saatte oikean diagnoosin ja ohjeet, miten toimia tyttärenne kanssa, saatte tilanteen rauhoittumaan. Nyt ehkä käyttäydytte tyttärenne kanssa niin kuin "normaalin" lapsen kanssa käyttäydytään, ja tavallaan provosoitte itsekin ongelmatilanteita pakottamalla lasta sellaisiin asioihin, joihin hän ei oikeasti pysty? (Tämä on nyt sitten vain arvailua!) Ette tee tietenkään näin tahallanne, vaan ymmärtämättömyyttänne.
Meidän naapureissa ainakin lapset ulkoilevat ihan keskenään, osa jo 3-vuotiaana, muut viimeistään 5 v:na. Esim. taloyhtiön yhteisellä suojaisalla pihalla, jonne näkee suoraan ikkunoistamme, voisi mielestämme hyvinkin jo eskari-ikäiset leikkiä jonkin aikaa keskenään.
mutta jos olette (syystä) epäilleet tytöllä olevan jonkinlaisen häiriön, niin eikö kannattaisi kääntyä ammatti-ihmisten eikä AV:n puoleen? Ei siis sillä, ettetkö saisi purkaa täällä tuntojasi, mutta hankkimalla tytölle diagnoosin pystyisitte koko perhe, tyttö mukaanlukien, ymmärtämään hänen käytöstään paremmin, ja välttää ne tilanteet, jossa riitaa ja huutoa tulee.
Olen ihan varma, että kun saatte oikean diagnoosin ja ohjeet, miten toimia tyttärenne kanssa, saatte tilanteen rauhoittumaan. Nyt ehkä käyttäydytte tyttärenne kanssa niin kuin "normaalin" lapsen kanssa käyttäydytään, ja tavallaan provosoitte itsekin ongelmatilanteita pakottamalla lasta sellaisiin asioihin, joihin hän ei oikeasti pysty? (Tämä on nyt sitten vain arvailua!) Ette tee tietenkään näin tahallanne, vaan ymmärtämättömyyttänne.
Oli se sitten miten päin vain.
Lapsesi nyt vaan on tuollainen, kun hyväksyt sen, etkä yritä muuttaa häntä, niin te kaikki rauhoitutte.
Jos ulkona pelottaa, niin älä pakota ulos. Jos jotkut vaatteet häiritsee, niin älä pakota niitä päälle. Jos nuuskii hiuksia, niin anna nuuskia (jollei nuuskimisen kohde valita). Ainut mihin keskittyisin, niin olis se siarusten rääkkääminen: keksitte lapselle sellaista tekemista mitä voi tehdä sen huomionhakemisen sijaan.
Toiset lapset tarvitsevat jatkuvaa huomiota. Mistä lapsi pitää? Jaksaako keskittyä esim. nintendoon tai tietokonepeliin yksin? Äänisatuun?
Hyviä suositeltavia kirjoja: Keltikangas-Järvinen: Temperamentti, ihmisen minuus, Kranowitz: Tahatonta tohellusta ja Greene: Tulistuva lapsi
mutta jos saatte oman asenteenne muutettua ja löydätte uusia toimintatapoja se auttaa. Kaikki lapset ei toimi samalla tavalla eikä kaikkien kanssa voi toimia samoin. Kuulostaa siltä että te vertaatte tyttöä koko ajan muihin ja olette pahoillanne kun hän ei ole samanlainen. Mitäpä jos sen sijaan miettisitte millainen teidän lapsenne on ja miten hänet saa selviytymään asioista parhaiten?
Jos eskarilainen ei halua ulkoilla yksin, ei se ole mikään pakko. Rohekus kasvaa turvallisuudentunteesta ja se aika koittaa vielä, kun hän haluaa yksin ulos. Jos hän haluaa kaverit teille leikkimään, miksi ei se sovi? Mahtavaa että lapsella on kavereita! Monelle pojalle laitetaan vaatteet valmiiksi vielä 10-vuotiaanakin, ei sekään mikään katastrofi ole. Oikeasti noi teidän ongelmat eivät ole isoja, jos osaatte suhtautua niihin oikein.
Kannattaa muuten lukea Keltikangas-Järvisen Temperamentti ja toisen kirjoittajan Tulistuva lapsi.
Osittain on kyllä omituista käytöstä, mutta ette kai te tosissanne pidä sitä outona, jos lapsi ei halua kiristäviä tai epämukavia vaatteita päälleen? Se on meinaan kyllä melko normaalia... Ja se, että pelottaa ilman aikuista on tosi yleistä. Ystävän pojalla oli sama homma vielä 7-vuotiaanakin. Ko poika ei kyllä suostunut olemaan edes sisällä ilman aikuista. Pelot käsiteltiin koulussa jollain koulupsykologilla tai vastaavalla. Ja tilanne korjaantui. Eikä se ainakaan ole oikein, että pelkäävän lapsen annetaan takoa ovea kauhuissaan, kun vanhemmat ei päästä sisään.
Eli siis ei toi kaikki mitään outoa ole...
Mutta voimia teille, toivon mukaan saatte apua!