miten toimisit seuraavassa tilanteessa? lapseni harrastaa pianonsoittoa

Itse kävin pianotunneilla 8v ja inhosin joka hetkeä. Piano ei sovi kaikille.

Miksi käydä harrastuksessa, joka ei ole kivaa?

Näitä minäkin suosittelisin. JOtkut opettajat myös juuttuvat liian paljon jonkin kirjan seuraamiseen! Mieheni opettaa pieniä lapsia soittamaan ja hän ei seuraa kirjaa. Lapset saavat myös itse kertoa jos heillä on joku suosikkikappale ja sitten he opettelevat soittamaan sen. Usein uudet pop-/rockkappaleet ovat suosittuja ja nyt joulun aikaan joululaulut tietysti.



Säilyy motivaatio lapsilla paremmin vaikka tietysti on tärkeää oppia nuotitkinkin kunnolla ja siksi jotkut käyttää näitä "tylsiä" soittokirjoja.

Olen joskus jutellut tästä asiasta opettajankin kanssa ja hän totesi, että lähes jokaisella ammattimuusikollakin on ollut lapsuudessaan kausi, jolloin halusi lopettaa, mutta vanhemmat eivät antaneet. Myöhemmin soitto rupesi sitten kuitenkin taas kiinnostamaan.



Eli en antaisi lopettaa heti, kun kyllästyminen tulee, vaan toteaisin, että ainakin kevään loppuun asti pitää jatkaa. Toisaalta vuodesta toiseen ei kannata jatkaa väkisin, vaan se on jo lapsen kiusaamista. Meillä yksi lapsista lopetti soittamisen kuuden vuoden jälkeen, mutta halusi sitten vuoden kuluttua aloittaa toisen soittimen (yksityisesti) alusta, ja se on ainakin toistaiseksi sujunut oikein hyvin.



Sinun lapsesi kohdalla yrittäisin sopia opettajan kanssa, että lapsi saisi vähän aikaa helpompia kappaleita, jotta innostuisi soittamisesta uudelleen. Lapsesi on vielä niin nuori, että mitään vahinkoa ei tapahdu siinä, että muutama viikko kerrattaisiin vanhaa. Tuskin opettajakaan haluaa, että lapsesi kyllästyy soittamiseen kokonaan ja kohta lopettaa sen vuoksi. Innostunut lapsi jaksaa myös harjoitella paremmin ja saattaa sen vuoksi hyvinkin saada loppukeväästä kiinni sen, mitä on alkukeväästä menettänyt.



Kysyit vielä, millaisia kappaleita muut samanikäiset soittavat. Yksi omista lapsistani aloitti pianonsoiton 6-vuotiaana ja oli soittanut ensimmäisen vuoden keväällä (jolloin oli juuri täyttänyt 7) Suzuki I -vihon kappaleet suunnilleen kaikki (+ lisäksi joitakin opettajien monistamia kappaleita). Arvioisin, että nuo kappaleet ovat suunnilleen samaa vaikeustasoa kuin Aaron I:n loppupään kappaleet. Nyt lapsi soittaa jo kuudetta vuotta. Viime keväänä hän suoritti perustaso 2:n (entinen 2/3).

Se tuo ainakin vaihtelua kappaleisiin ja harjoituksiin. Lapset tykkäävät soittaa tuttuja lauluja, joten sointujen opettaminen ja innostavien kappaleiden soittaminen motivoi paljon. Toki sitä sormiharjoitteluakin tarvitaan, mutta klassisten aaronin pianokoulujen soittaminen on ihan oikeasti tosi tympäisevää. Jopa aikuisen mielestä.



Minä soitin aikoinaan 6 vuotta musiikkiopistossa. Viimeisenä vuonna tiesin lopettavani, ja kerroin tästä opettajallenikin, että nyt alkoi viimeinen soittovuosi. Samalla opettaja totesi, että "sittenhän jätämme nämä klassiset kappaleet ja opetellaan soittamaan jotain kivaa!". Ensimmäistä kertaa soittaminen muuttui ihanaksi, ja tuon jälkeen olen nauttinut säestämisestä ja soittelen edelleen omaksi ilokseni. Kiitän syvästi tätä viimeistä opettajaani, hänen ansiostaan soittotaidostani on jäänyt jotain iloa näin aikuisiällekin.

Ei pakottamalla tule soittajaa, sehän nyt on selvä! Eikä ole opettajallekaan mukavaa kun oppilas tulee väkisin tunnille eikä ole viitsinyt harjoitella. Siinä sitten samoja asioita käydään läpi tunnista toiseen ja oppilas ei kehity. Rahat vain menevät hukkaan. Kaikkein tärkein asia on oma harjoittelu, opettaja vain auttaa "ongelmakohdissa" ja antaa ideoita yms.

musikaalisesti erittäin lahjakas 7,5-vuotis poika ja motivaatio ollut hukassa melkein vuoden. Me sovimme, että tämä lukuvuosi käydään loppuun ja sitten pidämme tauon. Toivottavasti kiinnostus herää vielä myöhemmin. Olen itse harrastanut musiikkia 5-vuotiaasta ja jossain välissä se oli jopa urahaaveenani. Harmittaa toki, että oma lapsi "heittää lahjansa hukkaan". Olen kuitenkin sitä mieltä, että harrastamisen täytyy olla kivaa ja tuo poikani on kuitenkin vielä todella pieni. Hän ehtii vielä kiinnostua musiikista uudelleen.

Asia kannattaa tietenkin käydä pojan kanssa läpi. Itse pidin jossain vaiheessa lapsuutta välivuoden pianon kanssa ja sen jälkeen soitto maittoi ihan eri tavalla.

Suosittelen siis teillekin.

meillä katsottaisin kevääseen asti ja juteltais asiasta eri kanteilta - jos haluaisi ehdottomasti vielä lopettaa, niin kokeilin vielä ehkä opettajan vaihtoa ja jos sekään ei auta niin antaisin lopettaa...

onko opettajan kanssa keskusteltu, tietääkö hän että lapsi kokee kappaleet liian vaikeiksi?



itse olen soittanut pianoa aikuiseksi asti ja jos olisin halunnut lopettaa, olisin toivonut että vanhempani olisivat pakottaneen minut jatkamaan, se olisi harmittanut minua myöhemmin. siskoni pakotettiin ja hän on myös sitä mieltä että se oli hyvä niin.

kesken kautta ei lopeteta. Katsottais kevääseen meilläkin ja sit mietittäis jatkot. Vaiheita ja kyllästymisiä tulee ja menee.

Ope vaihtoon asap. Mukavalla opettajalla jopa meidän ei niin musikaalinen jukuripää soittaa mielellään!



Opettajissa on hirveästi eroa, turha on lopettaa pianon soittoa vain siksi, että opettaja ei osaa motivoida.



PS. Itselläni oli aikanaan piano-oppilaita, joista 95% jatkoi aina seuraavalle vuodelle, parhaat olivat käyneet 8 vuotta tunneillani, kun vaihdoin itse paikkakuntaa. Pianonsoitossa en ole kummoinenkaan, mutta mottoni olikin, että ei Matti Nykäsenkään valmentaja osannut varmaan hypätä kovin pitkälle mäkeä, mutta jotta siitä tyypistä sai maailmanmestarin, niin täytyy osata jotain.

Minut itseni on aikanaan pakotettu jatkamaan soittoharrastusta, vaikka yläasteikäisenä olisin halunnut lopettaakin sen. Kuulemma ei ollut pakko harjoitella, mutta tunneilla oli käytävä. Jälkikäteen olen ollut tästä iloinen, sillä into heräsi uudestaan yhdeksännellä luokalla ja on jatkunut aktiivisesti edelleenkin.



Muistan omalta lapsuusajaltani tuon tylsät, vaikeat kappaleet -ongelman. Opettajat eivät lapsilta yleensä paljon kysele, mitä nämä haluaisivat soittaa. Ratkaisu voisi olla keskustelu ohjelmistosta opettajan kanssa, ehkä opettajan vaihtokin - ilman sen kummempia sarvia ja hampaita, sillä uusi opettaja avaa aina erilaisia näkökulmia. Ei tarvitse olla kyseessä mikään toimeentulemisongelma vanhan opettajan kanssa, siis.



Ehkä välillä voisi soittaa pelkästään kevyttä musiikkia ja harjoitella esimerkiksi vapaata säestystä? Tai vanhaa musiikkia (renessanssi, barokki), jonka ajalta löytyy loputtomasti helppoja tansseja kosketinsoittajien iloksi. Enemmän yhteissoittoa esim. viulistien, laulajien tai nokkahuilistien kanssa, eikä silloin liian kunnianhimoisia kappalevalintoja. Kyllä vaihtoehtoja löytyy, onko näitä kokeiltu?

Yleensä suositus on, että soitto harrastus aloitetaisiin vasta 7 vuotiaana.

Voisitte ehkä pitää taukoakin harrastuksessa ja luulenpa, että lapsi haluaisi aloittaa myöhemmin uudestaan soittamisen uudella innolla.

lapsi nyt 7,5 v. Täytyy puhua opelle, mut kappaleet ei sikäli liian vaikeita, etteikö niistä harjoittelemalla selviä. se harjoitteluvaihe vaan tökkii, kaikki pitäis osata heti. Tää on aina ollu sama kuvio. Jos haluaa oppia jonkun biisin, oppii ihan mitä vain (siis pystyi oppimaan kappaleen, jota edes mä en pysty soittamaan rytmisesti; oon iteki soittanu).



Mä vaan nyt ite oon prosessoinu tätä ja tullu siihen tulokseen, että haluan lapseni kautta toteuttaa omia haaveitani (mun pianoura katkes lyhyeen, kannustuksen puutteessa)..



mut noi edelliset kommentoijat oli sitä mieltä, että ei pakottaminenkaa välttämäti oo pahasta...toi lapsi on vaan niin itsepäinen, että sitä on vaikea pakottaa tekemään mitään mitä se ei halua...

Pojasta kyse. Motivaatio lopahti täysin. Jatkoi sen kauden loppuun hyvin takuten ja sitten sai luvan lopettaa. Harmittaa vieläkin, kun tuntuu että annan lasten lahjojen valua hukkaan:(. Mutta toisaalta kuten ap sanoi, harrastuksen pitää olla positiivinen asia. Joskus opettajan vaihto tai soitettujen kappaleiden vaihto voi auttaa eli nämä kannattaa miettiä ensin. Meillä vuoden tauon jälkeen poika alkoi soittamaan toista instrumenttia. Harjoittelut jääneet tosi vähälle eikä juurikaan edisty mutta saa harrastuksestaan iloa ja näin nyt jatketaan.

Meillä poika tykkäsi opettajasta kovasti eli ei välttämättä johdu siitä. Taitojen edetessä pitäisi vaan harjoitella vähän enemmän ja ilmeisesti syynä siihen, ettei enää viitsikään.

Olen itse yksityisen pianokoulun opetteja, mutta musiikkiopistotkin tuttuja. Varaat heti joulun jölkeen ajan opettajan kanssa keskusteluun. Opettaja ei voi olla huomaamatta motivaation puutetta. Mielestäni tunneista ei kuitenkaan juuri hyötyä ole, jos ei harjoittele yhtään. Mielestäni opettajalla on oma vastuunsa motivaation ylläpitoon, mutta kaikki eivät välitä. Katsot mitä opettaja sanoo ja jos on ihan välinpitämätön tai tiukkis niin vaaditte vaihtoa toiselle opettajalle. Suostuvat kyllä, kun olet lujana. Voisitte kokeilla myös yksityistä, jossa saisitte vaikuttaa opetukseen paljon. Musiikkiopistossa monen luovuus ja halut ikävä kyllä kuolevat eikä pakottaminen auta.

ja halusin lopettaa ja se kävi tosi helposti. Olen aina katunut, että äitini ei pakottanut minua jatkamaan. Eli toisaaltaan uskon tuohon pakottamiseen. Mutta toisaaltaan jos haluaa lopettaa niin olisiko jossain vaiheessa tauko mahdollinen siis niin että molemmat tulee puoli väliin vastaan. Lapsi saa pitää taukoa, mutta alottaa kuitenkin uudestaan joksikin aikaa ja kuulostelee sitten oloaan.

Olisi myös hyvä jos lapsi saisi jostain inspiraatiota. Esim. minä kun halusin lopettaa tanssin niin äiti vei minut katsomaan musikaalia ja todellakin halusin jatkaa :)

tosi kiva kuulla mietteitänne. mä en tunne ketään muita musiikkkia harrastavien vanhempia. tosi moni teistä on ollut kuitenkin sen kannalla, että kannattaa jatkaa vaikka puolipakolla:-) se antaa voimia motivoimiseen.



Joo, ja opesta tykkää kyllä, mut ope on tosi kunnianhimoinen pojan suhteen.



täytynee kehittää joku lahjomissysteemi. poika tosi vaativa itsensä suhteen ja ei kestä epäonnistumista. pitäis vaan löytyä rentoutta nyt soitteluun ja unohtaa "tulosajattelu"??



minkälaisia kappaleita 6-8-vuotiaat yleensä soittelee? meillä Musikatti-kirjan puolivälissä ja AAronin ykkönen alkaa olla hallussa. myös sointuja tuntee jo hyvin. nuotinluku vielä tökkii, tähän syksyyn asti soitti lähinnä ulkomuistista...



kiitti vastauksistanne!!!