Lue keskustelun säännöt.
miten toimisit seuraavassa tilanteessa? lapseni harrastaa pianonsoittoa
20.12.2009 |
on soittanut 5-vuotiaasta asti. nyt toinen kausi menossa musiikkiopistossa. lapsi on musikaalisesti erittäin lahjakas. Nyt hän on ilmoittanut, että haluaa lopettaa pianonsoiton, ettei jaksa enää harjoitella, kappaleet ovat liian vaikeita jne...
Mitä tehdä? periaatteeni on aina ollut, että harrasteen tulee olla positiivinen ja rentouttavakin osa elämää, ei mikään pakkopulla. Mutta nyt huomaan ahdistuksen heräävän; lapsi on niin taitava ja lahjakas ja näen suuren lahjan valuvan hukkaan jos tämä harrastus nyt jää...
ONko jolla kulla kokemusta, mikä olisi oikea tapa toimia nyt?
Meillä on motivaatio kovasti vaihdellut soittouran aikana, monesti nuivaa kautta on seurannut kuitenkin taas aktiivisempi vaihe. mutta tää on eka kerta kun ilmoittaa haluavansa lopettaa.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin pianonsoiton 5-vuotiaana ja kävin konservatoriossa kunnes alkoi lukio. Harjoituksia ja teorialuentoja oli parhaimmillaan kolme kertaa viikossa ja tuntui että lukio ja harrastus ei ole hyvä yhdistelmä, molempia ei saisi suoritettua kunnialla lävitse. Sibelius-lukioon en hakenut koska asuimme kaukana toisella paikkakunnalla. Pohjimmiltani halusin lopettaa soiton kokonaan, koska olin ihan paniikissa aina pakollisissa esiintymisissä, vaikka nautinkin soittamisesta noin yleensä. Lisäksi kappaleet tosiaan kävivät myös minulle vaikeiksi ja niiden eteen olisi todella pitänyt tehdä töitä. Motivaatio oli hukassa jo monta vuotta ennen lopettamista vaikka olinkin todella lahjakas. Sitten ysiluokan keväällä aloin puhumaan vanhemmille että pitäis varmaan lopettaa soittaminen kun lukio alkaa ja vanhemmat olivat tietysti pettyneen oloisia mutta eivät vastustelleet, ymmärsivät varmaan tilanteen ja olivat varmaan jo huomanneetkin minun motivaation laskun. Soitto jäi kokonaan moneksi vuodeksi.
Seitsemän vuotta lopettamisen jälkeen aloin jälleen kiinnostua pianonsoitosta. Otin vanhat nuotit esiin ja aloin itse soittamaan omaksi huvikseni eikä taidotkaan olleet täysin ruostuneet. Jopa opiskelin pari vuotta soittoa taas. Nyt olen mukana harrastelija-rockbändissä, ja musiikki on todellinen elämän suola ja olen todella kiitollinen vanhemmilleni että patistivat minua soittamaan koska olen edelleen taitava eikä vaikeatkaan kappaleet tai nuotit ole minulle ongelma.
En oikein osaa neuvoa mitä tilanteessasi tekisin, mutta ehkä ainakin tauko olisi paikallaan. Mitä tahansa elämässään tekeekin niin voi menestyä vain jos on motivaatiota. Uskon että lapsesi jossakin vaiheessa tajuaa lahjakkuutensa ja ottaa ne käyttöön jos motivaatiota on taas.
Toivottavasti oli jotakin apuja... :)