Puolison ADHD?

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 10:25"]Käsitättekö, että sellaista sairautta, kuin adhd, ei ole olemassakaan!

Syöttekö te pelkkää hammastahnaa, vai mistä pimeytenne johtuu?

[/quote]

Joo syön.

Pepsodent extra white on parasta.

Jos hammastahna loppuu niin sitten vedän Pata pataa, kun siitä saa rautaakin. Ruoka juomana on yleensä WC-ankka kun siinä on sellainen annostelu nokka. Joskus kuitenkin esim. Juhlapäivänä korkkaan Kloridi pullon ja nautin elämästä.

Joo ADHD ei ole "sairaus" ennemmin ominaisuus (hyvä, huono ja hyvin huono).

Myöskään masennus, alkoholismi, anoreksia, kaks suuntainen mielialahäiriö ja paniikki kohataukset eivät oikeestaan ole sairauksia.

Niille pitää vaan itse tehdä jotain.

Eikö?

Pitäiskö sun käydä poistattaa ne väriliidut nenästä

ja jutella äidilles et minkä takia et opettanut mulle käytöstapoja?

Nimi. 29 vuotta ADHD 2 pienen pojan isä.

Missä asut? Voin kyllä ottaa ne väriliidut pois sun nenästä. Vedetään sillai vähä kerrallaan, ettei tule shokkia.

Tämähän auttoikin minua paljon,varsinkin nyt 8 avioliittovuoden jälkeen ;)



Ja tiedoksesi: Rakastan suuresti omaa adhd:tani ;D



ap

onko teillä ap lapsia ? meillä parivuotias ja välillä rankkaa :(

Ansimmäisenä itse ottaisin yhteyttä adhd-liittoon ja kysyiisin sitä kautta neuvoja edetä. Mietin vaan, että kuinka tuo diagnoosi tulee muuttamaan elämäänne? Kuinka mies on nyt tullut toimeen piirteittensä kanssa? Onko impulsiivinen ja lyhytjännitteinen vai kuinka adhd tulee esiin? Tärkeämpää kuin tuo diagnoosi on kartoittaa omat "keinot" arjessa joista on apua esim tuon impulsiivisuuden kanssa elämisessä.

vilkas kuin elohopea, huono kuuntelija, omia asioitaan höpöttelevä, kaverisuhteissaan pinnallinen, paljon liikkuva, nopeasti rakastuva, nopeasti unohtava, suuria unelmia maalaileva ja yhtäkaikki unohtava, tuhlaileva ja sammakkoja suustaan päästelevä tyyppi. Lyhyt määritelmä omasta aviomiehestäni jolle diagnosoidun adhd:n takia annan aina anteeksi, uudelleen ja uudelleen.

vilkas kuin elohopea, huono kuuntelija, omia asioitaan höpöttelevä, kaverisuhteissaan pinnallinen, paljon liikkuva, nopeasti rakastuva, nopeasti unohtava, suuria unelmia maalaileva ja yhtäkaikki unohtava, tuhlaileva ja sammakkoja suustaan päästelevä tyyppi. Lyhyt määritelmä omasta aviomiehestäni jolle diagnosoidun adhd:n takia annan aina anteeksi, uudelleen ja uudelleen.

On kuitenkin tärkeää löytää apukeinoja ja tukimuotoja joiden avulla omaa arkeaan saa jäsenneltyä. Läheisillekin se on helpompaa.

Minä olin 8 vuotta naimisissa adhd-miehen kanssa kunnes oli pakko luovuttaa.

Läääkitystä oli milloin mitäkin.

Siinä vaiheessa kun talo meni pelivelkoihin, luottamus kadonnut jo vuosia aikaisemmin ja kun mies ei viisveisaannut omista jälkeläisistään vaan ruokki addiktioitaan nettipeleillä niin katsoin parhaaksi erota.



Kyllä tuo koko 8 vuotta oli yhtä taistelua ja kyllä sitä on ihmetellyt että miten sitä on jaksanut kaikkea sitä paskaa. Ex oli sitä tyyppiä että addiktoitui erittäin helposti rahapeleihin, alkoholiin, nettipeleihin tai oikeastaan ihan mihin vaan mistä sai stimulointia yliaktiivisille aivoille.



Hirveä valehtelun kierre. Haki useasti apua mutta ei sitä saanut. Hoidoissa käyminen olisi vaatinut sellaista pitkäjännitteisyyttä mitä yksinkertaisesti ei löytynyt.

Rahat meni peleihin ja viinaan. Saatiin vierotettua viinasta niin alkoi nettipelit. Henkisesti äärettömän raskasta aikaa.



AP;lle kyllä minäkin rakastin miestäni mutta yhdessä eläminen oli täysin mahdotonta. Piti jo ajatella lasten turvallisuutta ja parasta.

Siinä mielessä olen kovan koulun käynyt että en todellakaan yhdenkään adhd- miehen matkaan lähtisi.

Ensin nro 8: Olen todella pahoillani,että teille kävi noin,mutta ilmiselvästi sun miehellä kaikki tuo ei valitettavasti mene adhd:n piikkiin... ihmisillä kun on luonne-erojakin..



Ja olikohan se 4 joka kysyi lapsista: Juu,meillä on 7v ja vauva. Koululaisella on adhd-epäily myös.



Mun miehen oireet:



Impulsiivisuus,lyhytjännitteisyys muuten,mutta jos on jotain Tosi Kiinnostavaa niin siihen uppoaa niin,ettei muuta maailmaa olekaan.

Hukkailee tavaroita,unohtelee sopimuksia,rahan käyttö on hillitöntä (siksi ei sitä käytäkään enää).

Addiktoituu myös helposti,on ollut koukussa viinaan,työhön ja nettipeleihin. Onneksi kaikesta näistä on jo päästy eroon,eikä siis käytä mitään näistä tippakkaan enää (sähköpostiakin vain valvonnassa,kuulostaa ehkä järkyltä,toimii meillä).

Työnkin vaihtoi sellaiseen joka sopii "luonteeseen" paremmin,eli on säännöllisempää,valvotumpaa eikä määrää omia juttujaan...



Kaverisuhteissa on kyllä todella lojaali ja omaa monta hyvää ystävää. En muista kuka sanoi et "oma" adhd on kaverisuhteissaan pinnallinen... mutta en oo ikinä kuullut/lukenut et se liittyis mitenkään adhd?



Luottotiedot on menneet jo heti 18v koska ei omaa mitään kykyä käsitellä paperiasioita saatikka rahaa.



Mitäs muuta... on vielä kaikenlaista mutten nyt just keksi kirjoittaa :)



Olen tehnyt adhd-liiton sivuilla sen testin ja yksyhteen menee mun miehen kanssa.



Ap

Näkyy minusta eniten holtittomana rahankäyttönä, minkä mies tajuaa itsekin ja alun kipuilun jälkeen minä olen hoitanut raha-asiat. Sopimus on että jos haluaa ostaa jotain isompaa puhutaan siitä ja sitten miettii vielä 2viikkoa. 99% ostettava asia unohtuu/vaihtuu tänä aikana, tosin on aika rasittavaa kun hölöttää tästä haluamastaan tavarasta jatkuvasti kun ostovimma on pahimmillaan, sanon kyllä sitten suoraan kun en kestä kuunnella, nyt höyryää pelikonsolia. Toiseksi pahin piirre on kiivas luonne, tulistuu nopeasti pienestäkin asiasta, kiukkuaa itsekseen ja ajautuu kavereiden kanssa riitoihin, esikoisen synnyttyä mies kävi keskustelemassa vihanhallinnasta ja opetteli käyttäytymismalleja joilla hallitseekin nykyään tosi hyvin hermonsa. Ennen löi suutuspäissään aina nyrkillä seiniin tms. ja suuttumiseen riitti vaikkapa oman varpaan kolauttaminen joten ei olisi ollut kovin hyvä esimerkki lapsille kiukun käsittelystä. Väkivaltainen tai uhkaava ei ole ikinä ollut minua tai lapsia kohtaan. Kirjoittaminen on vaikeaa, ei jaksa keskittyä ja tulee virheitä. Samoin lukeminen. Käy töissä, on opiskellut ammatin jossa saa touhuta ja liikkua, työ sujuu hyvin ja on pysynyt samassa työpaikassa koko ikänsä, hyvä isä on kolmelle lapsellemmekin, näitä luettelemiani juttuja lukuunottamatta on muutenkin ihan perus mies, ihana ja huomioonottava puoliso, naimisissa yli 10v.

Nuo sun luettelemat asiat sai ihan kyyneleet silmiin. Kuin oisit kirjoittanut mun miehestä.



Nimenomaan muuten siis lisään nää: lukeminen ja kirjoittaminen vaikeaa,ei jaksa keskittyä,tulee virheitä.

Kiukkuaa joo. Mun mies ei kavereidensa kanssa,mut toisaalta,se on varmaan noiden kanssa kiukunnut jo lapsena/teininä,ne tuntee niin hyvin,ettei ne enää "välitä" miehen tempauksista.

Meilläkin kinutaan (kuin iso lapsi....) just Wii:tä... ;)

Ja meilläkin mies on oppinut tajuamaan rahankäyttönsä ja minä hoidan sen täysin. Mies saa rahaa meillä jos osaa perustella mihin ja miksi.

Jos sen jälkeen mun mielestä vielä tarvii rahaa niin sit saa.



Meilläkin minä pystyn puhumaaan miehelle/miehen kanssa tästä asiasta ja eihän mies missään tapauksessa tyhmä ole.



Ihana ja rakastava isä silti ja todella kiltti aviomies jota siis rakastan. Meillä rakkaus on kantanut tähän pisteeseen ja tuntuu kantavan ylikin.



Itse haluaisin (ja mies) diagnoosin lähinnä sen takia,että yritämme setviä miehen mutkikkaiata raha-aisioita ja siihen virallinen todistus vois jotain joissain väleissä painaa... Näin sanoi ainakin kunnan velkaneuvoja :D

Se nyt ykkössyy miks tätä kyselen :)



ap

johtunee siitä ettei jaksaisi kuunnella muiden asioita vaan puhuisi aina omista touhuistaan, on sellainen ison porukan hauskuuttaja, parhaimmillaan siinä roolissa, ehdottomasti. Ei muista pitää lupauksia tapaamisten suhteen ja menettää ennakoimattomuutensa vuoksi alulla olevia mahdollisia ystävyyssuhteita, sitä on ikävä seurata. Hän ei ole ollut minullekaan aina uskollinen mutta nykyisin onneksi nauttii suhteemme pysyvyydestä. Lasten menoja ja tapaamisia myös unohtelee, se koettelee suhdetta nykyään eniten.

kuulostaa nuokin tutulta.



Meilläkin on hauskuuttaja mies. Voi tosiaan olla,että mun mies olisi tuollainen kaverisuhteissa kuten kuvailit omaa miestäsi,mutta mun miehellä on niin tiukka ja hyvä kaveriporukka jo 1v lähtien (siis ihan todella!!),että ne tosiaan on mun kanssa samalla tasolla tässä,ymmärtävät ja antavat anteeksi.



Uusia ystäviä miehen on myös vaikea "pitää" tai sanotaanko,ettei tutustu keneenkään niin hyvin,joten tuo voisi tosiaan myös pitää sillätavalla paikkaansa.



Lasten tapaamisia en ole koskaan koittanutkaan miehelle edes muistutella. Meillä minä olen se joka hoitaa kaikki (kirjaimellisesti) käytännö arkiasiat.



Ap

..lisään vielä että voin ihan rehellisesti sanoa että meillä tämä adhd ei aiheuta enää mitään kipuilua parisuhteeseen, se vain on olemassa ja elämme sen mukaan, se ei kuitenkaan määrää elämäämme ja ihan vastaavasti kun minä pidän huolen rahoista, pitää mies huolen autoista ja talosta, tasavertaisia olemme miehen heikkouksista huolimatta. Niin ja wii se on meilläkin nyt:D Tsemppiä!

pohtia että miehellä on ehkä adhd? Roihahtiko rakkaus seurustelun alkuvaiheessa nopeasti?

Ehkä meilläkin sitten parin vuoden päästä.



Suurin osa meidänkin arjesta sujuu,ihan ilman diagnoosia ja "omilla säännöillä" hyvin.



Miehellä joskus,harvemmin enää,unohtuu se mites nää meidän "säännöt" menikään ja sit pitää vääntää hetki,usein se menee niin,et mies sanoo,et eikös hän oo ollut ihnan rauhallisesti ja hyvin jo kauan joten nythän vois taas kokeilla,et jos hän hoitais raha-asiota... ja sitten alussa menin tähän mukaan ja mies kokeili ja aina se päättyi siihen,et meille ilmaantui mitä kummallisimpia laskuja ja vempaimia,kun mies sitten loppujen lopuksi unohti kuitenkin miten sitä rahaa käytetään...



ja nykyisin riittää kun sanon,että niinhän sä sanoit viimeksikin. :)



Kaipa se on iästäkin kiinni. Mun mies on "vasta" 28v ja siis pahimmat ongelmat ajoittuivat suhteen alkuaikoihin.



Miehen kaverit on täysin tietoisia näistä miehen jutuista ja sanovat et mä oon "Paha akka" ;D kylläkin ihan hyvällä :):)

Ehtihän ne jo ennen mua todistaa miehen päätymistä ulosottoon,oikeuteen kun riiteli työnantajan kanssa jne jne. Me taidetaan miehen kanssa sopia yhteen,kun mun luonne on tarpeeksi tiukka.



Ap (helpottaa lukea näitä silti,todella)

rakkaus oli kyllä täysin salamarakkaus. Alle 3kk ensitapaamisesta asuimme jo yhdessä.



Aloin epäillä adhd:ta joskus 1-2 vuotta yhdessä asuttuamme. Aluksi en rakastuneena nähnyt miehen rahaongelmia enkä vastaavia. Sitten kun nämä alkoivat paljastua niin aloin epäillä muun käytöksen ohella tätä adhd:ta.



Noin 3-4 viime vuotta olen ollut varma asiasta,mutta diagnoosi puuttuu.



Ap

Kuvailet juuri meidän elämää kirjoituksessasi ap.



Kuten tiedät on adhd;ssa eri vaikeusasteita ja elämä kulkee vuoristorataa jolloin mies näkee asiat selkeämmin. Sitten homma alkaa taas luisua käsistä.



En epäile hetkeäkään etteikö mies olisi rakastanut minua ja lapsiaan, mutta siinä vaiheessa kun erittäin mielenkiintoinen nettipeli vie kaiken huomion on avan sama juokseeko 2 vuotias fileerausveitsi kädessä tai 4 tasapainoilee rappukuilussa.



Tuo räjähtävä agressiivisuus on myös niin tuttua. Kaikista rahanmenoista tulleet riidat päättyivät siihen että mies pisti asunnon palasiksi. Yhteinen tili oli minun hallussani, mies sai omasta tahdostaan viikkorahaa, s-postit ja tietokoneen käyttöajat olivat kuin pienellä lapsella joka johti taas tilanteen ja hermojen kiristykseen. Mies aina omasta aloitteestaan halusi ettei hänellä ole kortteja ja omaa rahaa sekä valvontaa ja kontrollia, mutta ei se kauan kestänyt kun taas oli vaatimassa oikeutta tileille ym.



Exällä on erittäin syviä ja pitkäaikaisia ystävyyssuhteita suurin osa ihan tarhasta ja ala-asteelta saakka. Hän on erittäin huumorintajuinen, lämmin ja hauska ihminen jos "sairautta" ei lasketa. Nykyisin tulemme todella hyvin toimeen ja suhdetta voi jopa kutsua ystävyydeksi.



8

ja haluaisin vain sanoa että toivottavasti poikani saa joku kaunis päivä yhtä hyvän vaimon kun ap ja 10 kuulostaa olevan!:)

Elämä adhd ihmisen kanssa ei ole helppoa joten toivottavasti saatte diagnoosin jonka avulla varmaan saisitte myös vertaistukea!

oma suhteeni kun eteni ihan samalla tavalla. Minulla on valitettavasti vaan paljon enemmän kommunikointiongelmia oman mieheni kanssa, hänellä kun on tapana ottaa vakavatkin asiat hyvin kevyesti, jopa lasten sairastumiset. Tiedän ettei millään pahalla sitä tee, mutta joka asiaan on tuo ihmeen kepeä suhtautuminen. En voi kuvitella että hän ottaisi ap:n miehen kaltaisen vastuullisen suhtautumisen omaan diagnoosiinsa ja voisimme noin hienosti puhaltaa yhteen hiileen.

rakkaus oli kyllä täysin salamarakkaus. Alle 3kk ensitapaamisesta asuimme jo yhdessä. Aloin epäillä adhd:ta joskus 1-2 vuotta yhdessä asuttuamme. Aluksi en rakastuneena nähnyt miehen rahaongelmia enkä vastaavia. Sitten kun nämä alkoivat paljastua niin aloin epäillä muun käytöksen ohella tätä adhd:ta. Noin 3-4 viime vuotta olen ollut varma asiasta,mutta diagnoosi puuttuu. Ap