Lue keskustelun säännöt.
Puolison ADHD?
20.12.2009 |
Miten jaksatte joiden miehellä/vaimolla on adhd? Milloin todettu ja onko lääkitystä?
Miten edetä jos on varma,että puolisolla on adhd,mutta sitä ei ole todettu millään virallisella testillä tmv ja puoliskon on halukas "testauttamaan" itsensä ja hoitamaan asiaa??
Kiitos jos löytyy joku osaava vastaamaan !!
Kommentit (47)
[quote author="Vierailija" time="20.12.2009 klo 21:26"]
Esim. jos hän tekee jotain kotityötä ja yhtäkkiä jättääkin sen kesken ja lähtee tekemään jotain ihan muuta,niin jos vain sanon,että "Sulla oli tuo eka homma tuossa",niin nykyisin saattaa tosiaan jopa havahtua ja järkätä asiat niin,että ne molemmat tulee lopulta hoidettua.
Perjantaina oli esim minusta niin tyypillinen tapaus,kun mies lähti vapaapäivänään viemään esikoista kouluun.
Imetin vauvaa ja ihmettelin et eiks ne menneet jo ja kävin katsomassa eteiseen,niin siellä se mies voiteli oven lukkoa ja esikoinen hoki vieressä "Nyt kyllä pitäs mennä".
[/quote]
Onpas mielenkiintoinen ketju! Me ei olla miehen kanssa eikä ole lapsiakaan, mutta yhteinen asunto ja kihlat nyt kuitenkin :) Kovin tuttuja juttuja sain lukea noista aiemmista viesteistä. Mun miehellä ei ole vielä tehty diagnoosia, mutta itse havahtui jonkun artikkelin luettuaan että onkohan hänellä ADHD. Olin asiasta jo aiemmin maininnut, mutta piti sitä vitsinä.
Joskus on niin helvetin turhauttavaa, kun yksinkertaisimmatkin asiat jää puolitiehen, kun keskittyminen ei riitä. Suhteen alkuaikoina saattoi tiskauksen keskellä jotain kahvia mukia olohuoneesta hakiessaan aloittaakin levyjensä järjestelyn ja lopulta molemmat "projektit" jäivät kesken. Nyt tilanne on se, että minä hoidan kaikki kotityöt, koska en jaksa odottaa että mies ryhtyy toimeen enkä halua olla vieressä nalkuttamassa. Eikä se mua edes haittaa.
Joskus tuntuu myös, että olen se ainoa aikuinen meidän suhteessa, saan muistutella laskujen eräpäivistä ja hoidettavista virastoasioista, miettiä kaikki käytännön jutut ja yleensä myös toteuttaa ne. Ottaa kovasti stressiä, jos on paljon asioita hoidettavana eikä lopulta saa mitään hoidettua. Innostuu nopeasti ja rajusti, mutta into lopahtaa äkisti. Aloittaa paljon juttuja, muttei saa niitä juuri ikinä tehtyä loppuun.
Kaikesta huolimatta ukkelini on erityisen rakastettava ja ihana ihminen, vaikkei asiat aina olekaan niin helppoja :) Ehkä eniten kaipaisin vain vinkkejä siihen, miten saisin miestä kannustettua hoitamaan enemmän käytännön juttuja ilman että minulle tulee se tunne, että nalkutan vieressä ja muistuttelen joka asiasta. Tosin eipä tuo ainainen muistuttelunikaan tunnu miestä häiritsevän (mikäli sitä edes aina kuulee!). En ole kuitenkaan luonteeltani mikään jäkättäjä, joten tuo ei tunnu kovin kivalta OMAAN korvaani.
Onko kokemusta AHDH-lääkityksestä ja sen tehosta tai mahdollisista sivuvaikutuksista?
Tuli kovin sekalainen teksti, en nyt saanut kovin järkevästi jäsenneltyä kaikessa ajatuksen virrassa.
- 26v ja 31v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex oli adhd ja muutakin ohessa.
Erityispiirteet:
-Levoton ja rauhaton, saattoi ajella autollaan ihan ihmereissuja esim.tankkaamaan illalla asioikseen kaupunkiin, vaikka tankkauspiste aamulla tyomatkan varrella
-Raha tuli ja meni, palkka piti saada jotenkin tuhlattua mahd. pian
-Lahjakorut ym. saattoi kaupata jollekin hetken mielijohteesta pilkkahintaan tai antaa ilmaiseksi cd:t, sun muuta huoletonta
-Syyllisti minua ja vanhempiaan ongelmistaan
-Lapsellinen, hakeutui nuorempien seuraan
-Loi helposti kaverisuhteita, mutta unohti vanhat uusien tultua kuvioihin
-Innostui asioista helposti, mutta lyhytaikaisesti mm. korut, kehonrakennus, autot
-Eli hetkessa mm. rakastuneena oli uuden tyttiksen kanssa koko ajan ja "unohti" tyot ja sai tietysti potkut...
Mä olen ollut avopuolisoni kanssa nyt 7 vuotta yhdessä. Puoliso on mies ja hänellä on ADHD, diagnosoitu pienenä. Nyt mies kuitenkin 40v jo.
- Keskittyminen on vaikeaa. Usein pikkuasioita unohtuu herkästi, kuten maitopurkki pöydälle. Tärkeitä asioita sitten ei unohdu kuten syöttää lapset, ulkoiluttaa koirat, tarkistaa että ovet on lukossa jne.
- Jos joku asia on todella kiinnostava, niin uppoutuu siihen ihan kympillä.
- Tosi fiksu, mutta sitten taas joskus vähän höntti ihan käytännön asioissa.
- Äärettömän pitkämielinen ja määrätietoinen isä.
- Saattaa tulistua nopeasti, itsekseen murisee ja rauhoittuu. Ei mäiski taloa tai ihmisiä. Koskaan ei käyttäydy väkivaltaisesti lapsia tai naisia kohtaan, mutta on joskus ollut nyrkkitappelussa miesten kanssa.
- Tosi eläinrakas, lapsirakas ja empaattinen.
- Pyörittää menestykkäästi omaa firmaa, ja hoitaa muuten kaikki talouden laskut. Ei olla veloissa :) Ainut mitä mies ei tee itse on kunnon kirjanpito, mutta meillä onkin sitten maksettu kirjanpitäjä.
- Ei aina pysty keskittymään siihen mitä puhutaan, vaan helposti joko keskittyminen karkaa muihin juttuihin tai sitten puhuu innostuneesti päälle. Tästä on saanut huomauttaa useasti kun jotkut ihmiset kokee sen rasittavaksi ku toinen puhua palpattaa niin että suusta tulee ulos ja vaahtoa :D Mutta eipä mies sitäkään tahallaan tee.
- Ei helposti näe sotkua talossa.
Miehellä ei ole lääkitystä, ei pidä sen sivuvaikutuksista.
Mulla on tosi hyvä mies, vaikka onkin aika vilkas ja energinen. Joskus menee tietenkin hermot kun saa toistella asioita ja varmistaa, ja huonoina päivinä tuntuu että saa kävellä perässä ja laittaa tavaroita paikoilleen. Mutta ihana se silti on, loistava huumorintaju ja tosi sydämmellinen ihminen. Rakastaa täysillä :)
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:10"]
Voiko AD/HD vanhempi toimia pienten lasten yksinhuoltajana ? Tätä viestiketjua kun lukee niin aika hurjalta kuulostaa jos saa raivareita, unohtelee arkiset asiat jne. Kellään kokemusta miten erotilanteessa käy ?
[/quote]
No mä ainakin voin, eikä sitä ole kukaan kyseenalaistanut. Kaikenlaista unohtuu joo, ja ollaan aika räiskyvää sakkia. Mutta koskaan ei väkivaltaa ole ollut perheessä, en ole jättänyt lapsia yksin lähtiessäni ryyppäämään tai muuta sellaista. En dokaa enkä vedä huumeita, en tee rikoksia.
Ollaan iloinen perhe ja tehdään paljon hauskoja juttuja. Nauretaan, lauletaan ja kokeillaan kaikenlaista. Rakastetaan kovasti ja välillä riidellään kovasti. Osalla lapsistakin on adhd. Tottakai myönnän, että en ole aina riittävän johdonmukainen niiden kanssa. Mutta koskaan ne ei ole kiusanneet ketään tai olleet epäoikeudenmukaisia kaverille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:48"]
Ehkä eniten kaipaisin vain vinkkejä siihen, miten saisin miestä kannustettua hoitamaan enemmän käytännön juttuja ilman että minulle tulee se tunne, että nalkutan vieressä ja muistuttelen joka asiasta.
[/quote]
Mä ainakin tykkään tehdä yhdessä asioita. Toinen auttaa jo pelkällä läsnäololla etten hairahdu muihin puuhiin niin helposti. Ja jos hairahdun, toinen palauttaa.
Erikoisempiin hommiin ryhdyn tosi innolla, jokapäiväiset rutiinit on tosi vaikeita. Teen tosi ahkerasti kun innostun, joten voit sen aikaa ottaa rennosti ja tulla sitten lopussa auttamaan että saadaan homma valmiiksi asti.
Minä olen parhaimmillani silloin, kun pyrin kohti mahdotonta. Sen pitää olla suurta ja loistokasta!!
Mikään ratkaisu ei ole täydellinen tietenkään ja kaikki me adhd:tkin ollaan erilaisia. Mutta meillä sujuisi elämä silloin täydellisesti kun joku muu hoitaisi jokapäiväiset tylsät pikkuhommat ja itse voisin tehdä kaikki isot ja mahdottomat :D
Lääke auttaa vähäsen. Auttaa opettelemaan...mutta ei opeta.
34
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:10"]
Voiko AD/HD vanhempi toimia pienten lasten yksinhuoltajana ? Tätä viestiketjua kun lukee niin aika hurjalta kuulostaa jos saa raivareita, unohtelee arkiset asiat jne. Kellään kokemusta miten erotilanteessa käy ?
[/quote]
Minulla on ADD, eli ADHD ilman ylivilkkautta, ja olen kaksivuotiaan lapsen yksinhuoltaja. Unohtelen asioita edelleen, vaikka käytän lääkitystä ja käyn ADHD-valmentajalla, mutta väkivaltainen tai liian temperamenttinen en ole koskaan ollut. Olen enemmänkin lempeä kuin tulinen, vaikka tarvittaessa osaan kyllä vetää rajani ja esim. pitää kuria lapselle.
Kun erosin eksästäni, hän oli se, joka käyttäytyi huonosti ja sai aiheettomia raivokohtauksia. Minä olin kiireinen uutta kotia laittaessa ja olin tyyni kuin viilipytty. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:17"]
Mä olen ollut avopuolisoni kanssa nyt 7 vuotta yhdessä. Puoliso on mies ja hänellä on ADHD, diagnosoitu pienenä. Nyt mies kuitenkin 40v jo.
- Keskittyminen on vaikeaa. Usein pikkuasioita unohtuu herkästi, kuten maitopurkki pöydälle. Tärkeitä asioita sitten ei unohdu kuten syöttää lapset, ulkoiluttaa koirat, tarkistaa että ovet on lukossa jne.
- Jos joku asia on todella kiinnostava, niin uppoutuu siihen ihan kympillä.
- Tosi fiksu, mutta sitten taas joskus vähän höntti ihan käytännön asioissa.
- Äärettömän pitkämielinen ja määrätietoinen isä.
- Saattaa tulistua nopeasti, itsekseen murisee ja rauhoittuu. Ei mäiski taloa tai ihmisiä. Koskaan ei käyttäydy väkivaltaisesti lapsia tai naisia kohtaan, mutta on joskus ollut nyrkkitappelussa miesten kanssa.
- Tosi eläinrakas, lapsirakas ja empaattinen.
- Pyörittää menestykkäästi omaa firmaa, ja hoitaa muuten kaikki talouden laskut. Ei olla veloissa :) Ainut mitä mies ei tee itse on kunnon kirjanpito, mutta meillä onkin sitten maksettu kirjanpitäjä.
- Ei aina pysty keskittymään siihen mitä puhutaan, vaan helposti joko keskittyminen karkaa muihin juttuihin tai sitten puhuu innostuneesti päälle. Tästä on saanut huomauttaa useasti kun jotkut ihmiset kokee sen rasittavaksi ku toinen puhua palpattaa niin että suusta tulee ulos ja vaahtoa :D Mutta eipä mies sitäkään tahallaan tee.
- Ei helposti näe sotkua talossa.
Miehellä ei ole lääkitystä, ei pidä sen sivuvaikutuksista.
Mulla on tosi hyvä mies, vaikka onkin aika vilkas ja energinen. Joskus menee tietenkin hermot kun saa toistella asioita ja varmistaa, ja huonoina päivinä tuntuu että saa kävellä perässä ja laittaa tavaroita paikoilleen. Mutta ihana se silti on, loistava huumorintaju ja tosi sydämmellinen ihminen. Rakastaa täysillä :)
[/quote]
Tässä on samanlainen kuin mun ukko, yrittäjyyttä myöten. Tosin ei mene yrityksellä niin kovin hyvin, mies on kyllä tosi tarkka ja vastuullinen, mutta asiakkaita ei tunnu löytyvän kuin tuurikaupalla, vaikka saanut kyllä hyvin positiivista palautetta töistään. Ei ole kuulemma asiakkailla varaa ostaa asiantuntijapalveluita näinä aikoina.
- On aika elohopea ja kaikkea tuota, mitä aikaisemminkin on jo kuvailtu, joskaan ei väkivaltainen.
- Siivousvimmaa ei ole, pöytä ja paikat useimmiten sotkussa kuin siistinä
- Kärsimätön ja loppumattoman energinen. Keskittymiskyvyttömyyttäkin on, mutta on aikojen saatossa oppinut aivan järkähtämättömällä määrätietoisuudella puurtamaan asiat läpi, vaikkei aina helppoa olekaan.
- Addiktoituu helposti; oli toisten töissä olleessaan työnarkomaani ja nuoresta pitäen alkoholisti, jolla viinaa meni tihentyvään tahtiin niin, että oli lopulta useimmin kännissä kuin selvänä. Tiesi olevansa alkoholisti itsekin ja yhtenä kauniina päivänä vain kiersi korkin kiinni ja on ollut viimeiset 10 vuotta selvin päin. Samalla tavalla loppui myös tupakointi. Nyt on yrittäjänä kaiken päivää, iltaa ja yötä kiinni hommissaan ja toinen kaupan päälle saatu addiktio on aivan jumalattoman määrätietoinen opiskelu. Ensin luki loppuun töiden takia keskeytyneen yliopistotutkinnon ja nyt on työn alla väitöskirja. On jopa tunnettu piireissään osaamisestaan, monipuolisuudestaan, arvostelukyvystään, syvästä tietomäärästään ja kaverinsa puhuvat kunnioittavaan, jopa ihailevaan sävyyn. Niittä ADHD:n parhaita piirteitä, luulisin. Kavereita ei tosin niin kovin paljon olekaan, ei juuri tarvitse ihmissuhteita. Sitten on taas niitä, jotka eivät niin kunnioittavasti puhukaan, koska pitävät miestäni ilmeisestikin ylimielisenä, vaikkei siitä kyllä mielestäni ole kysymyskään. Ottaa roolinsa asiantuntijana niin luonnostaan, ettei itselle tulee mieleensökään epäillä osaamistaan ja kyvykkyyyttään monilla alueilla. Joskus ärsyttäää itseänikin, tosin :-)
Jääräpäinen kuin mikä, mutta rakastaa perhettään, on tosi fiksu ja kätevä käsistään, ei lyö ja yrittää kaikkensa :-)
Kaiken tämän vuodatuksen jälkeen: Mikä eniten oikeastaan askarruttaa, on juuri tuo ihmissuhdepuoli. Kuten ilmeisesti muutkin ADHD:t, ei ole mikään ihmissuhdetaituri. Lähti yrittäjäksi juuri sen takia, ettei päässyt minnekään töihin, vaikka osaamista kyllä tuntuu riittävän. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot eivät ole toistensa tasalla. Nyt kun yrityksellä ei ilmeisesti niin hyvin mene, pelkään, että taas aloitetaan kortiston pohjalta, eikä nyt 5-kymppinen äijä enää työllisty yhtään mihinkään, kun ei sitä tehnyt aiemminkaan. Mies tietää itsekin tilanteen, ja haaveilee saavansa kokeilla ADHD-lääkitystä, vaan ei uskalla sitä hakea, kun on sitä mieltä, että ei ole oikein viisasta saada tuollaisesta merkintää papereihinsa, varsinkin kun ei ole varma, tuleeko edes saamaan diagnoosia. Sanomansa ja kokemustensa mukaan työkkärissä kyllä tekevät kaikkensa löytääkseen ihmisestä syyn itsestään, jonka perusteella sitten laittaa palkattomiin kuntoutuksiin tms., joka arvostaan ja osaamisestaan tarkalle miehelle olisi maailmanloppu. Varsinkin kun kokee, ettei ammattitaidossa ole mitään vikaa, niin kuin ei minusta olekaan, päinvastoin, tietämäni ja kuulemani asiat viittaavat siihen, että on tosi hyväkin alallaan. Pystyy jopa näyttelemään jotakuinkin normaalia ihmistä :-) Tosin työpaikkahaasttattelut eivät aikanaan nappiin menneet. On ilmeisesti liian suorapuheinen ja vilkas.
On siis melko selvä ADHD -tapaus sinänsä, näin sanoo mm. siskonsakin ja moni muukin. Vanhemmat eivät ole enää elossa, mutta kyllä ainakin äiti eläissään kertoi lapsuudesta aivan tavallista ADHD:n historiaa.
Miten siis tuon diagnoosin/ lääkityksen kanssa kannattaisi edetä? Mies itse kärsii selvästi tilanteesta ja kohta tuo näkyy taloudellisesti koko perheessäkin. Onko mahdollisa kokeilla jotakin lääkitystä tms. saamatta merkintöjä rekistereihinsä? Luulen, että muuten ei hommaan lähde. Muita vihjeitä ja vinkkejä?
Olipas 39:llä pitkä teksti, en viitsi sitä enää lainata tähän, mutta käsitykseni on, että ilman merkintöjä et hommasta selviä, etkä kokeilla voi jos et joltakulta tutulta/ kadulta saa sitten hankituksi. Jonkun verranhan näitä on ilmeisesti katukaupassakin myynnissä.
Sinänsä samaa mieltä noista rekitereihin joutumisista. Tulevaisuus näyttää enemmän ja enemmän siltä, että isoveli valvoo ja kaikkea mitä sinusta tiedetään, voidaan käyttää sinua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi olla totta....teillä siis on helmoissa sekä lapset että mies? Miten tuollaista sohellusta voi kutsua parisuhteeksi? Kertoo kyllä enemmän teistä naisista kuin näistä adhd-tapauksistanne. Teille kelpaa mikä vaan; ja mitä riippuvaisempi teistä, sen parempi. Haluaisinpa lukea vuorostaan miehen tilityksen adhd-vaimosta. Eipä löytynyt tästä ketjusta.
Mun mies sai just ADD-diagnoosin, mut ihan samallainen häseltäjä ku teidän adhd miehet. On luottotiedoton, aikoinaan joi rahat. Säheltäny suhteen alusta sähköpostissa ja tietokoneella kaikkea mikä mua satuttaa edelleen. Rahankäytössä on niin surkee et talous meinaa olla kaatunut, onneks vihdoin mä ja psykiatri saatiin sen päähän taottua että hänen kaikki rahat tulee mun tilille, ja minulta saa käyttörahaa VAIN tarpeellisiin. Ylipäätään ei ole kiinnostunu mistään, mutta sitten ku on se asia josta on todella kiinnostunut,niin paneutuu siihen ihan täysillä.... Mutta monesti sit käy niin että kyllästyy myös niihin mielenkiintoisiin asioihin todella nopeasti. Onneksi pari kuukautta sitten sai lääkityksen masennukseen, ja kohta aloitetaan lääkitys add:hen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekkin asun Tampereella. En tiedä tutkiiko sairaanhoitonpiiri aikuisia ihmisiä. Soittele Adhd centeriin ja kysy onko heillä tietoa kuka lääkäri hoitaa teidän alueella adhd aikuisia. Sieltä saat ainakin neuvoja.
Itse olen perehtynyt enemmän adhd lapsiin, kun omallani sitä epäiltiin, mutta tilanne muuttunut hiukan lapseni kohdalla, mutta ollaan sovellettu adhd lapsen kasvatusta, joka toimii lapsellani.
tuo adhd-center ja soittaa josko sieltä tosiaan osattaisiin ohjata eteenpäin :)
Juu,hyvin sanottu,mies tosiaan on touhukas ja hauska. Ainakaan elämä ei ole ikinä tylsää ;D
Ja meillä on auttanut paljon se,että mies lopetti entisen työnsä johon auttamatta upposi ja vaihtoi nykyiseen työhönsä.
Se oli suuri myönnytys mieheltä koska aiempi työ oli intohimonsa,mutta on hän myös itsekkin huomannut eron nykyisen ja entisen välillä työn suhteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 20:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:10"]
Voiko AD/HD vanhempi toimia pienten lasten yksinhuoltajana ? Tätä viestiketjua kun lukee niin aika hurjalta kuulostaa jos saa raivareita, unohtelee arkiset asiat jne. Kellään kokemusta miten erotilanteessa käy ?
[/quote]
No mä ainakin voin, eikä sitä ole kukaan kyseenalaistanut. Kaikenlaista unohtuu joo, ja ollaan aika räiskyvää sakkia. Mutta koskaan ei väkivaltaa ole ollut perheessä, en ole jättänyt lapsia yksin lähtiessäni ryyppäämään tai muuta sellaista. En dokaa enkä vedä huumeita, en tee rikoksia.
Ollaan iloinen perhe ja tehdään paljon hauskoja juttuja. Nauretaan, lauletaan ja kokeillaan kaikenlaista. Rakastetaan kovasti ja välillä riidellään kovasti. Osalla lapsistakin on adhd. Tottakai myönnän, että en ole aina riittävän johdonmukainen niiden kanssa. Mutta koskaan ne ei ole kiusanneet ketään tai olleet epäoikeudenmukaisia kaverille.
[/quote]
Mutta jos ADHD ilmenee hillittöminä raivopuuskina joihin kuuluu myös väkivaltaa ? Tavarat lentelee ja huutoa/raivoamista kuuluu. Tuntuu vaan että miten pienet lapset ymmärtää sellaisen ja mitä se aiheuttaa heidän kehitykselleen. Eihän he ymmärrä että isä/äiti on sairas ?
Tässä ketjussa on menty taas siitä missä aita on matalin. Jokainen jolla on ADD/ADHD kärsii (ja hyötyy) siitä omalla tavallaan. Tuosta on olemassa monta eri muotoa, ja niistä voi olla useita eri kombinaatioita. Jollakin oireita on todella monia erilaisia, ja ne voivat sitten olla voimakkaita tai melko lieviä. Toisella oireita ei ole kovin montaa erilaista, mutta voivat sitten olla vaikka vahvempia (tai olla olematta sitä).
Kannattaa hakea tietoa, se helpottaa ja apua löytyy. Parhaiten käsityksen eri muodoista saa ostamalla amazon.co.uk:sta kirjan 0425269973 (ISBN, laita hakukenttään). Painonsa arvoinen kullassa, aiemman erinomaisen version joulukuussa uusittu laitos. "Itselääkitsemistä", jota 43 kyseli, käsitellään kirjassa myös (ravintolisät, ruokavalio, liikunta) ja siellä on harjoituksia joilla voi treenata osasta ongelmia eroon.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 00:03"]
Tässä ketjussa on menty taas siitä missä aita on matalin. Jokainen jolla on ADD/ADHD kärsii (ja hyötyy) siitä omalla tavallaan. Tuosta on olemassa monta eri muotoa, ja niistä voi olla useita eri kombinaatioita. Jollakin oireita on todella monia erilaisia, ja ne voivat sitten olla voimakkaita tai melko lieviä. Toisella oireita ei ole kovin montaa erilaista, mutta voivat sitten olla vaikka vahvempia (tai olla olematta sitä).
Kannattaa hakea tietoa, se helpottaa ja apua löytyy. Parhaiten käsityksen eri muodoista saa ostamalla amazon.co.uk:sta kirjan 0425269973 (ISBN, laita hakukenttään). Painonsa arvoinen kullassa, aiemman erinomaisen version joulukuussa uusittu laitos. "Itselääkitsemistä", jota 43 kyseli, käsitellään kirjassa myös (ravintolisät, ruokavalio, liikunta) ja siellä on harjoituksia joilla voi treenata osasta ongelmia eroon.
[/quote]
...ja kertoopi ADD:sta. Useimmilla on mukana myös H. Hyperaktiviisuutta ei kösitäktäne kirjassa? => Mistä?
Mitä muuten tarkoitit tuolla: "Tässä ketjussa on menty taas siitä missä aita on matalin"? Misäs kohtaa näin on tehty?
Onko ADHD:hen mitään omalääkitystä olemassa? Siis sellaista, johon ei tarvita reseptiä.
Lääkitys toimii joltain osin. (Ei särkylääkkeetkään vie kipua pois vasn helpottaa oloa). Ja kyllä se on henkilöstä kiinni et voiko olla lasten kassa vai ei (Y.H).
Ei ADHD tee kenestäkään sen huonompaa kuin se jos joltain puuttuu käsi sitä joko oppii elämään sen kassa tai sit ei. On kai se "läheisille" vaikeaa ja turhauttavaa kun toinen on kuin Durasel pupu pikakelauksella, mut se ei ole helppoa hänellekkään.
Ei kukaan halua (normaslisti) aiheuttaa läheisilleen huolta tai pahaa oloa. Olla "aina" se erillainen jolle hymyllään ja sanotaan et "toi nyt on tollanen". Ja samalla ei kuitenkaan hyväksytä häntä ja hävetään.
Diagnoosin saa aik helposti kun tekee itse pohjatyön.
(Kirjata paperille käyttäytymis mallit lapsuudesta nykypäivään {haitat}. Käydä tekemässä virallisten sivujen kautta niitä suuntaa antavia testejä ja tulostaa ne mukaan lääkärille).
Ps. Diagnoosi EI PARANNA KETÄÄN.
Itseasiassa pahentaa aluksi tilannetta koska epäily muuttuu faktaksi ja sit pitäis tehdä viellä itselleen jotain ja oppia elämään ja hyväksymään itsensä.
Nimi. 29 vuotta ADHD 2 pienen pojan isä.
Käsitättekö, että sellaista sairautta, kuin adhd, ei ole olemassakaan!
Syöttekö te pelkkää hammastahnaa, vai mistä pimeytenne johtuu?
Voiko AD/HD vanhempi toimia pienten lasten yksinhuoltajana ? Tätä viestiketjua kun lukee niin aika hurjalta kuulostaa jos saa raivareita, unohtelee arkiset asiat jne. Kellään kokemusta miten erotilanteessa käy ?