Lahjoja ei saisi haukkua, mutta haukutaan nyt kuitenkin.

niin jo on ihme (alustan perhekuviot ensin): mieheni on keskimmäinen kolmesta lapsesta ja hänen isoveljensä on heidän pikkusiskonsa vanhimman pojan kummi.

Yhdeksän vuotta sitten, kun tuo kummipoika oli nelivuotias, hän sai "eno-kummiltaan" ja tämän puolisolta joululahjaksi VIHREÄN, KÄYTETYN MUOVAILUVAHAN PALASEN.

Ei, sitä ei oltu kääritty lahjapakettiin, vaan se kaivettiin esiin pienestä rahisevasta muovipussista. Poika totesi jälkeenpäin hiljaa äidilleen, että se oli ihan tyhmä lahja ja kävi heittämässä sen pölyisen ja ties missä kökössä pyörineen vahapalasen roskiin.

Myöhemmin, kun poika aloitti koulun, hän sai samaiselta kummiltaan puolisoineen lahjaksi lyhyen, kirkkaankeltaisen ohuen nauhan, jota kummit nimittivät avainketjuksi, vaikkei siinä ollut minkäänlaista lukkoa tai avainrengasta, johon avainta olisi saanut kiinnitettyä.

Itse sain samaisen miehen puolisolta erään kerran joululahjaksi paksusta jämärautalangasta taitellun ihme linnunpesämäisen luomuksen, jossa oli koristeena vanhoja männynkäpyjä ja yksi ruttuinen, vaaleanpunainen lahjanarun pätkä. Koko komeus oli reunoistaan peitetty apteekin valkoiseen sideharsoon (jotta rautalangat peittyisivät).

Ei ihan ollut lahja minun makuuni, täytyy sanoa; vaikka olikin erittäin itsetehty...

T.Suomen piheimmän, saidimman ja ahneimman pariskunnan taatusti tunteva

niin jo on ihme (alustan perhekuviot ensin): mieheni on keskimmäinen kolmesta lapsesta ja hänen isoveljensä on heidän pikkusiskonsa vanhimman pojan kummi.

Yhdeksän vuotta sitten, kun tuo kummipoika oli nelivuotias, hän sai "eno-kummiltaan" ja tämän puolisolta joululahjaksi VIHREÄN, KÄYTETYN MUOVAILUVAHAN PALASEN.

Ei, sitä ei oltu kääritty lahjapakettiin, vaan se kaivettiin esiin pienestä rahisevasta muovipussista. Poika totesi jälkeenpäin hiljaa äidilleen, että se oli ihan tyhmä lahja ja kävi heittämässä sen pölyisen ja ties missä kökössä pyörineen vahapalasen roskiin.

Myöhemmin, kun poika aloitti koulun, hän sai samaiselta kummiltaan puolisoineen lahjaksi lyhyen, kirkkaankeltaisen ohuen nauhan, jota kummit nimittivät avainketjuksi, vaikkei siinä ollut minkäänlaista lukkoa tai avainrengasta, johon avainta olisi saanut kiinnitettyä.

Suututtaa, kun lapselle tuotetaan ehdoin tahdoin pahaa mieltä. Tuohan on pahempi kuin jos antaisi litsarin ja nauraisi päälle...

*huutonaurua*



Siis säälittää lapsen puolesta saada tollasta ihan oikeesti paskaa, mutta toi on vaan niin epätodellista!



Tulee vähän mieleen kun Harry Potterissa se Harry sai kerran Dursleyn perheeltä talouspaperipalasen joululahjaks. Ehkä lahjan antaja oli lukenut Harry Potteria ja luulee, että toi on ihan fine. :D

.. muovailuvaha juttua.

Älä muuta sano. Onneksi poika kuitenkin sai suurimmaksi osaksi kunnon joululahjoja (tuo vahanpalanen oli ainoa epämiellyttävä), joten ei se joulu sentään pilalle mennyt hänen osaltaan.

Joka tapauksessa, minusta tuo käytetyn muovailuvahan palasen antaminen lapselle oli kyllä niin härskiä, etteivät sanat riittäneet edes kuvaamaan. Mutta kun ajatusmaailma on "kaikki minulle, ei mitään teille", niin vaikeaahan se on asettua toisen asemaan.

Pahinta on minustakin lapsen tahallinen loukkaaminen: aikuinen sentään osaa käsitellä asiaa laajemmin ja olla (halutessaan) välittämättä, mutta lapsi ei. Hän saattaa ajatella, mitä pahaa hän on tehnyt, kun saa noin huonon lahjan. Kaiken huippu oli tuon "lahjan" antamisen ajankohta, jouluaatto.

Jos jonain arkisena päivänä saa jonkun vanhan limaisen muovailuvahan klöntin käteensä, niin mitä väliä; roskiin vaan, mutta jouluaatto on sentään lapselle jotain aivan erityistä (vaikka roskiinhan se vahanpalanen menikin, ei sen puoleen).

Poika on nyt 13-vuotias ja muistaa asian vieläkin, tosin jo hieman hymyssä suin. Hän on myös kasvaessaan käsittänyt, ettei noilla ihmisillä taida olla kaikki tarvittavat pillerit purkissa.

Tuon pariskunnan edesottamuksista voisi kirjoittaa pienen novellin, eikä kukaan uskoisi juttuja todeksi, vaikka kannessa kuinka lukisi, että "perustuu tositapahtumiin". Niin omituisia juttuja olen heidän osaltaan todistanut yhdessä mieheni, hänen sisarensa perheen ja appivanhempieni kanssa vuosien varrella.

T. Sama

Suututtaa, kun lapselle tuotetaan ehdoin tahdoin pahaa mieltä. Tuohan on pahempi kuin jos antaisi litsarin ja nauraisi päälle...

mutta en hemmetissä kyllä mene mainitsemaan edes unissani noille ihmisille, että Harry sai kerran talouspaperipalasen joululahjaksi. Siinä kävisi niin, että koko porukka arvaisi tulevat joululahjansa jo ennen syksyä... =D

(tosin talouspaperi maksaa, joten yhden arkin sijaan on täysin mahdollista, että saisimmekin vain puolikkaan arkin per nenä; siten heille itselleen jäisi enemmän paperia loppupeleissä).

Ja kuulostaahan tuo tosiaan aivan epätodelliselta, en mene kieltämään. Valitettavasti se ei vain ole sitä. :/

T. Sama

*huutonaurua*

Siis säälittää lapsen puolesta saada tollasta ihan oikeesti paskaa, mutta toi on vaan niin epätodellista!

Tulee vähän mieleen kun Harry Potterissa se Harry sai kerran Dursleyn perheeltä talouspaperipalasen joululahjaks. Ehkä lahjan antaja oli lukenut Harry Potteria ja luulee, että toi on ihan fine. :D

Meille se oli ihan turhake, popparit ollaan aina tehty kattilassa tai mikrossa eikä meidän keittiöön edes mahtunut niin iso hökötys. No mies myi sen huutonetissä pois samantien :))

kummilapsemme äiti oli teettänyt ISON (30cmx40cm) julisteen, jossa oli kummilapsemme kuvia (taisi olla jotain 15 kuvaa). Ei ihan oikeasti tule mieleenkään laittaa seinälle tuon kokoista kuvakollaasia, vielä TOISEN lapsesta. Tämä on sikäli noloa, että he käyvät meillä silloin tällöin ja silloin kun tiedän, että ovat tulossa, yritän muistaa tunkea jollekin seinälle sen kuvajutun :/

Voi olla ihan hyvä, mutta sitä ei voi antaa käytännössä muille kuin isovanhemmille, ja niillekkin vain jos tietää, että lapsenlapset on tärkeitä.

Minä olen tehnyt lastemme isovanhemmille kuvakollaasit lapsenlapsista, (kaikki lapsenlapset, myös ne meidän lasten serkut), ja olivat onnesta soikeana, heti etsittiin seinältä paikka kehyksille ja on ihastelleet niitä sitten minulle moneen kertaan sen jälkeen..Mutta eipä minullakaan kävisi mielessäkään antaa kuvia muille kuin noille isovanhemmille..

Viime syntymäpäivänä sain mieheltäni lahjaksi kalenterin. Seinäkalenterin. Olin vähän hämilläni. Ihan tavallinen ja tylsä kalenteri. Selkeästi tiesi että yhden ainoan kirjan olisin halunnut jota en raaskinut ostaa. Eipä hänkään sitten :D



Lapsilta sain suloiset itsetehdyt kynttilälyhdyt :)

rikkinäisiä esineitä tai värittömiksi ja nukkaisiksi käytettyjä vaatteita. Myöskin kertakäyttötavara on turhaa luonnonvarojen kulutusta. Mieluummin vaikka itsetehtyjä pipareita tai kakku.

ylimääräisiksi jäävät käyttöesineet ja käytetyt (siistit) lastenvaatteet.



Kyllä minäkin saan sellaisia tavaroita lahjaksi, mitä en välttämättä itse koskaan ostaisi, mutta mitä sitten. Jos on hyvälaatuista niin ainakin niitä voi käyttää kotioloissa. Esim. unikkovuodevaatteita on tullut, mutta hyvälaatuisiahan ne on ja hyvin niissä unimaistuu. Ja kun vanhojen 15v vanhojen HobbyHall lakanoiden tilalle saa uudet ei-niin-ihanat unikot niin on se kuitenkin parempi vaihtoehto. Varsinkin kun itsellä ei ole rahaa ostella mitään ylimääräistä.

pelin suositusikä on +3 vuotta. Sopii hyvin normaalille kolmevuotialle, jos vanhempi jaksaa opettaa lasta pelaamaan.

Oksettaa kaikki halpiskrääsä.Niistä huomaa että ne on ostettu siksi että se on halpista, ei siksi että siitä olisi iloa.



-Rumat koriste-esineet

-ILmaislahjat

-Halpissuklaa

-Rumat halpismukit "hauskoilla" teksteilla

-Huonolaatuiset suihkugeelit





huoh.

ps. Harmaan puuvillalakanan voi vallan mainiosti värjätä vaikkapa punaiseksi, oranssiksi tai kirkuvan vihreäksi. Tiesitkö, marilakanoiden onneton omistaja?

Eipä muuten voi. Viininpunainen, ruskea ja murrettu vihreä onnistuvat harmaan päälle, mainitsemasi värit eivät.

t. taiteen maisteri

tervetulleita olisivat:

- laadukkaat, keräilyarvoa omaavat tuotteet kuten tuikut, muumimukit, mariskoolit, kokon tai arabian neutraaleja tarjoiluvateja ja astioita / viinilaseja, juomalaseja jne.

- ruokakori, juustoja, laadukkaat suklaat, tai ajatuksella valittu hyvä viini (ei aina kallis)

- joulukukka

- marimekon patalaput/ keittiöliina ym. pikku tavaraa

- hyvä kirja

- hyvä cd ajatonta maailman musiikkia esim.

- pyyhkeet

suoraan sanottuna kuulostaa aika ahneelta.

osti viime jouluna siivousaineita. Oli ikkunan-, wc:n, ja yleispuhdistusainetta. En oikein tykännyt.

Minusta tuntuu, että nämä syyllistäjät, joiden mielestä lähes mikä tahansa tavaralahja pitäisi vain mukisematta hyväksyä, eivät ole ajatelleet asioita ihan loppuun asti.



Minun lähipiirissäni ongelmallisten tavaralahjojen antaja on äitini. Hän tietää hyvin, että en halua kotiini mitään huonolaatuista krääsää, enkä toisaalta sellaista laatutavaraakaan, jota en tarvitse tai josta en pidä. Olen nähnyt paljon vaivaa ja käyttänyt aikaa päästäkseni turhasta tavarasta eroon. Hän tietää myös, että minulla on poikkeava maku, myös hänen omasta maustaan poikkeava, ja että on aivan luonnollista ja ymmärrettävää ettei hän osaa itsekseen hankkia minua miellyttäviä vaatteita/esineitä.



Äidilläni on kuitenkin jonkinlainen pakonomainen tarve tehdä impulssiostoksia. Jokaiselta työmatkalta hän kantaa kotiin omasta mielestään ihanaa krääsää. Ei mitään hirveän huonoa laatua, mutta useimmiten ei erityisen hyvääkään, ja harvemmin niitä ostaessa on mietitty saajan tarpeita. Tosiasia on, että vaikka tavarat ostetaan lahjaksi, niiden ostamisella tyydytetään ensisijaisesti äitini henkilökohtaisia tarpeita. Joka jouluksi on myöskin kaikille perheenjäsenille laitettu pakettiin kaikenmoista (mikä on ajatuksena ihana, ja onhan se kivan näköistäkin kun kuusenalus pursuaa kauniita lahjapaketteja). Minun kohdallani ei kuitenkaan juuri koskaan mitään sellaista, mistä oikeasti pitäisin tai mitä tarvitsisin.



Ei auttanut, vaikka kuinka yritin sanoa, että en halua saada tarpeettomia lahjoja. Eräänä jouluna äiti oli sitten ostanut minulle muutaman erittäin kalliin merkkivaatteen. Ehkä hän ajatteli, että mikä tahansa, mikä maksaa paljon, olisi minulle mieleen. Mutta eiväthän nämä vaatteet todellakaan olleet minun tyyliini sopivia. Silloin en enää kestänyt (sama meininki on jatkunut jo vuosia) vaan purskahdin itkuun siinä kaikkien nähden. Kävin jälleen läpi kaikki ne syyt, miksi minusta on ikävää saada sellaisia lahjoja, mitä en tarvitse tai halua, ja voi olla että ensimmäisen kerran äitini ymmärsi mitä tarkoitan. Olemme tuon jälkeen koko perheen voimin yrittäneet päästä eroon tuosta lahjan antamiskierteestä. Ensimmäisenä jouluna se ei ihan onnistunut, toisena jo vähän paremmin. Toivottavasti vielä jonakin jouluna voimme täydellisesti keskittyä nauttimaan toistemme seurasta ainaisen lahjateatterin sijaan.



Minua siis harmittaa ihan älyttömästi, että ihminen käyttää suuria summia rahaa johonkin, joka on saajalleen TÄYSIN TURHAA! Noidenkin lahjavaatteiden valmistamiseen on kulutettu luonnonvaroja ja mahdollisesti teetetty lapsilla työtä pienellä palkalla. Lisäksi harmittaa, kun oma rahatilanteeni on hyvin heikko, ja on tosiaankin asioita, joita oikeasti tarvitsisin, kuten rahat vuokraan tai laadukkaaseen, terveelliseen ruokaan. Tai ammatinharjoittamiseen liittyviä kalliita hankintoja. Siispä miksi äitini laittaa hurjia rahasummia vaatteisiin, joista en pidä, kun samalla rahalla olisi voinut hankkia sellaista, mikä oikeasti auttaa minua elämässäni eteenpäin?



Minusta suurilla ikäluokilla on keskimäärin aika epäterve suhde kuluttamiseen. Ostetaan ja ostetaan lisää tavaraa, miettimättä sen todellista käyttöarvoa ja tarpeellisuutta. Tämä näyttääkin olevan, ainakin äidilleni, toisarvoinen juttu, kunhan hän vain saa kokea ostotapahtuman luoman mielihyvän tunteen yhä uudelleen ja uudelleen. Seurauksista viis.



Itse en anna tavaralahjoja ystävilleni, eivätkä ystäväni minulle. Edustan kokonaan toisenlaista kuluttamisen ja lahjan antamisen kulttuuria. Antamani lahjat ovat äärimmäisen henkilökohtaisia ja aina tarkkaan saajan tarpeiden mukaan harkittuja. Minulla ei siis ole käyttöä vikaan menneille lahjoille siinäkään mielessä, että kierrättäisin niitä lahjoina muille. Itselleni sopimattoman tavaran saaminen, vaikka se olisi arvokaskin, on siis ihan todellinen ja perusteltu mielipahan aihe. Tulisin miljoona kertaa iloisemmaksi vaikkapa sellaisesta lahjasta, jossa lahjan antaja lupautuu auttamaan minua tarpeettoman kaman myynnissä kirppiksellä ja lopun hävittämisessä ekologisesti kestävällä tavalla, kuin lahjasta, jonka arvo ylittää kirppikseltä saatavat ansiot, mutta jota en tarvitse.



Yrittäkää ymmärtää, te tavaran perässä juoksijat, että kulutuskeskeisyys ja lahjan saajan tarpeita huomioimattomat tavaralahjat aiheuttavat osalle ihmisistä ihan todellista mielipahaa. Älkää antako tällaisille ihmisille lahjaksi tavaraa, jos ette tarkkaan tiedä, mitä he tarvitsevat ja haluavat. Se on sama kuin antaisitte ateistille lahjaksi Raamatun!

Yrittäkää ymmärtää, te tavaran perässä juoksijat, että kulutuskeskeisyys ja lahjan saajan tarpeita huomioimattomat tavaralahjat aiheuttavat osalle ihmisistä ihan todellista mielipahaa. Älkää antako tällaisille ihmisille lahjaksi tavaraa, jos ette tarkkaan tiedä, mitä he tarvitsevat ja haluavat. Se on sama kuin antaisitte ateistille lahjaksi Raamatun!

muille mielipahaa (mm. idillesi) sillä että makusi ja elämäntapasi on sellainen ettei kukaan voi antaa sinulle mieleistä lahjaa? Se lahjan antaminen voi ihan oikeasti tuoda hyvän mielen toiselle ja sinä pilaat sen alkamalla vinkua että sinulle tuli paha mieli kun sait lahjan ja plää plää. Haukut muita itsekeskeisiksi, muttet huomaa että olet itse sellainen. Tärkeää on vain se että sinä saat mitä haluat, muista ei niin ole väliä.

vaihtamisesta ja ostakaa kaikella "säästämällänne" rahalla mielusia lahjoja omalle perheelle. Näin meillä tehdään aikuiseten kesken. Sisarusteni (ja mieheni sisarusten) lapsille ja kummilapsille ostamme lahjat. Aikuiset eivät vaihda lahjoja. Velvollisuudentunnosta puolitutulle ostetut lahjat ei koskaan voi olla kovin henkilökohtaisia ja ajatuksella hankittuja.



Tavaraan ja krääsään kyllästyneena toivon aina lahjaksi käyttötavaraa. Mm. nuorimman lapsemme ristiäisissä saimme toiveemme mukaan lahjaksi vaippoja. Kumminhankkima ristiäislahja riitti muistoksi tilaisuudesta.

saamiani lahjoja on olleet kummilta saadut yöpaidat. Yöpaita on ihan jees, mutta kuka ostaa 9 vuotiaalle tytölle NAISTEN satiinisen LÄPINÄKYVÄN yöpaitulin?? on edelleen 13 vuoden jälkeen liian iso, (löysin yks päivä ja hyvikseni sovitin) ja minusta aika omituinen lahja niin nuorelle. Muitakin ylisuuria vaatteita saanut samalta kummilta, tuntui, että osti omille tytöilleen, jotka ovat minua huomattavasti vanhempia, ja kun he ei halunneetkaan niitä niin antoi minulle... :D