Lahjoja ei saisi haukkua, mutta haukutaan nyt kuitenkin.
Millaiset lahjat ovat sinusta suoraansanottuna surkeita? Kerätään tähän niin osataan sitten välttää näitä..
Minua ainakin v*tuttaa yhden kaverin antamat krääsälahjat. Lahjat ovat tyyliin hupihattu ja possukoristekynttilä. Siis sellaisia mitkä ovat laadultaan käsittämättömän huonoja (tokmannin euron tarjoskorista) eikä niille ole yhtään mitään käyttöä, vievät vain turhaa tilaa kaapissa kunnes puolen vuoden päästä kehtaan heittää ne roskiin..
Juu ja olen hirveä ihminen kun en osaa arvostaa lahjoja.
Kommentit (175)
lahjaksi hopeoidun vauvan kampa-harja -setin. Meillä ei ollut vauvaa. Saman sai mieheni sisko, heillä lapset jo murkkuikäisiä silloin.
lahjaksi hopeoidun vauvan kampa-harja -setin. Meillä ei ollut vauvaa. Saman sai mieheni sisko, heillä lapset jo murkkuikäisiä silloin.
Ajattelikohan hän sen vähän hienommaksi rikkaharjaksi ja -lapioksi? Vai naisten hiuksille sopivaksi? Mutta hienosti ja tasapuolisesti toimi!
meille eräänä jouluna lahjaksi taulun. No taulu ei ole lainkaan makuuni eikä sovi muutenkaan sisustukseen ja oikein pahaa tekee, kun tiedä, että ei ole mikään halpa ollut. Laitan sen aina seinälle, kun ovat tulossa kylään, muutoin sen paikka on komerossa, en ole hennonnut kertoa, että huti tuli sen lahjan suhteen, enkä sitä tule kyllä koskaan isälleni kertomaankaan.
osti viime jouluna siivousaineita. Oli ikkunan-, wc:n, ja yleispuhdistusainetta. En oikein tykännyt.
Ja nyt en tarkoita mitään Paradis-rasioita vaan niitä P*kan makuisia ulkomaankonvehteja mitkä on onneksi kyllä viime vuosina ainakin meidän joulusäkistä vähentyneet. (Johtuukohan muuten siitä että suvun vanhempi väki on jo siirtynyt tuonpuoleiseen, en tiedä... )
ärsyttää seuraava asia, joka on nyt käynyt parina vuotena:
Kummi soittaa ja kysyy lahjatoivetta. Viime vuonna sanoin, että yöpuku tai nukke olisi kiva. Noh, kun joulu koittaa onkin kummi ostanut legot. Ei siinä mitään, mutta kun itsekkin olimme ostaneet täysin saman. Miksi kysyy lahjatoivetta jos ei sitä kuitenkaan sitten toteuta? No, ei tuo nyt maailman loppu ole.
olen nyt pari päivää jo mielessäni kironnut kun kuulin mieheltä että anoppi on ostanut meille jotain petivaatteita. Ei sinäänsä pöllönpi lahja, mutta a) todennäköisesti on tulossa lakanat kahteen peittoon, meillä tupla joten ei ole käyttöä b) vaikka olisikin tuplaan, vahvasti epäilen että olisi minun makuuni. Ja kaiken lisäksi meillä on pussilakanoita entuudestaan jo liikaa c) pahin vaihtoehto on että tulossa on myös peitot, ne kaksi kapeaa joilla ei ole sitten mitään käyttöä! Aaargh, miksei voisi vain kysyä että mitä tarvittaisiin eikä osta oman mielen mukaan kun kuitenkin rahaa laittaa melkoisesti lahjaan?! No, viikon päästä sitten selviää mitä tulee...
Eli musta kannattaa ostaa jotain kulutustavaraa jos ei oikeasti tiedä mitä tarvitaan!
ja kaikki kaupan päällisenä tulleet tuotteet (miten joku ilkeekin antaa..?)
halpiskrääsä. Siinä pahoittaa vain mielensä, miksi se typerä esine on ylipäätään valmistettu? Aivan jätettä, pahimmillaan ongelmajätettä.
Lahjassa pitäisi olla jokin ajatus, eikä ekologisuuskaan olisi pahasta.
Aivan ihania ovat itsekudotut tai tehdyt jutut. Ja eräänä vuonna sain itsekootun ruokakorin. Sisälsi säilykkeitä, hilloja jne. hyvää ja käyttökelpoista tavaraa. Arvostan joulun aikaan ruokakorit korkealle ja laadukkaat suklaarasiat.
Mun kaveri osti 5-veelle edellis vuonna karkkipussin.....joops,viime jouluna tuli halpis lasten leffa jossa kuvanlaatu oli ihan perseestä,ääninäytteijät jostain puskista vedetty (ei yhtään tunnetta mukana,ns.tekonäyttelemistä)...noi leffat maksaa max.3-4e halpahallista.
Kerran yksi kaveri antoi just tilaajalahjana tulleet housut lapselleni lahjaksi,just näitä liberon mitä saat kun ostat kaksi vaippapakettia tyyliin...
Näillä molemmilla tyypillä on yhteistä se että rahasta ei ole pulaa.
Jos ei ihmiset osaa ostaa lahjoja niin ostakaa vaikka lahjakortti johonkin liikkeeseen...se on oikeasti rahan haaskauta ostaa halpaa pikkukrääsää joka hajoaa heti eikä siitä ole iloa kenellekkään.
Ainakin niille on käyttöä ja säästyy omaa rahaa, kun ei tarvi itse ostella.
Parempi lahja kuitenkin, kuin joku krääsä mitä edes ei voi käyttää.
Me saadaan miehen tädiltä (joka ei ole kuin 40-v.) näitä ihan jatkuvasti. Kaiken maailman seinälle ripustettavia kynttilälampetteja, puisia patsaita, jättikokoisia maljakoita...
Täti on kyllä käynyt meillä ja tietää, ettei mikään hänen ostoksistaan ole esille. No ehkä yksi kynäpurkki on tässä työpöydän nurkalla.
Toinen on tuhannet erilaiset tuikkukupit. Lähes joka joulu joku ostaa jonkin uuden ja taas eri mallisen. Vaikka olisi kuinka Iittalaakin, niin ei me kovin monessa kipossa yhtä aikaa niitä tuikkuja poltella, saati sellaisissa, jotka eivät sovi asunnon väreihin yhtään...
Näistä viisastuneena en osta ikinä itse lahjaksi sisustustavaraa. Korkeintaan kynttilöitä, jos tiedän vastaanottajan niitä polttelevan ja omistavan jo valmiiksi alustan siihen.
Kun ei keksitä lapselle mitään eikä voida kysyä ja jotain muka "pakko" antaa, niin annetaan värikyniä. Kun niitä tulee kolmelle lapselle joka joulu ja synttäri niin alkaa riittää. Astiat yleensä menee myös aina pieleen. Meillä ei onneksi kukaan mitään järkyttävää halpisroinaa harrasta.
on tarkka maku sisustuksen suhteen. Suosin laatua ja merkkituotteita. Lisäksi meillä on sisustuksessa jotain tiettyä teemaa tai väriä.
No eikös joka joulu paketista ilmesty jotakin sisustustavaraa ja aina ne iän ikuiset tuikut! Esim. viime jouluna tuli tumman sinistä, jota meillä ei ole missään huoneessa. Ja erityisesti inhoan kaikkia merkkituotteiden kopioita! Esim. kerran sain feikki-mariskoolin. Juu eivät ole esillä... Eli ei siis sisustustavaraa!
Miksi karkkipussi ei ole hyvä 5-vuotiaalle?
Ja miksi lahjadvd ei saa olla halpis?
Meillä 3 lasta ja ihan tervetulleita ovat halvatkin dvd: t. Meillä myös useita sellaisia lahjaksi saatuna ja lapset ovat niistä aivan yhtä kiinnostuneita kuin tunnettujen näyttelijöiden puhumista.
Aika vaativalta kuulostat, pakko myöntää. Meilläkään ei ole rahasta pulaa, mutta en silti osta kavereideni lapsille kalliita lahjoja tai lahjakortteja. Muistaminen on tärkeintä, ei lahjan hinta.
Mun kaveri osti 5-veelle edellis vuonna karkkipussin.....joops,viime jouluna tuli halpis lasten leffa jossa kuvanlaatu oli ihan perseestä,ääninäytteijät jostain puskista vedetty (ei yhtään tunnetta mukana,ns.tekonäyttelemistä)...noi leffat maksaa max.3-4e halpahallista.
Kerran yksi kaveri antoi just tilaajalahjana tulleet housut lapselleni lahjaksi,just näitä liberon mitä saat kun ostat kaksi vaippapakettia tyyliin...Näillä molemmilla tyypillä on yhteistä se että rahasta ei ole pulaa.
Jos ei ihmiset osaa ostaa lahjoja niin ostakaa vaikka lahjakortti johonkin liikkeeseen...se on oikeasti rahan haaskauta ostaa halpaa pikkukrääsää joka hajoaa heti eikä siitä ole iloa kenellekkään.
jotain peruskonvehteja. Olen maitoallergikko, eli en voi syödä mitään maitosuklaata, tai yleisimpiä suklaita kun niissä on aina maitoproteiinia. Ja joka vuosi vastaan tyyliin "Kiitos kiitos, en kyllä voi syödä näitä kun olen allerginen maidolle."
Kummi soittaa ja kysyy lahjatoivetta. Viime vuonna sanoin, että yöpuku tai nukke olisi kiva. Noh, kun joulu koittaa onkin kummi ostanut legot. Miksi kysyy lahjatoivetta jos ei sitä kuitenkaan sitten toteuta?
Olen siis kummi. No varmaan nyt "joku" yöpuku tai "joku" nukke löytyy, mutta jos toive on vähääkään tarkempi, en vaan yksinkertaisesti ole löytänyt sopivaa. Ja sitten ostanut jotain, mitä olen arvellut muuten sopivaksi. Aikaa ja jaksamista kun ei ole loputtomaan etsintään. Tosin luulen ettei kummilapsieni äidit oleta toiveen olevan mitään Jumalan sanaa.
Vaikka ymmärrän kyllä että sama lahja ärsyttää.
Toinen on tuhannet erilaiset tuikkukupit. Lähes joka joulu joku ostaa jonkin uuden ja taas eri mallisen.
Joo, ja samat sanat mukeihin. Välillä tuntui että hukun näihin hauskoihin "vitsimukeihin" sekä kaikkiin muihin sekalaisiin malleihin. Yksi yhtä ja toinen toista sorttia, miten niistä katetaan pöytä? Enkä itse tarvitse kovin montaa teemukia...
Vieraille kyllä tarjoan kahvit jos kahvia tykkäävät juoda, joten vihjailusta ei voi olla kyse :/
Toinen huippulahja oli yksi pieni lakana, joka sopii semmoiseen 80 cm leveään sänkyyn. Muuten ihan jees, mutta meillä on 160 cm leveä petari. Silloin ei ollut edes lapsia. Lakana taisi mennä matonkuteisiin.
Nämä molemmat sain appiukolta.
Huonoja lahjoja ovat semmoiset joille ei ole mitään käyttöä.
Huomasin eilen piparitaikinaa tehdessäni, että on joulunvietto muuttunut. Huomasin, että inkiväärijauhe oli loppu. Vielä 5 vuotta sitten olisin rynnännyt kauppaan itkun kanssa... Sitä stressiä ja painetta!
Nyt laitoin tyynesti vähän enemmän kardemummaa ja tuikkasin sekaan valkopippuria. Taikina maistui oikein oivalta. Eiköhän pipareistakin tule hyvät.
Aika helpottaa myös joulunvietossa. Oma äitini tosin ei koskaan oppinut relaamaan. Kaikki piti tehdä kuten aina on tehty. Ja jos ei ollut joulukoristeet kuusenoksilla just oikeassa järjestyksessä, niin pilalla oli joulu ja uusi vuosi....
Yritän olla joustavampi. Joulun jälkeenkin on elämää.