Joko täällä on käsitelty ateistiäiti, joka Iltiksessä vaatii rukoilun
ja uskonnon harjoittamisen poistoa päiväkodeista?
Itselläni on hieman kaksinainen kanta tähän asiaan. Toisaalta rakastan perinteitä, ja kaikkea perinteistä.
Siksi olisi mielestäni kurjaa, jos lapsilta poistuisivat esim. joulunvietto, pääsiäinen ym. asiat päiväkodeista.
Minusta rukoilussa ei ole mitään pahaa, vaikka en kovin uskonnollinen olekaan. Ymmärrän kuitenkin sen, että ateistivanhemmat eivät halua että mitään uskonnollista tuputetaan heidän lapsilleen. Vaikea kysymys...
Kommentit (118)
on tuo äiti!
Tunnustuksellinen uskonnon harjoittaminen ei kuulu sen enempää päiväkotiin kuin kouluunkaan.
Miksi ei. Ihminenhän on kokonaisuus: fyysinen, psyykkinen, hengellinen olento. Miksi osa tästä pitäisi sulkea johonkin kaappiin jota pitää hyssytellä.
Miksi ei minun ev-lut kirkkoon kuuluva uskova lapseni "saisi" saada uskonnonopetusta koulussa ?
Pitäisikö vastaavasti musikkinopetus kieltää, koska kaikkien kotonakaan ei lauleta ja soiteta ?
Uskonnon harjoittamisen opettaminen ei kuulu kouluun. (Vai miten muuten voisit määritellä sen, minkä kaikkien uskontojen harjoittamista kouluissa tulisi opettaa?) Toki lapsesi saa itsekseen rukoilla ja laulaa virsiä koulussakin niin paljon kuin haluaa! Lapsellasi on myös oikeus yhteiskunnan kustantamaan oman uskonnon opetukseen, vaikka voisi ajatella, että tällainen tehtävä kuuluisi seurakunnille.
Pahimmillaan se "normaali, ketään mihinkään pakoittamaton" uskonnollisuus on sitä, että lapsen, joka ei osallistu, annetaan ymmärtää olevan jotenkin huono. Kun opettaja ajattelee, että tuokin lapsi menee helvettiin, se näkyy aikalailla väistämättä suhtautumisessa lapseen. :(
Nimim. kokemusta on.
Tilanteesi on erilainen kuin monella muulla. Itsekin pidän erilaisia maailmankatsomuksia mielenkiintoisina. Olisi mukavaa osallistua juhlaan, jossa näkisi monista eri maailmankatsomuksista ja uskonnoista peräisin olevia tarinoita ja tapoja.
Valitettavasti ainakin meidän paikkakunnalla opetetaan vain yhtä uskonnollista totuutta. Mielestäni on kohtuutonta, jos koulussa on joka päivä opettajan johtama (luterilainen) ruokarukous ja monta kertaa viikossa uskonnollinen (luterilainen) päivänavaus. Lain mukaan uskonnon harjoittamiseen ei ole pakko osallistua, mutta kuinka moni vanhempi oikeasti suostuu siihen, että lapsi poistetaan joka päivä luokasta ruokarukouksen ajaksi ja viedään eri tilaan monta kertaa viikossa uskonnollisten päivänavausten ajaksi? Käytännössä uskonnon harjoittamiseen on pakko osallistua.
Nykytilanteessa ymmärrän siis hyvin ihmisiä, jotka "taistelevat" uskonnonvapauden puolesta, vaikka sinänsä pidänkin erilaisia maailmankatsomuksia rikkautena ja mielelläni annan lapsieni tutustua erilaisiin tapoihin, kulttuureihin ja uskontoihin.
Saitte minut todella miettimään. Kieltämättä, asiat voivat olla toisin ja meillä on ollut paljon hyvää tuuria matkassa.
Olen kyllä samaa mieltä kanssanne, että ensisijaisesti täytyy olla uskonvapaus, vasta siltä pohjalta voi alkaa rinnakkaiselo ja molemminpuolinen kunnioitus.
Pahimmillaan se "normaali, ketään mihinkään pakoittamaton" uskonnollisuus on sitä, että lapsen, joka ei osallistu, annetaan ymmärtää olevan jotenkin huono. Kun opettaja ajattelee, että tuokin lapsi menee helvettiin, se näkyy aikalailla väistämättä suhtautumisessa lapseen. :(
Nimim. kokemusta on.
Tilanteesi on erilainen kuin monella muulla. Itsekin pidän erilaisia maailmankatsomuksia mielenkiintoisina. Olisi mukavaa osallistua juhlaan, jossa näkisi monista eri maailmankatsomuksista ja uskonnoista peräisin olevia tarinoita ja tapoja.
Valitettavasti ainakin meidän paikkakunnalla opetetaan vain yhtä uskonnollista totuutta. Mielestäni on kohtuutonta, jos koulussa on joka päivä opettajan johtama (luterilainen) ruokarukous ja monta kertaa viikossa uskonnollinen (luterilainen) päivänavaus. Lain mukaan uskonnon harjoittamiseen ei ole pakko osallistua, mutta kuinka moni vanhempi oikeasti suostuu siihen, että lapsi poistetaan joka päivä luokasta ruokarukouksen ajaksi ja viedään eri tilaan monta kertaa viikossa uskonnollisten päivänavausten ajaksi? Käytännössä uskonnon harjoittamiseen on pakko osallistua.
Nykytilanteessa ymmärrän siis hyvin ihmisiä, jotka "taistelevat" uskonnonvapauden puolesta, vaikka sinänsä pidänkin erilaisia maailmankatsomuksia rikkautena ja mielelläni annan lapsieni tutustua erilaisiin tapoihin, kulttuureihin ja uskontoihin.
Uskonnon tulisi olla kodinsisäinen ja uskonnollisten yhteisöjen sisäinen asia. Tuskinpa niiden kristittyjen lasten hengellinen kasvatus siitä kärsii, että eivät rukoile päiväkodissa (toki esim. lapsi voi sanoa ruokarukouksen niin tahtoessaan!), mutta ateistiperheen lapsille on stigmatisoivaa joutua toiseen huoneeseen kun toiset lapset saavat tehdä juttuja ryhmässä. On myös tajuttava, että Suomi on koko ajan monimuotoisempi yhteiskunta tässäkin asiassa. Aletaanko jatkossa järjestämään päiväkodeissa myös muslimeille omat hartaushetkensä ja oppituntinsa, johon lähtökohtaisesti KAIKKI lapset osallistuvat, jolleivät vanhemmat niitä erikseen hoksaa kieltää? Niinkuin nyt tapahtuu evlutin suhteen? Entä ortodokseille, katolisille, hinduille, panteisteille, wiccoille ja jediuskonnon edustajille? Eikö kuitenkin olisi fiksumpaa jättää uskonnollinen hapatus pk:sta kerralla pois?
en jäisi kaipaamaan ateistiperheen lapsia.
Vähemmistö eli tässä tapauksessa ateistit joutuvat elämään enemmistön tahdon mukaisesti. Niin toimii demokratia.
onkin muslimilapsia? Opetetaanko päiväkodissa silloin enemmistön mukaan islamilaisia rukouksia kaikille?
"Jokaisella täytyy olla oikeus harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa vailla ulkopuolista painostusta. Tärkeä rajaus on, että harjoittamisella ei saa loukata muiden ihmisten oikeuksia."
Voi tietämätöntä! Ei uskontoa tarvitse jonkun ateistin takia piilottaa kaappiin. Uskontohetkiin kun ei tarvi osallistua jos se ei vakaumukseen sovi. Hui kamala, jos ateistin lapsi vaikka piirtää sen minuutin kun on vaikka srk:n täti käymässä.
Ei kai kukaan kristittykään toivo, että viatonta lasta nöyryytetään siirtämällä hänet joka päivä käytävälle rukouksen ajaksi? Lapsi kokee ryhmästä eristämisen rangaistuksena tai ainakin häpeällisenä asiana.
Opettakaa lapsillenne ruokarukouksia kotona. Jokainen lapsi voi sitten ennen ruokailua rukoilla niin kuin kotona on opetettu. Kaikilla on oikeus omaan uskontoon ja uskonnon harjoittamiseen, mutta muiden ei pidä joutua kärsimään siitä.
ei vaan olisi fiksumpaa järjestää eri päiväkodit eri uskonnoille
en jäisi kaipaamaan ateistiperheen lapsia.
Minä jäisin kaipaamaan uskovien perheiden lapsia. Vaikka olemmekin uskonnoton perhe, meillä on paljon hyviä ystäviä, jotka ovat uskovia. Arvo- ja ajatusmaailmamme ovat hyvin samanlaisia. Ainoa merkittävä ero on se, että he uskovat Jumalan olemassaoloon ja me emme. Käytännön elämään tämä ero ei vaikuta. He rukoilevat. Me emme. Lapsille vanhempien uskolla ei ole mitään merkitystä.
Mielestäni opettajien johtamat ruokarukoukset eivät kuulu päiväkotiin, koska uskonnon harjoittaminen on oikeus eikä siihen saa pakottaa ketään.
Itse kävin peruskoulua 90-luvun alussa ja muistan elävästi, miten ärsyttäviä olivat jokapäiväinen ruokarukous ja aamuinen virrenveisuu. Perjantaisin kokoonuttiin sitten koko koulu liikuntasaliin kuuntelemaan milloin kenenkin pitämiä hartauksia ja hengellisiä musiikkiesityksiä. Oli näet monipuolinen tarjonta tässä hommassa, mukana olivat helluntaisrk, ortodoksit ja ev.lut srk. Tämä kouluaikainen uskonnollinen pakkosyöttö oli yksi johtavia tekijöitä omassa ateismiin johtaneessa henkisessä kasvussani. Rukoilkaa nyt sitten puolestani niin paljon kuin sielu sietää, ketkä katsotte tarpeelliseksi...
Siksipä onkin aika kauheaa lukea, ettei tilanne näköjään ole parantunut paljoakaan yli 15-vuoden aikana! Kun esikoinen aloittaa koulun, tulee sitten mukana eräs varsin kiukkuinen äiti, ei kai tässä muukaan auta.
sekä tonttuleikit,joulukuuset ja Korvatunturitarinat eivät tokikaan uskonnollista perinnettä tarvitse...
Mun mielestäni olisi aivan paikallaan erottaa uskonto julkisesta elämästä kuten kouluista ja päiväkodeista ja jättää se sinne minne kuuluukin, eli kodin ja kirkon hoidettavaksi.
saada Suomeenkin uskontovapaa koulu- päiväkoti- ym. järjestelmä. Pakollinen peruskoulu (eikä mielestäni myöskään päiväkoti) saisi olla minkäänlaisten uskonnollisten riittien harjoituspaikka, ei nyt eikä varsinkaan tulevaisuudessa, yhä kansainvälistyvässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Jokainen sitten tahtoessaan saisi ilmoittaa lapsensa vaikka mihin vapaaehtoiseen pyhäkouluun tms. mutta perusopetus ja uskonnot erillään. Kuten esim. Ranskassa.
syy vaatia perinteisten suomalaisten uskonnollisten riittien poistamista. Kansainvälisyys tuo vain uudet vieraat riitit tilalle. Tyhjiön täyttää aina joku ja täällä sen saa täyttää maahanmuuttajat ettei vaan päästä syyttämään oman kulttuurin tukahduttamisesta.
Useimmille suomalaisille nämä juhlat ovat nimenomaan kristillisiä juhlia (ovat olleet jo jonkin aikaa, emme enää elä keskiajalla, ja harva haluaa palata keskiajan perinteisiin), joten sen pohjalta niitä juhlitaan.
viettää näitä juhlia perinteen takia, eikä niiden kristillistä merkitystä mietitä - eikä sillä ole edes merkitysä. Kysypä satunnaisotannalla ihmisten mielikuvia joulusta. Se mielletään joulupukiksi ja lahjoiksi, ensimmäinen mielikuva ei ole suurimmalle osalle jeesuksen synymäjuhla.
Et voi väittää, että ateistin pitäisi jättää pääsiäinen, joulu, häät yms. juhlimatta, sillä perusteella että ko juhlat ovat kristillisiä. Eivät ne ole, ellei niitä sellaisiksi itse tee. On erittäin helppoa viettää joulua pistämättä ajatustakaan uskonnolle.
Tuntuu, että tässä ketjussa ollaan nyt menossa takapuoli edellä puhun.
Niin kauan kun Suomessa on valtionkirkko ja se on ev.lut. kirkko, niin asia ei kovinkaan radikaalisti tule muuttumaan. Sitten kun tulevaisuudessa puretaan koko valtionkirkko järjestelmä, niin ei uskontoa tuputeta enää muuallakaan. Samalla saadaan kirkon palvelut vain kirkon jäsenille (srk:n kerhot, vanhuspalvelut, ip:t, kriisi- ja nuorisopalvelut, ruoka-apu - kun se Hurstikin aina aloittaa sillä rukouksell- sekä luonnollisesti nämä häät, kastejuhlat, kristilliset hautajaiset, rippijuhlat ja -leirit).
Niin, että päiväkoti jeesuksineenjaaaseineen ei todellakaan se suurin epäkohta.
että saako se lapsi jotain traumoja jos rukoilee ruokarukouksen muiden kanssa. Tällainen alkaa mennä naurettavuuksiin. Entä sitten ettei tarvi osallistua rukouksiin mutta saa olla mukana kuin muut rukoilee. Miltähän tuo nyt lapsesta tuntuu kun ei saa osallistua. Kyllä noi ateistit on sitten kummaa porukkaa.
Itse olen pk-seudulta eikä meidän lapsuudessamme rukoiltu ruoka- tai muita rukouksia. Mä todella toivon, että sama linja on vieläkin, kun lapseni menevät eskariin (pph:lla ei uskonasioita onneksi käsitellä). Itse en voi mieltää että uskonto(sen harjoittaminen)kuuluisi oleellisesti kouluun tai päiväkoteihin, koska niissä pitäisi lapsille opettaa vain oikeaa, todistettua tietoa. Yleisluontoisella tasolla toki toivon lapseni saavan tietoa eri uskonnoista. kyllä mäkin ateistina niistä lapsilleni kerron.
Nauratti tuossa ketjun keskivaiheilla ollut kommentti siitä, että ateistit eivät saisi juhlia joulua, koska pakanauskontokin on uskonto. Silläkö te KRISTINuskoiset sitten kuittaatte itsellenne oikeuden jouluun? Kuulostaa siltä, että joku juhlii väärän uskonnon juhlaa..eikö se olisi vielä pahempi asia.
Mutta kyllä nykyajan ihmisen pitää ymmärtää, että minkäänlaisten riittien harjoittaminen ei kuulu kouluun eikä päiväkotiin. Uskonnollinen kasvatus on vain ja ainoastaan kotien ja uskonnollisten yhdyskuntien tehtävä. Miten ihmeessä se voisi olla yhteiskunnan tehtävä? Miksi yhteiskunnan tulee kustantaa jotain uskomusoppia?
Itse emme kuuluu kirkkoon, mutta emme ole ateisteja vaan meillä on ihan oma maailmankatsomus. Minulle esim. kristinusko edustaa pimeyttä ja tietämättömyyttä, enkä haluaisi että lapseni osallistuu pimeyden opin riitteihin. Vaikka hän ei itse rukoilekaan, hän joutuu kuitenkin kuuntelemaan rukouksia, joilla kutsutaan pahuutta. Ajatelkaa kristityt, jos teidän lapsenne pistettäisiin seuraamaan saatanpalvontaa ja sanottaisiin vain että eihän hänen itsensä tarvitse saatanaa rukoilla.
Miksi koulussa ja pk:ssa pitää olla jotain uskonnollista? Uskovat kodit kyllä huolehtivat lapsensa uskonnollisesta kasvatuksesta! Kaikki uskovat opettavat lapsilleen esim. iltarukouksen ja ruokarukouksen, lukevat heille raamatun kertomuksia, veisaavat virsiä yms, eikö vain? Ja tietysti vievät lapsensa seurakuntansa opetukseen, kerhoihin, pyhäkouluun, jumalanpalvelukseen jne. Eiväthän he muuten ole uskovia!
että saako se lapsi jotain traumoja jos rukoilee ruokarukouksen muiden kanssa. Tällainen alkaa mennä naurettavuuksiin. Entä sitten ettei tarvi osallistua rukouksiin mutta saa olla mukana kuin muut rukoilee. Miltähän tuo nyt lapsesta tuntuu kun ei saa osallistua. Kyllä noi ateistit on sitten kummaa porukkaa.
Miksi ihmeessä lapseni pitäisi oppia pk:ssa niin väärä tapa kuin rukoilu? Se ei ole tarpeen millään tavoin eikä kuuluu pk:iin eikä kouluun.
että saako se lapsi jotain traumoja jos rukoilee ruokarukouksen muiden kanssa. Tällainen alkaa mennä naurettavuuksiin. Entä sitten ettei tarvi osallistua rukouksiin mutta saa olla mukana kuin muut rukoilee. Miltähän tuo nyt lapsesta tuntuu kun ei saa osallistua. Kyllä noi ateistit on sitten kummaa porukkaa.
Haittaisiko sinua, jos lapsesi päiväkodissa lastentarhanopettaja ohjaisi kerran päivässä islamilaisen rukouksen? Tai harmittaisiko, jos lapsesi koulussa olisi kerran viikossa päivänavauksia, joissa yritettäisiin todistaa, että jumalia ei ole olemassa?
Suomessa vallitsee onneksi uskonnonvapaus. Se tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus
- uskoa tai olla uskomatta sekä
- harjoittaa uskontoa tai olla osallistumatta tilanteisiin, jossa harjoitetaan uskontoa.
En haluaisi asua maassa, jossa uskonnonvapautta jotenkin rajoitetaan.
Ai? Milläs sä sen estät?
No en ajatellut estää sitä mitenkään. Mutta jokainen fiksu ateisti tajuaa, miksei juhli uskonnollisia juhlia.
kun vietän joulua. Voi ei! Pidin aina itseäni suht älykkäänä ihmisenä, mutta onneksi AV palautti mut ruotuun! Olen siin tästä eteenpäin tyhhmä.
Mutta olkoon tämä piikkinä sun lihassas: olen ateisti ja juhlin joulua. Toivottavasti tämä ei vie sun yöunia ja joulumieltä :)
taas uskonnollisille voisi olla yksityiset päiväkodit, joissa sitä uskontoa saisi harjoittaa. Siis kyllä musta päiväkodeissa ja kouluissa voi viettää jouluja sun muita, mutta ei sitä uskonnollista sanomaa nyt tarvitse niin voimakkaasti esiin tuoda, ja rukoilut sun muut voisi kyllä jättää pois.
Ja jos joku nyt kimpaantuu että joulut sun muut ON uskonnollisia juhlia, niin kyllä, niinhän ne alun perin onkin, mutta kuka viettää esim. juhannusta uskonnollisesti? (Varmaan joku, muttei kyllä valtaväestö.) Onhan se kuitenkin Johannnes Kastajan päivä. Kristilliset juhlat on aikoinaan tulleet pakanallisten juhlien tilalle, ja kyllä saavat musta mietona versiona tulla huomioiduksi päiväkodeissa ja kouluissa. Tuo mietous antaa sitten kaikille oman tilan viettää tai olla viettämättä juhlapäiviä uskonnollisella tavalla.
Mä en ymmärrä, miksi verovaroin kustannetulla päivähoidolla pitäisi olla uskonnollinen agenda? Ymmärrän tämän kyllä Iranin islamilaisessa tasavallassa, mutta Suomessa kyllä pitäisi tehdä suurempi ero kirkon ja valtion välille.
(Ja muuten, mä kuulun kirkkoon, koska haluan kirkollisverolla tukea kaikkia niitä hyviä asioita, joita kirkko toteuttaa diakoniatyön muodossa. Kuitenkin uskonnollisen pakkosyötön valtion laitoksissa pitäisi loppua.)
ainoa ero on, etten kuulu kirkkoon...
Tilanteesi on erilainen kuin monella muulla. Itsekin pidän erilaisia maailmankatsomuksia mielenkiintoisina. Olisi mukavaa osallistua juhlaan, jossa näkisi monista eri maailmankatsomuksista ja uskonnoista peräisin olevia tarinoita ja tapoja.
Valitettavasti ainakin meidän paikkakunnalla opetetaan vain yhtä uskonnollista totuutta. Mielestäni on kohtuutonta, jos koulussa on joka päivä opettajan johtama (luterilainen) ruokarukous ja monta kertaa viikossa uskonnollinen (luterilainen) päivänavaus. Lain mukaan uskonnon harjoittamiseen ei ole pakko osallistua, mutta kuinka moni vanhempi oikeasti suostuu siihen, että lapsi poistetaan joka päivä luokasta ruokarukouksen ajaksi ja viedään eri tilaan monta kertaa viikossa uskonnollisten päivänavausten ajaksi? Käytännössä uskonnon harjoittamiseen on pakko osallistua.
Nykytilanteessa ymmärrän siis hyvin ihmisiä, jotka "taistelevat" uskonnonvapauden puolesta, vaikka sinänsä pidänkin erilaisia maailmankatsomuksia rikkautena ja mielelläni annan lapsieni tutustua erilaisiin tapoihin, kulttuureihin ja uskontoihin.