Vähävaraisen Raijan suru: Miksi isovanhemmuus on kilpailutettu?

Eli mielestäsi nämä pariskunnat ovat aikanaan saaneet huonon kasvatuksen? Ja sitten syy on varmaan isoisovanhemmissa, jotka ovat kasvattaneet isovanhemmat väärin, koska isovanhemmat eivät ole osanneet kasvattaa lapsiaan oikein jne. Tätä jonoa voisi jatkaa siis Aatamiin ja Eevaan tai apinan puusta laskeutumiseen saakka, ilman että kenenkään tarvitsee ottaa vastuuta tekemisistään. Tosiasia on, kuten joku edellä jo mainitsikin, että nuoret yrittävät pitää yllä elintasoa mihin heillä ei olisi realistista mahdollisuutta. He eivät ole saaneet lapsena kuuta taivaalta, mutta nykymaailma opettaa vaatimaan kaiken itselleen.

Ja kyllä jokainen vanhempi on vastuussa siitä, ettei pane kiertoon huonoja malleja.

Tätä jonoa voisi jatkaa siis Aatamiin ja Eevaan tai apinan puusta laskeutumiseen saakka, ilman että kenenkään tarvitsee ottaa vastuuta tekemisistään.

Ei, vaan sukupolvein ketjun tiedostaminen juuri pakottaa vastuuseen. Siis että isovanhempi tajuaa, että jos tilanne on tuo, kyseessä ei voi olla PELKÄSTÄÄN se että lapsista on jotenkin vaan itsekseen plopsahtanut epäinhimillisiä hirviöitä. Se pakottaa miettimään että a) teinkö jotain väärin ja voisiko sen korjata, esim. puhumalla asiasta avoimesti, ja b) voisiko olla, etten juuri nyt näe tilannetta oikein, enhän ole erehtymätön, vaan ongelmiin tarvitaan aina kaksi osapuolta ja jonkinmoinen ongelmallinen historia.

juuri tuolla mallilla kenenkään ei tarvitse ottaa vastuuta omista tekemisistään vaan voidaan syyttää kaikesta kasvatusta. Juuri noin annetaankin hyvää mallia omille lapsille. Minä ainakin elän omaa elämääni ja vastaan teostani, mutta olenkin ajatteleva ihminen. En tosiaan voisi syyttää vanhempiani virheistäni, vaikka heissäkin on omat virheensä.

En tosiaan voisi syyttää vanhempiani virheistäni, vaikka heissäkin on omat virheensä.

Kyse ei ole syyttämisestä! Vaan omien toimintatapojen perusteellisesta tarkastelusta ja sen ymmärtämisestä että mikä niihin on johtanut.

uskoa tätä Raijan tarinaa.



Oma äitini usein kääntää juttuja mielessään ihan oudoiksi ja vissiin uskoo itse niihin.

Esim. kieltäytyi aikanaan maksamasta ajokorttiani ja perusteli sitä sillä että 'naiset eivät tarvitse' sitä. Veljelleni maksoi kuorma-autokortin. Myöhemmin on valitellut isoon ääneen kuinka 'tyttö ei halunnut sitä ajokorttia, muutenkin on niin hankala ihminen, mikään apu ei hänelle kelpaa'.



Sitten kun sain lapsia, alkoi äitini tarkkailemaan toisten isovanhempien osallistumista ja antamia lahjoja.

Ja valittaa surkeana isoon ääneen kuinka ei pysty yhtä kalliita lahjoja hankkimaan ja kuinka meille pitäisi ostaa sitä ja tätä tooosi kallaista :/

Oikeasti ei olla pyydetty isovanhemmilta mitään, kaikki mitä tarvitaan/halutaan, pystytään hankkimaan itsekin. Ollaan tämä myös sanottu, mutta ei mene perille.

Äitini tarinoissa olemme vain hirveän ahneita hyväksikäyttäjiä.



Äidilläni on kauhean iso tarve hallita lastensa elämää. Kyttää ja penkoo kaikki paikat silloin kun tulee kylään. Kyselee myös hyvin tarkkaan missä ollaan käyty, kenen kanssa juteltu, mistä on puhuttu, kuka sanoi mitäkin ja mitä muut siihen kommentoivat =o

Noihin kuulusteluihin en suostu vastaamaan ja siksi olenkin kauhean ikävä ja itsekäs tytär. Ja omituinen kun ei minun kanssani voi keskustella mistään.



Milloinkahan saan lukea äitini selviytymistarinan...

vaan siitä että tajua mitä tekee, eikä vain toista apinana miettimättä yhtikäs mitään.



Kyllä kasvatuksessa ja kasvatusmalleissa on paljon sellaista, joka väkisin pyrkii esiin, vaikka miten sen tiedostaisikin. Saati ettei mitään kyseenalaista.



Minä ainakin huomaan väsyneenä käyttäväni jopa samaa äänenpainoa, saati että toistan idioottimaisia ongelmanratkaisuja jne. Samaten miehessäni tunnistan appiukon ei-niin-ihania piirteitä.



68

ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan... sanoo ettei ole varaa ottaa yöksi, vaikkei tarvitse maksaa asumisesta kuin sähkö ja vesi ja sillä on töissä käyvä mies ja 12 vuotias poika. Rahat heillä meneekin suurimmaksiosaksi viinaan... Kerran kun poikamme täytti 3v, pyysimme synttäreille niin sanoi että jos joka kissanristiäisiin osallistuu niin saahan sitä sillon aina käyä jossai ja jätti tulematta. Mieheni kuoli 2006 syksyllä, eikä mummo ole paljoa yhteyttä pitäny, tai eipä juuri olleskaan. itse pidin ensin lasten puolesta, mutta sekin sitten jäi kun ei mummo uskaltanu vastata puheluihini kun luuli että tyrkytän lapsiani sinne kylään, vaikken niin ole tehnytkään. Vanhin lapseni on ollut mummolla joskus yötä, mutta kaksi nuorempaa ei koskaan. mummo on noin 45v. ja sanoo ettei jaksa hoitaa niin pieniä 5-9v... Surullista sillä haluaisin että lapseni saisivat olla toisenkin suvun kanssa tekemisissä, mutta aina se ei niin mene.



T:Minna

Enkä missään nimessä odota mummon hoitavan lapsiani... Hoitoapua en tarvitse,koska pärjään kyllä hyvin,mutta olisi kiva jos lapsilla olisi toinenkin mummo joka välittää ja on kiinnostunut lasten elämästä, mutta kun ei...



Kaikki ihmiset ei varmaan ole mummo-ihmisiä...?



T:Minna

Raijan kokemus on varmasti hänelle tosi, mutta kukaan muu ei voi olla ajattelematta, että Raijakin taitaa olla hyvin raskas läheinen. Aivan varmasti hän nimittäin on ilmoittanut pojalleen harkitsevansa tämän takia itsemurhaa ja raportoinut kuinka huonosti voi, ja että se pojan syy! Mä tiedän näitä äitejä jotka syyttää avoimesti lapsiaan ja liioittelevat sairauksiaan antaen ymmärtää, että jos heitä ei totella, niin kuolema korjaa ja siinäpä saa sitten lapset miettiä asiaa loppuelämän. Tommonen tilanne on lapselle ihan hirveä, varsinkin jos manipulointi on jatkunut koko herkän lapsuus- ja nuoruusiän.

joille se vähävaraisuus on elämän keskipiste, sen läpi suodatetaan kaikki ja siihen linkittyy kaikki.



Vähävaraisia ollaan, koska rahaa ei osata käsitellä ja sitten kun sitä ei ole, se vähävaraisuus on se ongelma. Elämä kiertyy rahan ympärille.

on ymmärretäävää, että ongelmat seuraavat sukupolvelta toiselle. Ilman että joku tajuaa, että kasvatuksessa (tai pikemminkin ihmisten tavassa ottaa toisiaan huomioon ja olla toistensa kanssa) on jotain vialla, samat käytännöt jatkuvat ja jatkuvat ja niistä seuraavat vuorovaikutusongelmat.



Vain tiedostamalla, että jokin suvun käytänneistä ei ole toimiva ja hyvä, voi sitä muttaa - ja siltikin se tosiaan vaatii paljon työtä.



Se että kykenee näkemään vanhempiensa viat ei tee ihmistä itseään "syyntakeetonta", vaan on ainoa tapa, millä ihminen pystyy aikaansaamaan muutoksen! Tiedostamattomia toimintatapoja ei voi muuttaa!

Vain tiedostamalla, että jokin suvun käytänneistä ei ole toimiva ja hyvä, voi sitä muttaa - ja siltikin se tosiaan vaatii paljon työtä. Se että kykenee näkemään vanhempiensa viat ei tee ihmistä itseään "syyntakeetonta", vaan on ainoa tapa, millä ihminen pystyy aikaansaamaan muutoksen! Tiedostamattomia toimintatapoja ei voi muuttaa!

Ja tosiaan siinä prosessissa ei ole lopulta oleellista kuka teki mitä ja kenen syy tai tunnustaako joku tehneensä mokia tms., katse on tulevaisuudessa ja muutoksessa, ei itseisarvoisesti menneisyydessä eikä varsinkaan missään syyttelyssä.

valehtelisi? Ihan oikeasti on noin törkeitä lapsia jotka rahastavat vanhempiaan ja suuttuvat jos eivät hoida lapsenlastaan juuri silloin kun he haluavat.

Vai miniätkö täällä puolustelevat toista miniää?

Itsekin olen miniä, mutta IKINÄ ei olla mieheni kanssa laitettu omia vanhempiamme maksumiehiksi lapsiin liittyvissä asioissa. Lastenhoitoapuakin pyydämme kerran kaksi vuodessa. Jos ei silloin sovi, niin sitten ei sovi ja hommaamme toisen hoitajan. Me ollaan lapsemme tehty, me myös hoidamme ne.

Kun taas siskoni rahastaa törkeästi vanhempiamme. Suuttuu verisesti jos ei isovanhempi voi lastenlastaan tiettynä aikana hoitaakaan vaan on omaa menoa.

Kyllähän se olisi mielenkiintoista kuulla myös Raijan lapsen versio, mutta mistä ihmeestä voidaan tietää jos valehtelevat?

Niin siis isukki jatkaa elämäänsä ihan normaalisti.



On vaan aika sääli, että ei näe tytärtään koska ilmeisesti tapaamisen hinta oli raha.



Miten niin antaa lapselleen kasvun mahdollisuuden sen likan olis pitänyt alkaa kasvamaan jo vuosia sitten. Oikeasti ja tässä on nyt turha syyttää kasvatusta koska muut lapset osaa kyllä elättää itsensä ja perheensä.



Ajatelkaa nyt itse miten tuollainen ahne vaikuttaisi ihmiseen joka olisi mielellisesti sairas.

En muuten ymmärrä miksei voi olla ihmisiksi ristiäisissä tms. toiselle tärkeissä juhlissa? Miksi juuri niissä pitää saada toteuttaa itseään vapaasti?

Meinaatko ihan oikeasti, että on ok hyväksyttää toisten asuja ja vaatia tiettyjä lahjoja ristiäisissä? Ei jeesus mitä hulluja tämä maa päällään kantaa...

JOs haluaa just tietynlaiset juhlat ja tietynlaiset vieraat, kannattaa tilata ihmisen kokoisia pahvikuvia, ja kustantaa lahjat itse...

Ihmettelen miksi juuri tämä anoppi/mummo valehtelisi?

mutta kirjoituksesta tulee se kuva, että tuossa ei ole koko totuus. Ehkä se on koko totuus hänelle, mutta tuskin muiden osapuolten totuus. Kirjoituksesta paistaa se, miten tyypilliseen mielenterveysongelmaisen tapaan KAIKKI paha ja väärä on toisessa osapuolessa, kun tosiasiassa maailma ei juuri koskaan toimi sillä lailla, että vain toisen toiminnassa on vikaa. Ja kirjoituksesta paistaa myös toinen mielenterveysongelmaisen taittovirhe, että jokin yksi asia saa suhteettomat mittasuhteet. Isoäiti antaa ymmärtää, että KAIKKI ongelma johtuu VAIN siitä, että hän ei anna rahaa ja lahjoja. Tuskin. Siihen yhteen asiaan projisoidaan ongemat, joita ei haluta tunustaa, edes itselle.

Olisi kiva kuulla myös pojan ja miniän mielipide asiasta. Se ei välttämättä ole näin mustavalkoinen...



En osta tarinaa tällaisenaan-toki ikävää jos on totta.

kehittyy ja oppii koko elämänsä ajan. Parisuhde ja perheen perustaminen muuttaa ja kasvattaa ihmistä, eikä aina hyvään suuntaan.

Näin kävi eräässä tietämässäni tapauksessa. Toisen puolison vanhempien varakkuus ja heidän ''lahjansa'' asettivat isovanhemmat kilpailuasemaan ja vähävaraisemmat lopuksi häviölle. Missä vaiheessa nämä vähävaraiset isovanhemmat tekivät virheen lapsen kasvatuksessa? Voisiko olla että lapsen (perheen perustaneen aikuisen) myöhemmässä elämän vaiheessa olisi tapahtunut jotain, mikä olisi vaikuttanut tapahtumien kulkuun? Loppuuko ihmisen kehitys siihen vaiheeseen kun muutetaan lapsuuden kotoa pois?

Kyllä siinä pitää ekana katsoa peiliin.