Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vähävaraisen Raijan suru: Miksi isovanhemmuus on kilpailutettu?
08.12.2009 |
http://www.studio55.fi/artikkeli/1009620/
Vaikka lapsenlapset ovat rakkaita, isovanhemmuus ei ole aina helppoa. Raija huomasi ensimmäisten lastenlasten synnyttyä, että nuoret vanhemmat olivat ajatelleet isovanhemmuuden eri tavalla kuin hän.
Heidän mielestään isoäidin piti osallistua lapsiperheen kustannuksiin ja ottaa lapset hoitoon koska tahansa. Raija joutui myös ikävään kilpailutilanteeseen toisen isoäidin kanssa.
– Miniältä tuli sellaista viestiä, että hänen äitinsä osti sitä ja tätä. Tuli tunne, että minunkin pitää osallistua. Sitten ostettiin sänky ja laitettiin ristiäisiä. Se oli silkkaa kilpailuttamista, mutta olin sille sokea. Koko juttu paljastui kaikessa kauheudessaan vasta myöhemmin, Raija kertoo.
Taloudellisen tukemisen lisäksi nuoret vanhemmat kaipasivat hoitoapua. Kerran Raija joutui kieltäytymään lapsenhoidosta, koska oli ehtinyt jo sopia muuta menoa.
– Silloin he katkaisivat välit minuun kokonaan. Poikani sanoi, että jos muut menot ovat tärkeämpiä, emme tarvitse sinulta mitään.
Pojan perhe ei halunnut olla tekemisissä Raijan kanssa kolmeen vuoteen. Raijan terveys alkoi heikentyä, tilanne aiheutti mielipahaa ja hän joutui käyttämään mieliala- ja unilääkkeitä. Kun ensimmäiselle lapsenlapselle oli syntymässä pikkusisarus, Raija kelpasi taas hoitajaksi, vaikka hän oli sairas.
– Olin niin huonossa kunnossa, että itkin ja konttasin lattialla, kun en pystynyt kävelemään, Raija muistelee.
"Harkitsin itsemurhaa"
Toisen lapsenlapsen syntymän jälkeen Raijalta alettiin taas vaatia osallistumista kustannuksiin. Kun hän ei pystynyt avustamaan vauvan ristiäismaksuissa, hänelle sanottiin suoraan, ettei ristiäisiin voi siinä tapauksessa osallistua.
– Harkitsin itsemurhaa, koska se oli niin kova paikka.
Raija joutui jäämään sairauseläkkeelle sairautensa vuoksi, mutta asiaan vaikutti myös masennus. Lastenhoitajaksi sairas Raija kelpasi edelleen, ja nuoret vanhemmat ajattelivat eläkkeen olleen hyvä asia, sillä isoäidille jäi enemmän aikaa lastenhoitoon.
– Vaikka olin sairas, en uskaltanut kieltäytyä. Ajattelin, että jos kieltäydyn, en voi nähdä lapsia enää. Hoitaminen oli ainoa keino pitää yhteyttä.
Vasta psykologin käskystä hän lopetti lapsenvahdin hommat lopullisesti. Raijan ja nuorten vanhempien riitely vaikutti myös lapsenlapsiin. Kun lapset pyysivät vanhempiaan lopettamaan erimielisyydet, Raija sai taas nähdä lapsenlapsiaan. Miniä käy lastenlasten kanssa nykyäänkin Raijan luona kylässä, mutta hänen oma poikansa ei halua olla Raijan kanssa tekemisissä.
Joululahjaksi omatekoisia herkkuja
Riittämättömyyden tunne masensi Raijaa etenkin ensimmäisten lastenlasten ollessa pieniä, mutta ajan myötä hän on päässyt siitä yli.
– Jouduin käymään läpi sen, että en pysty kilpailemaan isovanhemmuudessa. Minulla ei riitä rahat eikä terveys.
Joulun lähestyessä vähävaraisilla isovanhemmilla ei ole lahjaostoksilla mitään mahdollisuuksia. Tietotekniikka-lelut maksavat liikaa. Raija on antanut lapsenlapsilleen joululahjaksi itse tekemiään herkkuja, kuten jouluruokaa ja tiikerikakkua. Rahaa hän antaa vain syntymäpäivälahjaksi, kullekin lapsenlapselle 20 euroa.
– Täytyy ajatella, että tämä ei ole meidän syy. Jos joutuu kilpailutilanteeseen, syy on kilpailuttajassa eikä isovanhemmassa. Tästä asiasta pitäisi puhua rohkeasti enemmän. Isovanhemmuus on arvo sinänsä, sitä ei mitata rahassa tai siinä, kuinka paljon pystyy hoitamaan lapsia.
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.
Kommentit (85)
En muuten ymmärrä miksei voi olla ihmisiksi ristiäisissä tms. toiselle tärkeissä juhlissa? Miksi juuri niissä pitää saada toteuttaa itseään vapaasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuo on vain yksi pieni osa pitkää kertomusta. Siinä painaa vuosien jutut. Ja tuon kertomuksen osan perusteella ei voi epäillä/leimata ketään luonnehäiriöiseksi. Ensin pitäisi kuulla kaikkien osapuolten tarinat, kaikkien läsnäollessa, ja vasta sitten miettiä mistä on kysymys.
Mikä tarve Raijalla on julkistaa tarinansa? Loukata poikansa perhettä? Saada sympatiaa?
Poika ei ajanut Raijaa huonoon kuntoon. Jokainen on vastuussa itsestään. On väärin väittää, että toinen perhe voi ajaa toisen perheen jäsenen siihen kuntoon, että tämä vain jaksaa kontata lattialla. Miksi Raija ei laita rajoja "Minua ei kohdella noin"?
"Minusta on siis uskottavaa, että Raija haluaa olla suhteessa poikaansa ja miniäänsä, vaikka kokeekin tulleensa huonosti kohdelluksi - mikä voi olla myös objektiivisesti ottaen ihan "totta"."
Kun vaimo/mies pakenee luonnehäiriöstä puolisoaan (esim. avioero), hän jättää lapsena luonnehäiriöiselle. Luonnehäiriöinen vie kaikki. Jos itse pääsee pois, voi pelastua. Eikä kyse ole siitä, ettei rakastaisi lapsiaan.
Raijan tarinassa on paljon outoa. Ei uskottava sinällään. Raijan tarinan perusteella ei pitäisi tehdä mitään johtopäätöksiä, sillä siinä on varmaan paljon jätetty kertomatta.
Mutta jos tarina on totta: Miksi Raija haluaa olla tekemisissä? En keksi mitään uskottavaa syytä.
Jolla on kauhea tarve kertoa kaikille, kuinka poika on hylännyt.
Olin yhden tuttavan luona syntymäpäivillä, kun sinne tuli myös tuttavan naapuri (jota en ollut koskaan ennne nähnyt).
Hän alkoi minulle siellä syntymäpäivillä vuodattaa ihan tällaista samanlaista tarinaa.
Ei minusta kyllä ihan terve meininki...
"Voi hyvinkin olla."
Mikäli tarina on tosi. Kuitenkin epäilen, että paljon on jätetty kertomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska et tunne siskoani, et voi tietää. Siskoni on lapsesta lähtien ollut se joka lyö tai latistaa muuten jos et tee kuten hän haluaa. Minä en suostu siihen että siskoni määrää mitä laitan päälle, mitä puhun, mitä tuon lahjaksi ja lisäksi vielä esittäisin jotain roolia siskoni mieliksi. Tehköön ne niin jotka haluavat olla pompoteltavina. Osaan kyllä käyttäytyä ja pukeutua mutta en hyväksy siskoni tapaa toimia.
30
+ että nimenomaan poika ei käy kylässä.
Luultavasti ongelmia on ollut aina.
Meillä miehen äiti on vähävarainen + kiivas + valehtelee juttuja + ennen joikin. Mies jotenkin sieti häntä ennen, mutta esikoisen syntymä nosti sen kaunan esiin. Pakottamalla saan hänet sinne, heille tulee aina riita.
Ikinä ei oo pyydetty mitään tavaraa, eikä hoitoapuakaan, eikä ole antanutkaan kuin ristiäislahjan (pienen korun, jolla ei siis ollut käyttöä muuta kuin muistoesineenä). Hän ei oo koskaan tullut synttäreille (on kutsuttu). Vanhin on jo 5 ja nuorempi 3 ja ootan 3. lasta.
Mua harmittaa, kun eivät ole läheisiä ja mä joskus käyn siellä lasten kanssa tai pyydän kylään (ei aina tule).
Mun vanhemmat ovat antaneet ja ostaneet (pyytämättä) mm. turvaistuimen, kerran talvihaalarinkin, kerran pyörän. Plus ostavat isot lahjat synttäreillä ja jouluksi. Näistäkin anoppi on katkera, kysyy joka hemmetin asiosta, joka puserosta jne. kenen ostama.
Oma äitini on tullut synnytyksen aikaan vanhempaa lasta hoitamaan ja nytkin on jo sanonut, että tulee kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän muutamia perheitä, joissa isovanhempia kilpailutetaan. Kyse on juuri lastenlasten hoitamisesta tai suurista rahallisista lahjoituksista. Tilannetta yhtään häpeilemättä nämä nuoret parit vielä kertovat asiasta. Tämä Raijan kertomus ei tosiaan ole kaukana siitä mitä muutamat tuntemani perheet ovat saaneet kokea ja missä myllytyksessä isovanhemmat niissä perheissä elävät, vaikka asioihin ollaan yritetty puuttua jo ulkopuolisten taholta.
Kyllä siinä pitää ekana katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ikävä kyllä tiedän muutamia perheitä, joissa isovanhempia kilpailutetaan. Kyse on juuri lastenlasten hoitamisesta tai suurista rahallisista lahjoituksista. Tilannetta yhtään häpeilemättä nämä nuoret parit vielä kertovat asiasta. Tämä Raijan kertomus ei tosiaan ole kaukana siitä mitä muutamat tuntemani perheet ovat saaneet kokea ja missä myllytyksessä isovanhemmat niissä perheissä elävät, vaikka asioihin ollaan yritetty puuttua jo ulkopuolisten taholta."
Ovatko nämäkin isovanhemmat menettäneet elämänhallintansa? Konttailevatko lattialla, kun muuta eivät jaksa? Jos ei, niin ymmärtänet mitä kritisoin tässä jutussa.
Tunnen yhden perheen jossa on vähän samanlainen tilanne.
Lapsiperhe joka elää yli varojensa, pariskunta on ihan hyvätuloinen itse mutta niin materialistisia ettei tosikaan. Lapsille ostetaan aina kalleinta kaupasta löytyvää ja aina kaikki uutena, kaiken pitää sopia värillisesti yhteen. Hetken mielijohteesta ostetaan uudet vaunut kun oli niin kiva väri ja viikon päästä on ostamassa taas uusia, kun uusissa olikin mukavampi kuosi.
Pariskunnalla on molemmilla äidit elossa, molemmat ovat vain pienituloisia. Toisen äidillä on vielä itselläänkin alaikäisiä huollettavia.
Kun tämän pariskunnan rahat ei elintasoonsa riitä niin maksattavat menojaan sitten äideillään ja kun tämä jolla on vielä itselläänkin lapsia ei rahaa voi syytää niin hän onkin sitten boikotissa. Tätä toista mummoa joka pienestä eläkkeestään vielä pariskunnalle rahaa syytää on sitten se suosikki. Siihen toiseen ei edes pidetä edes yhteyttä.
Ja tiedän asian olevan juuri näin kun tunnen kaikki osapuolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä samantapainen kuvio kuin tuolla Raijalla:
Tosin niin, että isovanhemmat ostavat pyytämättä kalliita tavaroita lapselle. Esim. kun sivumennen mainitsin, että kävimme siskolla pesemässä pyykkiä, kun pyykkikone meni rikki, he ostivat uuden. Kun sittemmin olemme oppineet olemaan sanomatta mistään, mitä tarvittaisiin, tilillemme on alkanut ilmaantua pyytämättä rahaa, laukkuun kirjekuori tms.
Sukulaisille tämä kaikki tietysti esitetään siinä valossa, että isovanhemmat auttavat meitä, kun rahat ovat tiukalla pienten lasten kanssa. Tämä ei pidä paikkaansa, olemme aivan tavallinen keskituloinen perhe. Todellinen motiivi on sitomisen ja kontrolloinnin tarve: meidän huomiotamme ja hoitotakuuta lähestyvän vanhuuden varalle yritetään ostaa. Manipuloinnista on kyse.
Siis: Ei kiitos, emme todellakaan halua mummon maksamia Reimatecejä tai mitään muutakaan!
Tiedän yhden tytön joka ihan surutta on käyttänyt isän rahapussia vuosikaudet.
Aina isin palkkapäivänä tuli tekstari voitko avittaa. Muuten ei soitellut eikä pitänyt mitenkään yhteyttä vastasi toki puhelimeen jos isä soitti tai otti kyllä isän kylään jos meni käymään.
Mimmi on kolmenkympin korvilla työnteko ei kuulu konseptiin vaan lastenteko mitäs siitä rahasta kun isiltä saa. Tähän on ajauduttu kun aikanaan eron yhteydessä äiti oli lapsille opettanut pyytäkää vaan isiltä sillä on !!! Tiedän tämän todeksi koska olen kuullut sen toiselta lapsista.
Joku aika sitten isukilta oli mennyt hermot ja todennut, että nyt saa riittää. No mitäs tästä seurasi tyttö katkaisi välit isiin. Eli hänen mielestä isi oli se paha kun ei suostunut enään häntä aikuista elättämään voitte kuvitella minkä raivarin se rakas exä oli saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
54 ja kuka lienee kasvattanut nämä vanhemmat?
Kyllä siinä pitää ekana katsoa peiliin.
Muuttuiko nuoripari hirviöiksi lasten saatuaan? Tuo tarina haiskahtaa ihan selvästi. Todennäköisesti siinä on mielenterveysongelmia kaikilla osapuolilla ja siteiksi totta.
siinä miehen äiti oli koko pojan lapsuuden ajan kärsinyt vaikeasta masennuksesta. Perheen kummatkin lapset kärsivät mielenterveysongelmista ja nyt aikuisena poika siis on ihan holtiton rahankäyttäjä kuten vaimonsakin, jolla on myös mielenterveysongelmia (vaimon äidillä myös).
Että ainakin tässä yhdessä tapauksessa mielenterveysongelmat ja holtiton käyttäytyminen on jatkunut jo vähintään parisn sukupolven ajan.
Sanoin jo ennen kuin laitoin välit poikki. Mutta rahaa ja tavaraa tuli, ja siihen sitten vedottiin "kun minä olen teitä auttanut, niin minulle on oikeus..." Kun laitoin välit poikki, sanoin, että ne on poikki ei enää mitään. No, rahaa ja lahjoja tulee edelleen, postissa ja sukulaisten mukana.
Ja voitte arvata: "Ei se pidä yhteyttä, mutta raha kelpaa." -tarina kiertää suvussa.
Että että... Tilannetta tuntematta, vaikea sanoa. Kaikki pitäisi olla samassa tilanteessa läsnä, ja asiat pitäisi puhua toisten kuullen. Seläntakana sitä uskaltaa puhua vaikka mitä!
ei siinä katsota kenelle pahaa tehdään.
Elämme materialistisessa maailmassa jossa ollaan röyhkeitä.
omasta aloitteestaan, ja sitten vastavuoroisesti meidän pitäisi toimia kuten he toivovat, tai muuten ollaan marttyyreitä, jos tohditaan itse päättää mitä teemme vaikka lomilla tms.
Helpompi on, kun on taloudellisesti itsenäinen.
"Joku aika sitten isukilta oli mennyt hermot ja todennut, että nyt saa riittää. No mitäs tästä seurasi tyttö katkaisi välit isiin. Eli hänen mielestä isi oli se paha kun ei suostunut enään häntä aikuista elättämään voitte kuvitella minkä raivarin se rakas exä oli saanut."
Entäs isukki? Miten jakselee? Konttaileeko lattialla niin kuin Raija, itkee tyttärensä perään ja syyttelee tytärtään? Vai suhtautuuko niin kuin terve aikuinen suhtautuu, jatkaa elämäänsä ja antaa tyttärelleen kasvun mahdollisuuden?
Alue: Aihe vapaa
jolle en halua lapsiani antaa.
Ja anoppi, joka kohtelee poikansa ja tyttäriensä lapsia yhtä epätasa-arvoisesti kuin poikaansa ja tyttäriään.
Tyttäret ovat saaneet kotoa mm. asunnot, autot, opinnot on maksettu jne.
Minä olen saanut eläissäni yhden ainoan lahjan anopilta. Se oli lehtitilauksen (tilasi lehden tyttärelleen) mukana tullut ilmainen kalenteri. Anoppi oli siihen merkinnyt jokaisen sukulaisen syntymä- ja nimipäivät, jotta osaisin muistaa heitä merkkipäivinä.
Emme kauheasti ole kummankaan mummin kanssa tekemisissä... Jostain kumman syystä.
Ja olen varmaankin kusipäinen tytär ja hirmuminiä.