Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vähävaraisen Raijan suru: Miksi isovanhemmuus on kilpailutettu?
08.12.2009 |
http://www.studio55.fi/artikkeli/1009620/
Vaikka lapsenlapset ovat rakkaita, isovanhemmuus ei ole aina helppoa. Raija huomasi ensimmäisten lastenlasten synnyttyä, että nuoret vanhemmat olivat ajatelleet isovanhemmuuden eri tavalla kuin hän.
Heidän mielestään isoäidin piti osallistua lapsiperheen kustannuksiin ja ottaa lapset hoitoon koska tahansa. Raija joutui myös ikävään kilpailutilanteeseen toisen isoäidin kanssa.
– Miniältä tuli sellaista viestiä, että hänen äitinsä osti sitä ja tätä. Tuli tunne, että minunkin pitää osallistua. Sitten ostettiin sänky ja laitettiin ristiäisiä. Se oli silkkaa kilpailuttamista, mutta olin sille sokea. Koko juttu paljastui kaikessa kauheudessaan vasta myöhemmin, Raija kertoo.
Taloudellisen tukemisen lisäksi nuoret vanhemmat kaipasivat hoitoapua. Kerran Raija joutui kieltäytymään lapsenhoidosta, koska oli ehtinyt jo sopia muuta menoa.
– Silloin he katkaisivat välit minuun kokonaan. Poikani sanoi, että jos muut menot ovat tärkeämpiä, emme tarvitse sinulta mitään.
Pojan perhe ei halunnut olla tekemisissä Raijan kanssa kolmeen vuoteen. Raijan terveys alkoi heikentyä, tilanne aiheutti mielipahaa ja hän joutui käyttämään mieliala- ja unilääkkeitä. Kun ensimmäiselle lapsenlapselle oli syntymässä pikkusisarus, Raija kelpasi taas hoitajaksi, vaikka hän oli sairas.
– Olin niin huonossa kunnossa, että itkin ja konttasin lattialla, kun en pystynyt kävelemään, Raija muistelee.
"Harkitsin itsemurhaa"
Toisen lapsenlapsen syntymän jälkeen Raijalta alettiin taas vaatia osallistumista kustannuksiin. Kun hän ei pystynyt avustamaan vauvan ristiäismaksuissa, hänelle sanottiin suoraan, ettei ristiäisiin voi siinä tapauksessa osallistua.
– Harkitsin itsemurhaa, koska se oli niin kova paikka.
Raija joutui jäämään sairauseläkkeelle sairautensa vuoksi, mutta asiaan vaikutti myös masennus. Lastenhoitajaksi sairas Raija kelpasi edelleen, ja nuoret vanhemmat ajattelivat eläkkeen olleen hyvä asia, sillä isoäidille jäi enemmän aikaa lastenhoitoon.
– Vaikka olin sairas, en uskaltanut kieltäytyä. Ajattelin, että jos kieltäydyn, en voi nähdä lapsia enää. Hoitaminen oli ainoa keino pitää yhteyttä.
Vasta psykologin käskystä hän lopetti lapsenvahdin hommat lopullisesti. Raijan ja nuorten vanhempien riitely vaikutti myös lapsenlapsiin. Kun lapset pyysivät vanhempiaan lopettamaan erimielisyydet, Raija sai taas nähdä lapsenlapsiaan. Miniä käy lastenlasten kanssa nykyäänkin Raijan luona kylässä, mutta hänen oma poikansa ei halua olla Raijan kanssa tekemisissä.
Joululahjaksi omatekoisia herkkuja
Riittämättömyyden tunne masensi Raijaa etenkin ensimmäisten lastenlasten ollessa pieniä, mutta ajan myötä hän on päässyt siitä yli.
– Jouduin käymään läpi sen, että en pysty kilpailemaan isovanhemmuudessa. Minulla ei riitä rahat eikä terveys.
Joulun lähestyessä vähävaraisilla isovanhemmilla ei ole lahjaostoksilla mitään mahdollisuuksia. Tietotekniikka-lelut maksavat liikaa. Raija on antanut lapsenlapsilleen joululahjaksi itse tekemiään herkkuja, kuten jouluruokaa ja tiikerikakkua. Rahaa hän antaa vain syntymäpäivälahjaksi, kullekin lapsenlapselle 20 euroa.
– Täytyy ajatella, että tämä ei ole meidän syy. Jos joutuu kilpailutilanteeseen, syy on kilpailuttajassa eikä isovanhemmassa. Tästä asiasta pitäisi puhua rohkeasti enemmän. Isovanhemmuus on arvo sinänsä, sitä ei mitata rahassa tai siinä, kuinka paljon pystyy hoitamaan lapsia.
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.
Kommentit (85)
"No ihan vain arvailin sitä pojan luonnehäiriötä."
Kannattaa muistaa että usein vanhemmalla/vanhemmilla on sama/samansuuntainen luonnehäiriö kuin lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös äiti uhrautuvaisesti auttoi.
Auttoi mm. kirjaamalla ruutuvihkoihin kaikki lasten- ja kodinhoidossa löytämänsä sadat viat, soittelemalla kymmeniä, kymmeniä kertoja päivässä,
välillä öisinkin...
Olkaa te muut mitä mieltä tahansa. Kyllä nykyajan nuoret on just sellasia, että kaikki on saatava uutena ja toiset isovanhemmat siihen pystyvät ja toiset eivät. Ja vielä kun Raija on perheen isän äiti, niin eihän niillä isovanhemmilla ole väliä kun on kuitenkin perheen äidin isovanhemmat olemassa.
isovanhemmilla. Mutta eihän tällainen ihminen ole terve, joka näin tekee (ei maksattaja eikä maksaja) - tai ainakaan heidän välinen suhteensa.
Kyllä varmaan jotkut sellaiset, joilla on huono suhde vanhempiinsa ja katkeruutta, voivat sitten yrittää maksattaa asioitaan, koska se voi olla yritys saada edes jotain irti vanhemmasta, jolta ei ole koskaan saanut sitä, mitä olisi eniten tarvinnut: (emotionaalista) turvallisuutta ja hyväksyntää.
Tällöin tämä aikuinen lapsi ei ole koskaan pystynyt kunnolla psyykkisesti irtautumaan vanhemmastaan ja lapsen ja vanhemman välit voivat olla hyvinkin monimutkaiset ja patologiset, ja siihen voi liittyä hyväksikäyttöä ja riippuvuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kamala, vaati sitä ja tätä vanhemmiltani tai.. lapsen ristiäisiin piti ostaa kristallinen kastemalja tai ei ollut tulemista, isovanhempien vaatteet piti nähdä etukäteen ja hyväksyttää hänellä. Sama kummien kohdalla, piti tehdä näin ja näin tai..
No, sanomattakin selvää että saa nykyään selvitä miehensä kanssa ja suku pysyttelee kaukana. Kummit kai väkisin käy lapsia muistamassa synttäreinä ettei välit mene.
Raijan tarina voi olla ihan tottakin, noita luonnehäiriöisiä kun oikeasti on olemassa.
Surullistahan se on.
Toisaalta taas ihmiset ottaa liikaa ongelmaa ihme asioista. Oma anoppi on aina halunnut ostaa jos mitä. Monesti olen sanonut että, "ei tarvitse". Sitten se loukkaantuu siitä kun meille ei mukamas hänen ostamansa kelpaa. Tuputtaa myös lastenhoitoapua aivan liikaa. Mä olen siitä kiitollinen, mutta kun ei koeta tarpeelliseksi välillä sitä apua. Sitten loukkaantuu siitä kun ei "apu" kelpaa ja hänen hoito.
Mä olen joustanut monesti hänen kanssaan, mutta anoppi on lunteeltaa sellanen vähän "marttyyri", tuntuu että mikään ei hänelle ole hyvä, ellei se sitten mene justiin niinkuin hän sen itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Raijan tarina voi olla ihan tottakin, noita luonnehäiriöisiä kun oikeasti on olemassa."
yhtä asiaa ihmettelen. Miksi Raija haluaa pitää yhteyttä perheeseen? Minulla on luonnehäiriöinen läheinen, ja työn ja tuskan takana olla pitämättä yhteyttä. Jos poika ja miniä ovat oikeasti tuollaisia, parasta mitä Raija voi toivoa, on rauha, poikki menneet välit.
Raija haluaa olla tekemisissä. Siksi tarina ei ole uskottava. Ei ihmiset halua olla tekemisissä luonnehäiriöisen kanssa. Ihmiset eivät vain pääse hänestä eroon.
lapset ja nuoret sitten haluavat kaiken uutena ja vain merkkitavaraa - mitä sillä kompensoidaan!
Monet nuoret ovat jääneet paitsi vamhempiensa riittävää huomiota tai sitten heiltä ei ole koskaan vaadittu mitään, koska aikuisilla ei ole ollut siihen kiinnostusta, voimia. LApsi on joutunut elämään yksin ilman aikuisen riittävää tukea. Uskon vakaasti, että tallaisista laiminlyödyistä lapsista ja/tai nuorista voikin tulla aikuisia, jotka pyrkivät vain hyötymään kanssaihmisistään. Eihän heillä ole ollut mallia siihen, miten rakentaa tasapainoinen ihmissuhde lähimmäiseen.
Ikävä kyllä vaurioitunut ihmissuhdemallit periytyy sukupolvelta toiseen, ennekuin joku pystyy katkaisemaan kierteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se lienee ainoa uskottava selitys tilanteeseen.
"No, sanomattakin selvää että saa nykyään selvitä miehensä kanssa ja suku pysyttelee kaukana. Kummit kai väkisin käy lapsia muistamassa synttäreinä ettei välit mene. Raijan tarina voi olla ihan tottakin, noita luonnehäiriöisiä kun oikeasti on olemassa."
Niinpä. Suku pysyttelee kaukana. = uskottavaa
Raija haluaa kuulua perheeseen. = jokin mättää, ei uskottavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole vaikutuksensa vuorovaikutukseen ja sen ongelmiin. Turha miettiä, kumpi on syytön ja kumpi syyllinen. Äiti tosin on kasvatuksellaan pilannut lapsensakin.
niin röyhkeitä osataan olla.
Täälläkin on usein keskusteluja siitä hoitaako isovanhemmat lapsia ja miten paljon. Lisäksi on toisten havaintoja siitä että joku sisarus hoidattaa lapsensa isovanhemmilla ja pitävät sitä oikeutenaan ja toisille lapsenlapsille ei jää aikaa ollenkaan.
Onpa määrätty ostettavaksi vaunut jotain tiettyä merkkiä ja ei tietenkään halvat ja keskihintaiset kelpaa pitää olla huippumerkkiä.
Joululahjat ja syntymäpäivälahjat määrätään mitä saa ostaa ja auta armias jos tästä poiketaan tulee heti sota.
Mielestäni lahjan antaja päättää mitä ostaa, ainoastaan jos hän kysyy mitä halutaan silloin voi esittää toivomuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raija tuntuu olevan melko sekopäinen.
käydä keskustelua juuri joulun alla.
Josko silmät avautuisi ahneilta.
mutta eipä tuo liene kovin tavallinen tarina isovanhemmuudesta.
Meillä myös sama juttu. Oma äitini puhuu suvussa kuinka en anna hänelle hoitoon kolmea alle kouluikäistä lastamme. Kun hän niiiiiin mielellään hoitaisi, mutta tytär ei luota hänen hoitoonsa. En luotakaan ja syytä äiti ei tietenkään kerro sukulaisille. Syy on äidin alkoholismi. Koska hän ei pysty olemaan työajan ulkopuolella hetkeäkään selvin päin ja vapaapäivinäkin aamukahvin jälkeen tehdään ekat konjakkipaukku, ei tulos voi olla hyvä. Normaalisti hän juo vapaapäivänä 6-pack olutta + puolikas kossu minimissään (joskus menee tuon kossun lisäksi 12-pack olutta). Kuinka voisin antaa kolme täysin aikuisesta riippuvaista lasta tuollaisen hoitoon (joka sammuu yleensä vielä viimeistään klo 16 vapaapäivänään)? En mitenkään. Mutta koska äitini on alkoholisti, hän kieltää sen viiemiseen asti - hänellä ei ole ongelmaa. Eipä...
Anoppi on myös oma tarinansa. Ei ole koskaan suostunut hoitamaan lapsiamme. Ilmoitti jo esikoisen odotusaikana 8 vuotta sitten, että ei aio hoitaa lapsiamme. Eikä ole hoitanut eikä kysynyt muutenkaan tarvitsemmeko mitään apua (esim. siivouksessa tms). Kyseessä on täysin terve työelämässä oleva ihminen. Eipä se muuten rassaisi ja vituttaisi, mutta kun hänen tyttärellään on myös kolme yhtä pientä lasta kuin meillä niin hän hoitaa tyttärensä lapsia viikottain ja pitää kerran kuussa vähintään yökylähoidossa, jotta vanhemmat pääsevät viettämään hotelliviikonloppua kaksistaan. Siivoaa myös heidän taloaan koko ajan ja tyttärensä myös osaa vaatia palveluja. Muistaa myös kehua meille kuinka on lastemme serkuilla häärännyt. Me emme tosiaankaan ole tehneet mitään pahaa, että ansaitsisimme tämän epätasa-arvoisen kohtelun.
Tilanteesta johtuen - tai siis hoitoavun puutteesta johtuen - olemme mieheni kanssa olleet viimeksi kaksistaan kotiovien ulkopuolella 8 vuotta sitten...
Mitä te tekisitte tilanteessani?! Katkaistako välit molempiin lasten isoäiteihin (toista ei kiinnosta, toista kiinnostaa mutta on alkkkis)?
Itse olen vielä epätoivoisesti pitänyt yhteyttä molempiin, koska unelma siitä, että lapsillamme olisi kaikki isovanhemmat on vahva, mutta alan jo kyllä henkisesti luovuttaa.
Tarinani ei ole Raijan. Ja siskoni on todellakin ilman oman sukunsa tukea nykyisin. Minä en ole nähnyt siskoani 14 vuoteen, koska en suostunut toimimaan hänen vaatimallaan tavalla.
Samalla paikkakunnalla asuvilta tuttavilta kuulen kuulumisia ja juoruja aina välillä, siskoni kun ei ole mikään "mukava" tapaus.
30, ei kateellinen vaan ehkä jopa hieman surullinen tilanteesta.
omat lapsnelapset ovat ne elämän tärkeimmät ihmiset ja oman elämän merkityksellistäjät. Monet haluavat viimeiseen asti kuulua lapsenlapsensa elämään - tavalla tai toisella. Minusta on siis uskottavaa, että Raija haluaa olla suhteessa poikaansa ja miniäänsä, vaikka kokeekin tulleensa huonosti kohdelluksi - mikä voi olla myös objektiivisesti ottaen ihan "totta".
Silti voisi miettiä, miksi oma poika kohtelee äitiään näin huonosti? Eiköhän siihen löydy syy äidin ja lapsen välisestä historiasta - ei kenestäkään kehity luonnehäiriöistä ilman lähisuhteiden vaikutusta. RAija niittää nyt varmaan kasvatuksensa satoa (ja jo sukupolvia kestänyttä kyvyttömyyttä vastata lapsen tarpeisiin lasta tyydyttävällä tavalla).
Alue: Aihe vapaa
"Jopas hyökätään rajusti Raijaa vastaan."
Minunkin äiti oli "viaton uhri". Tarjosi lastenhoitoapua, ja minä laitoin välit poikki tuon vuoksi. Näin tarinaa suvussa kerrotaan.
Minun äitini käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa minuun koko lapsuuteni. Jatkoi henkistä väkivaltaa, kunnes laitoin välit poikki. Vauvan synnyttyä soitti monta kertaa päivässä. Syytteli, huusi ja itki puhelimeen. Saattoi soittaa illalla ja alkaa huutaa esim. "Miksi ette vie sitä vauvaa koskaan ulos?" Lopulta tilanne oli se, etten enää tiennyt mikä on totta ja mikä ei. Kyselin mieheltäni, että "Kävimmekö me oikeasti tänään ulkona, kun äiti soitti ja väitti että emme käyneet?" Pääsin psykiatriseen hoitoon. Siellä ei todellakaan vastustettu välien katkaisemista äitiini -päinvastoin.
Silti tuo tarina kiertää edelleen, ja sukulaiset ihmettelee "Mummohan vain tarjosi apua. Miten sen vuoksi voi pistää välit poikki?". En ihmettelisi vaikka mun äiti olisi seuraava "Raija". Siitä asenteeni.