Oululaiset esikkoäidit joulukuussa

voin alottaa uuden ketjun huomenna, mikäli palsta antaa. :) Voin sitten heti ekana päivitellä sulle vauvan syntyneeksi :D Koitapa ruveta jo supistelemaan, että saat aikaseks ekan oululaisen! :D

en minä valita,mutta...

kävin eilen tk:ssa jalan takia(vuosi sitte jouluna katkes jalkapöydänluu..).jalka on nyt tullu tosi kipees,ilmeisesti tuosta vartalon painopisteen muutoksesta ja rankoista suonenvedoista johtuen.röntgeniin lääkäri passitti(tietoo tilanteesta saan ensvuoden puolella).

lisäksi lääkäri kauhisteli mun yskää ja tukkoisuutta.kuunneltuaan keuhkot ja ultrattuaan poskiontelot totes että mulla on puhjennut astma o_O.reseptit:panacod,kipugeeli,nasonex ja kortisooni astmalääke...että se siittä mun oireettomasta raskausajasta.heh,ei mua oikeesti haittaa nuo,pikku juttujahan ne vaan on:).

on tämä vaan niin ihanaa aikaa!!!...josta tulikin mieleen viime neuvolakäynti...

neuvolatäti kyseli multa yleisesti raskausajan "tunne-puolesta",johon minä vastasin että nautin kyllä ihan täysillä tästä olotilasta ja että tämä on niin ihanaa,yms."täti"oli hetken hiljaa ja kysyi hiukan houlestuneen oloisena että"no mitä mieltä sinä oot siittä että se vauva joskus syntyy?".höh,menin kyllä hiljaseks,en osannu tuommosta kysymystä odottaa.jotain siihen kyllä vastasin sitte(ois pitänyt vaan tuumata että:no sen takiahan tämä varmasti niin ihanaa onkin kun lopulta saa sitten sen vauvan syliin.)

jospa tästä sekamelskatekstistä joku ees otti selvää*wirn*.

Oikein paljon onnea Jade ja Katjuska!!



Tammivauvat on olleet vähän etuajassa, varohan vaan SOgnatore :) Ja lähde rohkein mielin synnyttämään! Tottakai se jännittää ja pelottaakin, mutta kyllä siitä selviää. Palkinto on niin ihana, että kivut unohtuu saman tien. Ja jälkivuoto ei mullakaan ollut mitenkään älytöntä, n. 5vko sitä kesti, mutta suurimmaksi osaksi ihan pikku tiputtelua.



Vitsit, tuo vauva aloittaa aina kitinän, kun istun koneelle, ei taaskaan ehdi kirjottaa enempää, joten HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE! :)

Marsupialia: Ei täällä supistele, pikkusen taas vihlonut-liekö vauva porautunut alemmas. Paineen tunne on aika kova, vessassa saisi istua tunteen puolesta mutta mitään ei välttämättä tule. Ei ole supistellut tosiaan vieläkään joten en mä ekaksi oululaiseksi ehdi :) Enkä tokaksikaan!



Mombasa: Onpa sulla ollut outo täti siellä :) Ihme kysymyksiä! Siinä mielessä ole kiitollinen että sait lääkkeitä ja huomasivat oireesi. Minä nimittäin yskin kylkiluuni poikki puolivälissä raskautta ja voit uskoa kuinka kipeää teki vauvan punkeaminen tietty juuri sillä puolella kylkeä kun muutenkin mikä tahansa liike teki kipeää. Niin jospa sä selviäisit edes siltä! Vaikka toki tosi tylsää kun tulee kaikkee ylimääräistä, mutta nautiskellaan silti tästä raskaudesta. On tämä niin erilaista ja ihmeellistä ja odotettua :)



Hellunen: No, nyt tuli vauvoja oikein kaksin kappalein :) Mä yritän olla rohkea, voihan se olla että kun pelkään niin tuo ei tuolta uskalla edes tulla :D Mutta on se aika vaikeeta olla jännittämättä kun pelottaa! Ja palkinto kyllä on varmasti ihana, ainoa huono puoli koko raskaudessa ja lapsissa on mun mielestä synnytys. Ja voihan se olla että koen sen erilailla kunhan näen mitä se on. Nyt se tuntuu hurjalta! Sun vaavi on vaativa, ei nettimammoja vaan minä minä minä!!! ;)





Hyvää uutta vuotta 2010!!!



Sognatore 39+0

Sognatore, hus synnyttämään siitä! :D



Mombasalla on vähän outo neuvolantäti. Kyllä munkin täti aina on kysellyt miten menee ja muuta, mutta ei mitään tuommosia. Mulla on kyllä hyvä tuuri, kun tykkään tuosta terveydenhoitajasta ja sama täti on nyt vauvankin kanssa. Kiva, kun ei tarvitse uuden kanssa aloittaa alusta. :)



Mullakin on ihme kyllä molemmat kädet vapaana, yleensä saa kyllä surffailla vauva sylissä. Nyt mies sai sen tuonne kehtoon nukkumaan, jossa se on jo tunnin viihtynyt! (Pitäisköhän käydä jo kattoon hengittääkö se edes...)



Minä voisin kyllä lähteä synnyttämään uudestaan. :D Mun mielestä se oli kaikessa kivuliaisuudessaankin aika mukavaa, näin jälkikäteen ajateltuna. Ikävintä siinä oli se, että vauva vietiin toiselle osastolle ja ne tärkeät ensihetket jäi meiltä melkeen kokonaan kokematta. Se harmittaa. Seuraavalla kerralla on toivottavasti parempi tuuri!



Hyvää uutta vuotta kaikille!

Poikamme syntyi Oys:ssa 30.12.2009 klo 05.05.

Paino: 3430g Pituus: 54 cm. Tarjonta: pää avosuinen. Apgar 9-9-9



Lähestyvä synnytys antoi merkkejään jo paria päivää ennen poitsun maailmaan tuloa. Eli 28.12 supistukset alkoivat säännöllisinä siinä iltapäivän puolella olleen heti alusta 5-10 minuutin välein. Kuitenkaan supistuskipu ei noissa voimistunut laisinkaan vaan pysytteli samana käytännössä koko ajan. Supparit jatkuivat koko yön seuraavaan aamupäivään (29.12), kunnes laantuivat. Supistelut oli kuitenkin olleet niin kipeitä, etten pystynyt nukkumaan yhtään edeltäneenä yönä. Supistusten laannuttua viimein päätettiin lähteä käymään kylästelemässä vaikka väsytti kyllä jo ihan hurjasti. Kotiin palattuamme huomasin wc reissulla, että limatulppa on alkanut irrota ja se minulla ainakin tuli osissa, ei siis koko möhkälettä kerralla. Supparit alkoivat uudelleen illalla siinä kuuden kieppeillä ja jälleen säännöllisesti 5-10 minuutin välein, mutta sillä erotuksella, että ne asteittain muuttuivat kovemmiksi ja kivuliaimmiksi.



Miehelle sitten sanoin siinä ilta yhentoista tienoilla, että eiköhän tästä lähdetä näytille, alkaa suppareiden tahti kiihtyä ja ne muuttuvat astetta kipeämmiksi.



Oys:iin vastaanottavalle kätilölle ilmoittauduimme klo: 23.55. Kätilö ajoi käyrää ja teki sisätutkimuksen. Supparit edelleen säännölliset ja tässä vaiheessa sisätutkimuksen perusteella olin jo 5 cm:ä auki. Kätilö mukavasti ilmoittikin, että reippaasti olet jaksanut kotona odotella ennen saapumista sairaalaan ja sen että kyllä se synnytys on nyt käynnissä ja aamulla vauva sylissä.



Seuraavaksi sitten siirryttiinkin miehen kanssa salin puolelle ja kätilö tuli jälleen ajamaan käyrää. Supistukset alkoivat olla jo melko pontevia, mutta sain rentouttamalla ja hengittelemällä ne hyvin hallintaan.



Sitten kätilö kyseli mitä toiveita minulla oli kivynlievityksen suhteen ja sanoin olevani kaikille avoin, eli en ollut ennakkoon tehnyt mitää päätöksiä mitä haluan.



Loppupäätelmänä voin sanoa, että rentouttamiseen avautumisvaiheessa koin amor ammeen ihanaksi paikaksi jossa köllöttelin 1,5 tuntia ja se vei todella pois supistuskivut. Kätilö laittoi myös korvalehtiin sellaisia metallipalleroita, joiden kautta annettiin painelemalla sormenpäillä vyöhyketerapiaa ja jotenkin sekin tuntui hyvältä ja toimivalta kivunlievitysmenetelmältä. Näillä mentiin avatumisvaihe. Juuri ennen kalvojen puhkeamista otin vähän ilokaasua suppareihin.



Synnytyksen kesto: I vaihe 10.30 II vaihe 00.35 vaihe III 00:07.



Ponnitusvaihe oli rankin, mutta ei se varsinaisesti sattunut. En siis tarvinnut mitään puudutteita missään vaiheessa. Synnytyksestä jäi tosi hyvä kokemus ja voin sanoa, että omalle kohdallani se oli kuitenkin helppo vaikkakin vie se voimia.



Välilihaa ei tarvinnut leikata. Muutama I asteen repeämä tuli ja joitakin tikkejä laitettiin.



Mutta nyt vauvan kanssa nukkumaan.



t.Katjuska