Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tämä äiti-ihminen ajattelee????
01.12.2009 |
Veljeni on eroamassa vaimostaan. On löytänyt toisen naisen, johon rakastui. Tiedän, itsekin haukuin hänet selkärangattomaksi petturiksi. Muttamutta: veljen vaimo käyttää lapsia hyväkseen saadakseen miehensä jäämään! Hokee lapsille, että "Isä ei rakasta MEITÄ enää" ja "isä hylkää MEIDÄT huoran takia" jne... heillä on murrosikäinen tyttö, jolla on mielenterveyden kanssa ollut häikkää ja tyttö nyyhkii, että "isä älä jätä meitä", "miten me nyt pärjätään" jne.
Ei veljeni niitä lapsia ole jättämässä, kantaa vastuunsa kuten aina. Miten kukaan ÄITI voi tehdä noin lapsilleen??? Eikö normaalit ihmiset yrittäisi tehdä kriisistä lapsille mahdollisen kivuttoman eikä käyttää lapsia hyväkseen vain satuttaakseen ja manipuloidakseen toista???
Kommentit (165)
Rakkaus aikuisten välillä voi loppua vaikka ei olisi kolmatta osapuoltakaan. Mutta silti mikään ei oikeuta lasten äitiä toimimaan niin kuin toimii.
Joo joo joo, on ne erilaista rakkautta mutta jos rakkaus aikuiseen vie lapsilta läsnäolevan vanhemman niin kyllä ne silloin riitelee keskenään.
varmasti siitä, että mies ei enää rakastanut lasten äitiä. Rakkaus lapsiin tuskin on miksikään muuttunut. Eli vanhemman rakkaus (sen puute) toiseen vanhempaan otti pitkät suhteesta. Ei kannata soteka asioita. Kai itsekin tajuat, jos sinulla on lapsia, että rakkaus miestäsi kohtaan on erilaista rakkautta kuin mitä se on lapsiasi kohtaan.
No kyllä ne syö toisiaan jos rakkaus aikuiseen tarkoittaa sitä että vanhemman rakkaus lapsiin ottaa pitkät heidän luotaan.
Ne ovat erilaista rakkautta ja kummankaan ei tarvitse syödä toista. Eihän toimivassa parisuhteessakaan lapset jää vaille rakkautta, jos aikuiset rakastavat toisiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei isä varmasti olisi halunnut kiukkuista murrosikäistä häiritsemään seksielämää ja pilaamaan hänen ja uuden p*llun kahdenkeskistä onnea.Sen kanssa haluaa olla jota rakastaa enemmän.
No jos sun isäs sitten rakasti tätä uutta naista enemmän kuin sua. Mikä ongelma sulla on? Hyväksy asia niin kuin se on ja jatka eläämääsi eteenpäin. Eihän sun tarvi koko loppuelämääsi rypeä siinä ettei isäsi rakastanu sua... haloo, pahvi! Anna anteeksi niin elämäsi helpottuu. Tässä maailmassa on paljon lapsia, joilla ei ole vanhempia eikä rakkautta, ja silti ne pärjää! Mikset sä pärjää? Hyväksy tosiasiat!
Ei isä varmasti olisi halunnut kiukkuista murrosikäistä häiritsemään seksielämää ja pilaamaan hänen ja uuden p*llun kahdenkeskistä onnea. Sen kanssa haluaa olla jota rakastaa enemmän.
No jos sun isäs sitten rakasti tätä uutta naista enemmän kuin sua. Mikä ongelma sulla on? Hyväksy asia niin kuin se on ja jatka eläämääsi eteenpäin. Eihän sun tarvi koko loppuelämääsi rypeä siinä ettei isäsi rakastanu sua... haloo, pahvi! Anna anteeksi niin elämäsi helpottuu. Tässä maailmassa on paljon lapsia, joilla ei ole vanhempia eikä rakkautta, ja silti ne pärjää! Mikset sä pärjää? Hyväksy tosiasiat!
Eihän lapset vanhempiensa rakkautta mihinkään tarvi, se on ihan vanhanaikaista.
Moni lapsi joutuu huomaamaan, että oma vanhempi, isä tai äiti, rakastaa jotakuta tai jotakin enemmän kuin itseä. Jotkut vanhemmat suosivat sisaruksista jotakuta ja muille on itsestään selvää, ettei heitä rakasteta yhtä paljon. Ydinperheissäkin sattuu, että jos vanhemmilla on oikein hyvä suhde, lapset kokevat jäävänsä osattomiksi kun vanhemmat vetäytyvät usein kahdenkeskisiin hetkiin ja lomailevat keskenään. Ja sitten ovat nämä avioerotapaukset. Erona on, että narsistinen loukkaus on näkyvämpi ja syntipukin etsiminen on helpompaa.
Tietenkin lapsi tarvitsee vanhempiensa rakkautta. Kaikki eivät kuitenkaan voi sitä saada eivätkä kaikki saa sitä yhtä paljon. Valitettava tosiasia, jonka kanssa on vain elettävä. Tommy Hellstenin sanoin: koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Keinoja on monia. Anteeksi antaminen on yksi niistä, mutta harva siihen pystyy ilman terapiaa.
Uskon, että katkera vanhempi voi avioerotilanteessa syventää lapsensa traumoja antamalla ymmärtää, että kaikki kipu johtuu tietystä ihmisestä ja näyttämällä esimerkillään, että vihaaminen on oikea ratkaisu. Parempi olisi auttaa lasta ilmaisemaan kielteiset tunteet, mutta ohjata hänet sen jälkeen rakentavampiin ajatuksiin ja toimiin. Jotta vanhempi pystyisi tähän, hänen pitäisi kuitenkin ensin osata tehdä se itse. Ja tunnetaidot eivät meillä ole kuuluneet mitenkään kansalaistaitoihin, joita olisi koulussa tai muuallakaan opetettu.
molemmat omilla tahoillaan, mutta lapselle niitä ei tarjota, vaikka lapsi onkin suurin kärsijä ja usein vielä täysin syytön vallitsevaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..eivät sitä tajua hakea, koska heidän mielestään ongelmien ainoa syy on joko ex-miehen tai hänen uuden naisensa jalkojen välissä. Juuri nämä ihmiset eivät tajua lastensa avuntarvetta, vaan kuormittavat lapsiaan kaatamalla omat tunteensa lasten niskaan. Lapset eivät tässä tilanteessa pysty vastaanottamaan apua myöskään toiselta vanhemmalta, koska hänet on julistettu paholaiseksi, jossa ei ole mitään hyvää. Lapset kokevat silloin usein jopa rakkautensa tätä väärin tehnyttä vanhempaa kohtaan vääräksi ja kätkevät sen. Lapset menevät mukaan lähivanhempansa vääristyneeseen todellisuuteen, koska se on heille ainoa mahdollisuus. Eiväthän he halua menettää sen ainoan aikuisen rakkautta, joka heilä on jäljellä. He jäävät täten täysin tämän (toivottavasti tilapäisesti) tasapainottoman vanhemman armoille.
yksi ainoa aikuinen niin ei se toinen vanhempi ole edes tarjoamassakaan lapsilleen mitään apua joten ei ole mitään vastaanotettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..joka pystyisi heitä tukemaan. Toinen on keskellä elämänsä isointa kriisiä ja toinen on julistettu ei-toivotuksi henkilöksi. Tämän takia lasten eroryhmät ovat hyviä.
molemmilta vanhemmilta. Mutta itse olen sitä mieltä että parempi se on erota kuin pysyä huonossa liitossa. Liittohan nyt ei varmaan mikään paras ole ollut koska mieskin etsi uutta seuraa. Mistähän lapset kärsii enemmän? Jatkuvasta huonosta ilmapiiristä kotona vai tasapainoiset vanhemmat eriosoitteissa? Tässä ketjussa vain tuntuu ap:n tapauksessa olla vähemmän järkevä aikuinen se nainen. Mutta eihän sitä totuutta sitten tiedä. ps. oma isänikin on häippässyt toisen naisen kanssa. En ole siitä katkera, kotielämä ei ollut mitään ihanaa. Parempi se oli niin.
Valitettavan usein huonon liiton jälkeen samantien eron jälkeen on kaksi aikuista ja tasapainoista ihmistä huolehtimassa laspista. Varsinkin ap:n tapauksessa tulee mieleen että isä haluaa rakentaa uutta liittoa ja äiti on kaikkea muuta kuin tasapainoinen. Aikuisilla kestää usein selvitä erosta 1-2vuotta ja hekin oireilevat.
Sellaisessa tilanteessa herkkä nuori joutuu vaikeaan tilanteeseen. Elämä muuttuu ja aikuisista ei ole kantamaan aikuisuuden vastuuta. 1-2vuotta nuoren elämässä on ikuisuus odotella että vanhemmat saavat elämänsä ja tasapainonsa kuntoon.
Eli sanoisin että nuoren elämä tässä tilanteessa on saanut pahan kolhun, sitä ei myöhemmin paikata millään.
t: Toinen jonka vanhemmat ovat eronneet, eikä heistä todellakaan tullut tasapainoisempia eron myötä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä on ollut mielenkiintoinen viestiketju, jossa löytyy kaikenlaisia höyrypäitä, joilla on selkeesti oman erokokemuksen (omakohtainen tai välillisesti vaikuttanut)käsittely pahasti kesken ja katkeruutta vaikka muille jakaa. On täällä onneksi ollut ihan tasapainoisenkin kuuloisia ihmisiä...
tuli vaan mieleen, että mun täytyy varmaan olla naiviromantikko, kun en heti ajattele toisen naisen/miehen olevan vain ja ainoastaan se elin siellä haarovälissä. Onko mahdoton ajatus, että avioliitossa voi olla tyytymätön muuhunkin kuin seksiin tai sen puutteeseen ja että uudessa suhteessa ei tehdä muuta kuin naidaan ja unohdetaan olemassa olevat lapset? Täällä on joku/jotkut ehdottomasti sitä mieltä, että lapset ja uusi rakkaus ei mitenkään voi mahtua yhden ja saman ihmisen elämään. Mutta kuten jotkut ovat asiaa kommentoineet, niin on olemassa niin monenlaista rakkautta; lapsiaan rakastaa eri lailla kuin puolisoa/toista aikuista. Ei jommankumman rakastaminen ole toisen rakkaudesta pois.
Itse olen onneksi päässyt "helpolla" miehen eron jälkeen ja lapsipuolieni kanssa. Koskaan minua ei ole huoraksi nimitelty tai nimitelty muutenkaan alentuvasti. Minä vain satuin rakastumaan heidän isäänsä ja hän minuun. (tapasimme lähes heti kun miehen ex jätti ja lähti lasten kanssa)Tässä olisi voinut olla ongelmien alku, jos joku olisi keksinyt ruveta syytteleen minua avioerosta ja väittää, että olisimme tunteneet jo ennen eroa, vaikka näin ei ollut. Suuri kiitos siitä, että minut jätettiin rauhaan eroasioista kiistellessä kuuluu miehen exälle, joka tavallaan antoi siunauksensa miehen uudelle elämälle, johon minäkin kuulun. Vaikka erimielisyyksiä on ollut, alkuun enemmän, nykyään harvakseltaan, niin aina on meillä pyritty siihen, että kumpikaan vanhempi ei lasten kuullen haukkuisi tai arvostelisi toista vanhempaa. Ja tätä olen noudattanut itsekin. Lapset tekevät itse omat havaintonsa ja päätelmänsä ilman, että kukaan yrittää syöttää heille ajatusmallejaan.
Ja kyllä nyt sekä lasten että miehen ja hänen exän elämät ovat paljon paremmin kuin kuihtuneessa avioliitossa. Lapsilla on kahden rakastavan vanhemman lisäksi myös kaksi muuta tärkeää ja läheistä aikuista elämässään. Että ei ero aina ole pahasta.
Joku puhui myös anteeksiannosta. Katkeruus ei vie elämässä mihinkään, on paljon helpompaa antaa anteeksi ja jatkaa elämää. (Yli 90-vuotiasta mummuani vierestä seuranneena, joka edelleen on katkera jostain lapsuuden ja nuoruuden aikaisista asioista, eikä ikinä tule antamaan anteeksi tai pääsemään asioiden ylitse) Totuushan on se, että elämä kolhii, joitakin enemmän kuin toisia, mutta niin se vaan on, ei mahda mitään.
Toivottavasti ap:n veljen perheen ero hoituisi alkukuohuntaa lukuunottamatta mahdollisimman siististi ja kivuttomasti. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suomalainen mies on viisas.
koska prinsessaahan ei saisi jättää. Tuota pskaa rittä siihen asti kun lapset on 18 v ja ylikin.
Kyllä suomalainen mies on viisas.
koska prinsessaahan ei saisi jättää. Tuota pskaa rittä siihen asti kun lapset on 18 v ja ylikin.
Pointti on kai siinä, että vaikka miten vihaisitte toisianne ja vaikka millä muuten kiduttaisit sitä petturinpaskaa, niin LAPSET eivät ole kostonnyrkki ja kumpikaan ei saa käyttää lapsia kostoonsa hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta samoin kuin ap, ajattelen että äidin pitäisi suojata lastaan tuollaiselta. Eli ero aikuisten välisenä asiana, lapsille ei tarvitse avautua tuolla tavalla. Olin itse teininä välillä äitini "uskottu" ja se oli niin vastenmielistä, etten koskaan halua tehdä samaa lapsilleni...
Ja jutellut tytön kanssa. Kyllä asia on ihan selvä.
Viime viikolla kun tapasin veljen kaupungilla kahvilassa (antoi rahaa vanhempien yhteiseen lahjaan) törmäsin veljen vaimoon kahvilan nurkalla. Oli seurannut miestään.
Oikeasti se ihminen on ihan sekaisin.
ap
Laura Honkasalon Eropaperit on kamala kirja tästä aiheesta. VAikka se periaatteessa on fiktiota ,tuli hetkiä etten joka kohtaa edes pystynyt lukemaan.
mutta ehkä jotain on tosiaan pielessä jos tyttäreillä on jo muutenkin mielenterveysongelmia? Olisiko sinun syytä soittaa vaikka kaupunkinne perhetukikeskukseen tms. ja kysyä neuvoa, voisit ehkä ohjata perhettä avun piiriin, keskustelemaan?
Alue: Aihe vapaa
Jättikö äiti lapset yksin?
Voisiko tuosta tehdä lastensuojeluilmoituksen?