Miksi kukaan nainen ei halua viettää joulua anopilla??

Mielummin kotona perheen kesken. Ikävä kyllä omia vanhempia ei enää ole, nuorivat äitini alle 60v ja isäni hiukan yli 60v. Kotiini menisin kaikkein mieluiten lasteni kanssa, siellä olisi todellinen joulu, mutta sitä minulle ja lapsilleni ei koskaan suotu.



Anoppilassa niin negatiivinen ilmapiiri, aina pahoitan siellä mieleni, kiroilevat ja puhuvat mitä sylki suuhun tuo oli lapset vieressä tai ei....isovanhemmuus kouluun heidät pitäisi pakottaa.....ei ole heiltä koskaan apua pyydetty eikä pyydetä...onneksi on heille matkaa muutama sata km etteivät meitä rasita käynneillään...lapsetkaan eivät ole heillä koskaan viihtyneet ja mulle riittää ihan käynti ehkä kerran vuodessa....

isovanhemmat tulevat aattoillaksi meille joulupukkia katsomaan, on jo perinne, 8 vuosi menossa. Joulupäivänä menemme miehen vanhemmille ja toisena joulupäivänä minun vanhemmille ( asumme kaikki n. 15 km sätellä toisistamme). Tämä järjestely toiminut jo monta vuotta!

mutta jos olisi pakko valita minun vai mieheni äidin luona, niin ehdottomasti anoppilassa!

äitini ei oikein pidä joulusta, eikä siis järjestä mitään. menee varmaan siskonsa luokse jouluna.

Vähemmän stressiä ja saadaan tehdä lasten kanssa asioita oman aikataulun mukaan, saa laittaa sellaisia ruokia joista koko perhe pitää ja niin edelleen.

Isovanhemmat on tervetulleita meille käymään.

Itse asiassa meillä varsinkin mummot selvästi nauttii siitä, että saavat olla myös omassa rauhassaan eli se hössöttäminen ja hässäkkä jää heilläkin vähemmälle (ovat molemmat töissä vielä, ja kaipaavat lepoaikaakin) ja silti saavat näin nauttia lasten jouluilosta.

miehen kotiin jouluksi!! Siellä on välitön ilmapiiri, pakkasta ja lunta, oikeat perinteet.



Omat vanhemmat on jäykkiksiä, isä vetää perseet, ja on sellanen epäaito tunnelma.



Tänä vuonna siis pohjoiseen, paras joulu tulossa ?

anopista ja appiukosta. Joka joulu ollaan siellä pari yötä, koska haluamme antaa lapsellemme mukavan joulun läheisten ihmisten kanssa. Silti tuntuu, että tuo pari yötä ei anopille meinaa riittää, mutta siellä on vain minulla ja miehelläni yksinkertaisesti todella tylsää. Ja, kun se ei ole oma koti niin ei siellä voi/kehtaa tehdä ihan, mitä haluaa. Myös nukkumiset on hankalaa, kun meidän pitää nukkua kolmestaan parisängyssä, joka on todella huono. Aamulla kolottaa joka paikkaa ja nukuttua siinä ei yleensä saa.

ja halutaan aattona viettää aikaa myös kotonamme.

Anoppi on läheisempi kuin oma äiti ja kyllä hänen luonaan joulunaikana käydään ja yövytään - ei vaan aattona.

Vai onko teitä jotka menette mielummin anoppilaan kuin kotiinne vanhempienne luokse?

Kotona joulut siksi, että on ihanaa nauttia siitä omasta kodista, joka on laitettu joulukuntoon. Ja saa tehdä asiat omaan tahtiinsa.



Anoppilassa:

+ ihana, rauhallinen joulu

+ perinteiset jouluruuat (tosin anoppi on alkanut vähän karsia niitä)

+ jouluaaton kirkko ihanassa pienessä kirjosa



Vanhemmillani:

+ perinteiset jouluruuat, tosin kalaa vähemmän

+ veljeni ovat myös siellä

- kaikki kännäävät :(

Muakin säälittää anopit kun osalla on näitä miniöitä from hell jotka kitisevät kaikesta ja mikää ei kelpaa. Mutta asioilla on tapana osua omaan nilkkaan, samanlainen tulevaisuus odottaa heitä kun lapset kasvavat. Tulee oma vuoro olla inhottuna anoppina, silloin on hyvä muistella omaa käytöstään anoppia kohtaan silloin aikoinaan.

Minusta suurin osa kirjoittajista oli sitä mieltä, että anoppilaan on kiva mennä. Aika moni vielä mielummin anoppilaan ,kuin omaan lapsuudenkotiin. Ja voihan jonkun anoppilakin oikeasti olla huono. Itse en osaa kuvitella, ollaanko hyvä vai huono anoppila/mummola sitten aikanaan , kun lapset puolisoinen tulevat käymään. (jos tulevat). Ainakin asutaan maalla, kuusi haetaan metsästä, talo koristellaan ja ulkona ja sisällä palaa jouluvalot ja lyhdyt. Jouluruokiin panostetaan, mutta osa kyllä ostetaan valmiinakin. Kinkkua ei ole pakko syödä, ei sitä syö omat tytötkää....Saa  nähdä miten tässä käy, kun itse on anoppi.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 15:01"][quote author="Vierailija" time="29.11.2009 klo 21:13"]

Ja kyllä, olihan se nuorena ihmisenä, jolle rosolli oli kaikkein tärkein jouluruoka, aika outoa huomata, että toiset syövät pelkkää lihaa.

Mutta on ihan eri asia ajatella jotain omassa päässään, tai osoittaa jotenkin mieltään asiasta. En usko, että anoppini joutui kärsimään rosollin puutteesta ollenkaan.

On tosin huomannut meillä joulua viettäessään, että rosolli on minun lempiruokani jouluna.

Ja sinä jouduit NIIN kärsimään. Kyllä välillä säälittää nämä anopit, kun nykyajan akoille ei mikään kelpaa. Luulevat että anopin suurin ´jouluna on miellyttää miniäänsä. Oletko ajatellut että joulupöytä on myös anoppia ja appea varten ja heidän näköisensä

Miksi et vienyt itse anoppilaan rosollia, vaan lössähdit valmiiseen pöytään marisemaan, kun ei oo sun herkkuruokia

Viimeiset 10 anoppi on syönyt minun rosollejani minun joulupöydässäni, taitaa olla 13 vuotta. Ja olen laittanut tarjolle myös anopille tärkeitä liharuokia. Kyse on vain siitä, että perinteet ovat jokaiselle tärkeät, ja jouluperinteet ovat eri perheissä hieman erilaiset.

En mene koska anoppi vihaa minua. Hänen poikansa on minulle ilmeisesti Jumalan viimeinen lahja kun en kuulemma enää muita saisi jos mies minut jättäisi. Lisäksi kuulemma petän miestäni. Ei tosin osannut kertoa tarkemmin. Lisäksi hän huomautti minulle viime jouluna että "älkää sitten syökö kaikkia ruokia että meillekin jää".

Anoppini on ihan mukava, mutta ruokahygienia on sillä tasolla, ettei tulisi mieleenkään mennä anoppilaan syömään. Kinkku paistetaan leivinuunissa ilman mittaria ja on useimmiten sisältä raakaa. Laatikot on tehty vanhaksi menneistä aineksista hyvissä ajoin etukäteen. Yöksi ne nostetaan pihalle ja koko päivän odottavat keittiön tasolla. Samoja ruokia kuumennetaan ties miten monta kertaa. Kala saattaa odottaa jääkaapissa paperikääreessä muutaman päivän ennen kuin anoppi muistaa sen valmistaa.

Käymme anoppilassa vain kahveilla, vaikka tuskaa sekin on. Juon yleensä kahvini maidolla, mutta anoppilassa en uskalla, koska en kehtaa huomauttaa vanhaksi menneestä maidosta ja pyytää uutta tölkkiä. Leipomuksista yritän kuumeisesti miettiä mikä olisi turvallisinta syödä. Silti vatsani on hyvin usein sekaisin vierailujen jälkeen. Lapsemme ovat vielä sen verran pieniä, että heillä on mukana eväät. Anoppi kuvittelee, että lapsilla on koku erityisruokavalio, vaikka muualla syövätkin kaikkea mitä on tarjolla. Miehen kanssa kauhulla pohdimme, miten asia ratkaistaan lasten kasvaessa. Mies on siis kanssani ihan samaa mieltä anopin keittiötouhuista, mutta emme ole keksineet mitään rakentavaa tapaa sanoa asiasta. Kuitenkin haluaisimme, että lapsilla on mummoon läheiset välit.

koska



- en jaksa raahata kolmea lasta ja lahjoja edestakaisin 500 km

- sinne tulee myös miehen veljen perhe kolmine lapsineen enkä käsitä, miten mahtuisimme majoittumaan

- anoppilassa on normaali arkipäivä aattona pitkälle iltapäivään, kunnes kauhealla paniikilla syödään viideltä ja siivotaan keittiö ja lahjoja päästään jakamaan varmaan kahdeksalta illalla, jolloin lapset ovat rättiväsyneitä ja ylikierroksilla



Mulle kaikkein rasittavinta anoppilan joulussa on se, että se on niin lyhyt. Olisi ihana aloittaa tunnelmaan virittäytyminen jo aamusta, mutta siellä vaihdetaan suunnilleen öljyjä autoon vielä neljältä haalareissa. Tylsää. Hyvää ruokaa anoppi kyllä tekee, mutta mieluummin rauhoitun kotona vähän vaatimattomamman keittotaitoni tulosten äärellä ja nautin joulun tunnelmasta. Ai niin, ja sitten tulee aina öljynvaihdon ja ruokailun välissä hirveä paniikki haudoilla käymisestä ja loppujen lopuksi sinne aina lähtevät miehet ajelemaan 30 km suuntaansa ja naiset kattavat kiireellä pöytää siinä välissä. En jaksa niitä kuvioita oikein enää nykyään.

Anoppi on todella hyvä ruoanlaittaja ja tunnelma anoppilassa on mahtava. Siellä ollaankin viimeiset 6 joulua vietetty.

mun kotona äiti tekee kaiken alusta alkaen ite.

Me käydään joulupvänä syömässä väkisin sit ne einekset anopin luona..yök :S

Ja eka joulumme vietettiin siellä ja se oli suuri pettymys. Ei ollu rosollia eikä graavilohta. Ne kuuluvat ehdottomasti mun joulupöytään. Ja aina lapsuudenkodissani puettiin siistit vaatteet jouluna juhla-aterialle. Anoppi pölähti virttyneessä t-paidassa pöytään.

Haluan viettää joulun omassa kotonani omalla tavallani. Piste. Olen sen jo miehellekin sanonut suoraan. Saa nähä tajuuko. Joulu on mulle tärkee tunnelman ja ruokien vuoksi, enkä halua pilata sitä menemällä anoppilaan 500km päähän.

No toisaalta, miksi miehet vihaavat omia anoppejaan eli vaimojensa äitejä.

Sehän sanotaan,e ttä tytöstä tulee samanlainen kuin äidistään ja kyllä on miehellä ahdistavaa olla kotonaan kun on näin nipoja akkoja.

ei huolta. Tuolla tyylillä kun jatkatte niin miehenne etsii rennomman naisen ja saatte kohta valmistaa sitä joulua pelkästään lapsillenne yksinhuoltajina.

Ja sinä jouduit NIIN kärsimään. Kyllä välillä säälittää nämä anopit, kun nykyajan akoille ei mikään kelpaa. Luulevat että anopin suurin ´jouluna on miellyttää miniäänsä. Oletko ajatellut että joulupöytä on myös anoppia ja appea varten ja heidän näköisensä

Anoppilassa koko porukka on verkkareissa. Siis ihan kirjaimellisesti. Virittäydy siinä sitten hartauteen, itsellä hame päällä ja tukka rusetilla, lapset kauluspaidoissa.... ja anoppi verkkarit jalassa.



Ja se piereskelyn määrä jouluruuan jälkeen. Voi taivas - ei oo taivas lähellä. Miehen puolen suku on hyvin ylipainoista, ja niistä lähtee paljon pierua, kun ovat ne laatikot saaneet sisuksiinsa. Siinä vaiheessa en odota mitään niin kovin kuin että lähdetään kotiin ja ovella saan vetää sen ensimmäisen keuhkollisen raikasta ulkoilmaa.