Miksi kukaan nainen ei halua viettää joulua anopilla??

- tiuskii lapsille aivan älyttömistä asioista

- suuttuu ja alkaa mököttää jos asiasta sanoo hänelle

- sitten pitää maanitella ruokapöytään jonka ruuat olemme me lämmittäneet

- anopin maun mukaan kuitenkin ruuat valittu. läskistä sinappikinkkua, lidlistä haettuja ruokia, pakkasesta jotain ruokaa jonka viimeisestä käyttöpäivästä ei mitään tietoa

- keskustelu on sitä että hän puhuu vain omista asioistaan ja sivuuttaa muut

- anoppi juo liikaa, aloitta tissuttelun jo päivällä ja sitten yllättäen voi olla ihmekännissä

- sieltä ei pääse pois, jos ei mene omalla autolla. Junalla olisi helppo mennä mutta kyydit asemalle on anopin varassa.

Koska joulu anopilla on kireätunnelmainen, "pakollinen" tapahtuma (= menoerä anopille) josta ei koskaan lähde kotiin hyväntuulisena. Valitetaan kilpaa milloin mistäkin, aikuisten lasten kanssa tapellaan joka ikisestä jutusta, naristaan kinkun hinnasta ja syömisen jälkeen kaikki repivät pakettinsa auki yhtä aikaa. Kun pääsin kokemaan tuon "joulun" ensimmäistä kertaa, ei itku ollut kaukana..!

Sekin rumasti sanottuna vituttaa että vaikka en olekaan mikään jouluihminen, mielestäni se ei ole keneltäkään pois että vähän katsoo mitä jouluna päälleen pukee. Samoin jouluun kuuluvat koristeet, kynttilät, musiikki (okei, meillä kuunnellaan niin metalliversioita perinteisistä joululauluista kuin Enyaakin mutta joululauluja nekin sentään) ja se, että ollaan se yksi helvetin päivä VALITTAMATTA TURHISTA.

ja oikea ei siivoo ja sil on koira jota pelkään!

Ruoka on loistavaa, pöytä katettu todella kauniiksi ja juhlavaksi, on hyvää keskusteluseuraa ja sinne tulee paljon sukua. Kaikki pukeutuvat normaalia paremmin ja koko tunnelma on rento, mutta samalla arvokas ja juhlallinen. Juuri sellainen kuin haluan joulun olevan.



Omassa lapsuudenkodissani en joulua ole viettänyt sen jälkeen, kun muutin kotoa pois. Meillä oli jouluruokana kinkku ja perunoita, riisipuuroa ja luumusoppaa ja siinäpä se. Ei koskaan ollut laatikoita, kaloja tai mitään muuta.

monelle ihmiselle.

Kauluspaitoja ja kulisseja ja näyttelemistä ja toisten mollaamista.



Hrrrr, aivan kylmä karsii selkäpiitä kun lukee näitä. Kyllä monen naisen elämä on vaikeaa. Ottaisitte rennommin niin ei olisi niitä paniikkihäiriöitä niin paljon ja ei tarvitsisi syödä masennuslääkkeitä jatkuvasti.



Tällä palstalla olen alkanut ymmärtää sen, kuinka kovan hinnan ihmiset maksaa kulisseistaan.

monelle ihmiselle.

Kauluspaitoja ja kulisseja ja näyttelemistä ja toisten mollaamista.

Hrrrr, aivan kylmä karsii selkäpiitä kun lukee näitä. Kyllä monen naisen elämä on vaikeaa. Ottaisitte rennommin niin ei olisi niitä paniikkihäiriöitä niin paljon ja ei tarvitsisi syödä masennuslääkkeitä jatkuvasti.

Tällä palstalla olen alkanut ymmärtää sen, kuinka kovan hinnan ihmiset maksaa kulisseistaan.

ja edellisiin kirjoituksiin;onhan se parempi olla kotona kuin siellä missä joutuu kärsimään kun ei ole esim.tiettyä kalaruokaa saatavilla,jos se on niin iso kysymys.

monelle ihmiselle. Kauluspaitoja ja kulisseja ja näyttelemistä ja toisten mollaamista. Hrrrr, aivan kylmä karsii selkäpiitä kun lukee näitä. Kyllä monen naisen elämä on vaikeaa. Ottaisitte rennommin niin ei olisi niitä paniikkihäiriöitä niin paljon ja ei tarvitsisi syödä masennuslääkkeitä jatkuvasti. Tällä palstalla olen alkanut ymmärtää sen, kuinka kovan hinnan ihmiset maksaa kulisseistaan.

Minusta olisi ainakin tosi hullunkurista laittaa ihan viimeisen päälle hyvää ruokaa, kattaa näyttävästi ja sitten istua virttyneet verkkarit päällä ruokapöytään. Enhän tee niin missään muissakaan juhlissa. Meillä niiden mukavien vaatteiden aika on illalla, kun saadaan laittaa uudet pyjamat ja oloasut päälle, pelailla yhdessä lahjaksi saatuja lautapelejä ja syödä suklaata.

melkeimpä anoppilassa, valmiiseen joulupöytään ja lähellä asuvat. Sinne sitten kaikki lapsien serkutkin kokoontuvat perheineen ja joulupukki tuo lahjat :)

monelle ihmiselle. Kauluspaitoja ja kulisseja ja näyttelemistä ja toisten mollaamista. Hrrrr, aivan kylmä karsii selkäpiitä kun lukee näitä. Kyllä monen naisen elämä on vaikeaa. Ottaisitte rennommin niin ei olisi niitä paniikkihäiriöitä niin paljon ja ei tarvitsisi syödä masennuslääkkeitä jatkuvasti. Tällä palstalla olen alkanut ymmärtää sen, kuinka kovan hinnan ihmiset maksaa kulisseistaan.

Minusta olisi ainakin tosi hullunkurista laittaa ihan viimeisen päälle hyvää ruokaa, kattaa näyttävästi ja sitten istua virttyneet verkkarit päällä ruokapöytään. Enhän tee niin missään muissakaan juhlissa. Meillä niiden mukavien vaatteiden aika on illalla, kun saadaan laittaa uudet pyjamat ja oloasut päälle, pelailla yhdessä lahjaksi saatuja lautapelejä ja syödä suklaata.

mutta ei kai siinä sinänsä mitään vikaa olekaan jos kaikki ovat hyvillä mielin. Mutta pointti on se että jos kaikki kiristelee niiden kauluspaitojensa kanssa ja kiukuttelee kun ei saa just sitä samaa ruokaa mikä aivan PAKOSTI ja IHKUSTI kuuluu jouluun.

Tällaisen kuvan olen ainakin minä saanut näistä aiemmista kirjoituksista syyksi siihen että miksei mennä anopille.

Minun vanhemmillani iso viihtyisä talo ja suuri keittiö ja ruokapöytä. Sinne tulee joka Joulu myös sisarukseni perheineen. Anoppi haetaan sinne mukaan jos jaksaa lähteä, yleensä ei jaksa/huvita. Joulupäivänä menemme velvollisuudesta hänen luokseen.

kalaruokiaan sinne anoppilaan.

Helvetti vie. Mulla on 3 poikaa ja jos joudun kolmen miniän persettä nuolemaan ja tekemään sapuskatkin draamaqueenien maun mukaan niin toivottavasti tajuavat pysyä pois.

Mutta on aivan turha sitten ruinata rahallista apua vaunuihin ja ilmaiseksi lapsenpiiaksi ja siivousavuksi yms.

Ihmettelen kyllä toisaalta niitä miehiäkin, jotka sortuu tällaisiin eukkoihin. Joku vika kai näissä miehissäkin pitää olla.

monelle ihmiselle.

Kauluspaitoja ja kulisseja ja näyttelemistä ja toisten mollaamista.

Hrrrr, aivan kylmä karsii selkäpiitä kun lukee näitä. Kyllä monen naisen elämä on vaikeaa. Ottaisitte rennommin niin ei olisi niitä paniikkihäiriöitä niin paljon ja ei tarvitsisi syödä masennuslääkkeitä jatkuvasti.

Tällä palstalla olen alkanut ymmärtää sen, kuinka kovan hinnan ihmiset maksaa kulisseistaan.

ja edellisiin kirjoituksiin;onhan se parempi olla kotona kuin siellä missä joutuu kärsimään kun ei ole esim.tiettyä kalaruokaa saatavilla,jos se on niin iso kysymys.

tykkään rauhoittua jouluna, olla paikallaan, lukea hyvää kirjaa, kuunnella musiikkia ja syödä hyvin.

Yhden joulun vietin anoppilassa enkä toista kertaa meinaa sitä tehdä.



Anoppilassa pitää koko ajan olla menosa johonkin eikä aikaa rauhalliselle oleilulle jää ollenkaan. Mitenkään eivät edes vihjaa mistään menosta etukäteen. Saattavat yhtäkkiä seistä lähtövalmiina ovella ja sitten kun minua joutuvat odottelemaan kyselevät kärsimättömänä kuinka kauan vielä kestää. No olisivat sanoneet etukäteen milloin mennään minnekin, mutta ei, yhtäkkiä vaan vetävät takit niskaan ja kengät jalkaan ja siinä sitten odotellaan typerää miniää joka ei ymmärrä että aina jouluna kello 12 mennään hilppatädin luokse kahville :o ja sen jälkeen tehdään piitkä kierros hautausmaalla (tämänkin jo olisi tiennyt olisi voinut laittaa vähän paksummin vaatetta päälle. Sitten jatketaan matkaa kaaleppi-enon luokse ja sinne pitää sitten viedä lahja (miksi tuostakaan ei kukaan kertonut etukäteen).



Minulle riittää se että käyn siellä muutaman kerran vuodessa moitittavana (kun en ymmärrä heidän tapojaan ja aikataulujaan). Joulun haluan viettää ilman tiukkaa aikataulua (jota minulle ei edes kukaan paljasta etukäteen), moitteita ja pilkkaa.



Lähemiset todellakin tapahtuvat silloin kun olen vessassa tai suihkussa tai imettämässä vauvaa tai muusta syystä eri huoneessa kuin muut.

monelle ihmiselle. Kauluspaitoja ja kulisseja ja näyttelemistä ja toisten mollaamista. Hrrrr, aivan kylmä karsii selkäpiitä kun lukee näitä. Kyllä monen naisen elämä on vaikeaa. Ottaisitte rennommin niin ei olisi niitä paniikkihäiriöitä niin paljon ja ei tarvitsisi syödä masennuslääkkeitä jatkuvasti. Tällä palstalla olen alkanut ymmärtää sen, kuinka kovan hinnan ihmiset maksaa kulisseistaan.

Minusta olisi ainakin tosi hullunkurista laittaa ihan viimeisen päälle hyvää ruokaa, kattaa näyttävästi ja sitten istua virttyneet verkkarit päällä ruokapöytään. Enhän tee niin missään muissakaan juhlissa. Meillä niiden mukavien vaatteiden aika on illalla, kun saadaan laittaa uudet pyjamat ja oloasut päälle, pelailla yhdessä lahjaksi saatuja lautapelejä ja syödä suklaata.

mutta ei kai siinä sinänsä mitään vikaa olekaan jos kaikki ovat hyvillä mielin. Mutta pointti on se että jos kaikki kiristelee niiden kauluspaitojensa kanssa ja kiukuttelee kun ei saa just sitä samaa ruokaa mikä aivan PAKOSTI ja IHKUSTI kuuluu jouluun.

Tällaisen kuvan olen ainakin minä saanut näistä aiemmista kirjoituksista syyksi siihen että miksei mennä anopille.

On se niin kamalaa, kun anopin kodissa on ruma sisustus, joulukoristeet on vääränlaisia, ruoka on valmisruokaa ja appiukko kertoo tyhmiä vitsejä :(

Kasvaisitte aikuisiksi! Se on kuitenkin miehenne lapsuudenkoti ja perhe (tai ainakin hänen äitinsä koti). Olisiko teistä mukava, jos tulevaisuudessa teidän miniänne suhtautuisivat teidän joulunviettotapoihinne samalla tavalla kuin te nyt oman anoppinne.

Joo, meillä anopin ja appiukon luona ei ole yhtä hyvää ruokaa kuin äidin luona, ei jouluna eikä muulloinkaan. Ja appiukko ja lankomiehet kertovat typeriä pieru-vitsejä ruokapöydässä. Anoppi ei vaan yksikertaisesti osaa laittaa joulua sillai nätisti, saatikka tehdä kunnon joulusiivoja. Lahjat on halpoja ja vielä kaiken lisäksi suurin osa turhia. Tupa on ihan täynnä väkeä, kun kaikki mieheni kuusi sisarusta ovat paikalla, osa puolisoineen, osa lapsineen. Hikinen tunnelma, kirjaimellisesti.

Mutta ne onnettomat lahjat on ostettu vähistä rahoista rakkaudella, jokaiselle edes jotain pientä. Ja kun anoppi ei kerran osaa laittaa ruokaa, niin minkäs sille mahtaa. Ainakin on yrittänyt parhaansa ja itse saan tulla valmiiseen pöytään. Kukin koristelkoon kotinsa kuten haluaa ja tehköön joulusiivot tyylillään. Äitini luona saan sitten ihailla puhtaaksi nuoltua taloa, omani jotain siitä väliltä.

Appiukon tyhmille puheille nyt ei mitään saa, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Pääasia, että kaikki miehen rakkaat sisarukset - osa perheineen - ovat paikalla. Tunnelma on taatusti rento (pukeutuminen nyt on makuuni liiankin rentoa, mutta taas kerran -kukin tyylillään). Hikinen tunnelma, kun paljon väkeä on ahtautunut pieneen tilaan, mutta silti niin ihanaa, kun kaikki ovat edes kerran vuodessa paikalla :) Hiljaista joulua saamme sitten viettää vanhempieni luona, kun paikalla ei ole lisäksemme kuin yksi veljeni, toista ei enää ole.

Summa summarum: kukin tyylillään. Niin kauan kuin joulu anoppilassa ei tarkoita kauheita riitoja tai viinan kanssa länträämistä, voi varmaan itse kukin vähän joustaa ihannejoulustaan. Itseäni harmittaa jo etukäteen, kun tuskin tulen pääsemään tänä jouluna anoppilaan (kolmas lapsemme syntynee juuri joulun alla. No, mies saa ainakin mennä vanhempien lasten kanssa). Kaikista puutteistaan huolimatta anoppini on aivan ihana ihminen ja voin ihan rehellisesti sanoa rakastavani häntä. Ensinnä koska hän on mieheni äiti ja lasteni mummo, mutta myös koska hän on ystäväni, tukijani, kuuntelijani, lapsenvahti, juttukaveri, jne. Yhdellä sanalla: Anoppi :)

Meillä on tapana JUTELLA anopin ja apen kanssa ja sopia yhdessä, mitä kukainenkin pöytään tuo. Eli jokainen saa silloin varmasti niitä omia herkkuruokiaan, eikä tarvitse kitistä turhasta.

Heillä niin pieni kaksio että ahdasta ja pirun kuuma tulee. Yleensä ovat meillä. Viime jouluna anoppi pilasi koko joulu fiiliksen. Joten ilmoitin tässä jokin aika sitten et appiukko on tervetullut mut anoppi voi viettää joulunsa missä lystää.

[i mutta ei kai siinä sinänsä mitään vikaa olekaan jos kaikki ovat hyvillä mielin. Mutta pointti on se että jos kaikki kiristelee niiden kauluspaitojensa kanssa ja kiukuttelee kun ei saa just sitä samaa ruokaa mikä aivan PAKOSTI ja IHKUSTI kuuluu jouluun. Tällaisen kuvan olen ainakin minä saanut näistä aiemmista kirjoituksista syyksi siihen että miksei mennä anopille.

niin mikäs siinä. Minä kuitenkin puolestani ahdistun sellaisesta joulun vietosta, ja meen siitä kireeksi. Nautin paljon enemmän niistä kauluspaidoista ja kauniista kattauksesta, ja olen niiden kanssa rennompi (koska siis nautin tunnelmasta).

On tosin jo ex-anoppi. Mun anoppi hiffasi joulun ja siellä oli aina ihanan tunnelmallista, sellaista kuin itsekin halusin. Ja mikä parasta, ruoka oli hyvää ja sain syödä rauhassa, kun mummi vahti eläväistä lasta.



Lapsuuskotiin en todellakaan halunnut lähteä jouluani pilaamaan. Mutsi ei osaa laittaa ruokaa, hermoilee, viiniä ei voi juoda ja siellä ei ole yhtään tunnelmallista.



Nyt ei anoppilaa tässä suhteessa ole, sillä miehen äiti on kuollut ja isä uudessa liitossa. Sinne emme tod. halua, eikä meitä ole pyydettykään.

[i mutta ei kai siinä sinänsä mitään vikaa olekaan jos kaikki ovat hyvillä mielin. Mutta pointti on se että jos kaikki kiristelee niiden kauluspaitojensa kanssa ja kiukuttelee kun ei saa just sitä samaa ruokaa mikä aivan PAKOSTI ja IHKUSTI kuuluu jouluun. Tällaisen kuvan olen ainakin minä saanut näistä aiemmista kirjoituksista syyksi siihen että miksei mennä anopille.

No jos susta on kivaa haistella pieruja ja vetää viinaa,

niin mikäs siinä. Minä kuitenkin puolestani ahdistun sellaisesta joulun vietosta, ja meen siitä kireeksi. Nautin paljon enemmän niistä kauluspaidoista ja kauniista kattauksesta, ja olen niiden kanssa rennompi (koska siis nautin tunnelmasta).

Mielestäni en kertonut omasta viinanjuonnistani ja pierunhaaistelusta vaan siitä että ei ole mukavaa jos joulu on pelkkää kiristelyä ja toisten mollaamista.

matkaa on 400 km ja kaikki lahjat, lapset, koira autoon ja parin päivä päästä takaisin... nukkua pitää lattialla ja porukkaa on kuin pipoa. 6 lasta vuoden ikäerolla.

Lahjoja on niin paljon että kaikki sekaanntuu toisiinsa, lapset repivät paniikissa auki kun kaikki muutkin tekevät niin. Lapset villitsevät toisiaan ja meno on sen mukainen.

Miten ihanan rauhallista omassa kauniissa kodissa on..