uusi onni ei meinaa jaksaa lapsiperheen elämää :(

hakee kuitenkin. Sinä olet antanut väärää tietoa miehelle ja sitten itket kun mies toimii niinkuin olet sanonut.

Siis nuo vastaajat, jotka väitää että ap etsii lapselleen uutta isää ja muutenkin syyttävät ap:ta ihmeellisistä asioista.



Sehän on ihan normaalia, että nainen haluaa miehen jakamaan arjen, ei vain iltoja ja lapsettomia viikonloppuja.

Näyttää siltä, että mies haluaa sinut, mutta ei koko pakettia :/

En itse lapsettomana osaisi enkä haluaisi olla miehen kanssa, jonka luona asuisi myös miehen lapsia edellisestä liitosta. Tämä tuntuu ehkä itsekkäältä, mutta jos haluaa omia lapsia, tuntuu toisen jo olemassa olevat lapset vähän riesalta. Haluan aloittaa perheen perustamisen ns. "puhtaalta pöydältä".



Jos taas kummallakin on jo lapsia, tilanne on ihan erilainen. Kun ymmärtää omien lastensa tärkeyden, ymmärtää myös sen toisen lasten tärkeyden sille toiselle osapuolelle ja osaa ehkä suhtautua tilanteeseen vähän "aikuisemmin".



Eivät tietenkään kaikki ajattele näin, muunlaisiakin ihmisiä on. Tuntuu vain, että sun tapauksessa sun mies on mun kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa.

ymmärrän kyl miltä susta tuntuu.. itellä oli joskus samanlainen tilanne.. eipä se kestäny..

tuskin siitä mitään tulee jos ei kestä "lapsia".. miten se meinaa omaa lastaan sitten kestää? vai lähteekö sittenki baariin ku ei jaksa kuunnella.. väkisin tulee itkuja ja isompien lasten kans yhteenottoja.. yms. ehkä hänestä ei ole lapsiperheen miehenmalliksi.. muistan et mun exä oli aina mustis ku mulla oli toisen miehen lapsi eikä hänen.. sekin kävi useimmiten vaan iltasin..



ei hyvä.. pane asiat tärkeys järjestyksee.. sä oot nuori vielä ja kerkeet löytää oikeenkin :) ja saamaan vielä ehkä lapsia..:) tsemppiä!



mä löysin uuden. ja on yks yhteinen lapsikin..:) ihanaa!

Minä taas ajattelen, että mieshän on fiksu.

Ottaa asian vastuuntuntoisesti ja tunnistaa omat rajoituksensa. Ajattele niin, että mies muuttaisi teille, rakkauden huumassa tekisitte lapsen ja sitten teillä olisikin ilkeä isäpuoli taloudessa, joka sietää vaan omaa lastaan. Reilua on miettiä jo asia etukäteen ja sanoa ääneen, jos ei usko kestävänsä elämää "vieraiden" lasten kanssa.

Samalla tavalla ap on fiksu, kun tunnistaa sen, että pelkkä satunnainen viikonloppu- ja iltaseura ei riitä. Kyllä nainen voi hakea kumpppania itsellenkin arkeen, vaikka ei täyttä isän vastuuta kumppanilta odottaisikaan. Enemmän sellaista, mitä usein käyvä tuttava antaa, siis kontaktia lapsiin ja apua arkeen. Osoitusta, että on kiinnostunut ja välittää koko ap:n elämstä. Jos mies tulee illalla ja vain odottaa, että lapset on saatu pois kuvioista, en näkisi juurikaan tulevaisuutta muuta kuin fuckbuddynä ;)

Sitten jos oikeasti muutetaan yhteen, vastuu kodista ja lapsista jakautuu. Ja siinä vaiheessa on pakko ottaa ainkin kasvatusvastuuta, käytännön elämässä lapset ja talon aikuiset joutuvat tekemisiin toistensa kanssa ja pelisäännöt pitää olla.

mitenköhän tähän vastaisi? minulla on mies, joka alusta asti halusi olla osa perhettä. meni kuitenkin vuosi ennen kuin edes esittelin hänet ja lapset toisilleen, koska halusin olla aivan varma parisuhteen jatkumisesta, jotteivät lapset joutuisi kokemaan toista "hylkäämistä" (eksä lähti toisen matkaan) jos juttu ei onnistuisikaan.



keskustelimme pelisäännöt melko pitkälle valmiiksi jo etukäteen ja olemme niitä rukkailleet matkan varrella lisää. mies touhuaa jonkin verran lasten kanssa, lukee heille, pelailee ja piirtää ja ulkoileekin heidän kanssaan. silti meni melkein kaksi vuotta, ennen kuin mies ensimmäistä kertaa puuttui johonkin ristiriitatilanteeseen lasten kanssa, suomennettuna siis ensimmäistä kertaa uskalsi kieltää lastani. toki hän on ohjaillut heitä puheella, mutta ihan suoranainen komentaminen oli vaikeaa.



eli vaikka mies siis oli alusta asti sitä mieltä, että hän haluaa meidät kaikki, eikä ajattelekaan muuta, käytännössä meni melko pitkään, ennen kuin hänestä todella tuli täysin tasa-arvoinen aikuinen lasteni suhteen. eli käytännössä minä hoidin yksin nuo asiat vuosien ajan senkin jälkeen kun koko paketti yhdistettiin perheeksi. =) ja mielestäni näin oli hyvä. sekä mies että lapset saivat totuttautua yhteiseloon ihan rauhassa ja ottaa omat paikkansa perheessä omalla tavallaan.



sinuna ajattelisin asiaa myös siltä kannalta, että vaikka "uusi onnesi" liittyisikin perheesi jäseneksi, hän ei välttämättä auttaisi yhtään sen enempää kuin mitä tekee tälläkään hetkellä.

Hei ap,

Miehelle on todella vaikea alkaa läsnäolevaksi aikuiseksi lapsille, jotka toinen mies on siittänyt. Näin se vain menee, ikävä kyllä.

Toki on miehiä, jotka tähänkin kykenevät, mutta uskoakseni heitä on selvä vähemmistö.



Etenkin lapsettomalle miehelle tuollaisen roolin omaksuminen saattaa olla ylitsepääsemätöntä. Surullista mutta totta. Ja toisaalta ymmärrettävää...



Ymmärrän täysin tuskasi. Minulla on ihana mies ja meidän suhde toimii loistavasti. Hän rakastaa minua, muttei lapsiani. Ei hän osallistu lasten elämään muuta kuin korkeintaan joskus ruokaa laittamalla. Kyllä meilläkin on monet keskustelut tilanteesta käyty, ja itkuni olen itkenyt silloin kun tilanteet ovat kärjistyneet ja miehellä on mennyt hermo kahteen teiniin.



Mutta näin se vaan on. Tällä hetkellä riittää, että mies ja lapseni pystyvät asiallisesti elämään saman katon alla.



En usko ap, että sinun kannattaa ainakaan nykyisen miehesi kohdalla elätellä toiveita lapsen sylittelyistä ja muista. Pääset helpommalla kun et sellaista edes odota. Eri asia sitten, riittääkö sellainen suhde sinulle.



Voimia!



i]vai osallistuuko teidän uusi onni elämään, sylittelee lapsia, leikkii heidän kanssaan, lukee iltasadun, kyselee kuinka koulussa menee? On kiinnostunut arjesta?



vai istuuko teidän uudet onnet kanssa sohvalla katsomassa kun sinä hoidat arjen, ja on läsnä televisioni kanssa? Ja tämä ok?



Onkohan tämä sittenkin vaan minun päässäni, että kuvittelin uusperheen arjen erilaiseksi, että uuden onnen soisi osallistuvat lapsien elämään edes vähän sohvalla istumisen sijaan?



ap ymmällään

[/quote]

Mä en nyt oikeen tajua, että miksi edes kysyt tollaista asiaa täällä, jos mies ei oo pätkääkään kiinnostunut sun arkielämästä, johon lapset kuuluu 100 %, niin miksi jatkat hänen tapaamistaan? Kyllä silloin jos löytää miehen joka rakastaa sua oikeasti ja haluaa elää sun kanssa, niin silloin kyllä haluaa jakaa myös sun arkesi. Vai roikkuuko sun kanssasi vain etsien ja ootellen jotain yksinäistä (ilman lapsia) naista, kunnes löytää "paremman ja sopivamman" hänelle?

Herää nyt ihan heti, ja vielä se saa mut ihan raivon valtaan, että jos yritit keskustella hänen kanssan ja hän lähti baariin??? Ei voi olla tarpeeksi aikuinen ja kypsä ottamaan vastuuta lapsista ja perheestä. Ethän sä ole mikään erilinen paketti ilman lapsiasi, jonka voi ottaa jos ei halua niitä lapsia samaan rahaan.

Terveisiä 3 lapsen äidiltä

en ehtinyt lukea koko ketjua, mutta ensituntumani oli se, että teillä on aivan erilaiset haaveet, joiden yhteensovittaminen voi olla toivotonta :( Mutta parempihan sekin olisi nyt hoksata kuin vuosien kuluttua, vallankin, jos vielä lapsia joskus toivot. Mutta ainakin kannattaa nostaa kissa pöydälle ja pistää mies selkä seinää vasten. Voihan olla, että haluaakin elää kanssasi, mutta vitkuttelee vielä, että jos ns. vastuuttomampaa vaihetta voisi vielä pitkittää.



Olen itse äitipuoli, eikä ole auvoista ollut aina. Mutta alun alkaen minulle oli selvä, että mieheni ja lapsensa kuuluvat samaan pakettiin. Jos en voi hyväksyä lapsia (ja myös vaivaa ja vastuuta heistä), ei mitään yhteiseloa kannata ajatellakaan. Lapsen edun on mentävä kaiken muun edelle. En ainakaan itse koe, että minusta harmiakaan lapsille olisi, koska en ole perhettä rikkonut, ja luultavasti mieheni on nykyisin onnellisempi kuin yksinäisenä, minkä luulisi lapsiin heijastuvan :)



Kyllä aikuisten ihmisten on perheessä kannettava vastuuta ja tehtävä monenlaisia hommia, ei lapsia ja kotitöitä voi jakaa kuin viivoittimella vetäen.

Mun piti vielä lisätä se, että eihän se tietysti tarkoita että miehen pitää heti ruveta isäksi, niinkuin tossa nyt joissan kommenteissa oli että "etsitkö isää lapsillesi...", mutta siis sellainen normaali, että nyt ollaan ja tutustutaan ja sitä kautta jos yhdessä asutaan, niin kyllä siihen kuuluu molemmilla ne perusasiat, oli biologinen isä tai ei, että yhdessä hoidetaan lastenkin asioita ja perustarpeita, eli en tarkoittanut sitä että heti pitää heittäytyä lattialle leikkimään jne.

Mutta siis toi sun kirjoitus kyllä kertoo, sen että on kiinnostunut vain sun seurasta kun lapset on saatu nukkumaan. Mä en edes vastaanottaisi viikolla tollasta miesystävää, jolle kelpaa sun seura vasta sitten kun lapset on saatu pois tieltä ja joka olettaa että sä viihdytät sitä sitten. Tsemppiä sulle, olet nuori ihminen.

siis sinulla on jo yhden miehen kanssa 2 lasta ja ero tuli lasten isästä. Miksi ihmeessä haalit lisää ongelmia, ei se uusi parisuhde sen helpompi sitten ole kestää saman katon alla. Ja pitäisi lisää lapsiakin tehdä.



En yksinkertaisesti jaksa ymmärtää, sinullahan on ideaalitilanne. Saat rusinat pullasta eikä lasten tarvitse sekoutua uusperhesotkuihin.

Jos haluat perhe-elämää, en tarkoita että isää lapsille kuten joku väitti edellä vaan kahta kumppania arjessa ja lapset siinä niin tuo juttu ei taida toimia.



Pari kertaa viikossa tapailua, seksiä voi aika monenlaisten ihmisten kanssa viettää, arjen eläminen hyvien hetkien lisäksi ongelmineen onkin sitten haastavampaa. Mutta toisaalta: oikean ihmisen kanssa se voi olla luonnollista, sujuvaa, turvallista ja hyvää.

Minulle oli ihan tärkeimpiä kriteerejä se, että mies tulee toimeen lapseni kanssa ja sellaisen miehen todellakin löysin, joka myös lasta rakastaa täydestä sydämestään. On arjessa mukana ihan kaikessa, tasapuolisesti hoidetaan päiväkodista hakemiset ja päiväkotiin viemiset, kokkaukset, siivoamiset, laskujen maksamiset... IKINÄ ei erotella sinun tai minun vaan kaikki on meidän. Lapsi on aina etusijalla kuten kuuluukin.



Eihän se lapsillekaan mukavaa ole, jos miehesi ei heitä jaksa katsella ollenkaan :-( Varsinkin kun olette vielä olleet kovin vähän aikaa yhdessä, joten on mahdollista että nuo tunteet kärjistyvät vielä entisestään. (tai tietty on myös mahdollista että hän sopeutuu..) Mieti mitä elämältäsi haluat.

Ottaa asian vastuuntuntoisesti ja tunnistaa omat rajoituksensa. Ajattele niin, että mies muuttaisi teille, rakkauden huumassa tekisitte lapsen ja sitten teillä olisikin ilkeä isäpuoli taloudessa, joka sietää vaan omaa lastaan. Reilua on miettiä jo asia etukäteen ja sanoa ääneen, jos ei usko kestävänsä elämää "vieraiden" lasten kanssa.



Ehkä ap sun täytyisi vaan yrittää miettiä asiaa siltä kannalta, että teidän suhde ei ehkä vie mihinkään. Tai sitten annat ajan kulua ja katsot, miten tilanne kehittyy.

Mutta noin yleisesti ajattelen että itseni olisi vaikea ollut ryhtyä kenenkään lasten kanssa leikkimään tai nukuttamaan ennen kun mulla oli omia lapsia. Se ei vaan olis multa sujunut! En ole koskaan osannut oikein olla luontevasti pienten kanssa. Nyt kun mulla on kolme omaa lasta niin olen vähitellen vauvasta saakka opetellut lapsia hoitamaan ja sitten siinä kasvanut itse samalla äidiksi. Voin kuvitella että miehen voi olla vielä vaikeampi kun perinteisesti jotkut vielä ajattelee että lasten hoito on pääosin naisten hommaa ja sun miesystävä on ehkä kotoaankin saanut sellaisen mallin että isä kattoo telkkaa ja äiti hoitaa huushollia. Ei meillä ainakaan oma isäni hoitanut lapsia juurikaan.

mutta ei ole valmis elämääsi. Ei tuossa vaihtoehtoja ole. Samanlaista suhteen hankausta oli minullakin sillä erotuksella, että mies ehti muuttaa ja huomasimme että emme osaa elää yhdessä. Puolen vuoden päästä raahattiin taas muuttotavaroita. Eron jälkeen helposti ajattelee, että ei löydä uusia tai tämä jonka kanssa on, vaikka olisikin hiertävää ja sujumatonta olisi se oikea. Jos suhde tuntuu huonolta tai siinä jokin epämääräinen ei toimi niin todennäköisesti olet oikeassa.

Ap: mieti kuinka moni muukin mies voisi olla sinun kanssa noin, tapailla pari kertaa viikossa ilman lapsia. Aika moni, joka haluaa säilyttää sinkkuelämän hyvät puolet ja ottaa parisuhteesta seksin ja läheisyyden. Haluatko tuollaista suhdetta vielä vaikkapa 3 v päästä? Suhteessa pitää olla yhteisiäpäämääriä, nähdä eteenpäin. Jos et näe samankaltaista tulevaisuutta ja mies ei halua keskustella asiasta niin voit tehdä omat johtopäätökset vaikka se nyt on tuskallista. Suhteessa pitää osata puhua kaikista asioista ja tämä lapsiasia ei nyt kuitenkaan aivan vaikeimpia ole ellei sitä halua sellaiseksi tehdä. Eronnut on aina kokonaispaketti, lapsineen, menneisyytensä kanssa. Jos haluaa puhtaalta pöydältä aloittaa niin aikakoneella teinivuosiin.

Mitähän aloittajalle kuuluu nykyään? Löytyikö joku joka halusi koko paketin?

No, saatiinko sitä onnellista uusperhettä kasaan?