uusi onni ei meinaa jaksaa lapsiperheen elämää :(

Selkeästi kaipaat mieheltä enemmän kuin mitä hän haluaa sinulle antaa. Minä olen sitä mieltä ettei hän voi toimia noin, ainakaan teidän suhteenne ei sitä kestä. Olen sitä mieltä että perhe on paketti, johon kuulut sinä ja lapset. Jos miehesi haluaa vain sinut mutta ei lapsia, niin hän ns. haluaa vain rusinat pullasta, mikä ei toimi pitemmän päälle.

Tässä kohtaa sinä vain uhraat itseäsi hänelle, saamatta mitään takaisin. Jos mies ei ole valmis perhe-elämään, jätä se. Et voi yhtäkkiä alkaa sinkuksi, koska sinulla on lapset.

Minun yksi kaverini seurusteli 3v tuollaisen 'miehen' kanssa, joka ei halunnut lapsia, mutta ei osannut tehdä mitään päätöstä suuntaa tai toiseen, ja lopputulos oli huono. Kaverini alkoi vihaamaan miestä ja kosti tälle aika rankasti. Hän löysi uuden miehen joka hyväksyi hänen lapsensa ja he ovat nyt oikea perhe. Uusi mies on ottanut lapset omikseen, ja sitä sinäkin kaipaat.

Olen sitä mieltä että tuo mies ei riitä sinulle, hanki parempi

olen tosi pahoillani puolestasi.



Olen itse toista kertaa uusperheessä, tällä kerralla homma toimii. Se johtuu siitä, että ensitapaamisesta alkaen uusi onneni on sanonut, että minun tulee kohdella hänen lapsiaan kuin he olisivat omiani ja tehnyt minun lapsilleni samoin.



Taaperon yöheräämiset ja vaipattamiset hän on hoitanut ensimmäisistä yövierailuista alkaen pyytämättä. Minä olen saanut kinastella hänen koululaistensa kanssa.



Olemme asuneet nyt noin vuoden yhdessä. Kaikki toimii, mutta se toimii tasan ja vain siksi, että me molemmat aikuiset osallistumme lasten hoitamisessa ja kasvattamisessa aivan kaikkeen ja olemme tärkeistä asioista yhtä mieltä.



Minä ja puolisoni olemme molemmat toista kertaa uusperheessä. Kummallakin on takana suhde, jossa silloinen puoliso ei suostunut kumppaniksi arjessa. He eivät halunneet olla vanhempia lapsille eivätkä osallistua perheen arkisiin askareisiin. Vuosien mittaan sellainen suhtautuminen söi myös parisuhteen ja kulutti pois aikuisten välisen tunteen.



Omien kokemusteni pohjalta en voi uskoa, että sellainen suhde voisi toimia, jossa toinen ei ole valmis jakamaan perhearkea juuri sellaisena kuin se on. Lapsettomalle ihmiselle - käsitin kumppanisi olevan itse lapseton - se voi olla tosi vaikeaa. Mutta ellei hän ole valmis kasvamaan eikä yrittämään, kipeä totuus on että sekä sinä että lapsesi ansaitsette parempaa.

Minulla ei tuollainen suhde toimisi, lapset ovat etusijalla. Jos mies ei heitä hyväksy ja halua, ei sitten halua minuakaan.



Me tulemme yhdessä paketissa.



Voimia ap, vaikea päätös! Mieti tulevaisuuden kannalta kuitenkin että toimiiko tuollainen suhde pitkällä tähtäimellä.

odotat mieheletä vähän liikaa jos toivot että hän hoitaisi osan nukuttamisista, lukemisista ja sylittelyistä. Elän itse myös uusperheessä, mutta olen antanut miehelle paljon aikaa löytää oma paikkansa perheessämme ja nyt seitsemän vuoden jälkeen voin sanoa, että se paikka on löytynyt ja hänestä on tullut aivan loistava varaiskä esikoistyttärelleni. (meillä on myös yksi yhteinen lapsi)



Sen aikaa, kun mies haki paikkaansa, hoidin tyttäreni käytännössä itse ja niinhän olin tehnyt siihenkin asti, joten se asia ei muuttunut. Kun saimme yhteisen lapsen, havahtui mies tajuamaan, että lapsenhoito on työtä, johon myös hänen on aktiivisesti osallistuttava.



Miehellä ja esikoistyttärelläni on nykyisin erinomaiset ja lämpimät välit, mutta he ovatkin luoneet keskinäisen suhteensa alusta asti ihan itse ja pakottamatta.

Yhdessä asuminen on aivan ylimainostettua. Yhteinen tulevaisuus ei ole sama kuin yhteinen katto ja asuntovelka. Jos suhteenne on hyvä ja rakastatte toisianne en näe, miksi te ette voisi asua erillänne. Tärkeämpää on, että miesystäväsi tulee toimeen lastesi kanssa silloin kun on heidän seurassaan.

ja heidän isänsä on heidän isänsä.



Jos tulisi ero, näin olisi silti.



Uusi mies olisi minun mieheni, ei näiden lasten isä.

niin käytännössä sen arjessa läsnä olevan on hoidettava äidin tai isän tehtäviä. Ei se kaukana asuva oikea isä pyyhi kenenkään peppua. Ja jos perheessä asuu kaksi aikuista, joista vain toinen hoitaa lapsia, niin ei se vain toimi eikä parisuhde toimi - on ne sitten biologisia vanhempia tai ei.

Itselläni on aivan erilainen mies, joka on perheen sosiaalinen isä, hoitanut lapseni alusta asti kuin omansa. Lapseni on kuitenkin isällään joka toinen vkl.



Tarkoitin sitä, että väkisin ei ketään pysty vääntämään "isän" muottiin.....

eli ei, ei miehestä ole antamaan sinulle sitä tukea ja apua, jota kaipaat arjen pyörittämisessä. Sille se kovasti kuulostaa. Mies EHKÄ on valmis JOSKUS isäksi omille biologisille lapsilleen, vaikka vähän heikolle kuulostaa myös sen suhteen.



Tietysti jokainen meistä yh:sta kaipaa tukea ja apua arkeen, sehän on aivan selvä. Tämän vuoksi myös minä olen ollut pitkän aikaa yksin - en usko, että kovin moni mies on valmis ja kyvykäs ottamaan mitään palaa tästä kakusta, johon kuuluu kahden vintiön kiukuttelua, jatkuvaa mekastusta ja hyörinää, jatkuvaa pyykkäystä ja pyllyjen pyyhintää, ja niin edelleen. Mieluummin suoriudun siitä kaikesta yksin, kuin stressaan sillä, kokeeko vieras ihminen sen ylivoimaisena vaiko ei. Lepään sitten kun lapset ovat isällään ja tapaan tuona aikana miehiä, jos sille tuntuu. Ihan kivaa elämä on näinkin, joskin vähän rankkaa.



Tee valinta, ap. Joko tosiaan pidät tämän miehen "itselläsi" kuten tähänkin saakka. Tai sitten lemppaat hänet ja etsit sellaisen miehen, josta oikeasti on ottamaan pieni pala arjestasi. Kaipa sellaisiakin miehiä on - mutta varmastikin harvassa.

Ja miksi ihmeessä alunperinkään tekee lapsia suhteeseen, johon tulee ero jo siinä vaiheessa, kun lapset on pepunpyyhkimiässä!!?

niin en minä halua jatkaa parisuhteessa jossa mies ole valmis aikuiseksi lapsille. Minulle ei riitä aikuisten parisuhde, vaan minä tulen paketissa lasteni kanssa.



Jos heitä ei hyväksy ja jaksa meidän arkea, ei suhde toimi.



Mieluummin olen sitten yksin kun alan miettimään noita etä kokeeko mies ylivoimaiseksi sen lapsiperheen arjen, että se syö sitten parisuhdetta kun asetan lapset etusijalle.



Surullista, ikävää ja masentavaa :(



ap

joissa vaikkapa isä harrastaa koko ajan jotain omaansa. Kotona ollessaan hän istuu tietokoneella tai sohvalla katsomassa telkkaria. Vaimo hoitaa kodin ja lapset ja mahdollisesti oman työnsä. Tulee tilanteita, joissa lapset aiheuttavat kaaosta. Jonkun maitolasi kaatuu, kinastellaan, pitää mennä pyyhkimään se peppu. Ja mies vain istuu sohvalla. Eikö sitä vaimoa yhtään suututa se mies, joka ei tee mitään?

Tällä tavalla toimii myös se perheen toinen aikuinen, joka asuu samassa paikassa, mutta ei halua ottaa vanhemman tehtäviä. Hän ei leiki, ei kasvata eikä hoida. Pahimmassa tapauksessa hän ei juurikaan ole kiinnostunut lapsista eikä juttele näiden kanssa. Ja tämäkin alkaa sitä toista vanhempaa suututtaa.

Valitettavan paljon lapsiperheissä tapahtuu eroja. Eikös se ensimmäisen vauvan ensimmäinen vuosi ole kaikkein riskialtteinta aikaa parisuhteelle?

Ja miksi ihmeessä alunperinkään tekee lapsia suhteeseen, johon tulee ero jo siinä vaiheessa, kun lapset on pepunpyyhkimiässä!!?

t. 28

tuo että mies ei jaksa lapsiani. Hänen ehkä sitten tulisi etsiä toisenlainen nainen elämäänsä, ei se rakkaus riitä tässä tapauksessa.



Me ollaan tosiaan pakettiratkaisu, väärin se on lapsia kohtaan jos mies ei heitä jaksa, väärin minua kohtaan että tulevaisuuden haaveeni ei toteudu, ja väärin miestä kohtaan että hänenkään tulevaisuuden haaveet lapsettomasta elämästä ei toteudu. Eivät lapset elämästäni mihinkään häviä.



Lisäksi hänellä vipattaa menojalka niin että ei hän kypsä ole olemaan aikuinen lapsille.



ap

Ymmärrän sinua täysin, ja minun päätökseni tilanteessa oli että jatkettiin eri suuntiin.

Siihen lapsiperheen arkeenko? Siihen että mies ei saanut enää parisuhdetta, koska olit niin äiti?

tuollaiseen perheeseen?



Jos ensimmäisen vauvan eka vuosi on rankin, eikö voisi hälytyskellot soida ja jättää sen tokan tekemättä?

vai osallistuuko teidän uusi onni elämään, sylittelee lapsia, leikkii heidän kanssaan, lukee iltasadun, kyselee kuinka koulussa menee? On kiinnostunut arjesta?

vai istuuko teidän uudet onnet kanssa sohvalla katsomassa kun sinä hoidat arjen, ja on läsnä televisioni kanssa? Ja tämä ok?

Onkohan tämä sittenkin vaan minun päässäni, että kuvittelin uusperheen arjen erilaiseksi, että uuden onnen soisi osallistuvat lapsien elämään edes vähän sohvalla istumisen sijaan?

ap ymmällään

Itse erosin lapseni isästä pari vuotta sitten, lapsen ollessa vastasyntynyt. Nyt seurustelen ihanan uuden miehen kanssa, joka kyllä osallistuu myös lapsen ja kodin hoitoon vaikkei yhdessä asutakaan. Hän saattaa leikkiä tai lukea tai vaihtaa vaipan lapselleni ihan oma-aloitteisesti tai puuhastella jotain lapsen kanssa että saan esim nukuttua jos olen väsynyt. On myös lukuisia kertoja laittanut lapseni nukkumaan ja hän on usein se joka yöllä vie lapsen takaisin sänkyyn jos tämä herää keskellä yötä ja tulee pois huoneestaan.

En voisi toivoa elämääni parempaa miestä :) hän ei myöskään juokse baareissa eikä juo tai polta, aikamoisen kultakimpaleen olen tainnut löytää.

Ei kannata tyytyä tuollaiseen kohteluun ap!!!

eli ei niin ihana mies olekaan...

nykyisen mieheni kanssa, oli itsestäänselvää, että minä ja lapsi ollaan samaa pakettia. Miehellä ei ollut ongelmia tätä hyväksyä, eikä ole vieläkään (ollaan oltu yhdessä 12 vuotta ja meillä on myös 2 yhteistä lasta).



Mun esikoinen on nyt murrosiässä ja välillä ihan kamala kakara, mutta mies jaksaa silti.



Kuulostaa vähän siltä, että sun miesystävä ei ole sopiva toiseksi aikuiseksi sun perheeseen. Musta on hyvä, että se tuli ilmi nyt eikä esim. parin vuoden päästä.

Muutamaa seurannut sivusta. Siskoni erosi, liitosta oli silloin 5 ja 10-vuotiaat lapset. Löysi uuden miehen, hyvän sellaisen. Mies ensi kerran tavatessaan meidän vanhemmat, totesi heille että hän tietää tasan mihin on ryhtymässä, että tässä on koko paketti tulossa, ei vain siskoni, vaan myös lapset. Ja että hän sen ymmärtää ja on valmis ottamaan tämän paketin jos se hänelle suodaan. Hyvin on toiminut, lapset tapaavat isäänsä mutta tämä uusi isäpuoli on myös tärkeä osa heidän elämäänsä. Kuljettaa harrastuksiin, harrastaakin esikoisen kanssa yhdessä jne. Yhteisiä lapsia heillä on nyt kaksi, yhtä rakkaita koko sakki.



Miehen veljen avovaimo ei voi sietää miehen entisestä avioliitosta olevaa lasta. Lapsi käy heillä joka toinen vkonloppu, sekä kerran viikolla on yötä. Näin on ollut noin seitsemän vuoden ajan, ei edelleenkään oikein puhu tälle lapselle, tiuskii käskyjä mutta ei muuta :(

En vaan voi ymmärtää, sydäntä särkee tuo tilanne.



Ap olet tainnut jo itsekin tajuta ja tehdä päätöksesi. Tsemppiä sinulle ja lapsillesi. Noita hyviäkin miehiä kyllä löytyy, toivon että kohdallesi sellainen jostain ilmaantuu.