Lue keskustelun säännöt.
uusi onni ei meinaa jaksaa lapsiperheen elämää :(
28.11.2009 |
Löysin elämääni 1,5v sitten uskomattoman ihanan miehen, ja tuntui että kaikki sujuu. Täysi vastakohtani joka rauhoittaa minun levotonta sieluani, ja minä potkin hänen joskus saamattomaan elämäänsä vauhtia.
Näemme kuitenkin vaan 2-3 krt vkossa + minun lapsettomat ajat (joka 2. vkonloppu)
Ollaan sivuttu yhteenmuuttoa, ja puhuin että pitäisi tässä vaiheessa nähdä jo useammin, että mies tulisi suoraan töistä tänne, eikä tulisi iltaisin vasta kun lapset ovat menossa nukkumaan. Ja ylipäätään osallistuisi enemmän meidän perheen arkeen enemmän, olisi läsnä lastenkin elämässä. En minä uutta isää niille ole etsimässä, vaan kumppania itselleni, joka olisi osa meidän perhettä. AIkuista, joka ottaisi omalla tavallaan vastuun myös lapsistani arjessa.
Mies tunnusti että hän ei meinaa jaksaa kiukuttelevan koululaiseni ja minun kinastelua, eikä taaperon huutoa ja itkua. Että tuommoinen on liikaa. Miten muka voisimme nähdä enemmän, kun pari iltaa viikossakin on hänelle liikaa lapsiperheen arkea? Miten voisimme muuttaa yhteen?
Mies sanoo pitävänsä lapsistani, mutta silti normaali lapsiperheen arki on liikaa?
EN minä elämääni halua ihmistä, joka haluaa olla kanssani-mutta ilman lapsia.
Onko kenelläkänän ollut vastaavaa? Auttaako aika? Kuinka tästä muka eteenpäin?
LApset ovat luonnillisesti elämässäni ykkösvaihtoehto, ja en minä halua elämääni ihmistä joka ei heitä elämäänsä halua.
Ei kai tässä taida olla muuta vaihtoehtoa kun erota?
Kommentit (78)
vai haluatko sinä lapsille?
Eikö lapsilla ole jo yksi isä vai missä he käyvät joka toinen viikonloppu?
Mikset lisää lasten ja isän yhteistä aikaa, jos tuntuu, ettet yksin jaksa osuuttasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He eivät tule kärsimään huonoista väleistä kotona asuvan isäpuolen kanssa. Ja tekään ette pääse kyllästymään toisiinne kun ette näe joka päivä toisianne :).
He eivät tule kärsimään huonoista väleistä kotona asuvan isäpuolen kanssa. Ja tekään ette pääse kyllästymään toisiinne kun ette näe joka päivä toisianne :).
Kuinka tämmöinen toimisi? Että mies haluaa minut elämäänsä, mutta ei lapsia?
Puhuttiin eilen, ja hän mieluummin lähti baariin kun selvitti tilannetta enempää.
Lapset ovat isällään joka 2. vkonloppu.
Minä haluaisin parisuhteen, jossa 2 aikuista haluavat samoja asioita, haluavat asua yhdessä jne
Haluaisin elämääni aikuisen joka hyväksyisi lapseni sellaisena kun ovat.
Olen vasta 30v, ja haluasiin mahdollisesti joskus lisää lapsia. Uusi onni haluaa myös, mutta jos hän ei jaksa minun lapsiani, niin kuinka voisimme yhdessä elää?
Lapsethan siitä kärsisivät jos me lyötäisiin hynttyyt yhteen jossain vaiheessa ja isäpuoli ei heitä jaksaisi.
On niin kauhean paha mieli nyt :(
ap
Niitäkin miehiä on jotka sen jaksaa.
baariin, eikä kykene keskustelemaan asioista, on paljon vakavampi ongelma. Tottakai vieraat lapset ovat vieraita, vaatii aikaa kiintyä oikeasti. Mutta tuo ryyppääminen ja puhumattomuus ovat pahempi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikset voi pitää tuota uutta aikuisten parisuhteena?
Miksi hänet pitää valjastaa isäksi?
baariin, eikä kykene keskustelemaan asioista, on paljon vakavampi ongelma. Tottakai vieraat lapset ovat vieraita, vaatii aikaa kiintyä oikeasti. Mutta tuo ryyppääminen ja puhumattomuus ovat pahempi juttu.
Ja mietin, että jos mies ei 1,5 vuoden jälkeen jaksa lapsiani 2-3 iltana viikossa taaperon yöitkujen kera, miten hän jaksaisi jatkossa koululaisen kiukuttelut, murrosiän, tappelun, taaperon uhmaiän jne.
Jos se koululaisen kiukuttelu taaperon itku ovat nyt jo ongelma.
Ei tämmöinen ole täyspainoinen suhde millä on mahdollisuus kehittyä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos mies ei kestä/jaksa lapsia, niin kuinka aikuisten parisuhde voi toimia kun on lapsia talossa.
Kuinka suhde voisi kehittyä tulevaisuuden kannalta yhteenmuuttoineen jne, jos nyt jo on vaikea jaksaa lapsiperheen arkea?
Kuten sanoin, olen vasta 30v, ja kyllä minä haluaisin asua ja vanheta yhdessä ihmisen kanssa. Eri asia jos oltaisiin 50v:n toisella puolen, ei silloin enää luultavasti olisi niin tärkää tuo yhteinen tulevaisuus.
ap
Haluat aikuisen, joka jakaa puolet lapsiperheen asioista. Niin tuolla lukee. Sellaista ihmistä nimitetään isäksi.
Sinä olet lapsesi tehnyt jo yhden miehen kanssa. Ei se ole uuden vika, että se liitto meni mönkään. Nyt sinun tehtäväsi on huolehtia noista lapsista sen heidän isänsä kanssa. Sitten tulevat sinun tarpeesi ja toiveesi. Ei sen uuden tarvitse alistua kynnysmatoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat aikuisen, joka jakaa puolet lapsiperheen asioista. Niin tuolla lukee. Sellaista ihmistä nimitetään isäksi.
olisi pitänyt selittää tarkemmin. Haluaisin että hän joskus edes leikkisi lapsieni kanssa, osallistuisi perusarkeen ruuanlaittoineen ja nukkumaanmenoineen, kun tätäkään ei ole 1,5 vuodessa tapahtunut. Olisi joskus läsnä siinä arjessa, paikalla, eikä tulisi iltaisin vasta klo 20-21 kun lapset ovat menossa nukkumaan.
Hänellä ei ole käsitystä tuosta perusarjestakaan, kun hän ei meinaa jaksaa katsoa tuota pientä hetkeä parina kertaa viikossa lasteni kanssa, että näkee heidät 30-60min ajan kun minä laitan heitä nukkumaan, hoidan iltapalat jne ja hän istuu sohvalla katsomassa televisiota.
ap
Mitäpä jos pitäisit hänet vaan miesystävänäsi, etkä yrittäisikään saada häntä perheen isähahmoksi, tai isäpuoleksi. Pitäisit suhteen aikuisten suhteena. Nauttisitte niistä joka toisesta vkl:sta, ja satunnaisista arki-illoista kun lapset jo nukkuvat.
Olisin sinuna iloinen, että mies kertoi rehellisesti asiasta eikä alkanut hampaat irvessä yrittää kestää lapsiasi. Kas kun se näkyy sitten lapsillekin läpi.
Tai jos aikuisten välinen suhde ei riitä sinulle, neuvoisin unohtamaan tän miehen.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai osallistuuko teidän uusi onni elämään, sylittelee lapsia, leikkii heidän kanssaan, lukee iltasadun, kyselee kuinka koulussa menee? On kiinnostunut arjesta?
vai istuuko teidän uudet onnet kanssa sohvalla katsomassa kun sinä hoidat arjen, ja on läsnä televisioni kanssa? Ja tämä ok?
Onkohan tämä sittenkin vaan minun päässäni, että kuvittelin uusperheen arjen erilaiseksi, että uuden onnen soisi osallistuvat lapsien elämään edes vähän sohvalla istumisen sijaan?
ap ymmällään
Mitäpä jos pitäisit hänet vaan miesystävänäsi, etkä yrittäisikään saada häntä perheen isähahmoksi, tai isäpuoleksi. Pitäisit suhteen aikuisten suhteena. Nauttisitte niistä joka toisesta vkl:sta, ja satunnaisista arki-illoista kun lapset jo nukkuvat.
Olisin sinuna iloinen, että mies kertoi rehellisesti asiasta eikä alkanut hampaat irvessä yrittää kestää lapsiasi. Kas kun se näkyy sitten lapsillekin läpi.
Tai jos aikuisten välinen suhde ei riitä sinulle, neuvoisin unohtamaan tän miehen.....
ei minulle riitä aikuisten välinen suhde, kyllä minä haluaisin että mies nauttisi arjestakin kanssani.
Onkohan sellaisia miehiä olemassa, jotka haluavat osallistua uusperheen elämään ja hyväksyvät sen että lapset ovat osa naisen elämää ja ymmärtävät että lapset itkevät ja kiukuttelevat
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillä on jo oma isä ja niillä on äiti.
Jos kaipaat lapsille lisää isäaikaa, järjestä lasten elämä toisin. Miksi ovat noin vähän isällään?
ps. MLL:stä saa hoitajia, jos et osaa itse hoitaa arkeasi.
ja pienempi huutaa? Ei kuulosta ihan normaaliarjelta.
riidellä tai itketä? Kyllä se on ihan normaalia.
että se on ainoa mitä näkyy, kuten kuvasit.
väittänyt, että se olisi ainoa mitä näkyy. 18
että se on ainoa mitä näkyy, kuten kuvasit.
pienempi on huutanut korvakierteessä viimeisen kuuukauden, ja isompi kiukuttelee esimurkkuiässä. Ei ne nyt kokoaikaa huuda ja kiukuttele tietenkään :D Kärjistin vaan tuossa että mies ei meinaa jaksaa sitä että taapero joskus itkee yöllä, ja koululainen kiukuttelee joskus iltaisin väsyneenä suunnilleen siitä että on väärän värinen paita laitettu huomiseksi kouluun, ei ole vaaleaa leipää ruisleivän sijaan tms vastaavaa kärjistetysti esitettyä asiaa.
Kyllä minä arkeni osaan hoitaa, isällään ovat sen joka 2. vkonlopun ja yhden arki-illan vkossa isän halusta, kyllä me pärjätään hyvin näin.
Mietin vaan lähinnä sitä että onko suhteella mahdollisuus kehittyä jos mies haluaa minut mutta ei lapsia, ja minä kun olen äiti, asetan lapseni luonnollisesti etusijalle.
Että olenko minä nyt löytänyt vääränlaisen miehen, kun hän ei lapsiperheen arkea meinaa jaksaa? Sitä että lapset ovat oikeasti olemassa, läsnä ja niiden kanssa pitää puhua ja touhuta.
-ap
miten hän kokee tulevaisuuden, ja onko ajatellut joskus asuvansa sinun kanssasi/sitoutuvansa sinuun.