Kertokaa kummistusjuttuja! (Tositarinoita!)

En tiedä onko tämä nyt niin pelottava mutta kerron nyt kuitenkin

Meillä oli kesällä kanoja ja pidin niiden "kiusaamisesta"(siis leikin niiden kanssa) kerran yksi kana pääsi karkuun ja lähdin ystäväni kanssa etsimään sitä mutta emme löytäneeet. Sitten tuli talvi, ystäväni oli yökylässä ja päätimme mennä leikkimään metsään(asumme harjun kupeessa). Jostain kumman syystä löysimme kanan jälkiä, lähdimme tietysti seuraamaan niitä. Jälkien päässä oli kanan ruumis mutta jäljet jatkuivat hetken vielä ruumiin jälkeen

Asuin tuolloin omakotitalossa.Olin melkein 10-vuotias.Vanhempani olivat kaupassa.Yhtäkkiä kuulin ovikellon plimpahtavan.Katsoin ikkunasta ovelle mutta siellä ei ollut ketään.Sitten huomasin kaverini pään ikkunassa.Päästin hänet sisälle ja aloimme leikkimään nukeilla.Nyt kuulin koputusta ovelta.Kaverinikin kuuli sen, koska hän katsoi pelästyneesti minuun.Sanoin että se oli varmaan vaan yks niistä kolahduksista mikä aina kuuluu talosta.Sitten kuulin koputuksen ikkunaan.Menimme peiton alle piiloon.Sitten vanhempani tulivat sisälle ja kerroimme tapahtuneista.He eivät uskoneet kunnes aivan meidän takaamme kuului selvästi askeleita.Katsoimme taaksemme, siellä ei ollut ketään.Sitten askeleita kuului olohuoneesta eli viereisestä huoneesta.Menimme katsomaan, siellä ei ollut ketään.Se ei voinut edes olla meidän koira koska se oli äidin sylissä kokoaika.En tiiä, mistä nää äänet johtu.

Olin ystävieni kanssa meillä alakerrassa ja kerroimme kauhujuttuja, kerran kun niistä pidetään. Kaunastahan minun ystävä päätti kertoa. Yhtäkkiä kuuli pamaus, johon me säikähdimme aivan hirveästi. Pamaus tuli selvästi ulkoa. Yläkerrasta kuului askelia. Kävimme siellä muttei juurikaan mitään löytynyt. Menimme ulos terassille ja tuoli oli kaatunut. Perheeni kissa oli istumassa kaiteella. Mutta ei tuullut juuri ollenkaan ja tapaus ei koskaan selvinnyt, nimittäin kissa ei voi kaataa tuolia jonka noja oli seinää vasten.

Olin kerran menossa vessaan, kun tunsin, että joku vetäisi ovea.Sain kuitenkin riuhtaistua ovan kiinni.

Olin kerran yksin kotona, kun kuulin askeleita muista huoneista.

Olin kerran yksin kotona.Kuulin ensin koputusta ikkunaan.Sitten kuulin ulko-oven avautuvan.Hetken päästä kuulin sen menevän kiinni.Sen jälkeen kuulin askeleita.Sitten kuulin oven taas avautuvan ja menevän kiinni.Sen jälkeen askeleet loppuivat.

Olin n. 5-vuotias kun leikin veljeni huoneessa autoilla. Vanhempani olivat alakerrassa tuolloin, eikä veli ollut kotona. Yhtäkkiä kun katsoin vastapäiseen huoneeseen, näin kun vaalea hahmo "piiloutui" huoneen oven taakse. Juoksin äkkiä kertomaan vanhemmilleni mitä tapahtui.

Olen myös kuullut omituisia koputuksia ja askeleita ja tuntenut jonkun läsnäolon. Radiokin on mennyt kerran itsestään päälle yms.

Kerran olin laittamassa pyykkiä pesukoneeseen, kun tunsin että joku on takanani ja juoksee vauhdilla minua päin. Katsoin taakseni, siellä ei ollut ketään.

Kummallista...

Vierailija kirjoitti:

tapaus Englannista, jostakin kartanosta.

Muistan, että perheen äiti meni illalla/yöllä hakemaan keittiöstä maitoa kuopukselle ja huomasi vanhemman lapsen katselevan televisiota. Juoksi sitten yläkertaa, ja todisti lapsen nukkuvan omassa sängyssään. (Eikä olisi mitenkään ehtinyt äitinsä edelle yläkertaan.)

Tästä on jo pari vuotta aikaa mutta olin vanhan koirani kanssa huoneessani. Koira piti laittaa ulos ja sanoin sille moneen kertaan että "pois!" Sitten lopetin sanomisen ja olin ihan hiljaa ajattelin päässäni että "nyt pois" katsoin koiraani samalla ja tuntui että sain jonkinlaisen kontaktin. Kun ajattelin että "nyt pois" koirani nousi samalla sekunnilla ja lähti ulko-ovelle

Omalle kohdalle sattui noin 1 viikko sitten töissä. Muut lähtivät kahvitauolle kun minä jäin vielä hommiin. Olen siis hautakvi firmassa töissä. Nii siisbitse jäin vielä hommiin halliin kun muut lähtivät kahvittelemaan auko huoneeseen. Aloin räplätä puhelintani ja yhtäkkiä tunsin kosketulsen olkapääni kohdalla ja kysyin että mitä asiaa? Ja kun tajusin että täällä ei ole ketään nii pikku hiljaa aloin kääntymään ympäri katsoakseni onko siellä ketän niin samaan aikaan minut kaadettiin. Kosketus olkapäässäni kaatoi minut tai joku minut kaatoi.. mutta mikä

Mulle sattu kerran mun kaverin luona tällane juttu:

Olin kaverillani yötä ja hänen porukkansa olivat jossain kaverin luona, eli olimme kahdestaan. Yöllä jossain kolmen aikaan menimme hakemaan jotain syötävää keittiöstä. Kun olimme hakeneet naposteltavat, lähdimme kaverini huoneeseen. Juuri, kun olimme sulkemassa ovea kuulemme, kun radio menee päälle (tämä radio on siis ollut rikki yli 3 vuotta, mutta ne on säilyttäny sen, koska perintö). Pelottavinta tässä oli se, että se menee sen mun kaverin (kuolleen) mummon lempi kanavalle ja tulee juuri se kappale mikä soi tältä samaiselta kanavalta, kun kaverini kuuli mummonsa kuolleen. Me oltiin ihan paniikissa eikä muuten enää uskallettu ruveta nukkumaan. Eikä ollu ees eka kerta kun näin käy...

Tämä on vanha ketju, mutta tuli mieleen tuosta yhdestä viestistä, jossa joku oli raskauden jälkeen herkillä. Nimittäin itselläni oli esikoisen syntymän myötä useita todella hämäriä kokemuksia yli vuoden verran. Sain etiäisiä aina varttia ennen lapsesta, kun hän heräsi vaunuissa ja puolta tuntia ennen miehestä, kun tämä tuli töistä.

Sitten tosi outo juttu, jota en ole kehdannut kenellekään edes kertoa, liittyy Ulvilan surmaan. Luin paljon keskusteluita aiheeseen liittyen tuona esikoisen syntymävuonna. Asia oli paljon esillä tuolloin. Katsoin myös kuvia, mutta kuuluisaa nauhaa en koskaan kuunnellut. Jokin aika tästä heräsin usein keskellä yötä tunteeseen, että uhri istui makuuhuoneen nojatuolissa mua tuijottaen ja oli jotenkin vihamielinen. Se oli outoa mm.siksi, koska mulla ei ollut mitään käsitystä miksi hän olisi ollut vihainen. Tunne oli pelottava, suorastaan uhkaava. Mun oli pakko lopettaa aiheesta lukeminen, koska en halunnut kotiimme ”tunkeilijoita”. Vaikka en silmilläni häntä nähnyt, niin jotenkin silti ”näin” hänet hyvin selvästi. Yllään oli ruskeat housut ja musta takki ja istui jalat levällään siten miten miehet usein istuvat. Nuo vaatteetkin ihmetyttivät, kun ei minulla ole mitään käsitystä, miten uhri ylipäätään pukeutui. Näin värit jotenkin muka tosi selvästi. Näin jälkikäteen tuntuu ihan hullulta, mutta muistan selvästi tuon tunnelmankin öisin. Mulle tuli olo, että hän kehoitti mua jättämään hänet rauhaan. Niin kuin sitten lopetinkin juttujen lukemisen.

Muutenkin tuona vuonna kotonamme vieraili vastikään kuolleita sukulaisia, mutta he olivat ystävällisiä ja ne oli enemmänkin hyvästijättöjä.

Up!

Up

Up

Turussa on Ruskea Talo ja Lahdessa Kummituslinna. Hyytävimmät tarinat eivät löydy googlella...

Isäni isä oli ankara ja ei kovin pidetty mies, liitto mummin kanssa oli onneton mutta tuohon aikaan ei erottu.  Isäni ei mielellään ollut papan kanssa tekemisissä, kun soitti mummille saattoi jupista että "toivottavasti se äijä ei vastaa".. Kävimme vierailulla pari kertaa,  mieleen on jäänyt mummini vaisu ja anteeksipyytävä olemus sekä papan vihaiset silmät. Pappani sanottua minusta, että tyttö on tyhmä ja joutuu vielä apukouluun äitini kiukustui ja kieltäytyi kyläilemästä siellä. Olin 16vuotias kun pappa kuoli ja mummi jäi asumaan yksin, muutamaa vuotta myöhemmin kuoli mummikin. Ollessani 25vuotias saimme mieheni kanssa idean muuttaa maalle, ollaan vähän tälläisiä hippejä ja ajateltiin että aletaan elää mahdollisemman omavaraisesti ym. Perunapellot, porkkanamaat  sun muuta :D

Saimme tietää että mummolani, jossa oli siihen asti asunut vuokralaisia oli myytävänä ja päätimme sitten ostaa sen, isäni kysyi miksi hel""ssä haluan sinne johon vastasin ,että sen on vain talo !

Pihassa olevaan vanhaan navettaan mieheni päätti keskittää taideprojektinsa, suunnittelimme myös ottavamme lampaita syömään ruohoa ja antamaan villaa sekä kissoja, jotka saisivat juosta vapaana.   Itse talossa  oli  alhaalla 2 makuuhuonetta, keittiö, olohuone sekä jälkikäteen rakennettu kylpyhuone jossa suihku ja vessanpönttö, yläkerta käytännössä yhtä suurta vinttiä jonne vei portaat eteisestä.  Toisella seinällä puoli taloa kiertävä kuisti jolta pääsi joskus sisälle taloon, mutta myöhemmin oviaukko suljettiin.

Lampaat jäivät ottamatta, mutta otimme 2 kissanpentua . Meidän karvavauvat.  Yhtenä aamuna ulko-ovi oli auki ja toinen kissoista poissa, mutta ovi oli varmasti lukittu illalla. Talossa oli raskas ja jotenkin synkkä tunnelma, mies alkoi olla pahalla päällä ilman syytä ja minä  tietysti myös hermostuin kun mies oli äreänä. Yhtenä päivänä ompelin makuuhuoneessa ja ovi lensi täysiä auki, olin saada sydänkohtauksen. Öisin jytisi katolla ja ullakolla kuin joku juoksisi, auton varashälytinkin meni sekaisin ja alkoi huutaa omia aikojaan. Emme oikein saaneet nukuttua, kun piti  yökaudet hyppiä  sitä showta ihmettelemässä. 

Aloin epäillä että vaikka papan ruumis oli poissa niin  olemus, sielu, miten sen tahtookin sanoa oli jäänyt nurkkiin pyörimään. Kokeilin käskyttää valoon ja laitoin suolaa ikkunoiden väliin, seuraavana yönä tipahti  kattolamppu melkein päähän. Ei tykännyt pappa pois käskemisestä .  Me sitten päätimme muuttaa, että pidä torppas per""le !

Talo paloi lopulta salamaniskusta, onneksi sillä hetkellä siellä ei asunut ketään .

.

En koe olevani mitenkään erityisen henkinen ihminen. Ohjenuorana elämässä olen pitänyt lausahdusta "uskon kun omilla silmilläni näen".

Edellisessä osoitteessa asuessamme (2012 valmistunut kerrostalo) näin varjomaisen ihmishahmon useaan kertaan. Hahmo juoksi aina samasta kohdasta pihamaalla. Samanlaisia hahmoja näin usein kolme kappaletta seisomassa miltei kuin asennossa läheisen moottoritien rampin nurmialueella. Se, oliko kyse jostain yliluonnollisesta vaiko omien silmien sekoilusta on selvittämättä, ja selvittämättömäksi se tulee varmaan jäämäänkin.

Olen myös muutaman kerran elämässäni saanut jostain satunnaisesta paikasta niin ikäviä tuntemuksia, että sieltä on täytynyt poistua mitä pikimmiten. Lenkillä käydessä joku polunpätkä on tuntunut ahdistavalta ja on tullut pakko juosta kotiin asti vaikkei jaksaisikaan. Kaupungilla jokin kadunkulma tai parkkipaikka on suorastaan kammottanut siinä määrin että olen kiertänyt sen. Yleensä viikon-parin sisällä näistä tuntemuksista on saanut lehdestä lukea kuinka joku on mukikloitu/jäänyt auton alle tms näissä paikoissa.

Asuin jonkinaikaa Kouvolassa, vanhassa kerrostalossa. Inhosin kaupunkia ja iltoja yksin, kun silloinen avomieheni oli töissä. Asunnossa oli painostava tunnelma ja keittiöstä kuului ääniä kuin tuoleja siirreltäisiin.

Joo. Kummituksia . Ei hyvää päivää! Siis mun sängyn alla oli kummitus Iiik! Ja se kummitus käveli yöllä tiputtamaan lasin iiik. TV tuli itsestään päälle ja kummitus laittoi sen!

Miten mä uskallan mennä nukkumaan? Itku tulee. Kummituksia on joka puolella.

Terv. Luulin olevani aikuinen, mutta en olekaan näiden juttujen perusteella.

Eilen silmälasini tippui pöydältä. Siihen löytyi heti selitys: Meillä kummittelee. Aion myydä juuri ostetun omakotitalon, koska täällä kummittelee.

Eilen radio meni itsestään päälle. Mies yritti rauhoitella, että se on ihan normaalia joskus. Minä siihen sitten, että meillä kummittelee. Lapset nauroivat minulle. Minä kyllä olen varma, että kaikki johtuu niistä kummituksista!