Kertokaa kummistusjuttuja! (Tositarinoita!)
Onko jollekin tapahtunut kammottavia yliluonnolliisa asioita?
Oletteko lukeneet sellaisista lehdistä tai kuulleet outoja juttuja jotka ovat totta?
Olen tänään kammotustuulella ja haluaisin lukea sellaisia. Itse kammottavin muistamani juttu on se, minkä luin iltapäivälehdestä kesällä... Yksi perhe asui talossa joka kummitteli. He kuulivat ääniä huoneista, joiden piti olla juuri silloin tyhjinä. Huoneissa ei silti näkynyt mitään.
Perhe kesti tuota häirintää, mutta kun kummitukset alkoivat ottaa perheen lasten ulkomuodon, he muuttivat pois! Viimeinen tikki oli se, kun perheen lapset olivat nukkumassa yläkerrassa, vanhemmat oleskelivat alakerrassa olohuoneessa, ja sohvalle ilmestyivät perheen lapset istumaan, vaikka he olivatkin ylhäällä! Vanhemmat kävivät tarkistamassa yläkerrasta, ja lapset nukkuivat siellä. Mutta olohuoneessa istuivat täysin samannäköiset lapset sohvalla. Perhe muutti pois talosta.
Yksi av:n vakikäyttäjä vaan
Kommentit (241)
Nämä kaikki sattuivat muutamien kuukausien sisään:
Olin nähnyt pari kertaa tumman hahmon silmäkulmastani kotonamme. Ajattelin asian vain näköharhaksi. Sitten eräänä päivänä 3,5v esikoinen juoksee huutaen ja itkien pois huoneestaan kesken leikin. Hän on aivan pois tolaltaan, eikä halua enää huoneeseen. Hän on kuullut jotain kamalaa ääntä ja nähnyt ovella tumman hahmon. Yritän selittää ääntä hänelle kaikilla mahdollisilla järjellisillä vaihtoehdoilla, mutta ei kuulemma ollut mitään niistä. Hän myös pyytää purkamaan leikkiteltan pois huoneestaan, koska sieltä kuului itkua.
Myöhemmin kuulen miehen "selvittävän kurkkuaan", menen eteiseen katsomaan, joko mieheni tuli töistä. Ei ketään. Vielä myöhemmin kuulen samanlaisen miehen äänen. Esikoinen kysyi "kuulitko tuon?". Ja eräänä kertana äitini tuli kysymään minulta "mistä se ääni tuli". En ollut kuullut mitään. Äitini selittää, että niin kuin joku olisi kuuluttanut jotain, mutta tosi nopeaa, ei saanut selvää. Tarkistin kaikki mahdolliset sähkövempaimet, että kaikki ääntä tuottavat oli varmasti pois päältä. Ja ulkoa ei voinut kuulua, koska silloin olisin kuullut sen itse ensin. Mummo ankarana realistina alkaa paniikinomaisesti naurahdella ja keksiä kaikenlaisia älyttömiä selityksiä, mistä se olisi voinut kuulua. Myöhemmin äitinikin kuulee kanssani miehen rykäisyn. Ensin ihmettelee, mikä se oli ja sitten naurahtaa, että kylläpä vauva piti hassua ääntä... Joo-o paitsi vauva oli mun vieressä eikä ollut se.
Mä en jotenkin osaa uskoa hahmoihin tai muihin juttuihin mutta jotain näissä tarinoissa on.. Tekisi mieli uskoa :)
Minulla on vain yksi "kummitustarina". Mummini eli aika kovan elämän mustasukkaisen ukkini rinnalla ja heidän rakentamassaan talossa en ole koskaan voinut hyvin. Tällä hetkellä se on lähes autioitunut mutta nuoruudessa vietin siellä jonkin verran aikaa, ukkini kuoltua ja mummini jo asuessa muualla. Se on keskellä metsää, pimeä, vähän sellainen synkkä. Siellä tuli tietyissä huoneissa huono olo, mm. ukkini ja mummini makkarissa. Sellainen ahdistunut, vähän epätoivoinen olo. Ennen kuolemaansa mummini uskoutui minulle pahoinpitelyistä ja henkisestä väkivallasta. En siis lapsena/nuorena tätä tiennyt, se oli sellainen vaiettu ja hyshys juttu, mutta talo joka kerta vaikutti ahdistavasti.. Tämä on jäänyt mieleen.
Äitini ja isäni ovat muutaman kerran siellä yöpyneet ja äitini kertoi eteisen lampusta joka heilui välillä kuin itsekseen. Ukkini oli pitkä mies ja kuulemma usein lyönyt siihen päänsä.. Äitini kertoi tämän hieman vitsillä, mutta itseä ei kauheasti naurattanut.. Kävin itse siellä viitisen vuotta sitten mutta en halunnut mennä sisälle, en vaan kyennyt. Ja ukkini muuten kuoli siellä, joten aika potentiaalinen paikka kummitukselle.
Ja sori, järkyttävä pötkö toi kirjotus. Ne välit ei näy.. T. Edellinen 94
Ovi narahtaa, veitsi vilahtaa - isä kurkkua leikkaa.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:34"]
Mun kotikotona kummittelee vintillä. Itse en ole nähnyt, kuullut enkä aistinut siellä mitään, mutta jos olen ottanut koirani mukaan kotikotiin niin se sairastuu aina vintillä pahasti ja paranee alakerrassa/ulkona. Olen kahtena yönä joutunut soittamaan eläinlääkäripäivystkseenkin kun näytti että koirani kuolee siihen paikkaan, mutta hoksasin sen paranevan kun vein sen pois vintiltä. En enää edes uskalla ottaa koiraa mukaan kun käyn kotikotona, mutta itse uskallan hyvin nukkuakin vintillä. Edesmennyt vanhempieni koira, joka eläessään vihasi nykyistä koiraani on haudattu kotikotini pihaan. Hautapaikka näkyy sisälle ainoastaan vintin ikkunasta.Vanhempieni koiran eläessä nykyinen koirani ei sairastunut vintillä.
Nämä vintillä saadut sairaskohtaukset ovat näyttäneet siltä kuin koira olisi demonien vallassa. Ne ovat olleet ihan yliluonnollisia. Koira on todella kipeä, oksentaa TAUKOAMATTA ja kouristelee. Kun sen vie alakertaan/ulos paranee SAMALLA SEKUNNILLA. Ja kun vie takaisin vintille raju sairaskohtaus alkaa välittömästi.
[/quote]
Anteeksi jos nyt pilaan hyvän jutun, mutta meidän koira reagoi kellarissa juuri noin, oksentaa, vikisee, kramppaa ja tärisee. Heti, kun sieltä pääsee pois niin loppuu. Syynä on home, jota kellarissa on ja sille koira reagoi tuolla tavalla.
Kerron nyt senkin uhalla, että tutut tunnistavat :).
Olen tieteeseen uskova ihminen, enkä lainkaan "hihhulityyppiä". Silti tämä tapahtuma on mietityttänyt. Kauhujuttu tämä ei ole, mutta erikoinen kyllä.
Olin töissä päiväkodissa, aamuvuorossa. Olin oman lapsiryhmäni tiloissa ainoana aikuisena, muiden työvuorot eivät vielä olleet alkaneet.
Paikalla oli vasta muutama lapsi ja istuimme yhdessä aamupalapöydässä. Tunnelma oli todella rauhallinen ja mukava, juttelimme rauhallisesti kaikkea tavallista. Ruokakynttilä paloi, niin kuin aina. Ajattelin itseksenikin, kuinka ihanan levollinen ja rauhallinen tunnelma meillä oli.
Yhtäkkiä kesken muun juttelun yksi lapsista osoitti innostuneena katonrajaan, hihkuen niin ihmeissään ja innostuneena kuin parivuotias vain voi: "Hei katso, katso Minna tuota tyttöä tuolla!!" Lapsen koko olemus aivan kuin ilostui ja kirkastui, jotenkin valaistui. "Minna, katso tuota kaunista tyttöä, tuota, jolla on sininen mekko!!" Poika oli silminnähden haltioissaan näkemästään ja todellakin näki niin selvästi jotakin kuin vain voi. Lapsen innostus oli aivan erilaista kuin silloin, kun ikkunasta näkyi vaikkapa traktori.
Katsahdin katonrajaan ja kysyin lapselta, mitä tyttöä minun pitäisi katsoa. Lapsi oli edelleen niin haltioissaan ja innoissaan kuin vain voi: "Tuota valoisaa, kaunista tyttöä, katso!!"
En itse nähnyt katonrajassa, ruokapöytämme yläpuolella mitään. Lapsen kasvoilta kuvastuu sen sijaan uskomattoman vilpitön ilo ja onni. Olen työssäni nähnyt useita lapsia, joilla on mielikuvitusystäviä ja heidän käyttäytymisensä on erilaista. Tavallisista asioista innostuessaan sama lapsi ei näyttänyt koskaan samalla tavalla "vilpittömän" haltioituneelta ja ikään kuin koko olemus hehkuvalta.
Kyseisen lapsen vanhempi oli kuollut paria kuukautta aiemmin ja mielessäni kyllä kävi useaankin kertaan, näkikö lapsi tuolloin suojelusenkelinsä tms, vaikka en ole näihin asioihin juurikaan uskonut.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 02:15"]
Hui saatana, sain äsken melkein sydänkohtauksen kun luin näitä juttuja ja tiskipöydältä hanasta tai jostain kuului kopautus! Kuulosti siltä niinkuin joku ois siirtäny veistä tai lusikkaa. En varmasti nuku koko yönä!
[/quote]
voisiko olla naapurin liikkeistä johtuvaa? olin kerran yötä kaverilla ok-talossa, johon rakennettu asuntoja. kaverin nukkuessa valvoin vielä ja olin saada paskahalvauksen , kun kuulin jonkun kilistelevän lusikoita tiskialtaassa! aamulla selvisi, että naapurin kävely täristi tiskiallasta..
Minäkin voin kertoa minulle tapahtuneita outoja juttuja. Nämä ovat 100% tosia. Mitään en ole moneen vuoteen enää kokenut, nuorempana (13-16v) tapahtuivat siis nämä asiat.
En muista tarkkaa järjestystä, mutta se tuskin haittaa.
Kävin nuorena paljon tallilla ja siellä tapahtui paljon outoja asioita. Talli on vanha kartano, en muista tarkkaa rakennusvuotta mutta satoja vuosia vanha kuitenkin. Kartanon omistajat kertovat päärakennuksessa kummittelevan, itse en ole tätä todistanut. Joku kertoi että aikoinaan oli kartanonisännällä suhde piikaan, ja kun se tuli ilmi, piika hukutettiin läheisen metsän lampeen.
Itselle tapahtui siis tuolla seuraava. Olin tehnyt iltatallin ja puhuin satulahuoneessa puhelimeen kun odottelin kyytiä kotiin. Kuulin kun tallin puolelta kuului hörinää ja hevoset pyöri karsinnassa. Menin katsomaan koska kuvittelin kyytini tulleen. Ikkunastaei näkynyt autoa, ketään ei ollut tullut ja menin takaisin juttelemaan. Tämä toistui uudestaan hetken päästä, hevoset olivat korvat hörössä karsinoissa, odottivat samalla lailla kun joku tulee tallille. Ketään ei missään. Menin takaisin ja sanoin vielä puhelimeen että on se kumma kun noi käyttäytyy noin. Suljin satulahuoneen oven ja kävin istumaan penkille. Samassa kuului "ppamaus" ja ovi tärähti, siis ihan kuin joku olisi lyönyt nyrkillä oveen. Pelästyin ihan hemmetisti ja katsoin äkkiä että tallissa on kaikki kunnossa ja lähdin ulos odottamaan kyytiä joka muutamassa minuutissa sitten saapuikin. Muillakin on outoja kokemuksia tuosta paikasta, mutten viitsi niitä kirjoittaa koska eivät ole omia kokemuksiani.
Outoja juttuja on sattunut myös vanhempieni mökillä. Teininä pelkäsin oikeasti olla siellä, mutta minun oli silti aina lähdettävä mukaan. Oli mm. Portaissa askelia, epämääräisiä ääniä, sain jatkuvasti unihalvauksia, jossa mies kertoi aikovansa tappaa minut (jjohtui luultavasti siitä etten nukkunut ikinä tuolla kunnollla, pelkäsin liian paljon nukkuakseni) yms. Kerran saunaan mennessäni, riisuin vaatteita ja kuulin kun saunan ovi aukaistiin, joku istui lauteille ja heitti löylyä. Kävin silloin yksin saunassa ja muut olivat yläkerrassa. Jäi silloin saunomiset väliin ja juoksin puolipukeissa takaisin ylös. Toinen täysin selittämätön juttu tapahtui, kun aloin seurustella ja poikaystäväni tuli mukaani mökillemme. Heräsimme molemmat keskellä yötä samaan aikaan, oli hämärähkö kesäyö ja ihan hiljaista. Portaiden viereen oli äitini laittanut kehystetyn ristipistotyön, joka roikkui katosta langan varassa. toivottavasti ymmärrätte millaista tarkoitan. se ei siis ollut seinällä vaan langan varassa roikkui ilmassa. Se taulu pyöri ihan täysiä ympäri, oikeasti kovaa ja ihan äänettömästimästi. Ihmettelimme molemmat sitä, mutta ajattelimme että pikkusiskoni joka lähti aina äitinviereen nukkumaan, oli ohimennessään heilauttanut sitä. Päivällä kokeilimme saada taulua samalla lailla pyörimään, mutta se ei pyörinyt enää "suoraan" vaan lähti vaan keikkumaan ja hetken päästä pysähtyi. Vaikea selittää, tuo ei ollut kauhean pelottavaa, mutta tosi outoa.
Ainoa tapaus mikä sattui minulle kun olen ollut lapsi, on myös aika outo, muttei ollenkaan pwlottava. Mummoni kuoli kun olin 7 ja puoli vuotta myöhemmin äitini haluai käydä mummon lapsuudenkodin pihalla muistelemassa. Talo paloi mummoni ollessa pieni ja sitä oli alettu korjata, muttei saatu loppuun asti. Se oli sellainen harmaa, vanha puutalo, jokainen varmaan tietää. Ollut varmaan kymmeniä vuosia asumatta, ikkunoita rikki ja lautoja repsotti. Muut halusivat käydä pihalla kiertämässä talon ympärii, minä jäin autoon istumaan. Jostain alkoi kuulua raskasta hengitystä, muistan etten pelännyt yhtään ja mietin jumalaa (nnykyisin olen ateisti, en ole mikään hihhuli). Hengitys kuului selvästi viereltäni, se oli raskasta ja rahisevaa. Yhtäkkiä se lakkasi. Myöhemmin olen miettinyt että tuliko mummo moikkaamaan? Tulipalossa ei kuollut ketään, senkin vaihtoehdon ehdin myöhemmin miettiä läpi. En muista enää tarkalleen mitä tuolloin 7-vuotiaana mietin, mutta pelännyt en ollenkaan.
Siinäpä muutama mitkä muistan parhaiten.
Vanhempieni talo, valmistunut -90 luvun alussa, itse rakennettu eli ei aikaisempia asukkaita.
Olen aloittanut ala-asteen -95 ja ollut siis siitä asti iltapäivisin yksin kotona mutta tapahtumien tarkkaa alkamisaikaa en muista. Kuitenkin monesti olen kuullut ihan selvästi, että pihalle tulee auto ja ovi avataan ja lyödään kiinni. Kun olen mennyt katsomaan ikkunasta, piha on tyhjä. Exäni on kuullut saman äänen vielä joskus -06-07 kun odotti minua iltavuorosta kotiin. Auto ajaa pihaan, ovi suljetaan. Odotti, että koska tulen sisälle ja alkoi sitten ihmettelemään, että mihin jäin ja meni katsomaan ikkunasta. Ei ketään.
Äitini kertoi joskus kun näitä ääniä ihmettelin, että johonkin meidän lähelle on haudattu saksalaisia, edesmennyt naapurimme olisi tiennyt tarkan paikankin.
Ala-asteella olemme myös kaverini kanssa nähneet oudon valoilmiön "parvella", jossa muutama vuosi sitten tapahtui muutakin tosi kummallista..
Olin jo muuttanut pari vuotta sitten pois kotoa ja kun muutimme miehen kanssa yhteen, sänkyni ei mahtunutkaan uuteen asuntoon. Se vietiin vanhempieni luo, samalle parvelle piipun muurin viereen.
Kerran kun kävin yläkerrassa, ihmettelin isoa ruskeaa länttiä runkopatjassa. Äiti kirosi, että heille tullut kodinvaihtaja koira on varmaan käynyt siellä kusella. Läntti oli kuitenkin niin iso, että en usko tuohon teoriaan..ja seuraavalla kerralla se oli vielä suurempi, haisi ehkä vähän kahvilta (?) toisaalta vähän samanlaiselta pikivedeltä, jota valui joskus kovilla sateilla piipun juuresta. Sänky oli kuitenkin niin kaukana muurista, että sitä se ei voinut olla.
Koskaan sänky ei ollut märkä, ainoastaan näki että se joskus on ollut märkä, ja siellä myös nukkui silloin tällöin joku vieras, mutta kukaan ei koskaan maininnut että mitään erikoista olisi tapahtunut.
Kerran, kun siskoni oli perheensä kanssa ollut vanhemmillani yötä ja jättänyt liinavaatteet paikalleen, satuin käymään yläkerrassa. Sänky oli pedattu, täkki oli ollut märkä, samoin tyyny ja jopa lakana tyynyn alta! Jostain on siis tullut todella paljon vettä (tai mitä se ikinä on ollutkin), aivan kuin olisi ämpärillä kaadettu! Tämähän selittyisi ihan katon vuotamisella tms, mutta kyllä tuollaiset määrät vettä näkyisi jo kattopaneeleissa ja katossa ei näy jälkeäkään.
Samoihin aikoihin isäni oli reissuhommissa ja äiti sanoi, että joskus kuulostaa siltä kuin yläkerrassa kävelisi joku ja koira ei enää tule sinne, vaikka ennen makasi aina äitini jaloissa siellä kun hän oli koneella (tietokone oli silloin yläkerrassa). Tälle tapaukselle ei vieläkään ole mitään selitystä, loppui ihan itsekseen. Veljeni siirsi sängyn toiseen huoneeseen ja tuolla paikalla on nyt ollut patjat eikä mitään vastaavaa ole enää tapahtunut
^Ja vielä, nukun itsekin aina lasten kanssa tuolla parvella, eikä siellä koskaan ole mitään tapahtunut. Taitaa olla ihan hyväntahtoinen, kuka siellä sitten on käynytkin mellastamassa.
Meidän nykyisessä asunnossa on myös sattunut kaikkea outoa, mutta koskaan mulla ei ole pelottanut. Aina on vain tullut sellainen wtf-olo. Haluaisin ajatella, että asialla on ollut noihin aikoihin melko vasta kuollut rakas sukulainen, jonka kuolema oli todellinen shokki koko perheelle
Miehen isovanhempieni luona on tapahtunut samaa jo reilut 20 vuotta. Iso ja todella vanha maalaistalo. Yöllä yläkerran makuuhuoneiden ovet aukeaa ja menee kiinni. Paikalla on käynyt ns. henkitutkijoita, jotka kertovat paikalla vaeltavan menneiden sukupolvien hyviä henkiä, joita ei tarvitse pelätä. Mutta joka kerta kun kyseisessä talossa vietämme aikaa haluaisin lähteä talosta ja äkkiä. 2 kertaa yötä ollut ja se riittää.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:17"]
Tämä ei ole varsinaisesti kummitusjuttu.
Olin saanut tietää, että työni loppuu ennen jussia. Etsin kuumeisesti töitä talon sisältä. Iso työnantaja siis ja mahdollisuus löytää uusi duuni talon sisältä. Olen aika fancyllä paikalla nyt ja hakemani duuni ei ole ihan niiin fancy (joudun luopumaan iLuurista ja iPadistani esimerkiksi ja palkka laskee). Pyysin apua duuniasiassa yläkerrasta. Siis enkeleiltä - en ole ns. uskovainen, mutta enkelit on toinen juttu... Aivan toinen juttu.
Sain viikko kuulla, että saan tämän ei-niin-fancyn-työn. Lähdin kotiin aikaisemmin ja mietin uutta työpaikkaa. Samalla tunsi kosketuksen niskassani. Siis selvän kosketuksen, kun kävelin aivan yksin. Minulle tuli voimakas olo, että tämä uusi työpaikka on ihan jees ja minulle tarkoitettu. Kosketus oli hyvin voimakas.
En ole hihhuli tms. Vaan ihan tavallinen ihminen. Juon punkkua ja skumppaa. Kiroilen ja olen välillä huono äiti. Mutta tämä kosketus oli todellinen ja tajusin sen olevan "viesti" minulle. Että kaikki menee ok.
Sori - ei ollut ihan kummitusjuttu, mutta sellainen kokemus, joka ei ole ihan tavallista. Olen ollut myös joskus sellaisessa tilanteessa (Sammatintiellä), että minun oli pakko juosta asunnosta pois. Pakoon. Aistin niin voimakkaasti pahuuden (?) tai jtn pelottavaa, että minun oli pakko lähteä asunnosta pari kertaa pakoon.
[/quote]
Minäkin olen tuntenut tuollaisen lämpimän kosketuksen selässäni kun kävelin ja mietin yhtä ei niin hienoa työtä ottaisinko sen vastaan vai enkö! Ja ajattelin ihan samalla lailla kuin sinä, tuli turvallinen olo että minun kannattaa se ottaa vastaan :).
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2009 klo 23:14"]
oli rakennettu 1890-luvulla se talo ja asunto oli kolmessa kerroksessa. Makuuhuone oli yläkerrassa ja yhtenä iltana enne kuin olin ehtinyt nukahtaa, kuulin miten keskikerroksen eteisessä lattialankku narahti niin kuin sille olisi joku asutnut. Tokalla kerralla kuulin, kun joku nousi yläkerran portaita, tälle myös koiramme murisi. Näitä ei mieheni uskonut, kunnes eräänä yönä itse olin jo nukahtanut kun mies pomppasi sängystä ja sanoi "kuka hemmetti meidän olohuoneessa kävelee?" Askeleten äänet kuului, tarkastettiin koko asunto saunan lauteiden alusia myöten, mitään ei ollut.
Asumme nytkin vanhassa talossa, mutta täällä on "hyvä henki". Kaikki vieraamme sanovat, että eivät missään nuku niin hyvin kuin täällä ja sama meillä, todella levollinen tunnelma koko talossa. Voisiko olla käänteinen versio kummittelulle...?
[/quote]
mä nukuin lapsena mökillä useissa sängyissä, mutta yhdessä 1800-luvulta olleessa senkissä nukuin aina niinkuin nukutettuna, ääärimmäisen syvää unta ja mahdottoman pitkiä unia. Sitten mun mutsi alko höösäämään asiasta parin vuoden päästä kun ihmettelin asiaa, aloin pelkäämään kun mutsi sanoi, että "siinä on vamaan ennen nukkunut joku tosi hyvä ihminen kun sinuakin niin siinä nukuttaa"... Tekis mieli nyt aikuisena mennä ottamaan unet tonne aittaan siinä senkillä ihan testimielessä :)
[/quote]
hups! Senkki? Eikös senkki ole sellanen kaappi/hylly? Eikä sellanen sohvan kaltainen? No tarkotin tässä tällä senkillä sellasta puista isoa sohvaa, jota saa levitettyä nukuttavaan malliin...
En jaksa kirjoittaa, mut olen saanut puhelun tuonpuoleisesta.
Spiritismiä ei saisi pelata asuintalossa, koska henget voivat jäädä tilaan asumaan.