Vanha äitini tarvii apua ja ja autankin, mutta

Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. "Aijaa. No niin. Just just."

Millä lailla vaikeimman kautta nuo sitten haluaa tehtävän?

 

Mun äitini kieltäytyy ehdottomasti turvarannekkeesta koska hän ei kuulemma voi kaatua. Jos kaatuu niin hän nousee itse ylös. 

Jaksan kun teen vaan ja en välitä valituksesta. Vanhoilla on usein ihan omat sääntönsä.

Äitiä pitää esim kuskata moneen eri kauppaan, kun sama tuote maksaa jossain 20cnt vähemmän kuin toisessa. Ihan yhtä hyvin minä voisin tullessani käydä kaupassa ja tuoda ne täsmälleen samat tavarat kuin mitä on vuosia ostanut. Mut hälle ei käy, kun en muka osaa katsoa onko varmasti gluteenitonta.

Ap

Mä oon havainnut, että vanhukset haluaa hoitaa kaiken "paikan päällä" ja ihan ymmärrettävää. Sehän on tuttua heille. Ja bonuksena se, että saa aikuisen lapsen/muun seuralaisen mukaan ja viettämään aikaa kanssaan. Mikäs sen inhimillisempää.

Mutta kun tiistaina aamu on alkanut sillä, että vanhus soittaa kesken aamupalaverin 5 kertaa (no mutta sinähän olet kotona, itse kerroit että et mene toimistolle, mikä ihmeen etä ja mikä ihmeen tiimssi" ja kertoo, että tänään on lääke x loppu. Eikä käy kannassa uusia, kun apteekissa nämä asiat hoidetaan, niin tänään on mentävä. Ja siinä meni sen päivän ylityöt ja näköjään sitte  pilatestuntikin, vaikka oli maksettu. Onneksi teini pääsee omiin harkkoihin kaverin kyydillä, kunhan muistan muistuttaa että sopii kaverin kanssa ajoissa. Ja parempi, että tänään tiistaina kuin huomenna, sillä silloin on kuopuksen fysioterapia. Ja ehjä tässä saisi samalla muorin kauppa-asiat hoidettua, että ei menisi sitten viikonloppua siihen.

Uudet 5 soittoa työpäivän viimeisenä tuntina. "Missäs sitä viivytään? Täällä on oltu jo tunti takki päällä, kelakortti kourassa ja jalatkin jo hikoaa kengissä. Ja mihinkään kauppaan ei tänään jaksa tietenkään. Asia kerrallaan ja nyt jo uuvuttaa tämä odottaminen täällä hiessä toppatakki päällä".

No nyt sitten mennään ja ei lähimpään apteekkiin tietenkään. "Minä asioin Hattuvaarankadun apteekissa, johan siellä ihmeteltäisiin, miksi olen muuhun vaihtanut!) 

No, asia saadaan hoidettu. 1,5h matkoineen, ei paha! Ehkä ehtisi illalla vielä vähän töitä, kun piti lähteä niin kiireellä! 

Eipä sentään. Jääkaappi pitää pahaa ääntä. Nyt sitten sitä kuulostelemaan. Kas kun ei mitään kuulu, mutta kuului lauantaina ja ehkä torstainakin. "Noh, minä soitan, kun se seuraavan kerran kuuluu, niin tulet sitten vikkelästi kuuntelemaan".

Vielä (pakko)kahvit päälle ja kotiin päin. Aikaa kulunut lähes 3h. Perheryhmään viestiä, että ei kukaan tainnut ehtiä kauppaan tai ruoanlaittoon. Teini tuo tullessaan subit.

Tämä siis kuvaus normi-illastani. Mitä enemmän vanhaa ihmistä ymmärtää, sitä enemmän itse joustaa. 

Sun pitää antaa toiselle mahdollisuus korjata, jos kauppalistassa tai apteekkituotteissa on vika, joku väärä tuote joka pitäisi tarkentaa mikä. Saako hän tulla mukaan kauppaan välillä. Et voi mennä vaan että "en kuuntele" ettei hätäänny. Kerro että sanoo rauhallisesti jos meinaa kiihtyä. Valitus ei tietysti kiva. No voisiko stressaavat ne lääkärissä ravaukset lopettaa, liiat. Kai jo tiedetään mikä on ja mitä tarvitsee. Tai jos ei tarvitse. Pitäisi keskittyä normaaliin elämään ja oloon siltä osin kuin mahdollista. Etsi joku ymmärtävä sukulainen apuun, jos ei ole empatiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää antaa toiselle mahdollisuus korjata, jos kauppalistassa tai apteekkituotteissa on vika, joku väärä tuote joka pitäisi tarkentaa mikä. Saako hän tulla mukaan kauppaan välillä. Et voi mennä vaan että "en kuuntele" ettei hätäänny. Kerro että sanoo rauhallisesti jos meinaa kiihtyä. Valitus ei tietysti kiva. No voisiko stressaavat ne lääkärissä ravaukset lopettaa, liiat. Kai jo tiedetään mikä on ja mitä tarvitsee. Tai jos ei tarvitse. Pitäisi keskittyä normaaliin elämään ja oloon siltä osin kuin mahdollista. Etsi joku ymmärtävä sukulainen apuun, jos ei ole empatiaa. 

Arvaan, että olet 70+

Vierailija kirjoitti:

Äitiä pitää esim kuskata moneen eri kauppaan, kun sama tuote maksaa jossain 20cnt vähemmän kuin toisessa. Ihan yhtä hyvin minä voisin tullessani käydä kaupassa ja tuoda ne täsmälleen samat tavarat kuin mitä on vuosia ostanut. Mut hälle ei käy, kun en muka osaa katsoa onko varmasti gluteenitonta.

Ap

Ymmärrän tämän silleen, että jos öitisi ei pääse kauppaan, hän ei pääse koskaan mihinkään. Hän on vankina omassa kodissaan, suljettuna sen seinien sisään ja se on taatusti ahdistavaa ja höperöyttävää. Et oikeasti halua sitä äidillesi, vaikka se olisikin sinulle helpompaa.

Mä hommasin tuossa tilanteessa äitini yleiseen edunvalvontaan. Emme ikinä olleet erityisen läheisiä, eikä vähempää voisi kiinnostaa hänen laskujensa huolehtiminen tai ylipäätään mikään viranomaisian hoitaminen hänen puolestaan. Täytin mielestäni velvollisuuteni omaisena tekemällä tuon, huolehtikoon viranomainen käytännön asiansa.

Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiä pitää esim kuskata moneen eri kauppaan, kun sama tuote maksaa jossain 20cnt vähemmän kuin toisessa. Ihan yhtä hyvin minä voisin tullessani käydä kaupassa ja tuoda ne täsmälleen samat tavarat kuin mitä on vuosia ostanut. Mut hälle ei käy, kun en muka osaa katsoa onko varmasti gluteenitonta.

Ap

Ymmärrän tämän silleen, että jos öitisi ei pääse kauppaan, hän ei pääse koskaan mihinkään. Hän on vankina omassa kodissaan, suljettuna sen seinien sisään ja se on taatusti ahdistavaa ja höperöyttävää. Et oikeasti halua sitä äidillesi, vaikka se olisikin sinulle helpompaa.

Menköön vanhusten päivätoimintaan. Pyytäköön seurakunnasta tai Suomen punaiselta ristiltä jotain kaveritoimintaa, jotta tulisi joku vapaaehtoinen joskus kyläilemään. Ei ole oikein lähiomaisia kiusata keksityillä asiointikäynneillä vain koska vanhus haluaa seuraa ja vaihtelua. 

- yks toinen äitinsä juoksulikka

Vierailija kirjoitti:

Äitiä pitää esim kuskata moneen eri kauppaan, kun sama tuote maksaa jossain 20cnt vähemmän kuin toisessa. Ihan yhtä hyvin minä voisin tullessani käydä kaupassa ja tuoda ne täsmälleen samat tavarat kuin mitä on vuosia ostanut. Mut hälle ei käy, kun en muka osaa katsoa onko varmasti gluteenitonta.

Ap

Ilmeisesti äitisi ei maksa sinulle kyydistä mitään, kun haluaa juosta eri kaupoissa tarjousten perässä. Pyydä häneltä bensarahaa, niin alkaa yhden kaupan tarjonta kelvata.

Jos vanhus ei ymmärrä mitä etätöiden tekeminen ja tiimissä oleminen tarkoittavat, ei niistä kannata kertoa. Olen töissä klo x-xx ja piste. 

Jonkinlaiset rajat on pakko pistää, ettei auttaja itse uuvu. Esimerkiksi käyt äitisi kanssa asioilla kerran viikossa ja piste. Et useammin. Ja vaikka kerran viikossa kahvilla tai.haet (puoliso hakee) hänet teille. 

En myöntele koko ajan, kyllä äiti, kyllä äiti, vaan sanon. Oletko pikkulapsi?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon havainnut, että vanhukset haluaa hoitaa kaiken "paikan päällä" ja ihan ymmärrettävää. Sehän on tuttua heille. Ja bonuksena se, että saa aikuisen lapsen/muun seuralaisen mukaan ja viettämään aikaa kanssaan. Mikäs sen inhimillisempää.

Mutta kun tiistaina aamu on alkanut sillä, että vanhus soittaa kesken aamupalaverin 5 kertaa (no mutta sinähän olet kotona, itse kerroit että et mene toimistolle, mikä ihmeen etä ja mikä ihmeen tiimssi" ja kertoo, että tänään on lääke x loppu. Eikä käy kannassa uusia, kun apteekissa nämä asiat hoidetaan, niin tänään on mentävä. Ja siinä meni sen päivän ylityöt ja näköjään sitte  pilatestuntikin, vaikka oli maksettu. Onneksi teini pääsee omiin harkkoihin kaverin kyydillä, kunhan muistan muistuttaa että sopii kaverin kanssa ajoissa. Ja parempi, että tänään tiistaina kuin huomenna, sillä silloin on kuopuksen fysioterapia. Ja ehjä tässä saisi samalla muorin kauppa-asiat hoidett

Mitä minä just luin? Miksi helvetissä suostut tuollaiseen! Sinähän mahdollistat sen perseilyn alistumalla kaikkeen!

Just tuo että esim verikoeaikaa ei voi varata siinä sunnuntaisen kahvittelun lomassa netistä vaan pitää kesken työpäivän lähteä kuskaamaan terveysasemalke

Vierailija kirjoitti:

Äitiä pitää esim kuskata moneen eri kauppaan, kun sama tuote maksaa jossain 20cnt vähemmän kuin toisessa. Ihan yhtä hyvin minä voisin tullessani käydä kaupassa ja tuoda ne täsmälleen samat tavarat kuin mitä on vuosia ostanut. Mut hälle ei käy, kun en muka osaa katsoa onko varmasti gluteenitonta.

Ap

Olet äitinpoika ?

Mun äiti pääsee kauppaan hyvin kävellen, mutta liukkaalla kelillä tarvii nastat ja ne taas on liukkaat kaupassa. Olen ehdottanut, että  tuon ostokset listan mukaan ja hän voi tehdä erikseen kävelylenkit. Ei käy. Pitää päästä itse valitsemaan ne tasan 6 tuotetta joka viikko

Miksi te suostutte tuollaiseen? Laskut e-laskuina, apteekkijutut kotiinkuljetuksella ja samoin kauppatavarat kotiin kerran viikossa. Siivoukset hoitaa siivooja. Jos ei kelpaa, niin ilmankin voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiä pitää esim kuskata moneen eri kauppaan, kun sama tuote maksaa jossain 20cnt vähemmän kuin toisessa. Ihan yhtä hyvin minä voisin tullessani käydä kaupassa ja tuoda ne täsmälleen samat tavarat kuin mitä on vuosia ostanut. Mut hälle ei käy, kun en muka osaa katsoa onko varmasti gluteenitonta.

Ap

Ymmärrän tämän silleen, että jos öitisi ei pääse kauppaan, hän ei pääse koskaan mihinkään. Hän on vankina omassa kodissaan, suljettuna sen seinien sisään ja se on taatusti ahdistavaa ja höperöyttävää. Et oikeasti halua sitä äidillesi, vaikka se olisikin sinulle helpompaa.

 

Menköön vanhusten päivätoimintaan. Pyytäköön seurakunnasta tai Suomen punaiselta ristiltä jotain kaveritoimintaa, jotta tulisi joku vapaaehtoinen joskus kyläilemään. Ei ole oikein lähiomaisia k

Järkyttävä kommentti, josta paistaa täydellinen ymmärtämättömyys siitä, mitä se on kun joutuu tulemaan vanhaksi ja elämä rajoittuu kaikin tavoin. Ei kukaan halua olla raihnainen vanhus, mutta väistämättä meidän kaikkien ennen niin nuori, terve ja pystyvä ruumiimme, se asumus jossa mielemme ja persoonamme asuu, rapistuu, väsyy ja kivulloituu. Kuka haluaa siihen päälle tulla vielä huonosti ja töykeästi kohdelluksi? Rapistuva ruumis ja vanhuus on tiedossa myös sinulle, jos et kuole nuorena. Suosittelen Areenasta MOT: Nyt olen ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiä pitää esim kuskata moneen eri kauppaan, kun sama tuote maksaa jossain 20cnt vähemmän kuin toisessa. Ihan yhtä hyvin minä voisin tullessani käydä kaupassa ja tuoda ne täsmälleen samat tavarat kuin mitä on vuosia ostanut. Mut hälle ei käy, kun en muka osaa katsoa onko varmasti gluteenitonta.

Ap

Ymmärrän tämän silleen, että jos öitisi ei pääse kauppaan, hän ei pääse koskaan mihinkään. Hän on vankina omassa kodissaan, suljettuna sen seinien sisään ja se on taatusti ahdistavaa ja höperöyttävää. Et oikeasti halua sitä äidillesi, vaikka se olisikin sinulle helpompaa.

 

Menköön vanhusten päivätoimintaan. Pyytäköön seurakunnasta tai Suomen punaiselta ristiltä jotain kaveritoimintaa, jotta tulisi joku vapaaehtoinen joskus kyläilemään. Ei ole oikein lähiomaisia k

Ymmärrän tämänkin. Jäärät vanhukset voi olla rasittavia. Olen kotihoidossa töissä ja on yleistä. Osa on omille läheisilleen vielä hankalampia.

Toisaalta tuo, että vanhus varmaan haluaa itse sinne kauppaan juurikin "ohjelmanumerona". On totta, että ei ole kenenkään velvollisuus, mutta minusta on hienoa, että ap on kuitenkin näin toiminut. Suurin osa auttajista tekee juuri niin, että ei ota vanhusta mukaan. Oma jaksaminen pitää muistaa, mutta jos vain sitä riittää, vaikka vähän ärsyttääkin, niin ajattele kuinka tärkeää on vanhukselle. Kyseessä on oma äiti. Hän ei ole loputtomasti täällä.