Lapseni oppii pväkodissa ikäviä tapoja!!

joka antaa ympäristön paineiden päättää lapsensa asiat?

Kannattaisko hakea jostain itsetunnon kohotusta?

Jossain ne lapset aina oppii ne huonot tavat. Meidän esikoinen oppi ne päiväkodissa. Keskimmäinen omalla pihalla (asuttiin silloin kerrostalossa), ja kuopus oppii ne varmaan omilta sisaruksiltaan.

Ympäristö kehui ja painosti päiväkotiin laittamista, ja ap kuvitteli sen olevan autuaaksitekevä asia hänen lapsensa elämässä. Muuten kaikki on hyvin, mutta puuttuu se kehittävä ja laadukas virikkeellinen päiväkotiaika ammattikasvattajien ammattimaisessa huostassa, kun lapsiraukka muuten kyllästyisi kotona - eihän äiti voi olla jatkuvasti vauvanhoidolta askartelemassa ja viemässä joka päivä harrastukseen.



Ap, otapa pikakelauksella takaisin siihen hetkeen, kun lapsi ei vielä ollut pk:ssa. Hänellä oli asiat mainiosti. Et kertonut minkä ikäinen lapsesi on, mutta alle kouluikäiselle kotihoidetulle riittää ihan hyvin vaikka pari kerhopäivää tai, iästä riippuen vähemmänkin, viikossa normaalin kotiarjen lisäksi. Se varmaan hoituu kyllä.



Älä aseta itsellesi tai lapselle liikaa vaatimuksia, vaan koita nähdä maailma lapsen silmin. Turvallinen ympäristö, rakkaus, ikätasolle sopivaaa puuhailtavaa ja ikätovereiden kanssa leikkiminen viikoittain riittää. Päiväkodista kun saa paitsi ajankulua, myös liudan negatiivisia asioita kaupanpäällisenä.

Otsikon ja kommenttien perusteella taas syytetään PÄIVÄKOTIA lasten käytöksestä, vaikka oikeasti vanhemmat ovat päävastuussa lastensa kasvattamisesta. Takuulla päiväkodissa tekee henkilökunta parhaansa opettaakseen pilteille hyviä käytöstapoja, mutta mistäs lapset tulevat sinne päiväkotiin joka aamu? KOTOAAN. Turha siis syyllistää päiväkoteja, sillä lapset ovat perheidensä tuotoksia. Ja Suomessa ei kenenkään ole pakko viedä lasta päiväkotiin, vaan voi valita myös perhepäivähoidon/ yksityisen hoitajan.

Vaan kaikkien lapset päiväkodissa saavat kärsiä osan vanhemmista tehdessä kasvatusvirheitä. Esim. väkivalta. Töniminen, lyöminen, nipistely, pureminen eivät IKINÄ kuuluneet meidän lasten elämään ennen päiväkotia. Eivät edes tienneet että toista voi nipistää saatikka purra. Mistä olisivat tällaista voineet oppia kun kotona ja kaveripiirissä tällaista käytöstä ei vain suvaita. Yhtään. No, päiväkodissa tosiaan Siperia opettaa... Kauheaa katsottavaa, ja kotona saan aloittaa kasvatustyön taas alusta. Ei saa töniä. Ei saa lyödä. Ei saa nipistellä. No puremaan eivät onneksi ole ryhtyneet, sen verran on tarttunut jotain oikeanlaista selkäytimeen.

Ei niitä lapsia voi ikuisuuksia tynnyrissäkään kasvattaa vaan täytyy sopeutua ympäröivään maailmaan. Sitä se kasvatus pitkälti on sen vauvavaiheen jälkeen että kasvatetaan lasta kontrolloimaan omaa käytöstään ja ajattelemaan omilla aivoillaan tekee ne kaverit mitä vaan. Ja tuo on kuule vasta alkua, se jatkuu aikuisuuteen asti. Sitä se kasvatus on että osaa käyttäytyä muuallakin kuin pulloon suljettuna.

t. äiti ja viisi 4-15 vuotiasta

10-12 tunnissa? Vanhemmat joutuat hoitamaan kasvatusommat usein paljon lyhyemmässä ajassa, monessa perheessä lapsille jää kotona valveillaoloaikaa arkena vain noin 4 tuntia.

Kas kun ne päiväkodit ovat auki yleensä 10-12 tuntia, hoitajat vuoroissa eli paikalla lakisääteisessä määrässä vain keskipäivällä, kun lapset ulkoilevat, syövät ja lepäävät.

suomalaiset, aikuiset kasvattajat suhtautuvat kaikenlaiseen törkeään käytökseen "sellaista se vaan on", "täytyy tottua", "ei voi tynnyrissä kasvattaa" ei kai ole ihme, jos lapset käyttäytyvät törkeästi. Aikuiset viestittävät, että se on vähän niin kuin pakko, joku luonnonvoima. Eiköhän kaikki lapset ole jonkin kirosanan kuulleet, mutta ei ne automaattisesti siirry aktiiviseen sanavarastoon.

Mutta ajatus, että lapsesi todennäköisesti tylsistyy kotona 11 kk pikkusisaren kanssa, on ehkä totta. On kuitenkin minulle outo logiikka että sen vuoksi oma äiti luopuu kasvatusvastuustaan tuollaisen pelon vuoksi. Tylsistyminenhän on todella hyvä asia lapselle. Silloin hänen aivonsa kehittyvät. Luovuus ja mielikuvitus kehittyy, kun hän joutuu itse ponnistelemaan ja tekemään työtä viihtyäkseen. Jos vielä lisäksi olet huomannut että päiväkodista tarttuu negatiivisia käytösmalleja, nyt on korkea aika ottaa lapsi pois sieltä kotihoitoon ja kasvattaa hänet itse. Oman äidin hoito on alle eskari-ikäiselle lapselle ehdottomasti parasta.

samalle viivalle! Saati sitten laskea kuinka monta tuntia vanhempi kasvattaa tai ammattilainen. Jokaisen lapsen mielestä asiat tehdään oikein kotona ja jos päiväkodin arvot eroaa kodin arvoista, tottakai lasten mielestä oman äidin ja isän mielipide on tärkein. Niinhän sen kuuluu ollakin! Ammattikasvattajat vain tukevat vanhempien kotona tekemää kasvatustyötä.

Myös mukavia päiväkoteja ja -ryhmiä on olemassa. Molemmista on kokemusta sekä vanhempana että työntekijänä.