Lue keskustelun säännöt.
Onko taaperoimetys niin harvinaista, että täällä saa hirveät haukut?
17.11.2009 |
Kommentoin juuri ketjua, jossa puhuttiin imetyksen lopettamisesta ja siihen liittyvästä pahasta olosta. Itse kerroin toisinaan imettäväni 2-vuotiastani, enkä näe siinä mitään epänormaalia. Luonnonkansoilla luonnollinen imetysaika on ollut n. 4vuotta, suvussani pitkä imetys on ollut perinne aina. Terveitä, onnellisia ja allergiattomia ihmisiä olemme. Imetys on aikoinaan, ravinnon ollessa kehnoa, toiminut myös ehkäisykeinona. Lasten luontaisesti sopiva ikäerokin on n. 4 vuotta - tuolloin elimistö toipuu ja lapsi oppii juuri sen verran elämisen taitoja että uusi vauva saa äidin molemman kantavat kädet.
Mikä on? Maailman terveyssäätiön virallinen imetyssuositus on 2-vuotta - oletteko niin luonnosta vieraantuneita että tutti käy kyllä vielä kolmivuotiaalekin? Pahoitin mieleni todella, mutta yritän olla ajattelematta asiaa.
Kommentit (278)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten asiaan. Hammashoitaja sanoi käynnillämme, että tuttipullo, rintaruokinta ja tutin syöminen ovat huonoksi hampaille/purennalle. Täällä kun joku kyseli taaperoimettämisen haittojen perään niin tässäpä se.
Taaperolla on tissi suussa päivässä muutamia minuutteja. Sen sijaan tutti voi olla tuntikausia ja pullokin joillain kädessä ja suussa pitkiä aikoja. Mikä ei kuulu siis listasta joukkoon?! Sitäpaitsi pitkään imetetyt lapset syövät tutkitusti tutti ja pulloa muita harvemmin. = Ihan puppua hammashoitajasi väitteet.
Miksi tuttipullo olisi lapsen suussa kauemmin kuin tissi? Sitäpaitsi yleinsä normaaleissa perheissä nokkamukiin on jo siirrytty reilusti ennen vuoden ikää ja tuttiakaan ei syödä. Jos taas vauva vetää taaperona tissiä, ihan mistä syystä tahansa, niin kyllä sen purenta voi mennä huonoksi!
niin varmaan menee toooooooooooooosi huonoksi purenta, kun imetän taaperoani noin 3 x 10 min vuorokaudessa....
Lapsi saa paremman vastustuskyvyn äidinmaidosta ja varsinkin nyt si-epidemian aikaan imetetyt vauvat ja taaperot ovat paremmassa asemassa. Itse en ole suunnitellut imetyksen lopettamista. Viimeistään sitten, jos toinen lapsi joskus syntyy tai maito loppuu esim. raskauden takia. Mielestäni äidinmaito on pienelle lapselle parempi juoma kuin lehmänmaito.
mutta vastustuskykyä cauva saa äidinmaidosta puoleenvuoteen asti, sen jälkeen ei enää. SI voi siis tarttua lapsellesi aivan yhtä todennäköisesti kuin muillekin lapsille.
Tottakai lapsi voi saada tartunnan, mutta äidinmaito luontaisena juomana on terveellinen ja vitamiinipitoinen, ja voi vähentää oireita tai jopa estää sairastumisen (eli tauti on ns. oireeton). Lapseni myös juo äidinmaitoa halukkaasti, toisin kuin vettä tai piimää (lehmänmaitoa hän ei muussa muodossa juokaan). Riittävä nesteen saanti on esim. kuumeisena erittäin tärkeää. Pakkojuottaminen ei ole kivaa.
Olen keskustellut asiasta myös terveydenhuoltoalan henkilöiden kanssa ja heistäkään imettäminen tässä epidemian vaiheessa ei ole järkevää, koska siihen ei myöskään muita perusteita. Lapseni on siis vähän yli 1-vuotias nyt.
- uskon, että lapselle on hyväksi saada itse vieroittaa itsensä rinnalta: lasta ei tarvitse opettaa itsenäistymään muutaman kuukauden, vuoden tai kahden vuoden ikäisenä, lapsi itsenäistyy sitten kun on itse siihen valmis -> luonteva itsenäistymisprosessi
- "pieni vauva haluaa vain pomottaa sinua" on minusta täyttä kukkua ja kertoo sanojan jonkinasteisesta luonnosta vieraantumisesta -> pieni vauva itkee ja kaipaa äitinsä läheisyyttä SELVIYTYÄKSEEN, jäädäkseen eloon, ei pomottaakseen
huvin vuoksi. pienen vauvan ei tarvitse vielä oppia, että aina ei saa haluamaansa. tämän opin vaihe on myöhemmin.- ihmiselle kuten muillekin nisäkkäille on luonnollista nukkua jälkeläiset vieressään. pentu/lapsi saa tarvitsemaansa läheisyyttä ja lämpöä, rakkautta kehittyääkseen ja halutessaan myös ravintoa jopa kesken unien. ei tarvitse huudella yöllä emoa/äitiä, kun jo unen läpi tunnistaa tutun tuoksun ja lämmön. ja emo tuntee unensa läpi jälkeläisen liikkeet, hengityksen, sydämenlyönnit -> tiedostaa jollakin tasolla, että perimänsä kantaja on elossa ja voi hyvin -> voi näin ollen nukkua hyvin.
- uskon, että fyysinen läheisyys luo lapselle alitajuista turvaa, joka on henkistä pääomaa myöhemmin elämässä -> jotakin jolle voi vaikeina hetkinä mielensä sopukoissa pudota kuin pehmeälle patjalle. eli uskon, että antamalla mahdollisimman paljon fyysistä läheisyyttä ja rakkautta lapsi alkaa pikku hiljaa muokata kuvaa äidistään - mikä edustaa luottamusta, hyvyyttä, turvaa, muokkaa itsetuntoa - mielen syvyyksiin. ja se pysyy siellä vaikka vanhemmat fyysisesti kuolisivatkin. -> eli katson antavani lapselleni avaimet tasapainoiseen elämään, lapsesta itsestään sitten riippuu osaako hän niitä käyttää. Lapsi osaa myös aikuisena toivoakseni "vaatia" samaa kohtelua läheisiltä, ei tyydy vähempään, koska on tottunut "hyvään".
- uskon, että lämpö ja läheisyys, hellyys kehittävät lapsen aivoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut iloiten tätä ketjua! Meitä on siis enemmän kuin luulinkaan. Itse imetän 3,5-vuotiasta poikaani vielä täyttä häkää. Nyt flunssaisena aikana varsinkin poika haluaa rintaa melko usein, selvästikin vasta-aineita etsien. On jännä huomata, kuinka hänenkin vaistonsa toimivat, kun hän on saanut niitä syntymästään saakka seurata.
Perhepedissä myös nukutaan ja nautitaan erittäin paljon kaikesta tästä läheisyydestä.
Mielestäni on naurettavaa tämä jankutus siitä, että läheisyyttä voi antaa muutenkin kuin imettämällä. Joku vetää aina sen kortin esiin näissä keskusteluissa. En usko, että kukaan tässäkään ketjussa väittää, etteikö läheisyyttä voisi antaa muullakin tavalla. Totta kai sitä voi antaa. Imettämättömät ja imettävät äidit antavat läheisyyttä varmasti aivan samoilla tavoilla, jos tuo imetys jätetään pois laskuista.
Sen kuitenkin sanon, että imetys on niin tärkeä läheisyyden muoto pojalleni, ja se antaa hänelle niin paljon, että esimerkiksi halauksia ja pusuja hän ei kaipaa niin paljon kuin minä mielelläni jakelisin :)
Mitä muuta?
Mahdollisesti tärkeintä taaperoimetyksessä eivät suinkaan ole ravinnolliset tai immunologiset edut, vaikka nekin ovat tärkeitä. Uskon, että tärkein seikka taaperoimetyksessä on se erityinen äiti-lapsisuhde. Imetys on elämää vahvistava rakkaudenosoitus. Tämä jatkuu, kun vauvasta tulee taapero. Kuka tahansa ennakkoluuloton, joka on joskus nähnyt taaperoa imetettävän, voi todistaa, että siinä on jotakin taianomaista, jotakin erityistä, jotakin paljon enemmän kuin ruokailu meneillään. Taapero saattaa joskus spontaanisti, ilman näkyvää syytä, purskahtaa nauruun kesken imetyksen. Hänen nautintonsa rinnasta on muutakin kuin ruokaa.
Ja jos äiti sen itselleen sallii, voi imetyksestä tulla hänellekin ilonaihe, joka on muutakin kuin ravinnontarjoamista. Tietystikään se ei aina ole kivaa, mutta mikä sitten on? Mutta kun se on kivaa, se on sen arvoista.
Jos lapsi sairastuu tai loukkaa itsensä (ja niinhän tapahtuu, kun he tapaavat muita lapsia ja uskaltautuvat peuhaamaan enemmän), mikä olisikaan helpompi tapa lohduttaa lasta kuin imetys? Muistan öitä poliklinikalla, missä äidit kävelivät ja kantoivat sairaita, vieroitettuja vauvojaan ja taaperoitaan pitkin käytäviä yrittäen, usein huonolla menestyksellä, lohduttaa heitä. Imettävät äidit sen sijaan istuivat hiljaa rauhalliset, vaikkakaan ei aina niin iloiset, lapset rinnoillaan. Äiti lohduttaa sairasta lasta imettämällä - ja lapsi lohduttaa äitiä imemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta haluan vauvastani itsenäisen
Ja imetyskö tekee taaperosta riippuvaisen? Tätä väitettä ei kannata uskoa. Lapsi, jota imetetään kunnes hän itse vieroittuu (yleensä 2-4 vuoden iässä), on yleisesti ottaen itsenäisempi ja ehkä vielä tärkeämpää, varmempi itsenäisyydessään. Hän on saanut läheisyyttä ja turvaa rinnalta kunnes hän itse on valmis lopettamaan imetyksen. Ja kun hän itse vieroituu, hän tietää saavuttaneensa jotakin. Tämä on yksi kehitysaskel hänen elämässään.
Me usein painostamme lapsia itsenäistymään liian nopeasti; nukkumaan yksin liian aikaisin, vieroittumaan liian aikaisin, pärjäämään ilman vanhempiaan liian aikaisin, tekemään kaiken liian aikaisin. Ilman painostamista lapsesta tulee itsenäinen omaan tahtiinsa ja luonnollisesti. Mistä moinen hoppu? Kohta he jo lähtevät kotoa. Pitäisikö heidän muuttaa omaan talouteen 14-vuotiaina?
Mutta sanotaan, ettei äidinmaidosta ole mitään hyötyä kuuden kuukauden jälkeen
Näinhän sitä usein kuulee sanottavan, mutta tämä on siitä huolimatta virheellistä informaatiota. Se, että kuka tahansa voi näin sanoa, kertoo siitä valitettavasta seikasta, kuinka tietämättömiä monet ovat imetyksen suhteen. Äidinmaito on joka tapauksessa maitoa. Jopa kuuden kuukauden jälkeen se edelleen sisältää proteiineja, rasvaa ja muita ravitsemuksellisesti tärkeitä ja sopivia aineita, joita vauvat ja lapset tarvitsevat. Äidinmaidossa on silloinkin niitä immunologisia aineita, jotka auttavat suojaamaan vauvaa. Itse asiassa jotkut näistä vauvaa tulehduksilta suojaavista aineista esiintyvät äidin maidossa suuremmassa määrin vauvan toisen elinvuoden aikana kuin ensimmäisenä vuonna. Tämä johtuu siitä, kuten on loogistakin, että lapset yli vuoden ikäisinä yleensä altistuvat tulehduksille enemmän. Äidinmaidossa on silloinkin aineita, jotka auttavat immuunijärjestelmää kypsymään ja jotka edistävät aivojen, suoliston ja muiden elinten kehittymistä ja kypsymistä.
On todettu, että ne päivähoidossa olevat lapset, joita edelleen imetetään, saavat vähemmän ja lievempiä infektioita kuin ne lapset, joita ei enää imetetä. Näin äidille kertyy vähemmän poissaoloja sairastavan lapsen takia, jos hän jatkaa imetystä palattuaan työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä äitiys on ihanaa, ja naisen historia on pitkä. Ei unohdeta sitä.
"Kuules vielä, kuin sanelen, kerran toisen kertoelen!
Kun menet talosta tästä, tulet toisehen talohon,
emoa elä unoha, masentele maammoasi!
Emopa sinun elätti, imetti ihanat rinnat
ihanasta itsestänsä, valkeasta varrestansa;
monet yöt unetta vietti, monet atriat unohti
tuuitellessa sinua, vaaliessa pienoistansa."
http://www.kaapeli.fi/maailma/kalevala/KOLMASKOLMATTA.html
Ei niin mitään normaalia, oksettavaa. Tulee lähinnä mieleen äidin tyydyttymättömät insestiset halut, hyi hitto.
Toivon todella, että näiden äitien insestikokeilut jäävät vain tuon rintojen lutkuttamisen tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähinnä surullinen puolestasi, koska näkökulmasi kertoo ainoastaan sinusta itsestäsi, ei asiasta tai aiheesta jota tarkastelet.
Imetyksen yksi eduista omalla kohdallani on huonojen syöpägeenien kompensoiminen. Eli saatan jopa elää hieman pidemmän elämän yhdessä lapseni kanssa kiitos pitkän imetyksen.
Ja tässähän kohtaa voit varmasti arvata, että muiden ihmisten mielipiteillä ja näkemyksillä ei ole mitään merkitystä.
Aivan sairasta imettää yli 2-vuotiasta lasta.
Ei niin mitään normaalia, oksettavaa. Tulee lähinnä mieleen äidin tyydyttymättömät insestiset halut, hyi hitto.
Toivon todella, että näiden äitien insestikokeilut jäävät vain tuon rintojen lutkuttamisen tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tutista, pullosta, vaipasta, nokkamukista, perhepedistä, soseruuista yms? Eli antaa siis lapsen itse päättää mikä ajankohta hänelle sopii kulloinkin? Eiks niin? Sehän on lajityypillinen vieroitusikä ihmisillä 2-7v.
Eihän noista mistään muistakaan ole haittaa pidempäänkin käytettynä? Kuten ei rintamaidostakaan.
Mutta imetyksen rinnastaminen tuttiin, pulloon, vaippaan, nokkikseen jne. on aika ontuvaa. Imetys on ihmiselle lajina luonnollinen tapa hoivata ja ravita lasta, sen sijaan muuta mainitsemasi asiat (perhepetiä lukuunottamatta) eivät ole ihmiselle lajina luonnollisia asioita vaan ihmisen kehittämiä apuvälineitä vauvan ruokintaan ja hoitamiseen. Ihmisen lajityypillinen vieroitusikä RINNASTA on siis se 2-7 vuotta, eihän ihmisen kehittelemille asioille (kuten soseruoat ja tutti) voi olla olemassa mitään lajityypillistä vieroittumisikää. Rintamaidosta ei ole ihmiselle haittaa, vaikka hän söisi sitä läpi elämänsä, mutta esim. tutista, tuttipullosta ja pelkästä soseiden syömisestä liian pitkään on lopulta haittaa lapsen purukalustolle, joten on ihan perusteltua, että lapsen ei anneta syödä vaikkapa tuttia kovin pitkään (muistaakseni nykyään suositellaan, että tutista pitäisi luopua viimeistään 2,5 vuoden iässä). Osa lapsistahan tosi hylkää tutin ihan oma-aloitteisesti aika pienenä, ja esim. meidän lapsi ei ole soseille lämmennyt ikinä, niin on sitten syönyt sormiruokaa.
Perhepetissähän jotkut pitävät lasta niin kauan, kunnes lapsi itse haluaa siirtyä omaan sänkyyn/omaan huoneeseen nukkumaan. Osa taas siirtää lapsen omaan sänkyyn ja sitten omaan huoneeseen jossain tietyssä iässä tai elämänvaiheessa. Samoin kuin osa vierottaa lapsen rinnalta tietyssä iässä ja osa taas antaa lapsen vieroittua itse. Nämähän ovat ihan perhekohtaisia ratkaisuja kaikki.
Mä olen sillä linjalla, että lapsi saa vierottua itse rinnalta ja nukkua meidän kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin itse haluaa, ja joku toinen toimii toisin. Ei näissä asioissa ole yhtä oikeaa tai väärää vaihtoehtoa, monella tavalla kasvaa hyviä ja tasapainoisia ihmisiä.
Mua kiinnostaa kyllä, että näetkö sä sen jotenkin haitallisena lapselle, että hän saa itse päättää siitä, milloin luopuu rinnasta ja mikä siinä on haitallista? Kun jotenkin sellaisen käsityksen sun kirjoituksestasi saa.
"Onneksi sentään taaperoikäisellä ja koululaisella on suuri ero."
Olen lähinnä surullinen puolestasi, koska näkökulmasi kertoo ainoastaan sinusta itsestäsi, ei asiasta tai aiheesta jota tarkastelet.
Imetyksen yksi eduista omalla kohdallani on huonojen syöpägeenien kompensoiminen. Eli saatan jopa elää hieman pidemmän elämän yhdessä lapseni kanssa kiitos pitkän imetyksen.
Ja tässähän kohtaa voit varmasti arvata, että muiden ihmisten mielipiteillä ja näkemyksillä ei ole mitään merkitystä.
Aivan sairasta imettää yli 2-vuotiasta lasta.
Ei niin mitään normaalia, oksettavaa. Tulee lähinnä mieleen äidin tyydyttymättömät insestiset halut, hyi hitto.
Toivon todella, että näiden äitien insestikokeilut jäävät vain tuon rintojen lutkuttamisen tasolle.
insestistä kokemuksia, uhrina tai... Terapia auttaa varmasti!
Ei niin mitään normaalia, oksettavaa. Tulee lähinnä mieleen äidin tyydyttymättömät insestiset halut, hyi hitto.
Toivon todella, että näiden äitien insestikokeilut jäävät vain tuon rintojen lutkuttamisen tasolle.
Koska itse muistan asioita 3v lähtien enkä tosiaan haluaisi muistella miltä vanhan ryppysen äitini tissi maistuu/tuntuu suussa. Oli sitten kuinka luonnollinen asia tahansa!
huolimatta siitä miten sen näet. Et pysty muuttamaan vaikkapa kuutiota palloksi vaikka kuinka näkisit sen pallona ja yrittäisit väittää muillekin sen olevan pallo.
Miksei kerro asiasta ja aiheesta?
tutkimuksia? Ihan mielenkiinnosta, muuten en tätä imetystä kommentoi.