G: Hassuinta, mitä olet unenpuuteessasi vauva-aikana tehnyt?

Kuten se, kun lähdin autolla kauppaan ja puolessa matkassa aloin miettiä, että mihin ihmeeseen oikein olen menossa kunnes muistin, että ai niin, sinne kauppaan. Eikä se vielä mitään, noin parin minuutin päästä ihmettelin taas, että mihin hittoon oikein olenkaan menossa. No, pääsin kuin pääsinkin kauppaan sitten.



Toisen jutun joka piti tähän kirjoittamani, unohdin jo.

ja laitoin sen huomaamatta vauvan pulloon

aukaisin tetran ja lorautin omaani ja miehen kahviin "maitoa"



Ei se sekoittunut ihan niinku maito muttei se nyt ihan mahdottomaltakaan maistunut :D



Mies ei juonut omaansa,koska se huomas kyllä heti et joku ei nyt mätsää :D:D

Olen herännyt sähkökatkon aikana kummaan hiljaisuuteen, kun kaikki sähkölaitteet on pois päältä ja sännännyt katsomaan lapsia että miksi ne ei hengitä. Siis luulin että siksi on hiljaista.



Nukahtanut monesti imettäessäni makuulla. Vauva nukkunu/syöny ties kuin monta tuntia samaa tissiä ja sitten kun olen herännyt on toinen tissi ollut ihan pallona ja täynnä maitoa.



Puhunut puhelimessa, eikä jälkeenpäin mitään havaintoa kenen kanssa ja mistä asiasta.



Hukannut auton. Tai siis en muistanut mihin jätin sen parkkipaikalla.



Lastannut ostoksia vääriin kärryihin kaupassa, omat siis jättänyt johonkin hyllyn väliin, ja terävänä vohkinu toisten kärryt.

en imettanyt ja paino tosiaan putos 54 kiloon, olen 171cm pitka.

...se perhana ei suostunut käynnistymään. Mieheni sitten hienovaraisesti vihjaisi, että yleensä sen käynnistymiseen tarvitaan avaimesta vääntäminen. Pelkkä tiukka kehoitus ei riitä ;)



Monesti ole kiukutellut tyhmän ulko-oven kanssa, kun se ei aukea autonavaimella.



Kerran jouduin menemään naapuriin pyytämään anteeksi, kun olin ropannut parkkipaikalla naapurin auton jokaista lukkoa (ja kiroillut, kun ei aukene). Puolustuksekseni on sanottava, että autot olivat saman merkkiset, tosin eri väriset. Luminen auto näytti kivasti tumpelon autovarkaan temmellyskentältä.



Tämä ei ole kovin hauska, mutta pahin moka tapahtui, kun ajoin autolla suoraan seinään. Olin niin väsynyt, että en tajunnut jarruttaa. Tämän jäkeen mies otti avaimet pois ja pisti nukkumaan...



Ikävin kokemus itselleni (tuon seinään ajon lisäksi) oli, kun pistin hammasharjaan käsivoidetta. Ei ollut raikasta.

Olen puhunut miehelle ihan höpöjä..sanat menneet sekaisin eikä järkeä puheissa.



Unohtanut mihin auto parkkeerattu (onneksi mies mukana ja muisti).



Havahtunut siinä vaiheessa, kun olen ollut laittamassa kattilaa mikroon, että lämmitän keittoa..olin laittanut keittoa kyllä annoksen lautaselle.

enkä vieläkään oiekin saa päähäni, kumpaa pitää painaa. Mulla puolivuotias poika.

ajettuani 50km ja pysäköityäni sen, että kumpaa kuvaa pitää painaa saadakseni ovet lukkoon, siis painetaanko aukinaisen lukon kuvaa silloin kun lukko on auki vai silloin kun halutaan ne auki ja vastaavasti lukitun lukon kuvaa. No, sain ne lopulta lukittua, mutta pelotti, että tollasella älyllä varustettuna olen ajellut.

koska lapset oli mukana

-olen puhdistanut silmämeikit kynsilakanpoistoaineella... AUTS!

-syöttänyt ajatuksissani vauvalle munkkia ja jauhelihakeittoa (siis ei samalla kertaa) ja esikoinen katsonut ihmeissään miksi äiti syöttää hänen ruuat vauvalle

-laittanut vauvalle nenään omia silmänkostutustippoja keittosuoliuoksen sijaan -soittanut jollekin ja kun puhelin hälyttää niin en yhtään muista kenelle olen soittamassa ja miksi jne...

Itse unohdan jatkuvasti kotona touhutessa mihin olin menossa ja mitä tekemässä. Mihinkään ei pysty pidemmän aikaa keskittymään.



Ajatuksen juoksua kuvastaa tämä: Olen kaupassa ostamassa kotimatkalle vichyä ja suklaapatukkaa. Kassalla huomaan ettei ole lompakkoa..no eihän se mitään, pärjäänhän minä ilman. Junassa 5 minuuttia myöhemmin soitan miehelleni ja kysyn mitä tarvitsee tuoda lähikaupasta tullessa...

sinne kauppaan on aivan turha lähteä ilman ostoslistaa, jota on viikon aikana täyttänyt.

siis aivan käsittämättömiä! Joo, tiedän olevani onnekas että mulla ei ole lapset ikinä valvottaneet. Tosin mulle ei voi jurikaan univelkaa tulla, en nimittäin pysy hereillä jos mua todella väsyttää!

nukun vauvan takia katkonaisesti, meillä yöt on melkoista hulabaloota. Siis sen ajan, mitä vauvalta saisin nukkua, uneksin ja kävelen unissani. Yleensä yritän antaa rintaa miehelle, tai hädissäni kopeloin häntä, kun vauva itkee. Usein näen unta, että vauva on tippumassa sängystä, ja silloin säpsähdän pystyyn. Kerran, kun näin taas sellaista unta, että vauva on tippumassa, tartuin tietenkin vauvaan kiinni. Paitsi että vauva oli oikeasti omassa sängyssä, yritin repiä miehen paljaita varpaita kainalooni. Samoin olen yrittänyt antaa miehen varpaille tuttia.



Meillä ei siis nukuta perhepedissä, koska sellaisessa myllytyksessä ei lapsetkaan saa nukuttua.

Mun lapsi ollut aina hyvä nukkumaan ja nyt jo 4-vuotias ja minä olen ollut töissä jo pari vuotta. Mutta edelleen saatan ajella ja miettiä, mihin olin menossa... yms.



Tuntuu, että ei toi lopu ikinä, vaikka saisikin nukkua, kun menee takaisin töihin, tulee vaan lisää muistettavia juttuja...

pyytämään vieraalta mieheltä apua kun auto ei liikkunut eteenpäin ollenkaan, radio oli päällä ja ilmastointi täysillä. syy oli sitten se että auto ei ollut päällä lainkaan... enkä ollut edes väsynyt eikä ollut vauva aikaa...en vaan kuullut että auto oli sammunut.



vauva aikana olen heijannut ostoskärryjä yksin kaupassa ollessa ja laittanut likapyykit vessanpönttöön.

vauvan syntymän jälkeen. Olin oikein käynyt suihkussa,meikannut ja valinnut kivat vaatteet kun kerrankin menee jonnekkin.



Metrossa rupesin haistelemaan, että haiseepa joku ällöttävästi hielle. Kelailin että varmaan taas joku spurgu....Kun vielä kahvilassakin haisi niin kauheesti hiki tajusin, että olin unohtanut itse laittaa dödöä ja se kauhee hormoonilöyhkähiki tulee minusta:D

ja ajattelin nostaa se fiksusti sivuun, etten astu pimeässä päälle. Nostin koiraa "kainaloista" ja pelästyin ihan hirveästi, mihin sen pää on vierinyt...(nostinkin koiraa takapäästä). Äly hoi!



Lisäks on usein leivät jääkaapissa...

ja ajattelin nostaa se fiksusti sivuun, etten astu pimeässä päälle. Nostin koiraa "kainaloista" ja pelästyin ihan hirveästi, mihin sen pää on vierinyt...(nostinkin koiraa takapäästä). ...

Tutulta kuulostaa..



itse lähdin ajamaan kaverini luota kotia, ja aika pian lähdön jälkeen "tajusin" et avaimet eioo mukana. en pääse kotiin, ketään ei oo kotona! Siinä sitte parikyt kilsaa mietin mitä teen, käännynkö takas kaverille, kehtaanko soittaa miehelle vai mitä helv.. Kunnes sitten välähti, että tuossa virtalukossahan ne avaimet on..