G: Hassuinta, mitä olet unenpuuteessasi vauva-aikana tehnyt?

Vauva vasta 1,5 kk eikä noita noloja tilanteita oo vielä sattunu..ja toki eka..no eiköhän noita ehi tulla

Hukkasin puhelimen ja keksin, että soitan siihen. Sitten hoksasin että milläs soitan. Ja sitten sain neronleimauksen: soitan miehelle, että soittaa siihen.



Törmäilin makuuhuoneen ovenpieliin, kun konkoilin yöllä lastenhuoneeseen. Otsa mustelmilla.



Kerrankin pääsin yksin kauppaan. Poistuessa säikähdin ihan kamalasti, että missä vauva.



Nämä klassiset: unohdin avaimet oveen, naapuri tuli soittamaan ovikelloa, että olisi nämä avaimet tässä. Unohdin roskapussin rattaiden alakoriin. Heijasin ostoskärryjä.



Varmasti paljon muutakin mutta ei vaan enää muista.

heräsin klo 5 kun seisoin mikron edessä, mikro oli päällä eikä siellä ollut mitään. Sitten kaivoin kaapista tuttipullon ja laitoin siihen tavallista lehmänmaitoa ja pullon mikroon... Havahduin sitten että mitä hittoa teen ja tajusin mennä imettämään vauvan kun itki.



Ja vauvamme ei siis edes juonut/juo korviketta, vaan imetän, pullo oli esikoisen jaoilta varmuuden vuoksi kaivettu esiin :)



Vähän yliväsynyt!

sit tuli ongelma, mikä mun nimi on? Kysyin OIKESTI kysymään, että mikä nimi siinä pankkikortissa on! En muistanut. No seuraava kysymys oli yllättäin henkkarit :D



Samalla kerralla ostosten lopussa mun piti kiittää, kun myyjä antoi sitten sen kortin, sanoin oman nimeni :D



Tälle oon nauranut niin monesti.



Ostokset unohtunut kauppaan.

Kerran olin lähdössä puistoon lasten kanssa ja höpisin samalla anopin kanssa puhelimessa ja etsin jotain joka paikasta, tuskailin missä se nyt on, mihin ihmeeseen olen sen laittanut, anoppi kysyi mitä etsin, vastasin puhelinta.

Olin ajanut parinsadan kilsan päähän mummolaan ja olin melkein perillä kun säikähdin että apua, auton avaimet on jääneet varmasti kotiin. Järki palasi pätkittäin siinäkin ennen ku ehdin soittaa miehen hätiin...

naapuri on pariin kertaan tullu sanomaan että kun teillä on noi autonovet auki, siis ihan sepposen selällään, hän laitto kiinni mutta käytkö laittaa lukkoon.



oon laittanu vaipan vaipan päälle. ihan mahotonta on muistaa ottaa tuttipullot kiehumasta.

Lähdin tohinalla kauppaan ja varmistin eteisessä vielä, että kaikki tarvittava on mukana. Kävin siis taskut ja laukun läpi tuplasti ennen lähtöä. Kuitnekin kaupassa huomasin, ettei ole lompakko mukana.



Lähdin vauvan kanssa rataskävelylle, unohdin ulko-oven auki raolleen. Kotiin palatessa olin melkein varma, että joku on murtautunut meille, enhän minä nyt ovea jättäisi auki... just. Onneksi on rauhallista seutua, eikä täällä pyöri pihoilla naapureita kummempaa porukkaa.



Avaimet on jääny ulko-oveen useasti. Lisäksi unohdan kavereitteni nimiä, asioita joita pitäisi tehdä jne. Hyvin tavallista on kävellä määrätietoisesti esim. keittiöön ja todeta siellä, ettei ole aavistustakaan, mitä oli aikonut tehdä.



Mies kyllä ihmettelee välillä mun aivottomuutta :)

avaamaan postinkantajalle MOLEMMAT imetysliivien luukut auki :D:D ja paita oli vedettynä "korville",siis kaulaan saakka ylös,mahtoi ihmetellä :D

Hukkasin puhelimen ja keksin, että soitan siihen. Sitten hoksasin että milläs soitan. Ja sitten sain neronleimauksen: soitan miehelle, että soittaa siihen.

en uskalla enää puhua muille kuin miehelleni, koska pelkään että puhun ihan vääriä sanoja ja mitä sattuu, kun en vaan tajua mistään mitään!välillä pitää oikeen nipistää/lyödä itteä että sais jonkulaisen tajunnan tason:) ja se on varmaan ihan normaalia että tuntee ittensä ihan ulkopuoliseks jossain väenpaljoudessa...

ja jotain konkreettista: kerran vaihdoin vauvalle kakkavaippaa lattialla. Saatuani likaisen vaipan pois pöksystä ja pestyäni pyllyn olin muka avaavinani uuden, puhtaan vaipan "sillai huiskaisemalla", mutta se onneton olikin SE kakkavaippa!!ja asianmukaiset sotkuthan siitä tuli...kakkaa lensi aika vauhdilla ympäriinsä:/

ja paljon paljon muuta.......en nyt muista

Olin kaupassa ja ehkä ihan ensimmäisiä kertoja ilman vauvaa. Tein ostokset ja tuli kotiin.

Ajasin oven ja siinä samassa tuli paniikki, että unohdin vauvan kauppaa. Heitin ostokset eteiseen ja lähdin kiiresti ajamaan takaisin kauppaan.



Matka ei ole kuin n.3 km. Sitten menin kiireellä kyläkaupan eteiseen. Myyjä arvasi, että jotain oli unohtunut ja kysyi, että oliko jotain unohtunut. Siinä samassa muistin, että mieshän jäi vauvan kanssa kotiin. Ostin häpeissäni pari purkia maitoa ja lähdin takaisin kotiin.



Kotona mies tuli ihmeissään eteiseen vauvan kanssa kun tulin uudestaan kotiin. Ihmetteli, että minne olin lähtenyt sellaisella kiireellä. Oli pakko myöntää, että luulin unohtaneeni vauvan kauppaan ja lähdin hakemaan vauvaa kaupasta.



Ja kerran etsin ihan paniikissa silmälasejani. Äitini tuli auttamaan ja kysyi, että mitä etsin. Kun sanoin, että silmälasjani, niin äitini katsoi hyvin epäluuloisena minua ja sanoi varovasti, että ne on sinun päässäsi.

Nuo unohtelut ja sanojen katoaminen tuttuakin tutumpaa.

Kuten myös monesti kun imetin vieressä ja nostin takaisin omaan sänkyyn herään ja säikähdän, että vauva on pudonnut viereltä... juu siellä omassa sängyssä se oli.



Tavaroita löytyi ihme paikoista.



Aamulla piti ruokkia esikoinen ja kissa,kaadoin sitten lapselle kissan kuivaraksuja ja toinen yrittää sanoa, että pahaa... tietenkin minä sitten ärähdin että se mitä pyysit myös syödään.



Kerran olimme miehen kanssa kaupassa ja minä työnsin kärryjä, mies meni vauvan kanssa kassoilta pelaamaan.

Lähdin sitten työntämään kärryjä kotiin kuvitellen niiden olevan vaunut..



Onneksi lähikaupassa he jo tiesivät toilailuni, jos oli hiljaista niin mukava kassa otti ostoslistani ja kasasi tavarat kasaan.

Monesti tuijottelin listaa ja silti mietin mitä piti ostaa, etsin tavaroita jotka oli nenäni edessä jne

Nää on parhaita

Vaunuissa on renkaansuojat kotona ettei lattiat kuraantuisi. Menin kauppaan ja huomasin kotimatkalla, että ne olivat edelleen renkaissa. Samalla reissulla piti kääntyä takaisin hakemaan ne ostokset sieltä kassalta.Nyt jo naurattaa, silloin ei.

Nämäkin ketjun vauvat on jo teinejä, kun keskustelu on vuodelta 2009 :)