Lue keskustelun säännöt.
veljen vaimon kanssa toimeentuleminen...??
14.11.2009 |
minkä ihmeen takia se voi olla niin vaikea?kun en ole hankala ihminen,mutta tämä nainen(veljen vaimo) ei tule toimeen miehensä perheen naisten kanssa,eikä oikein isänkään. Miten toimia?lapsensa jäävät täysin vaille näitä kontakteja ja velikin toimii vaimon pillin mukaan ja on ehkä itsekin muuttunut jo samanlaiseksi,vaikka ajattelin,että hän kärsisi vaimostaan,sillä tämä ei helppo ja miellyttävä,tosi temperamenttinen ja äksy...huokaus
Kommentit (43)
ku mäkään en tuu veljen tyttöystävän enkä miehen veljen vaimon kaa toimeen.. ihme harakoita kumpiki. :D
no sentään kuitenki anopin kans tulee toimeen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siltä tulee totuuksia aiheesta kuin aiheesta, yleensä jotain loukkaavaa mutta sellaista johon ei kumminkaan pääse mistään kiinni. Ja aina silloin kun vähiten osaat odottaa.
En siedä veljeni koko perhettä! Ovat teeskenteliöitä ja rasittavia kakaroinensa. En ole koskaa heitä kaivannut elämääni. Yritän hymyillä kun nähdään mutta siinä kaikki.
miten tuo ilmenee, miten siis ei tule toimeen?
Mä kyllä yritän tulla toimeen miehen äidin ja siskon kanssa, välit on ihan ok, mutta ei todellakaan läheiset. Appiukko tuntuu läheisemmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska hän ei tervehdi minua, hän on kertonut auliisti kaikille että olen varastanut häneltä veljen, että hänen veljelleen ei kukaan ole kyllin hyvä koska hänen veljensä on täydellinen, kun tapaamme hän kääntää puheen aina sellaisiin aikoihin jolloin minua ei ollut kuvassa mukana, hän käyttäytyy kuten minua ei olisi olemassakaan, mutta koen että olen hänen mielessään liikaakin, piikki lihassa.
tästä tulee kyllä väistämättä mieleen.
En ymmärrä mitä tarkoitat esim. sillä että veljesi on muuttunut samanlaiseksi kuin vaimonsa? Yhtä temperamenttiseksiko? Vai tarkoittaako se, että sinua ärsyttää, kun veljesi näkee asian vaimonsa näkökulmasta ja ymmärtää häntä/pitää hänen puoliaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrät kai, että veljesi mielestä hän varmasti on miellyttävä? Sen takia varmaan haluaa "tanssia hänen pillin mukaan". Ja voisiko äksyys nyt kuitenkin olla tilanteen ominaisuus, ei ihmisen? Eli ehkäpä hän on "äksy" vain ollessaan vuorovaikutuksessa teidän kanssa, nimenomaan jostakin teidän vuorovaikutukseenne liittyvästä syystä?
mun veljen vaimo ei tule meidän äidin eli anoppinsa kanssa toimeen, tähän syitä puolin ja toisin kylläkin. Enkä minäkään ymmärrä enää hänen lapsellisia tapojaan toimia ja ajatella. Hän yrittää kahlehtia veljeäni minkä pystyy.
Minä vaan en pysty ymmärtämään tuommoista touhua kahden aikuisen ihmisen välillä kun ei mitään järkevää ja todellista syytä semmoiseen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrät kai, että veljesi mielestä hän varmasti on miellyttävä? Sen takia varmaan haluaa "tanssia hänen pillin mukaan". Ja voisiko äksyys nyt kuitenkin olla tilanteen ominaisuus, ei ihmisen? Eli ehkäpä hän on "äksy" vain ollessaan vuorovaikutuksessa teidän kanssa, nimenomaan jostakin teidän vuorovaikutukseenne liittyvästä syystä?
Minä saatan usein olla hiukan äksy ja takakireä tavatessamme mieheni siskoa ja muuta perhettä, sillä heillä on hiukan tapana kuppikuntautua keskenään niin, että minä jään juttuineni ulkopuolelle. Puhutaan sellaisista ihmisistä ja lapsista, joita minä en kunnolla tunne, neuvotaan lastenkasvatuksessa ja päivitellään meidän lastemme joko vilkkautta taai sitten väsymystä tms...
Ja siis normaalisti olen hyväntuulinen ja ystävällinen, helposti lähestyttävä persoona. Mieheni ikävä kyllä muistuttaa sukulaisiaan ja osaa olla aika tyly, mutta kyllä hänkin osaa nykyään jo sanoa kiitos ja anteeksi :)
Itse en ainakaan tunne ketään, joka olisi ystävä kälynsä kanssa. Mun veljelleni katos kun kukaan ei ole tarpeeksi hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ainakaan tunne ketään, joka olisi ystävä kälynsä kanssa. Mun veljelleni katos kun kukaan ei ole tarpeeksi hyvä!
2 pitkää suhdetta takana veljelläni ja molempien avokkien kanssa tulin hyvin juttuun, edelleen ollaan tekemisissä. Mutta tää nykyinen on ihan mahdoton, ja mä olen jo aikaa sitten antanut periksi. Jotain varmaan kertoo sekin että ei sen kanssa tule moni muukaan toimeen, luonnehäiriöinen se on. Ainoa positiivinen asia minkä tähän ketjuun voin siitä kirjoittaa on se että, tällä hetkellä tekevät eroa. Talo on myynnissä ja yhteisiä lapsia ei onneksi ole, joten toivottavasti jossain vaiheessa se nainen on vain ikävä tapaus menneisyydestä.
Ja toisen veljen vaimo taas aivan kaamee, sen kanssa on mahdoton jutella mitään järkevää, kun se kääntää jutut aina väkisin muiden haukkumiseksi tai muista juoruamiseksi. Yritän vältellä sitä, koska sen seura saa vaan pahalle tuulelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin siis hänen veljensä kanssa. Oli niin kivaa ja minä hänestä aidosti pidin.
Vaan kun meille tuli miehen kanssa ero huomasin, että mokoma harppu olikin vain feikannut ystävyyttä. Muuttui maailman v:mäisimmäksi ihmiseksi. Ja vielä kuitenkin kävi niin, että sen broidi petti mua!
Olo oli kyllä käytetty. Ja kyllähän se muija myös surutta käytti kaikkea mikä oli mun: autoa, vaatteita, koruja, levyjä, videoita, puhelinta, savukkeita....
Onneks nykyisellä ei ole siskoa. Olisi voinut olla vaikea ton kokemuksen jälkeen suhtautua yhteenkään kälyyn mukavasti.
Yritätte tehdä miehestä peräkammarinpoikaa.
koska hän ei tervehdi minua, hän on kertonut auliisti kaikille että olen varastanut häneltä veljen, että hänen veljelleen ei kukaan ole kyllin hyvä koska hänen veljensä on täydellinen, k
aika outo ja toivoisin, että veljeni olisi valinnut toisin. Hänen kaksi edellistä pitkäaikaista tyttöystävää olivat molemmat ihan mukavia, mutta tämä tökki ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. On periaatteessa ystävällinen ja hymyilevä, mutta jotain äärettömän epärehellistä siinä on mukana. Kaksinaamainen on se ensivaikutelma ja tämän sanoi mun mies oma-aloitteisesti ensitapaamisen jälkeen. Ja mies tyypillisten miesten tapaan ei kommentoi toisia ihmisiä mitenkään yleensä ja mä yllätyin silloin.
Veljeni avopuolisossa silmiinpistävää on mustasukkaisuus. Vahtii meidän yhteydenpitoa, ei saisi käydä edes meidän vanhemmilla kylässä ja saattaa soitella 5 minuutin välein vaatien kotiin, jos veli on mennyt kerran vuodessa tunniksi auttaan vanhempia. Äitiämme yrittää nöyryyttää kaikin tavoin, mutta äiti ei sitä tiedä ja on ehdottoman herttainen tälle ihmiselle aina. Isäkin peittelee noita nöyryytysyrityksiä meidän muiden kanssa, jotta äiti ei syyttä pahoittaisi mieltään ja riitaantuisi. Hyvänä esimerkkinä: äitini antoi erään perintöjutun veljelleni lahjaksi. Asia on enemmänkin periaatteellinen, jutulla oli arvoa noin 1000 Euroa. Taannoin tämä miniäkandidaatti hihkui eräissä sukubileissä, että se myytiin eteenpäin. Veljeni mulkoili, ettei sitä tarvi äidille mainostaa, kun ei edes muista sitä enää. Tämä nainen oikein hihkui, kuinka "Matti ei uskalla sanoa äitilleen..." Miksi ihmeessä pitäisi sanoa? Jotta äiti pahoittaisi mielen?
Ovat tosi vähän tekemisissä eli siitäkään ei ole kiinni, että äitimme puuttuisi heidän elämäänsä. Käyvät kylässä muutaman kerran vuodessa puolin tai toisin ja äiti soittaa kerran kahdessa viikossa 15 minuutin puhelun. Lahjat vie jouluksikin ovelle vain.
ilman serkkujansakin, itse en välimatkan vuoksi ollut omien serkkujeni kanssa tekemisissä ja omat lapseni eivät ole miehen siskon lasten kanssa, samasta syystä. Kaverit tulevat ihan muusta elämästä, se ei ole ongelma.
Itse en ainakaan tunne ketään, joka olisi ystävä kälynsä kanssa. Mun veljelleni katos kun kukaan ei ole tarpeeksi hyvä!
Veljeni vaimo on yksi parhaista ystävistäni. Aidosti!
Miehen veljen vaimo = 1 parhaista ystävistäni.
Samoin veljeni vaimon kanssa tulen ihan hyvin juttuun. Sydänystäviä emme ole (johtuuko siitä, että veljeni vuosia minua nuorempi), mutta hyvät välit on.
Veljeni vaimo on yksi parhaista ystävistäni. Aidosti!