te jotka OIKEASTI pihejä, miten kestätte itsenne kanssa??
kyllä ärsyttää kuunnella teitä joilla on niin tarkkaa rahan kanssa vaikkei olis syytäkään, ja KAIKESSA mietitte rahaa, ruokaostoksissa, työlisissä(hamstraatte niitä tunteja lisien toivossa jatkuvasti, nuolette pomon persettä...jne.
Tarkoitan siis IHAN ÄLYTÖNTÄ pihistämistä.
Myöskin te jotka poltatte muovit yms.uunissa että kaikki lämpö saadaan talteen, jessus!!
Ärsyttääkö ketään muuta?
Kommentit (71)
joka maksattaa kaikki muilla: on hienot vaatteet, design-tavaroita koti pullollaan, oma iso asunto, upea auto, matkustelee, lapset harrastavat ja itse on opiskelija, joka hiukan harrastaa työntekoa ja siis yh. Kotona syövät lähinnä puuroa. Elämäntyyli on komea, koska ilmeisesti miesystävä ja omat vanhemmat maksavat ikävät kulut (ruoka, harrastukset, lääkärit, bensat yms.) ja itse voi satsata omaisuuden kartoittamiseen. Soittelee myös aina sellaisia lyhyitä soittoja, jotta muut maksavat puhelinkulut. Tietynlaista pihiyttä tämäkin.
Veljeni ja hänen vaimonsa ovat kyllä aika pihejä, vaikka ovat hyvissä viroissa molemmat. Lidlissä käyvät jatkuvasti ja vertailevat ruokien hintoja lähes sairaalloisesti.
Mitään ekstraa ei raaskita koskaan ostella. Esim. jos me olemme jossain yhdessä käymässä (jossain kauppakeskuksessa olemme joskus olleet) niin eivät raaski mennä siellä kahvilaan kahville vaan pikaisesti pitää lähteä kotiin. Enkä nyt tarkoita että AINA pitäisi juoda kahvit kahvilassa mutta eikö nyt sen kerran raaskisi kun mekin olemme mukana ja käymässä heidän tienoillaan?? Veljen vaimon vanhemmatkin ottavat aina kahvit mukaan termariin kun lähtevät ajamaan 600 km tyttärensä luo. Eikö olisi kivaakin mennnä välillä kahville jonnekin muualle eikä aina juoda sitä itsekeittämää kahvia?
soittaa aina kaikki puhelut miehen veljen puhelimesta koska sehän on työsuhdepuhelin:). Eihän nyt sitä omaa puhelinlaskua raaski kartuttaa...
Miehen veljen vaimo soittaa aina kaikki puhelut miehen veljen puhelimesta koska sehän on työsuhdepuhelin:). Eihän nyt sitä omaa puhelinlaskua raaski kartuttaa...
humalassa lähteä kävelee.
Johan sillä aikaa kerkee tulla laskuhumala, koska jos juon samaan aikaan kun kävelen, tulee huono olo..mielummin maksan 10e taxista ja oon äkkiä perillä.
#17
yhtäkään. Ei kukaan voi olla oikeasti NOIN saita.
En usko näistä jutuista yhtäkään. Ei kukaan voi olla oikeasti NOIN saita.
eikä tuonu itse viiniä vaikka kaikkien piti jotain tuoda, kun sitten jäi lopuksi yksi pullo juomatta,tää kaveri sanoi, että hän voi otta kyllä ton yli jääneen itselleen, jos kukaan ei sitä juo :-)
tää juttu on 20 vuoden takaa mutta en koskaan unohda.
huippupihi!
mielestäni jokainen saa olla niin pihi kuin haluaa siihen asti ettei aleta muita käyttämään hyväksi.
tyyliin tämä: olin yhden tutun kanssa kirpparille menossa. hän pyysi ensin että voisinko tulla hakemaan hänet (se kirppari oli siis meidän lähellä)
Tietenkin poislähtiessä vein hänet kotiinkin.
Sentin senttiä ei maksanut kyydistä vaikka sanoin mitä voisin ottaa bensasta. oltiin siis myymässä tavaraa.
en ole sen koommin kuskannut kyseistä ihmistä.
tyyliin tämä: olin yhden tutun kanssa kirpparille menossa. hän pyysi ensin että voisinko tulla hakemaan hänet (se kirppari oli siis meidän lähellä)
Tietenkin poislähtiessä vein hänet kotiinkin.Sentin senttiä ei maksanut kyydistä vaikka sanoin mitä voisin ottaa bensasta. oltiin siis myymässä tavaraa.
en ole sen koommin kuskannut kyseistä ihmistä.
Vaikka tarkka rahoistani olenkin, koskaan en bensarahaa ole vailla, ellei sitten kyseessä ole tosi pitkä matka.
käyttämässä toisia hyväksi. jokaisen pitäisi hakea hänet ja kuskata häntä. ei siis ollut mikään yksi kerta.
Jos olisikin ollut hyvä ystäväni niin en tietenkään olis mitään ehdottanutkaan.
Itse ajan 100km sen takia että hän pääsee tienaamaan.
tyyliin tämä: olin yhden tutun kanssa kirpparille menossa. hän pyysi ensin että voisinko tulla hakemaan hänet (se kirppari oli siis meidän lähellä) Tietenkin poislähtiessä vein hänet kotiinkin. Sentin senttiä ei maksanut kyydistä vaikka sanoin mitä voisin ottaa bensasta. oltiin siis myymässä tavaraa. en ole sen koommin kuskannut kyseistä ihmistä.
Vaikka tarkka rahoistani olenkin, koskaan en bensarahaa ole vailla, ellei sitten kyseessä ole tosi pitkä matka.
tyyliin tämä: olin yhden tutun kanssa kirpparille menossa. hän pyysi ensin että voisinko tulla hakemaan hänet (se kirppari oli siis meidän lähellä) Tietenkin poislähtiessä vein hänet kotiinkin. Sentin senttiä ei maksanut kyydistä vaikka sanoin mitä voisin ottaa bensasta. oltiin siis myymässä tavaraa. en ole sen koommin kuskannut kyseistä ihmistä.
Vaikka tarkka rahoistani olenkin, koskaan en bensarahaa ole vailla, ellei sitten kyseessä ole tosi pitkä matka.
tyyliin tämä: olin yhden tutun kanssa kirpparille menossa. hän pyysi ensin että voisinko tulla hakemaan hänet (se kirppari oli siis meidän lähellä) Tietenkin poislähtiessä vein hänet kotiinkin. Sentin senttiä ei maksanut kyydistä vaikka sanoin mitä voisin ottaa bensasta. oltiin siis myymässä tavaraa. en ole sen koommin kuskannut kyseistä ihmistä.
Vaikka tarkka rahoistani olenkin, koskaan en bensarahaa ole vailla, ellei sitten kyseessä ole tosi pitkä matka.
tyyliin tämä: olin yhden tutun kanssa kirpparille menossa. hän pyysi ensin että voisinko tulla hakemaan hänet (se kirppari oli siis meidän lähellä) Tietenkin poislähtiessä vein hänet kotiinkin. Sentin senttiä ei maksanut kyydistä vaikka sanoin mitä voisin ottaa bensasta. oltiin siis myymässä tavaraa. en ole sen koommin kuskannut kyseistä ihmistä.
Vaikka tarkka rahoistani olenkin, koskaan en bensarahaa ole vailla, ellei sitten kyseessä ole tosi pitkä matka.
tyyliin tämä: olin yhden tutun kanssa kirpparille menossa. hän pyysi ensin että voisinko tulla hakemaan hänet (se kirppari oli siis meidän lähellä) Tietenkin poislähtiessä vein hänet kotiinkin. Sentin senttiä ei maksanut kyydistä vaikka sanoin mitä voisin ottaa bensasta. oltiin siis myymässä tavaraa. en ole sen koommin kuskannut kyseistä ihmistä.
Vaikka tarkka rahoistani olenkin, koskaan en bensarahaa ole vailla, ellei sitten kyseessä ole tosi pitkä matka.
tyyliin tämä: olin yhden tutun kanssa kirpparille menossa. hän pyysi ensin että voisinko tulla hakemaan hänet (se kirppari oli siis meidän lähellä) Tietenkin poislähtiessä vein hänet kotiinkin. Sentin senttiä ei maksanut kyydistä vaikka sanoin mitä voisin ottaa bensasta. oltiin siis myymässä tavaraa. en ole sen koommin kuskannut kyseistä ihmistä.
Vaikka tarkka rahoistani olenkin, koskaan en bensarahaa ole vailla, ellei sitten kyseessä ole tosi pitkä matka.
tyyliin tämä: olin yhden tutun kanssa kirpparille menossa. hän pyysi ensin että voisinko tulla hakemaan hänet (se kirppari oli siis meidän lähellä) Tietenkin poislähtiessä vein hänet kotiinkin. Sentin senttiä ei maksanut kyydistä vaikka sanoin mitä voisin ottaa bensasta. oltiin siis myymässä tavaraa. en ole sen koommin kuskannut kyseistä ihmistä.
Vaikka tarkka rahoistani olenkin, koskaan en bensarahaa ole vailla, ellei sitten kyseessä ole tosi pitkä matka.
Eräs ystäväni on sellainen, jonka elämässä ei ole hirveästi hurraamista (työtön yh, ongelmia etenkin äitisuhteessa, joutuu tappeluihin jne.). Tämä tyyppi valittaa KAIKESTA, siis ihan kaikesta!! Kun olimme muuttaneet, kommentoi naureskellen värivalintoja ym. vaikka asuu itse kaupungin huonomaineisessa lähiössä jossa ei saa edes maalata. Jos hänelle soittaa kun hän tekee ruokaa, alkaa kertomaan kuinka hyvää ruokaa laittaa juuri. Tuohon jos erehtyy sanomaan "ai, meillä syötiin lihakeittoa" niin vastaus on luokkaa "keittoa?? pelkkää keittoa? kuka sellaista jaksaa? yhhyh, MEILLÄ on vaan parasta lihaa" jne. :D Kun hänen luonaan menee käymään, pöydässä on tasan Marie-keksejä ja mustaa kahvia, lapsille halvinta mahdollista mehua. Kerran oli luonani käymässä ja koska kyseessä oli yllätysvisiitti, en ollut varannut kahvipöytään mitään erikoista. Mehukin pääsi loppumaan, mutta pian kaupan kautta kotiin tuleva mieheni toi sitä lisää ja samoin vähän kalliimpia keksejä. "No tulihan sitä mehua, heheh. MEILLÄ on AINA tarjolla mehua lapsille ja vaikka mitä muuta!". :( Keksejä vilkaisi; "ai te ostelette tämmöisiä KALLIITA keksejä, no just. mä ostan fiksumpana näitä samoja Lidlistä, on vaa puolet halvempia!". Eipä niitä keksejä, saati mitään sen tyyppisiä, edes saa Suomesta. Olivat nimittäin lahja miehen ulkomaalaiselta työkaverilta, joka oli juuri palannut reissulta kotimaahansa :D. No, kaveri söi muksunsa kanssa 4/5 koko keksipaketista. Kelpasivat kyllä, vaikka makua, muotoa ja jopa väriä piti arvioida samalla kun märehti...
eli teen esim. just sitä mitä edellä morkattiin eli vertailen aina kaupassa hintoja. Minusta on älytöntä maksaa jostakin tuotteesta ylihintaa kun pienellä vaivalla ja vertailulla säästää huomattavia summia. En kuitenkaan osta halvinta euroshopperia vaan laaturuokaa mutta TARJOUKSISTA. Ja sitten mietin tarkkaan tarvitsenko oikeasti jotain hilavitkutinta. Ja todellakin nautin tällaisesta pihistelystä ja siitä että pankkiin kertyy rahaa.
Mutta itaruus ja toisten hyväksikäyttö on sitten asia erikseen, niitä en hyväksy. Ostan aina kunnolliset lahjat ja tuomiset, en pummi vaan mielelläni esim. baarissa tarjoan kavereille kahvit tai oluen. Kun on kertynyt fyrkkaa tilille niin voi sitten tarvittaessa olla hövelikin.
Yritän priorisoida rahankäyttöni niin että säästän sellaisissa asioissa mitkä eivät heikennä elämänlaatua,ja satsaan sellaiseen mikä parantaa sitä. Eli jos ostan kanafilettä tarjouksesta enkä normaalihinnallla, lopputulos on ihan sama paitsi että rahaa säästyi kun ostan fileen tarjouksesta. Sitten joissain asioissa ei voi säästää, esim. juuri ystävien kustannuksella. Ja laadussa. Voin ostaa vaikka 500 euron nahkasaappaat jos ne ovat just sellaiset kuin haluan ja tarvitsen, ja jos ne kestävät monta vuotta. En viitsi ostaa halpaa skeidaa mikä lentää roskikseen puolen vuoden käytön jälkeen.
En tiedä mitään rasittavampaa, kun se, että jauhetaan jatkuvasti siitä mitä mikäkin maksaa. En kestä sellaisia tuttavia, jotka jaksavat aina pohtia mitä joku ruoka maksaa ravintolassa, missä se on halvempaa jne. Joskus voi ihan relata ja ihan itsekseen valita sitten listalta halvan ruoan jos ei raski tilata mitään kalliimpaa. Mutta EI pilata muiden rentoutumista rahasta jauhamisella, eihän... Inhoan sitä.
En tiedä mitään rasittavampaa, kun se, että jauhetaan jatkuvasti siitä mitä mikäkin maksaa. En kestä sellaisia tuttavia, jotka jaksavat aina pohtia mitä joku ruoka maksaa ravintolassa, missä se on halvempaa jne. Joskus voi ihan relata ja ihan itsekseen valita sitten listalta halvan ruoan jos ei raski tilata mitään kalliimpaa. Mutta EI pilata muiden rentoutumista rahasta jauhamisella, eihän... Inhoan sitä.
jos ostan ruokani tarjouksesta ja inhoan käydä sellaisissa ruokakaupoissa joissa tarjouksia ei ole.
t. se jonka käskettiin mennä hoitoon
niin pihit ihmiset itse saavat tyydytystä pihiydestään :-) Muut siitä vain kärsivät.
minäkin seukkasin hänen kanssa opiskeluaikoina.
olin opiskelemassa toisella paikkakunnalla 200km päässä. Joka ainoa viikonloppu minun piti tulla hänen luokseen bussilla, koska oli kuulemma niin ikävä. Bussilippu maksoi 58mk suuntaansa eli 116mk meno-paluu. Ei tänä päivänä kuulosta paljolta mutta kun teet sen 4kertaa kuussa tekee yli 450mk kuussa, opintotukea sain 1200mk ja siitä vielä vuokrat ja ruoat. Täytyi ottaa opintolainaa että pystyin elämään koska täytyihän ostaa opintoihin kirjoja ja enhän alastikaan voinut koulussa käydä... Lisäksi minulla on astma, sillooin käytössäni olleet lääkkeet olivat kalliit, noin 200mk kuussa.
Poikakaverini asui noin 3km päässä bussipysäkistä, ei voinut tulla autolla hakemaan koska bensaa kuluu, hyvänen aika. Siispä kävelin. Myös talvella, kovalla pakkasella ja sehän tekee astmaatikolle huonoa. Jos viikonloppuisin tehtiin jotain hyvää ruokaa, niin minä aina maksoin.
Lahjoiksi sain aina jostain alelaarista otettua, kerran osti joululahjaksi minulle lastenvaatetta (vaikka lyhyt ja erittäin hoikka olinkin silloin) kun sai halvalla. Mitäs siitä vaikka puseron hihat olivat aivan liian lyhyet tai housun lahkeet paljon nilkan yläpuolella... Omat vaatteensa haki sukulaisilta ja tuttavilta. Ei väliä vaikka olivat todella väärän kokoisia, jos ne sai päälle kiskottua, niin hyvät olivat.
Mum mummo peri omien sisarustensa kanssa veljeltään jälkeen jääneen yksiön, exä kieli pitkällä odotti että milloin minun mummo jättää sen perinnöksi meille. Jatkuvasti iltalenkillä piti käydä kyseisen talon luona ja se haaveilu siitä asunnosta...
Parin vuoden seurustelun jälkeen lähti opiskelemaan samalle paikkakunnalla mun kanssa. Yhteen muutosta ei puhettakaan koska hänen koulussaan oli ilmainen asuntola. Mun asunnon ja hänen asunnon välillä oli välimatkaa 5km, itse ei koskaan käynyt mun luona koska ei kehdannut kävellä sitä matkaa...
Hoh hoijakkaa, oli sitä muka niin rakastunut mutta onneksi järki tuli päähän...
osti esimerkiksi lihat ja sellaiset sieltä lemmikkieläimille tarkoitetusta alelaarista. Ja kaikki muutenkin halvinta mahdollista. Ei siinä mitään, mutta kun sitten otti asiakseen "ohjailla mun kulutustottumuksia". Esimerkiksi kaupassa kovaan ääneen:D Lisäksi, hän ei koskaan muka halunnut tai raskinut syödä vaikka hampurilaisravintolassa tai käydä pitsalla mutta jos mä ehdotin, että tarjoan niin se kyllä passasi. Lisäksi, ilmestyi aina luokseni viikonloppuisin ruoka-aikaan, laitoin monesti ruokaa enemmän kerralla, että voisin syödä useamman päivän. Söi ihan innokkaasti monta isoa annosta eikä KOSKAAN tarjoutunut maksamaan omista ruuistaan. Ei varmaan kannata ihmetellä miksi on eksä....=)Seurustelimme noin vuoden verran.
Ai niin. Kerran hän oli jollain konserttireissulla Saksassa. Hän toi mulle tuliaisiksi jotain ällöttävää ja pahaa halpissuklaata ja käyttäytyi niinkuin se olisi ollut joku maailman hienoin lahja ja varmaan kuukauden ajan mainitsi siitä joka välissä... Puuh...:D
joka maksattaa kaikki muilla: on hienot vaatteet, design-tavaroita koti pullollaan, oma iso asunto, upea auto, matkustelee, lapset harrastavat ja itse on opiskelija, joka hiukan harrastaa työntekoa ja siis yh. Kotona syövät lähinnä puuroa. Elämäntyyli on komea, koska ilmeisesti miesystävä ja omat vanhemmat maksavat ikävät kulut (ruoka, harrastukset, lääkärit, bensat yms.) ja itse voi satsata omaisuuden kartoittamiseen. Soittelee myös aina sellaisia lyhyitä soittoja, jotta muut maksavat puhelinkulut. Tietynlaista pihiyttä tämäkin.
Mieheni sanoo että meiltä lähtee jokainen euro soikeana kun minä niin niin tiukasti niistä pidän kiinni.
Harvoin ostan mitään normaalihinnalla.
Vuosien saatossa olen oppinut parhaat tavat säästää.
Jos en olisi niin säästeliäs olisi elämänlaatumme paljon huonompi.
Minä en pummaa, maksan aina omat juttuni joten säästeliäisyyteni ei vaikuta kenenkään muun elämään. Monesti vain tuntuu että toisille se on ongelma että meillä on pienet sähkö- ja vesilaskut tai että roska-astiamme tyhjennetään niin harvoin tai että nappaan tyhjän panttipullon tien laidasta mukaani.
Mistään meillä ei ole pulaa, koti on nätti ja kodikas vaikka onkin kirppislöydöillä ja aletuotteilla sisustettu.
Sammuttelen turhat sähkölaitteet, ulkovaloja ei turhaan polteta, vettä ei turhaan valuteta, kukat kastelen sadevedellä.
Lapsilla on siistit ja tarkoituksenmukaiset vaatteet vaikka ostankin ne outlet-myymälöistä ja kavereilta käytettynä sekä alennusmyynneistä.
Lapsilla on paljon leluja ja hyvät liikuntavälineet vaikka ostankin ne käytettynä.
Kirjoja on paljon ja ne kaikki on ostettu kirppareilta max.2€ hinnalla.
Itsellä on uudet vaatteet, lähes kaikki on ostettu hyvällä alennuksella osta 3 maksa 2 tai kaikki alehinnat vielä puoleenhintaan päiviltä.
Lapsilla on ihan kivasti aina lomalla käyttörahaa, kun vievät ennen lomalle lähtöä vuoden aikana keräämäni tyhjät pullot kauppaan niin saavat siitä omaa rahaa.
Tunnen muutaman kunnon tuhlarin ja minun on tosi vaikea ymmärtää heitä. Toinen on miehensä kanssa ihan hyvin tienaavia mutta elävät yli varojensa ja maksattavat sitten köyhillä vanhemmillaan menojaan. Yhdellä lapsella on voinut olla mm.6-7 erilaiset rattaat ja kaikki uutena ostettu.
Toinen saattaa uusia koko kodin sisustuksen monta kertaa vuodessa, autoa vaihdetaan usein jne. ihmettelin miten voivat sellaista elämää niillä tuloilla tehdä mutta luottolistalla ovat nyt olleetkin.
Itse olen pihi joistakin asioista. Kyllä katson kaupassa mitä ostan ja mihin hintaan, koska emme tod ole mitää suurituloisia ihmisiä. Kotiäiti ja opiskelija. Mutta jos jotakin kalliimpaa tekee mieli ostaa niin ostan sen ja tähän mennessä ollaan pärjätty. Lapsi saa hyvin ruokaa ja kasvaa hyvin :) En itse ota ikinä lainaa rahaa,ja jos tarvin niin vanhemmiltani,en kavereilta. Yksi kaveripariskunta on niin helvetin pihiä porukkaa että jos toinen on toiselle velkaa 50senttiä niin siitä kyllä mainitaan ja valitetaan niin kauan kun on maksettu 50sentin velka,naurettavaa. Meidän taloudessa rahat ovat yhteisiä. Ja just pummaavat ihmisiltä esim juomia baarissa yms, kun ollaan niin pihejä vaikka rahaa onpi työssäkäyvällä ihmisellä.