te jotka OIKEASTI pihejä, miten kestätte itsenne kanssa??

Käyn itse kampaajalla vain leikkuuttamassa hiukset 20eur:lla ja laitan illalla itse kaupasta ostamani värin. Leikkaan koneella mieheni ja lapseni hiukset ja säästän näin 80eur joka kerta vähintään joka toinen kuukausi...

Ostin äsken koneen, maksoikohan 30 €? Mutta äkkiä se alkaa kannattaa kun lastenkin leikkaus maksaa 15 € ja mulla kaksi poikaa ja mies..:).

Siinä suhteessa, että aina jää kuitenkin säästöön.



Leikkaan myös perheen kolmen pojan ja mieheni hiukset itse. Helppo tapa säästää suuret summat! Ostan laputettuja tuotteita ruoka-kaupasta ja pakastan ne heti. Samoin ostan kaupan omia halpamerkkejä. Keräämme marjoja ja syömme riistalihaa eli ruoka on luomua ja halpaa ja terveellistä :D



Toisaalta ostan koko perheelle kunnon laadukkaat merkkivaatteet. Kaikilla lapsilla on Reimatecin ulkovaatteet päästä varpaisiin ja Eccon goret, koska mielestäni lasten ulkoiluilo ei saa kärsiä sen vuoksi, että lapsi kastuu ja palelee ja sen myötä sairastuu.Samoin minun ja mieheni vaatteet ovat laadukkaita merkkivaatteita, Hilfigeriä, Gantia jne , mutta ostamme ne yleensä outleteista ulkomailta superhalvalla.



Samoin asuntomme maksoi 500 000 euroa eli panostamme asumiseen.



Mielestäni siis käytän järkevästi rahaa, en maksa turhasta. Tämä on myös ammattisairaus, olen controller :D



t: toinen ekonomiäiti

Voisi päätellä, että tämä maa on väärällään mielenterveysongelmaisia...Onhan jotain vikaa, jos noin överiksi pääsee homma kuin jossain viesteissä kerrottu...Liika on liikaa, kaikessa. Voisi kuvitella, että ketä se haittaa jos joku on pihi...eikä se ns. normaalin rajoissa pysyvänä haittaakaan. Mutta jos aletaan elämään kaverien tai kumppanin kustannuksella niin ei ole oikein. Jatkuva rahasta märehtiminen rassaa. Ei kukaan jaksa sitä aina kuunnella kuinka toinen metsästää sitä maailmankaikkeuden halvinta kahvipakettia tai mitä milloinkin. Ja säästö voi olla tosi näennäistä...Eräs ystäväni on tosi pihi, toisinaan se lipsahtaa sille negatiiviselle puolelle....Mielestäni silloin kun lapsille ostetaan sandaalit, jotka ovat kolme-neljä numeroa liian suuret"menevät sitten pitempään". Mutta lapset ovat turvallaan, tosin. Ja kun ne ovat halvimmat mahdolliset, niin ne sandaalit leviävät jo ekan kesän jälkeen ihan joka tapauksessa. Eivätkä hetkeäkään ole olleet oikean kokoiset...En liioin ymmärrä alushousujen paikkaamista.Enkä sitä, että aina pitää ostaa ne halvimmat kökkörukkaset, jotka sitten vuotavat päivänä kaksi. Olen ajatellut, että ehkä minuun voisi tarttua jotain säästäväisyysmeininkiä ja minusta häneen erilaista ajattelumallia...tiedä häntä.

makkaraa omalla merkillään ja euroshopperina, niin ei se todellakaan samaa reseptiä niihin käytä!



Terveisin makkaratehtaan reseptikonttorissakin työskennellyt.

jotka leikkaatte jollain koneella miestenne ja lastenne hiukset? Vai oletteko alan pro? :) Enpä osaisi, mutta eipä kyllä ole käynyt mielessäkään. Käyn itsekin parturissa ja mielestäni lapsen hiukset eivät ole "vähäpätöisemmät", siinä kohtaa en halua säästää. En halua että kulkevat päät sen näköisinä, että äiti on leikkinyt parturintätiä! :D Voin säästää itse parturikuluissa pitämällä sopivaa mallia, joka ei vaadi 3-4 viikon välein käymistä.

putta lapsesta saakka olen ollut säästäväinen. Osasyy on, että en siedä ylimääräistä tavaraa kotonani, olen aina inhonnut (lapsena inhosin kun sain lahjaksi jonkin posliiniesineen yms. hyödyttömän pölyäkeräävän tavaran).

Toisaalta ruoka meillä on laadukasta, mutta hintaveratailua tehdään.

Vaatteita ei ostella turhaan.

Tämä on vain elämäntapa, olen tainnut periä sen isoisältäni:) Onneksi miehenikään ei mikään materialisti törsääjä ole.

Toisaalta joskus sitten revitellään, ja esim. juhlaruoista ei pihistellä (tehdään kuitenkin ne itse) ja lasten terveyteen ja hyvinvointiin satsataan...

teillä kuitenkin tuntuu olevan kaikki tarpeellinen, vaatteet ja varusteet lapsillakin. Olet vain järkevästi tehnyt hintavertailua ja ostanut alesta. Ja jos jostakin löytyy hyvää ja ehjää, miksipäs ei voi ostaa käytettynä tutuilta tai huutonetistä.

Mielestäni pihi on sellainen joka ostaa housut kerran 3:ssa vuodessa ja kun ne kuluvat niin niitä sitten paikkaillaan viimeiseen asti, mitäs sitten jos lasten housuissa on reikiä tai todella kuluneet polvista, kun kuitenkin pysyvät jalassa niin ei syytä ostaa uusia. Mitään ylimääräistä ei ikinä osteta, pakollisiakin vain välttämätön määrä. Tiedän perheen missä lapsella on 3 housut ja 3 puseroa kutakin kokoa ja niitä sitten kierrätetään. Voit kuvitella miten kyseisessä oltiin sekaisin kun lapselle tuli mahatauti ja oksensi kaikki vaatteensa yhden päivän aikana...

Mieheni sanoo että meiltä lähtee jokainen euro soikeana kun minä niin niin tiukasti niistä pidän kiinni.

Harvoin ostan mitään normaalihinnalla.

Vuosien saatossa olen oppinut parhaat tavat säästää.

Jos en olisi niin säästeliäs olisi elämänlaatumme paljon huonompi.

Minä en pummaa, maksan aina omat juttuni joten säästeliäisyyteni ei vaikuta kenenkään muun elämään. Monesti vain tuntuu että toisille se on ongelma että meillä on pienet sähkö- ja vesilaskut tai että roska-astiamme tyhjennetään niin harvoin tai että nappaan tyhjän panttipullon tien laidasta mukaani.

Mistään meillä ei ole pulaa, koti on nätti ja kodikas vaikka onkin kirppislöydöillä ja aletuotteilla sisustettu.

Sammuttelen turhat sähkölaitteet, ulkovaloja ei turhaan polteta, vettä ei turhaan valuteta, kukat kastelen sadevedellä.

Lapsilla on siistit ja tarkoituksenmukaiset vaatteet vaikka ostankin ne outlet-myymälöistä ja kavereilta käytettynä sekä alennusmyynneistä.

Lapsilla on paljon leluja ja hyvät liikuntavälineet vaikka ostankin ne käytettynä.

Kirjoja on paljon ja ne kaikki on ostettu kirppareilta max.2€ hinnalla.

Itsellä on uudet vaatteet, lähes kaikki on ostettu hyvällä alennuksella osta 3 maksa 2 tai kaikki alehinnat vielä puoleenhintaan päiviltä.

Lapsilla on ihan kivasti aina lomalla käyttörahaa, kun vievät ennen lomalle lähtöä vuoden aikana keräämäni tyhjät pullot kauppaan niin saavat siitä omaa rahaa.

Tunnen muutaman kunnon tuhlarin ja minun on tosi vaikea ymmärtää heitä. Toinen on miehensä kanssa ihan hyvin tienaavia mutta elävät yli varojensa ja maksattavat sitten köyhillä vanhemmillaan menojaan. Yhdellä lapsella on voinut olla mm.6-7 erilaiset rattaat ja kaikki uutena ostettu.

Toinen saattaa uusia koko kodin sisustuksen monta kertaa vuodessa, autoa vaihdetaan usein jne. ihmettelin miten voivat sellaista elämää niillä tuloilla tehdä mutta luottolistalla ovat nyt olleetkin.

Miesystävä joka ostaa aina halvinta.. Makkaraa, tonnikalaa hiutaleina.. Mikään kalliimpi ei käy.

Mulla oli yksi kaveri, joka oli ihan mukava, mutta sairaan pihi. Meillä oli suunnilleen samat palkat (ihan hyvät) ja kummakin mieskin tienasi suunnilleen saman. Silti tämä käyttäytyi mulle kuin pahainen opiskelijatyttö, joka on köyhä ja jatkuvasti jotain vailla. Aneli kyytiä aina joka paikkaan ja samalla jutteli, kuinka auto on ihan älytön rahareikä. Lainaili kaikkea korkokengistä lähtien, ettei tarvi itse ostaa. Pyysi aina ruokaa ovesta tullessaan, mutta takaisin ei kahvikuppia vuosien aikana tarjonnut. Jos olimme yhdessä liikenteessä, niin ei ikinä halunnut juoda kahvilassa kahvia omaan laskuun vaan heitti "vitsinä", että "voin mä ottaa, jos tarjoat". Alkoi oikeasti nyppiä niin, että otin lopulta etäisyyttä.

=)

niin pihi että lapsensa ja miehensä ruokavalio koostuu pelkästä puurosta, makkarasta ja makaronista. Heillä menee työnjako niin että sisko hoitaa ruokaostokset ja ruuan teon. Nämä kolme ruokalajia vuorottelee. Eläköön paluuta kultaisiin nälkävuosiin jolloin lapset oli aliravittuja ja kärsi monenlaisista puutostiloista. Nykyaikanakin on näköjään näitä jotka ei raski ostaa kauden edullisia hedelmiä, kasviksia ja lihaa koska ne tulee paskan mukana kuitenkin pois.

syö ystävillään koko perhe(5)ja sukulaisillaan aina kun mahdollista(minä mukaan lukien, joka ravitsee heitä)eikä syötä vauvalleen 6kk edes KIINTEÄTÄ RUOKAA kun se maito on halvempaa purkista!lapsella onkin neuvolaseuranta painon vuoksi, mitä lie äiti siellä selittää. Muutkin lapset ovat laihoja ja painokäyrien alapuolella=(



Ja tämä on ihan tosi.Niin kauheaa kuin se onkin, siihen ei voi mitenkään puuttua, yritän siksi hillitä itseni kun tulevat kylään tyhjentämään jääkaappia.



JOku kohtuus pihyyteenkin!

Siis siitä huolimatta että olen suurituloinen. Mulle vain on jotenkin niin luontevaa esim. valita aina halvin merkki tai punaisen lapun aletuotteet ja suunnitella päivän ateriat vasta kaupassa kun näen mikä on sillä kertaa tarjouksessa ja esim. paljonko mikäkin vihannes sinä päivänä maksaa.



En mä koe sitä mitenkään vaikeaksi tai epämiellyttäväksi. Pikemminkin mua alkaa ahdistaa jos olen joskus jossain missä ei ole mahdollista näitä valintoja tehdä (esim. syrjäseudun ainoan pikku lähikaupan armoilla). Kai tämä on jollain lailla pienen ihmisen yritys hallita elämäänsä...

luokkakaverini oli varsin pihi ja ylimielinen ihminen.

Kysyin kerran viittä vai kymmentä senttiä lainaan, kun olimme menossa koulussa kahville niin ei pystynyt tätä minulle antamaan.

Hänellä on aina koulussa mukana 50-100e seteleitä ja lompakkokin pullottaa kolikoita.

Yhtenä kertana sain kuitenkin sen 5-10 senttiä lainaksi, mutta että oli piinaavaa sen jälkeen kun hän tivasi tuota rahaa sitten joka päivä takaisin :D

eipähän siinä sitten kun maksaa takaisin

Siis siitä huolimatta että olen suurituloinen. Mulle vain on jotenkin niin luontevaa esim. valita aina halvin merkki tai punaisen lapun aletuotteet ja suunnitella päivän ateriat vasta kaupassa kun näen mikä on sillä kertaa tarjouksessa ja esim. paljonko mikäkin vihannes sinä päivänä maksaa. En mä koe sitä mitenkään vaikeaksi tai epämiellyttäväksi. Pikemminkin mua alkaa ahdistaa jos olen joskus jossain missä ei ole mahdollista näitä valintoja tehdä (esim. syrjäseudun ainoan pikku lähikaupan armoilla). Kai tämä on jollain lailla pienen ihmisen yritys hallita elämäänsä...

Ei tuo ole ollenkaan normaalia! Että ahdistaa jos joutuu joskus vähän kalliimmalla ostamaan...

kaverille rahaa, jopa joskus kysyn tarvitko?mutta jos menen itse kysymään niin ei nyt ole ja on niin tiukkaa jne.sitten kuitenkin tullaan samana päivänä uusi puku päällä vastaan!

Nykyaikanakin on näköjään näitä jotka ei raski ostaa kauden edullisia hedelmiä, kasviksia ja lihaa koska ne tulee paskan mukana kuitenkin pois.

Lapsille ei osteta lahjoja. Poikani sai joululahjaksi tikkarin ja villasukat. Ja toinen poikani tähtisadetikut. Ja miniä saa jostain saatuja ilmaislahjoja. Puhelinta ei käytetä. Vaikka lapset näkevät heidät vain pari kertaa vuodessa (asuvat 300km päässä).



Anoppi valitteli kesällä kuinka aurinko kuluttaa paidat puhki. Uusia vaateita ei osteta. Verhot hän on ostanut kotiinsa tasan kerran elämässään. Ja appiukko sanoi, ettei lapsille kannata ostaa vaatteita koska kasvavat niin nopeasti ulos niistä!



Onneksi mieheni ei ole ottanut oppejaan heiltä :). Meillä lapset laatuvaatteissa. Sisustustekstiilejä vaihdetaan aika usein ym. Ja anoppia harmittaa ;).

Heillä on omat tuhlauskohteensa, mutta enimmäkseen ovat sairaan nuukia. Esimerkiksi ostivat juuri eläkepäiviksi sikakalliin uuden asunnon ja neliöitä on tuplasta vanhaa enemmän. Eli siinä tuhlattiin. Sitten sitä taloa alettiin "sisustamaan" eli sinne vietiin mökiltä 60-luvun räsymattoja, mikro on vuodelta 1989 jne. Pahin oli makkari, jonka äiti halusi laittaa "uusiksi" eli kiersi kauppoja niin kauan, että löysi uuden päiväpeitteen alennuskorista. Pinkki ja silkkinen, mistäköhän johtuu, että sai sen 8 Eurolla. Sen kaverina on lattialla sitten punainen, ikivanha ryijymatto toisella puolen ja toisella vanha ja tumma räsymatto. Yöpöytiäkin löytyy peräti yksi, keltainen lastulevystä. Verhoja ei talossa ole vieläkään, kun eivät raski ostaa verhotankoja. Kylppäreissä ei ole pyyhekoukkuja, kun tarralla eivät pysy ja ruuvattavat on liian kalliita. Ja tosiaan asunto on uusi, kalliit materiaalit ja hintaakin oli lähemmäs 600 000 Euroa. Eikä kyse ole, että tuohon taloon olisi viimeiset pennit menneet vaan siitä, että eivät ikinä uhraa mitään ylimääräistä mihinkään, joka ei sillä tavoin säilytä arvoaan.

Sehän ei ole ollenkaan vaikeaa vaan tulee suoraan selkäytimestä se ajattelutapa. Ja aina kun saa säästettyä jossain/selviää mahdollisismman vähällä rahalla, siitä saa jonkinlaista mielihyvää ja tyydytystä. Eli hyvin kestän itseni kanssa.



Siitä olen kuitenkin tarkka etten säästä muiden kustannuksella, ei siitä hyvä mieli tule vaan mieluummin hävettää ja tulee syyllinen olo.