Pitäisikö 20 vuotta samassa vuokrakämpässä asuneen saada asunto itselleen?

ja varmaan korjaattekin (eihän tää muuten olisi av...) ;-) mutta moni tämän ketjun vastauksista tuntuu olettavan, että OMISTUSasunto on perusOIKEUS? Muuten ei voi ymmärtää miksi olisi _epäoikeudenmukaista_ että toisilla on siihen mahdollisuus ja toisilla ei.

ottaa asuntolainaa ja maksaa sitä vaikka seuraavat 20 vuotta pankille. Sillä tavalla sen asunnon saa itselleen.

Ai niin, tässähän onkin kyse siitä etteivät nämä vuokra-asujatyypit halua 'velkavankeuteen'.

Nyt näihin aikoihin vakituinen ammatti on harvinaisuus. Moni on pätkätöissä eikä lainaa pankista saa noin vain.

kuitenkin sujuu tuo palstoilla urputus noinkin mallikkaasti. Se on pääasia.

kannatakaan jättää, jos ei parempaan pysty. Silloin ei kylläkään kannata palstoilla urputtaa jos ei omaa asuntoa ole varaa ostaa.

Sinä se taidat olla pikku verenimijä.

Työnteko on kivaa ja palkitsevaa

pienipalkkainen on automaattisesti tyhmä, kehitysvammainen jne.



Iso palkkainen on älykäs, viisas jne.



Itse olen lähihoitaja ja tältä istumalta voisin luetella tusinan parempi palkkaisia "toimareita" jotka ovat saavuttaneet suuret tulonsa ainoastaan suurella ahneudella, röykeydellä ja toisten tallomisella, niin työläistensä, asikkaidensa ja kilpailijoidensa. Sitä pidetään älykkyytenä nykyelämässä.



Ilmeisesti minä sitten olen tyhmä kun minusta ei kerta kaikkiaan olisi tuohon.



Mitä ap sitten on tehnyt ansaitakseen isältä perityn asunnon, syntynyt oikealle isälle?

Yritän keskustella parhaani mukaan. Surullista jos se kuulostaa urputukselta. Ei ole tarkoitus (en ole paha ihminen) Sääli ettei minulla ole varaa toteuttaa unelmaani videovuokraamontyötekijän palkoilla.. sääli se tavallaan vie pohjan elämältä.

Kiva että kehitysvammaiselta kuitenkin sujuu tuo palstoilla urputus noinkin mallikkaasti. Se on pääasia.

kannatakaan jättää, jos ei parempaan pysty. Silloin ei kylläkään kannata palstoilla urputtaa jos ei omaa asuntoa ole varaa ostaa.

Sinä se taidat olla pikku verenimijä.

Työnteko on kivaa ja palkitsevaa

Täälä on ilkeitä rikkaita ihmisiä. Eivät kaikki rikkaat ole ilkeitä. Olen tavallaan herännyt yhteiskuntamme eriarvoisuuteen ensikertaa kun keskustelin lesken kanssa. Pidin itseäni eräänlaisena pyhimyksenä hänelle. Todellisuudessa taidankin olla pahanen Verenimijä ;D voi tätä elämää



T: Ap

voisin luetella tusinan parempi palkkaisia "toimareita" jotka ovat saavuttaneet suuret tulonsa ainoastaan suurella ahneudella, röykeydellä ja toisten tallomisella, niin työläistensä, asikkaidensa ja kilpailijoidensa.

ihan vaan keksimällä erittäin hyvin liikeidean. Kauppa käy! Tai olemalla niin lahjakas että rahaa tulee, esimerkiksi kuuluisa muusikko.

Kukaan ei ole pakottanut lähihoitajaksi, voisit ihan hyvin perustaa yrityksen ja tuottaa niin laadukasta palvelua että siitä maksettaisiin ilman mitään verenimentää. Elämä on valintoja täynnä.

Ilmaiseksiko siinä pitäisi jonkun antaa asua?!? Olipa asunto sitten itse ostettu tai peritty, se on vuokranantajan omaisuutta, jolla hän saa tehdä mitä haluaa. Taitaa vaan ottaa päähän kun ei ole varaa ostaa edes sitä ensimmäistä omaa asuntoa.

Ovat perineet asunnon vanhemmiltaan tai sukulaiselta. Sitten eivät itse halua asua siinä ja päättävät vähän imeä verta köyhiltä.

On kumma kun omatunto ei kolkuta.. Perustaisitte hotellin.

Että 20 vuoden asumisen jälkeen pitäisi saada asunto itselleen? Sillä tavallahan jokaisen kannattaisi tehdä. Ei olisi mitään lainariskiä, ei korkoriskiä, hyvässä lykyssä Kela maksaisi suurimman osan vuokrasta asumistukena jne. Myös parempituloisten kannattaisi asua itse vuokralla ja maksaa sivussa paria muuta kämppää ja pitää niitä tyhjillään. Kahdenkymmenen vuoden asumisen jälkeen olisi omaisuutta jo aika tavalla.



Vuokranantaja maksaisi remontit, veroa vuokratulosta, vastikkeet ymymym ja kahdenkymmenen vuoden jälkeen hän joutuisi luopumaan omaisuudestaan jonkun toisen hyväksi.



Kyllä tämä maa on täynnä niitä, jotka ei viitsi itse yrittää mitään, mutta toisilta pitäisi saada kaikki jakoon! Ladon taakse piikille sellaiset!

kuitenkin sujuu tuo palstoilla urputus noinkin mallikkaasti.

häpeä.

Kyllä tämä maa on täynnä niitä, jotka ei viitsi itse yrittää mitään, mutta toisilta pitäisi saada kaikki jakoon! Ladon taakse piikille sellaiset!

tai sitten hinnat sellaiset että ei näillä itkijöillä olisi varaa. Ja taas itkettäisiin.

Turha nillittää, on testattu juttu.

Miksi en ole opiskellut hyväpalkkaista ammattia johtuu siitä että olen halunnut tehdä elämässäni muita asioita. Ehkä juuri älykkyyteni takia en ole koskaan kokenut tarvetta mennä "putkeen", opiskeluputki, työputki jne. Olen aina voimakkaasti kyseenalaistanut itsestäänselvyyksiä, enkä ole nähnyt tuossa putkessa mitään tavoittelemisen arvoista. Toki rahalla saa kaikkea kivaa, mutta ei se takaa onnellisuutta. Toisin kuin keskivertoälykkyydellä varustettu keskiluokkainen keskiverto av-mamma ei minulla ole ollut tarvetta hankkia titteleitä tai omaisuutta näyttääkseni muille miten hyvin olen onnistunut elämässäni. Eikä minulla ole tarvetta korottaa itseäni tai miettiä onko joku duunari siksi ettei pää riitä opiskeluun tms. Fiksuinta on elää elämää ja tehdä työtä joka tekee onnelliseksi. Jos onnelliseksi tekee vain se mitä muut minusta ajattelevat on se aika surullista.

Olen se jolla 7-henkinen perhe.. Niin meillä on varaa useampaankin lapseen, mutta ei omistusasuntoon pk-seudulla ja se on tosiaan oma valinta. Varaa omistusasuntoon ei ole koska se merkitsisi unelmistani luopumista ja minulla ei ole varaa luopua unelmista koska ne ovat syy elää ja elämän tarkoitus. Uraohjuksena olo ei kuulu siihen haavekuvaan joka minulla elämästäni on ollut ja jota haluan toteuttaa. Minä pidän tärkeämpänä rahanmenokohteena lapsia kuin taloa. Jos joku kokee että omistusasunto ym. omaisuus on tärkeämpi kuin lapset niin eläköön hän niin jos tulee siitä onnelliseksi.

Minulle on aika sama kuka nämä seinät omistaa sillä asun kaupungin asunnossa ja nämä ovat pysyviä eikä asunnosta voi häätää jos elää ihmisiksi ja maksaa vuokransa. Asuntoa saa tuunata ja siinä voi asua vaikka loppuikänsä. Enkä ole satojatuhansia velkaa;)

Mutta kyllä olen sitä mieltä että pitäisi päästä joidenkin ihmisten sisäisestä epävarmuudesta jota kompensoidaan pätemällä koulutuksella ja omaisuudella. Nämä ihmiset täällä vastustavat ajatusta omistusoikeuden siirtymisestä vuokralaiselle, vaikka se ei olisikaan heiltä pois millään tavalla jos puhutaan julkisesta tahosta vuokranantajana. Tietenkin yksityinen puoli on eri asia. Vaikka kyse onkin aina siitä että hyväksikäytetään ihmisiä joilla ei mahdollisuutta omaan asuntoon. Sitä se on, toki siihen voi suhtautua eri tavoin, vaikka oikeutettuna niinkuin suurin osa täällä tekeekin.

lääkäriksi, toiminnanjohtajaksi tai joksikin muuksi jossa olisi tienannut enemmän rahaa

yleensä koska ei jaksanut tai pää ei yksinkertaisesti rittänyt sitten itketään täällä

Ne ostavat asunnon, joilla on siihen varaa, ne asuvat vuokralla, joilla ei ole varaa tai jotka muuten vaan haluavat niin tehdä.

Joku saa toimitusjohtajan palkkaa ja toinen lähihoitajan palkkaa, kolmas palomiehen ja neljäs vaikka perhepäivähoitajan jne. Miten joku voi oikeasti luulla, että kaikkiein pitäisi saada sama elintaso kuin sillä toimitusjohtajan palkkaa nauttivalla?

Koska ne muut tekevät yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää työtä kuin se TOIMITUSJOHTAJA. Luuletko tosiaan että on joku taho joka on määrännyt eri ammattien palkat niiden tärkeyden tai vaativuuden mukaan?

Kaikki tekevät työtä ihmisten ja yhteiskunnan hyväksi, jokainen oman panoksensa. Jonkun duunarin työ on useinkin paljon rankempaa niin fyysisesti kuin henkisestikin kuin sen TOIMITUSJOHTAJAN. Moni pienipalkkainen pelastaa työkseen ihmishenkiä, onko se oikeasti vähemmän tärkeää kuin jonkun yrityksen johtaminen?

Kyllä minäkin mielelläni olisin syntynyt Ehrnroothiksi tai Wahlroosiksi tai Erkoksi tai Hartwalliksi taitaitai... Mutta kun en ole, tulen toimeen sillä mitä minulla on. Mielenköyhyyttä kadehtia ap:ltä sitä, että hänellä on sattunut olemaan sen verran fiksu isä, että tämä on jättänyt jälkikasvulleen perinnöksi muutakin kuin velkaa.

Ja kyllä on ihmisellä joku vialla, jos oikeasti on sitä mieltä, että ap:n kuvailemassa tapauksessa ap:n pitäisi vain luovuttaa asunto leskelle tai edes myydä tavallista halvemmalla. Miksi ihmeessä pitäisi?!?

Mitä ap sitten on tehnyt ansaitakseen isältä perityn asunnon, syntynyt oikealle isälle?

t. 2 pätkätyöläistä, jotka ovat jo maksaneet asuntolainansa

itsestäänselvyys johon kaikilla on mahdollisuus, toiset vaan haluaa asua vuokralla vuosikymmeniä?

Asuntolainaan tarvitaan vakituinen työ, ei se ole enää nykyään itsestäänselvyys. Ja vaikka olisi vakituinenkin työ ei asuntolainaa välttämättä saa jos ei tulot ole tarpeeksi suuret. Jossain landella saa tietysti talon vaikka 50 000eurolla (kyllä, meille tarjottu jopa 20 000e), mutta meidän 7 henkisellä perheellä ei mitään mahdollisuutta ostaa taloa Helsingistä jossa haluamme asua.

Sä olet ymmärtänyt sen, että elämä on täynnä valintoja. Sä olet valinnut oman tiesi ja ymmärrät, että se rajoittaa tiettyjä asioita. Jos haluaa paljon lapsia, on se pois muusta. Teillä ei ole varaa esim. omakotitaloon ja sä tunnut hyväksyvän sen, että näin on.

Mutta en tajua, miten yhteiskunnan pitäisi antaa asuntoja niille, jotka ovat asuneet samassa kämpässä 20 vuotta. Úseiden vuokra-asuntojen rakentaminen on sosiaalisesti tuettua, sitten vuokraa tuetaan asumistuen muodossa ja sitten se kämppä pitäisi saada vielä omaksi.

Me muut maksamme kaikki ne veroissamme. Ensin olemme todennäköisesti maksaneet veroissamme isot asumistuet, työttömyyskorvaukset ym. Sitten jollakulla olisi oikeus saada iso omaisuus ihan tuosta vain.

Ja millä se asunnon arvo määriteltäisiin? Hinnat kun tuppaa nousemaan aikojen myötä.

Turha nillittää, on testattu juttu. Miksi en ole opiskellut hyväpalkkaista ammattia johtuu siitä että olen halunnut tehdä elämässäni muita asioita. Ehkä juuri älykkyyteni takia en ole koskaan kokenut tarvetta mennä "putkeen", opiskeluputki, työputki jne. Olen aina voimakkaasti kyseenalaistanut itsestäänselvyyksiä, enkä ole nähnyt tuossa putkessa mitään tavoittelemisen arvoista. Toki rahalla saa kaikkea kivaa, mutta ei se takaa onnellisuutta. Toisin kuin keskivertoälykkyydellä varustettu keskiluokkainen keskiverto av-mamma ei minulla ole ollut tarvetta hankkia titteleitä tai omaisuutta näyttääkseni muille miten hyvin olen onnistunut elämässäni. Eikä minulla ole tarvetta korottaa itseäni tai miettiä onko joku duunari siksi ettei pää riitä opiskeluun tms. Fiksuinta on elää elämää ja tehdä työtä joka tekee onnelliseksi. Jos onnelliseksi tekee vain se mitä muut minusta ajattelevat on se aika surullista. Olen se jolla 7-henkinen perhe.. Niin meillä on varaa useampaankin lapseen, mutta ei omistusasuntoon pk-seudulla ja se on tosiaan oma valinta. Varaa omistusasuntoon ei ole koska se merkitsisi unelmistani luopumista ja minulla ei ole varaa luopua unelmista koska ne ovat syy elää ja elämän tarkoitus. Uraohjuksena olo ei kuulu siihen haavekuvaan joka minulla elämästäni on ollut ja jota haluan toteuttaa. Minä pidän tärkeämpänä rahanmenokohteena lapsia kuin taloa. Jos joku kokee että omistusasunto ym. omaisuus on tärkeämpi kuin lapset niin eläköön hän niin jos tulee siitä onnelliseksi. Minulle on aika sama kuka nämä seinät omistaa sillä asun kaupungin asunnossa ja nämä ovat pysyviä eikä asunnosta voi häätää jos elää ihmisiksi ja maksaa vuokransa. Asuntoa saa tuunata ja siinä voi asua vaikka loppuikänsä. Enkä ole satojatuhansia velkaa;) Mutta kyllä olen sitä mieltä että pitäisi päästä joidenkin ihmisten sisäisestä epävarmuudesta jota kompensoidaan pätemällä koulutuksella ja omaisuudella. Nämä ihmiset täällä vastustavat ajatusta omistusoikeuden siirtymisestä vuokralaiselle, vaikka se ei olisikaan heiltä pois millään tavalla jos puhutaan julkisesta tahosta vuokranantajana. Tietenkin yksityinen puoli on eri asia. Vaikka kyse onkin aina siitä että hyväksikäytetään ihmisiä joilla ei mahdollisuutta omaan asuntoon. Sitä se on, toki siihen voi suhtautua eri tavoin, vaikka oikeutettuna niinkuin suurin osa täällä tekeekin.

lääkäriksi, toiminnanjohtajaksi tai joksikin muuksi jossa olisi tienannut enemmän rahaa yleensä koska ei jaksanut tai pää ei yksinkertaisesti rittänyt sitten itketään täällä

Ne ostavat asunnon, joilla on siihen varaa, ne asuvat vuokralla, joilla ei ole varaa tai jotka muuten vaan haluavat niin tehdä. Joku saa toimitusjohtajan palkkaa ja toinen lähihoitajan palkkaa, kolmas palomiehen ja neljäs vaikka perhepäivähoitajan jne. Miten joku voi oikeasti luulla, että kaikkiein pitäisi saada sama elintaso kuin sillä toimitusjohtajan palkkaa nauttivalla?

Koska ne muut tekevät yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää työtä kuin se TOIMITUSJOHTAJA. Luuletko tosiaan että on joku taho joka on määrännyt eri ammattien palkat niiden tärkeyden tai vaativuuden mukaan? Kaikki tekevät työtä ihmisten ja yhteiskunnan hyväksi, jokainen oman panoksensa. Jonkun duunarin työ on useinkin paljon rankempaa niin fyysisesti kuin henkisestikin kuin sen TOIMITUSJOHTAJAN. Moni pienipalkkainen pelastaa työkseen ihmishenkiä, onko se oikeasti vähemmän tärkeää kuin jonkun yrityksen johtaminen?

kiitettävillä arvosanoilla, kävin töissä samalla ja pyöritin suurperhettä jossa yksi erityislapsiteini jonka kanssa todella vaikeaa, kävin 1,5v kestäneen aviokriisin läpi ja 2 keskenmenoa puolessa vuodessa ja sairastuin verenpainetautiin. Nyt sitten tuntui että mulla loppuu voimat. Nyt teen pienipalkkaisia keikkatöitä ja koitan kerätä voimia opiskelujen jatkamiseen ja se että olen edelleen pienipalkkaisella alalla ei ole oma valintani, olisin jo mielelläni muualla mutta en ole superihminen vaikka aika läheltä liippaakin. Tohtoriksi asti kuitenkin oli tarkoitus opiskella, toivottavasti saan vielä voimia jatkaa.

Onko todellisuudentaju oikeasti noin hukassa? Ihan kuin sitä mihinkään noin vain "hakeuduttaisiin".

Mä olen itsekin pienipalkkaisella alalla ja ihan on oma valinta. Jos haluaisin, voisin tehdä jotain muuta, kouluttautua jne. Aina on olemassa ihmisiä jotka haluavat olla pienipalkkaisia ja tehdä yksinkertaista duunia. Kaikilla on sama mahdollisuus edetä. Että menoks vaan, turhaa täällä nimittelet :)

Viimeisenä lauseena oli ylpeä toteamus: Enkä ole satojatuhansia velkaa.

Joku toinen on ottanut riskin ottaessaan lainaa. Hän on ehkä viettänyt unettomia öitä työttömyyden uhatessa, joutunut tekemään ylitöitä lainan maksun varmistamiseksi tai pitämään lyhennysvapaita (korkoa toki pitää maksaa) perhevapaiden aikana.

Jos hän jostakin syystä vuokraisi tällaisen asunnon pitkäksi aikaa, joku toinen voisi elää siinä huolettomana ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua omistusoikeus siirtyisi... Kätevää.

Jos joku kokee että omistusasunto ym. omaisuus on tärkeämpi kuin lapset niin eläköön hän niin jos tulee siitä onnelliseksi. Minulle on aika sama kuka nämä seinät omistaa sillä asun kaupungin asunnossa ja nämä ovat pysyviä eikä asunnosta voi häätää jos elää ihmisiksi ja maksaa vuokransa. Asuntoa saa tuunata ja siinä voi asua vaikka loppuikänsä. Enkä ole satojatuhansia velkaa;)

hän on valinnut että haluaa lyhentää toisen ihmisen asuntolainaa. tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!

ettei valtion/kuntien puolesta rakenneta kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Kannattaa nyt muistaa se, että moni vuokralla-asuja saa yhteiskunnantukia (asumistukea, ja/tai eläkettä ymv.) ja nyt nuo rahat menevät "hukkaan" =vuokranantajalle.



Esim. asumistuki on asia, joka NOSTAA vuokria! Ne jotka maksavat asumisensa ITSE asuvat vaatimattomammin mitä ne joiden vuokran maksaa kela/sossu.



Esim. perhe jossa kolme lasta ja äiti kotona, isä työssä jossa matala palkka ---> nippa nappa tulot sen rajan yli ettei asumistukea saa =asutaan mahdollisimman halvassa ja usein "liian pienessä" asunnossa.

vert.

Esim. perhe jossa työtön yh-äiti kolmen lapsen kanssa ---> kaikki tulot ovat tulonsiirtoja, eli lapsilisiä, työttömyyspäivärahaa, asumistukea, sossun avustuksia jne. = voi asua paljon isommassa ja kalliimmassa asunnossa mihin olisi varaa jos ITSE palkkatyöllä vuokra pitäisi maksaa.



Totuushan on se, että vuokrat ovat liian korkealla, toisin sanoen vuokra-asunnoilla tehdään rahaa. Jos valtio/kunnat rakentaisivat omia kohtuuhintaisia asuntoja, ei niillä tarvitsisi tavoitella VOITTOJA, vaan vuokrat voisivat olla sillä tasolla että ne kattavat kustannukset ja mahdolliset remontit.



Tällä tavoin SÄÄSTETTÄISIIN VEROEUROJA (=sinun ja minun maksamia!) koska asumistuki ei menisi vuokranantajille vaan valtiolle/kunnalle. Ja muutenkin asumistukea maksettaisiin vähemmän, sillä matalampi vuokra=vähemmän asumistukea.



Ja nuo asunnot voisivat olla siistejä ja hyvin rakennettuja, ei mitään "kaupungin vuokrakämppiä" joissa asuu ties mitä laitakaupungin kulkijaa, vaan ihan tavallisia perheasuntoja, pieniä yksiöiä/kaksioita eläkeläisille ja opiskelijoille jne. hyvillä paikoilla jne.



Tämä asia on sellainen johon pitäisi puuttua, sillä menetämme joka vuosi kohtuuttomia summia veroeuroja "turhaan", niille rahoille olisi parempaakin käyttöä...! Ja esim. pk-seudulla on ihan älyttömät vuokrat, vaikka palkatkin ovat muuta Suomea korkeammat, niin se ei lohduta esim. opiskelijaa jonka on pakko käydä töissä koulun ohella, ellei pappa betalar.

kyllä pankki myöntää.. itse olen äitiyslomalla tällä hetkellä ja tulot eivät ole huimat, mutta 8vuotta laitoin rahaa säästöön pienenkin määrän ja siitä kehkeytyi lopulta n.6000€. se oli 5% haluamamme asunnon summasta. sen verran pankki yleensä vaatii. nyt asumme mukavasti omassa rivitaloasunnossa. mies tienaa duunari hommissa sen 1900€ kk ja lainaa maksellaan minimillä