Pitäisikö 20 vuotta samassa vuokrakämpässä asuneen saada asunto itselleen?

että älykkyys (vaikka olis Mensan testillä testattu) ja viisaus eivät ole sama asia.

Sinun heittosi julkisen puolen asuntojen "osamaksujärjestelmästä" ei kuulosta kovin tarkkaan mietityltä.

Turha nillittää, on testattu juttu.

Miksi en ole opiskellut hyväpalkkaista ammattia johtuu siitä että olen halunnut tehdä elämässäni muita asioita. Ehkä juuri älykkyyteni takia en ole koskaan kokenut tarvetta mennä "putkeen", opiskeluputki, työputki jne. Olen aina voimakkaasti kyseenalaistanut itsestäänselvyyksiä, enkä ole nähnyt tuossa putkessa mitään tavoittelemisen arvoista. Toki rahalla saa kaikkea kivaa, mutta ei se takaa onnellisuutta. Toisin kuin keskivertoälykkyydellä varustettu keskiluokkainen keskiverto av-mamma ei minulla ole ollut tarvetta hankkia titteleitä tai omaisuutta näyttääkseni muille miten hyvin olen onnistunut elämässäni. Eikä minulla ole tarvetta korottaa itseäni tai miettiä onko joku duunari siksi ettei pää riitä opiskeluun tms. Fiksuinta on elää elämää ja tehdä työtä joka tekee onnelliseksi. Jos onnelliseksi tekee vain se mitä muut minusta ajattelevat on se aika surullista.

Olen se jolla 7-henkinen perhe.. Niin meillä on varaa useampaankin lapseen, mutta ei omistusasuntoon pk-seudulla ja se on tosiaan oma valinta. Varaa omistusasuntoon ei ole koska se merkitsisi unelmistani luopumista ja minulla ei ole varaa luopua unelmista koska ne ovat syy elää ja elämän tarkoitus. Uraohjuksena olo ei kuulu siihen haavekuvaan joka minulla elämästäni on ollut ja jota haluan toteuttaa. Minä pidän tärkeämpänä rahanmenokohteena lapsia kuin taloa. Jos joku kokee että omistusasunto ym. omaisuus on tärkeämpi kuin lapset niin eläköön hän niin jos tulee siitä onnelliseksi.

Minulle on aika sama kuka nämä seinät omistaa sillä asun kaupungin asunnossa ja nämä ovat pysyviä eikä asunnosta voi häätää jos elää ihmisiksi ja maksaa vuokransa. Asuntoa saa tuunata ja siinä voi asua vaikka loppuikänsä. Enkä ole satojatuhansia velkaa;)

Mutta kyllä olen sitä mieltä että pitäisi päästä joidenkin ihmisten sisäisestä epävarmuudesta jota kompensoidaan pätemällä koulutuksella ja omaisuudella. Nämä ihmiset täällä vastustavat ajatusta omistusoikeuden siirtymisestä vuokralaiselle, vaikka se ei olisikaan heiltä pois millään tavalla jos puhutaan julkisesta tahosta vuokranantajana. Tietenkin yksityinen puoli on eri asia. Vaikka kyse onkin aina siitä että hyväksikäytetään ihmisiä joilla ei mahdollisuutta omaan asuntoon. Sitä se on, toki siihen voi suhtautua eri tavoin, vaikka oikeutettuna niinkuin suurin osa täällä tekeekin.

nimeltään osaomistus tms. mutta siinä maksetaan vielä jotain päälle mutta maksetut vuokrat vähennetään kauppahinnasta.

Miksi kannatan tällaista on se, etten ymmärrä miksi joillain pitäisi olla etuoikeus saada omistusasunto tai etuoikeuksia mihinkään? He eivät ole mitenkään parempia ihmisiä kuin ne toiset. Monet tekevät parhaansa, mutta pieni palkka, pätkätyö, sairaus tms. estää ottamasta/saamasta asuntolainaa. Vuokra-asunnot tuottavat kuitenkin tuloa, ne tuetutkin. Vuokralainen maksaa vuokraa sen 20 vuoden aikana usein enemmän kuin omistusasuja lainaa. Kumpikin maksaa. Epätasa-arvo on siinä että toiset saa lainaa ja toiset ei, vaikka pystyisi maksamaankin. Toiset saa asunnon lopulta omaksi, pienempituloinen ei koskaan vaikka on lopulta maksanut asunnon hinnan siinä missä omistusasujakin. Tietysti jos vuokralla asuminen olisi oikeasti kaikille vapaa valinta, eli kuka tahansa saisi asuntolainan ei tuollaista "vuokranmaksulla omaksi" -systeemiä edes kukaan kaipaisi.

Sä olet ymmärtänyt sen, että elämä on täynnä valintoja. Sä olet valinnut oman tiesi ja ymmärrät, että se rajoittaa tiettyjä asioita. Jos haluaa paljon lapsia, on se pois muusta. Teillä ei ole varaa esim. omakotitaloon ja sä tunnut hyväksyvän sen, että näin on.

Mutta en tajua, miten yhteiskunnan pitäisi antaa asuntoja niille, jotka ovat asuneet samassa kämpässä 20 vuotta. Úseiden vuokra-asuntojen rakentaminen on sosiaalisesti tuettua, sitten vuokraa tuetaan asumistuen muodossa ja sitten se kämppä pitäisi saada vielä omaksi.

Me muut maksamme kaikki ne veroissamme. Ensin olemme todennäköisesti maksaneet veroissamme isot asumistuet, työttömyyskorvaukset ym. Sitten jollakulla olisi oikeus saada iso omaisuus ihan tuosta vain.

Ja millä se asunnon arvo määriteltäisiin? Hinnat kun tuppaa nousemaan aikojen myötä.

Turha nillittää, on testattu juttu. Miksi en ole opiskellut hyväpalkkaista ammattia johtuu siitä että olen halunnut tehdä elämässäni muita asioita. Ehkä juuri älykkyyteni takia en ole koskaan kokenut tarvetta mennä "putkeen", opiskeluputki, työputki jne. Olen aina voimakkaasti kyseenalaistanut itsestäänselvyyksiä, enkä ole nähnyt tuossa putkessa mitään tavoittelemisen arvoista. Toki rahalla saa kaikkea kivaa, mutta ei se takaa onnellisuutta. Toisin kuin keskivertoälykkyydellä varustettu keskiluokkainen keskiverto av-mamma ei minulla ole ollut tarvetta hankkia titteleitä tai omaisuutta näyttääkseni muille miten hyvin olen onnistunut elämässäni. Eikä minulla ole tarvetta korottaa itseäni tai miettiä onko joku duunari siksi ettei pää riitä opiskeluun tms. Fiksuinta on elää elämää ja tehdä työtä joka tekee onnelliseksi. Jos onnelliseksi tekee vain se mitä muut minusta ajattelevat on se aika surullista. Olen se jolla 7-henkinen perhe.. Niin meillä on varaa useampaankin lapseen, mutta ei omistusasuntoon pk-seudulla ja se on tosiaan oma valinta. Varaa omistusasuntoon ei ole koska se merkitsisi unelmistani luopumista ja minulla ei ole varaa luopua unelmista koska ne ovat syy elää ja elämän tarkoitus. Uraohjuksena olo ei kuulu siihen haavekuvaan joka minulla elämästäni on ollut ja jota haluan toteuttaa. Minä pidän tärkeämpänä rahanmenokohteena lapsia kuin taloa. Jos joku kokee että omistusasunto ym. omaisuus on tärkeämpi kuin lapset niin eläköön hän niin jos tulee siitä onnelliseksi. Minulle on aika sama kuka nämä seinät omistaa sillä asun kaupungin asunnossa ja nämä ovat pysyviä eikä asunnosta voi häätää jos elää ihmisiksi ja maksaa vuokransa. Asuntoa saa tuunata ja siinä voi asua vaikka loppuikänsä. Enkä ole satojatuhansia velkaa;) Mutta kyllä olen sitä mieltä että pitäisi päästä joidenkin ihmisten sisäisestä epävarmuudesta jota kompensoidaan pätemällä koulutuksella ja omaisuudella. Nämä ihmiset täällä vastustavat ajatusta omistusoikeuden siirtymisestä vuokralaiselle, vaikka se ei olisikaan heiltä pois millään tavalla jos puhutaan julkisesta tahosta vuokranantajana. Tietenkin yksityinen puoli on eri asia. Vaikka kyse onkin aina siitä että hyväksikäytetään ihmisiä joilla ei mahdollisuutta omaan asuntoon. Sitä se on, toki siihen voi suhtautua eri tavoin, vaikka oikeutettuna niinkuin suurin osa täällä tekeekin.

lääkäriksi, toiminnanjohtajaksi tai joksikin muuksi jossa olisi tienannut enemmän rahaa yleensä koska ei jaksanut tai pää ei yksinkertaisesti rittänyt sitten itketään täällä

Ne ostavat asunnon, joilla on siihen varaa, ne asuvat vuokralla, joilla ei ole varaa tai jotka muuten vaan haluavat niin tehdä. Joku saa toimitusjohtajan palkkaa ja toinen lähihoitajan palkkaa, kolmas palomiehen ja neljäs vaikka perhepäivähoitajan jne. Miten joku voi oikeasti luulla, että kaikkiein pitäisi saada sama elintaso kuin sillä toimitusjohtajan palkkaa nauttivalla?

Koska ne muut tekevät yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää työtä kuin se TOIMITUSJOHTAJA. Luuletko tosiaan että on joku taho joka on määrännyt eri ammattien palkat niiden tärkeyden tai vaativuuden mukaan? Kaikki tekevät työtä ihmisten ja yhteiskunnan hyväksi, jokainen oman panoksensa. Jonkun duunarin työ on useinkin paljon rankempaa niin fyysisesti kuin henkisestikin kuin sen TOIMITUSJOHTAJAN. Moni pienipalkkainen pelastaa työkseen ihmishenkiä, onko se oikeasti vähemmän tärkeää kuin jonkun yrityksen johtaminen?

jonkun yksityisen pitäisi kenellekään asuntoaan luovuttaa. Vaan että tällainen systeemi pitäisi olla esim. asumisoikeusasuntojen sijasta.

Mutta en näe ylpeilyn aihetta velalla elämisessäkään. Monellahan on hienot puitteet, asunto, auto, kesämökki, kaikki velaksi ostettuja ja niillä ylpeillään vaikka niitä ei edes oikeasti omisteteta. Mitä hienoa tuossa on? Minusta vaan noloa.

Viimeisenä lauseena oli ylpeä toteamus: Enkä ole satojatuhansia velkaa.

Joku toinen on ottanut riskin ottaessaan lainaa. Hän on ehkä viettänyt unettomia öitä työttömyyden uhatessa, joutunut tekemään ylitöitä lainan maksun varmistamiseksi tai pitämään lyhennysvapaita (korkoa toki pitää maksaa) perhevapaiden aikana.

Jos hän jostakin syystä vuokraisi tällaisen asunnon pitkäksi aikaa, joku toinen voisi elää siinä huolettomana ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua omistusoikeus siirtyisi... Kätevää.

Jos joku kokee että omistusasunto ym. omaisuus on tärkeämpi kuin lapset niin eläköön hän niin jos tulee siitä onnelliseksi. Minulle on aika sama kuka nämä seinät omistaa sillä asun kaupungin asunnossa ja nämä ovat pysyviä eikä asunnosta voi häätää jos elää ihmisiksi ja maksaa vuokransa. Asuntoa saa tuunata ja siinä voi asua vaikka loppuikänsä. Enkä ole satojatuhansia velkaa;)

Sekä riskistä, kun rakennuttamiseen tulee ottaa lainarahaa.

Valtion? Eli veronmaksajien?

Ne ostaa asuntonsa, jotka siihen kykenevät. Pienilläkin tuloilla saa asuntolainaa, mikäli asunnon haluaa ostaa. Kysehän on paljon vain siitä, kuka haluaa ottaa riskin, 20 vuoden ajalle kun on vaikeaa ennustaa omaa rahatilannetta.

jonkun yksityisen pitäisi kenellekään asuntoaan luovuttaa. Vaan että tällainen systeemi pitäisi olla esim. asumisoikeusasuntojen sijasta.

Onnea teille. Me tarvittaisiin paljon enemmän, kun kohtuukokoinen asunto samalla alueella maksaa ainakin 300 000, jopa 400 000. Siis vähintään tämä 5h+k kokoinen ja tämäkin on meille pieni.

Saitko tosiaan lainaa äitiyslomalla? Minä kysyin vuosia sitten, en saanut. Mutta ei kaikki saa sitä lainaa, koittakaa tajuta. Meillä vielä pienemmät tulot ja enemmän lapsia. Monilapsisella perheellä ei vielä 2000e palkkatulot riitä lainan saamiseen.

kyllä pankki myöntää.. itse olen äitiyslomalla tällä hetkellä ja tulot eivät ole huimat, mutta 8vuotta laitoin rahaa säästöön pienenkin määrän ja siitä kehkeytyi lopulta n.6000€. se oli 5% haluamamme asunnon summasta. sen verran pankki yleensä vaatii. nyt asumme mukavasti omassa rivitaloasunnossa. mies tienaa duunari hommissa sen 1900€ kk ja lainaa maksellaan minimillä

kuka olet...! Jos olet "tunnettua sukua" ---> pankissa tiedetään että perheelläsi on miljoonaomaisuudet (mitkä sinulle joskus perintönä siirtyy/voidaan olettaa että rahallista tukea perheeltä saato jos työpaikka menee alta tm.) niin saat lainan vaikka olisit kotiäitinä/työttömän jne. Mutta jos et ole kukaan =perheelläsi ei rahaa ole, niin turha on mennä lainaa anomaan pienillä tuloilla.

älykkyys kertoo kyvystä "hoksata" asioita ja ymmärtää kokonaisuuksia.

Mutta voisitko perustella mikä ei kuulostanut mietityltä? Se että jollain on mahdollisuus samaan kuin jollain toisella ei ole keneltäkään pois. Etenkin kun on perusteltua että myös pienipalkkaisilla jotka tekevät työnsä jota yhteiskunta tarvitsee on samat ihmisoikeudet kuin toimitusjohtajallakin. Markkinatalouden syytä on se ettei heillä ole varaa kun taas tuottavampaa työtä tekevällä on. Oikeudenmukaisuuden tai työn tärkeyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tottakai osa ihmisistä on aina kateellisia jollekin, aina joku saa enemmän kuin minä, vaikka sitten se erityislapsen yksinhuoltajaäiti kaikkine tukineen, huoh.

että älykkyys (vaikka olis Mensan testillä testattu) ja viisaus eivät ole sama asia.

Sinun heittosi julkisen puolen asuntojen "osamaksujärjestelmästä" ei kuulosta kovin tarkkaan mietityltä.

Turha nillittää, on testattu juttu.

Miksi en ole opiskellut hyväpalkkaista ammattia johtuu siitä että olen halunnut tehdä elämässäni muita asioita. Ehkä juuri älykkyyteni takia en ole koskaan kokenut tarvetta mennä "putkeen", opiskeluputki, työputki jne. Olen aina voimakkaasti kyseenalaistanut itsestäänselvyyksiä, enkä ole nähnyt tuossa putkessa mitään tavoittelemisen arvoista. Toki rahalla saa kaikkea kivaa, mutta ei se takaa onnellisuutta. Toisin kuin keskivertoälykkyydellä varustettu keskiluokkainen keskiverto av-mamma ei minulla ole ollut tarvetta hankkia titteleitä tai omaisuutta näyttääkseni muille miten hyvin olen onnistunut elämässäni. Eikä minulla ole tarvetta korottaa itseäni tai miettiä onko joku duunari siksi ettei pää riitä opiskeluun tms. Fiksuinta on elää elämää ja tehdä työtä joka tekee onnelliseksi. Jos onnelliseksi tekee vain se mitä muut minusta ajattelevat on se aika surullista.

Olen se jolla 7-henkinen perhe.. Niin meillä on varaa useampaankin lapseen, mutta ei omistusasuntoon pk-seudulla ja se on tosiaan oma valinta. Varaa omistusasuntoon ei ole koska se merkitsisi unelmistani luopumista ja minulla ei ole varaa luopua unelmista koska ne ovat syy elää ja elämän tarkoitus. Uraohjuksena olo ei kuulu siihen haavekuvaan joka minulla elämästäni on ollut ja jota haluan toteuttaa. Minä pidän tärkeämpänä rahanmenokohteena lapsia kuin taloa. Jos joku kokee että omistusasunto ym. omaisuus on tärkeämpi kuin lapset niin eläköön hän niin jos tulee siitä onnelliseksi.

Minulle on aika sama kuka nämä seinät omistaa sillä asun kaupungin asunnossa ja nämä ovat pysyviä eikä asunnosta voi häätää jos elää ihmisiksi ja maksaa vuokransa. Asuntoa saa tuunata ja siinä voi asua vaikka loppuikänsä. Enkä ole satojatuhansia velkaa;)

Mutta kyllä olen sitä mieltä että pitäisi päästä joidenkin ihmisten sisäisestä epävarmuudesta jota kompensoidaan pätemällä koulutuksella ja omaisuudella. Nämä ihmiset täällä vastustavat ajatusta omistusoikeuden siirtymisestä vuokralaiselle, vaikka se ei olisikaan heiltä pois millään tavalla jos puhutaan julkisesta tahosta vuokranantajana. Tietenkin yksityinen puoli on eri asia. Vaikka kyse onkin aina siitä että hyväksikäytetään ihmisiä joilla ei mahdollisuutta omaan asuntoon. Sitä se on, toki siihen voi suhtautua eri tavoin, vaikka oikeutettuna niinkuin suurin osa täällä tekeekin.

Aloin kyselemään äidiltä, että mitä järkeä maksaa lainaa (äitini oli suurissa vaikeuksissa lainan kanssa jäätyään leskeksi)



No minä sitten tietysti no jos olisi vuokralla ei tarttis pelätä pankkia. Mitä tapahtuu jos on kymmenen vuotta maksanut vuokraa saako sen asunnon sitten omaksi ? Äiti selitti juurtajaksain rahat menee joka kuukausi kankkulankaivoon, mutta lainassa maksat "itsellesi" Jo siis tuolloin alle 15v totesin eihän vuokralla olemisessa ole mitään järkeä !!!

esim. jos on asunut pitkänä samassa asunnossa (vaikka 10-15 vuotta) siihen olisi etuosto-oikeus, ja jo maksetuista vuokrista saisi jonkun verran hyvitystä kauppahinnasta.



Vuokralaisen tekemät kunnostukset voisi myös hyvittää vuokrassa, tietysti niin että omistaja ensin hyväksyisi suunnitelman ja sitten puolueeton osapuoli tarkistaisi onko työn jälki hyvää.



Monessa muussa maassa vuokralaisella on tälalisia oikeuksia, joten luulisi ettei näiden saaminen suomalaiseksi käytännöksi olisi mitenkään mahdotonta.

samassa asunnossa pitäisi olla tyytyväinen siitä, että vuokra on todennäköisesti paljon matalampi kuin naapurilla.



Meinaan vaan sitä, että markkinoilla vuokrat tuntuvat nousevan tyhjissä asunnoissa paljon nopeammin kuin niissä joista vuokralainen ei muuta pois. En ole varma, mutta luulen että vuokrasopimuksessa on joku katto% vuotuiselle vuokran korotukselle. Tyhjän asunnon vuokraa taas voi seuraaville vuokralaisille korottaa miten haluaa. Meidän naapurinmummo kertoi maksavansa 350e vuokraa keskustan 90m² asunnosta, oli asunut siinä 15v. Me maksettiin samaisesta 750e.

Kuka on määrännyt, että omistusasunto kuuluu ihmisoikeuksiin ja jos joku ei pysty omistusasuntoa hankkimaan, se on ihmisoikeuksien polkemista?

Kuka tuollaisen osamaksujärjestelmän kustannukset maksaa? Kun taloja rakennetaan, sitä varten tarvitaan pääomaa, mistä tuo pääoma tulee?

Kun vuokralainen, eli osamaksumaksaja, maksaa kuukausittain vuokraa vastaavan osuuden, kuka maksaa asunnon rakentamista varten otettua lainaa ja kenen vastuulla se on?

Mikäli tällainen osamaksutalo vaatii remonttointia, kuka sen maksaa?

Suomi on siinä mielessä hyvin tasa-arvoinen maa, että täällä oikeasti kaikilla on oikeus ja mahdollisuus käydä koulut ja opiskella sellainen ammatti kuin haluaa (ja johon rahkeet riittää). Sinä olet valinnut perheen ja lapset tämän edelle, kuten moni muukin. Eikö se ole silloin oma valinta ja tiedossa oleva asia, ettei kaikkea voi saada? Ison asuntolainan vuoksi meillä ei tule olemaan suurta perhettä. Emme myöskään lainan vuoksi matkustele paljoa. Jos joku muu matkustelee, ei se ole mielestäni epätasa-arvoista (eikä sekään ole ihmisoikeus).

älykkyys kertoo kyvystä "hoksata" asioita ja ymmärtää kokonaisuuksia.

Mutta voisitko perustella mikä ei kuulostanut mietityltä? Se että jollain on mahdollisuus samaan kuin jollain toisella ei ole keneltäkään pois. Etenkin kun on perusteltua että myös pienipalkkaisilla jotka tekevät työnsä jota yhteiskunta tarvitsee on samat ihmisoikeudet kuin toimitusjohtajallakin. Markkinatalouden syytä on se ettei heillä ole varaa kun taas tuottavampaa työtä tekevällä on. Oikeudenmukaisuuden tai työn tärkeyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tottakai osa ihmisistä on aina kateellisia jollekin, aina joku saa enemmän kuin minä, vaikka sitten se erityislapsen yksinhuoltajaäiti kaikkine tukineen, huoh.

että älykkyys (vaikka olis Mensan testillä testattu) ja viisaus eivät ole sama asia.

Sinun heittosi julkisen puolen asuntojen "osamaksujärjestelmästä" ei kuulosta kovin tarkkaan mietityltä.

No kertokaa mistä, niin käyn kysymässä. Tulot on 1600-2000e kuussa, 2 aikuista, 5 lasta. Pätkä- ja freelancer-töitä.

Toki vuokralla-asuja maksaa joka kuukausi "turhaan" X euroa, omaa lyhentämällä rahaa jäisi myös "säästöön".



Mutta kaikilla ei ole haluja ottaa sitä isoa velkaa niskaansa. Esim. itse teen töitä ja opiskelen samalla lisää (yksi tutkinto on jo), en voisi tehdä näin jos minulla olisi iso velka. Lähitulevaisuudessa tulen asumaan ulkomailla pari vuotta(ehkä pidempäänkin), nyt voin vain viedä tavarat lapsuudenkodin autotalliin ja sanoa vuokrasopimuksen irti, ei huolta asunnon myynnistä tai vuokramisesta, ei huolta lainan lyhennyksistä.



Luultavasti hankin omistuasunnon joskus, mutta vasta sitten kun tiedän missä tulen asumaan pysyvästi.



Kannattaa muistaa, ettei se omistusasuminenkaan aina ole niin huippua. Esim. nro 106 äiti olisi saattanut saada asumistukea vuokraan --> käyttöön olisi jäänyt enemmän rahaa/kk.

Itse elän tässä hetkessä, matkustelen ja joka kuukausi säästän pienen summan. Olen laskenut, että tuolla säästämisellä saan kerättyä sen verran rahaa, että lasten lennettyä pois kotoa, voin ostaa itselleni pienen kaksion "vanhuuden asunnoksi". Luultavasti muutan naapurikuntaan, siellä asunnot edullisempia mitä täällä ja terveydenhoitopalvelut paljon paremmat:)

esim. jos on asunut pitkänä samassa asunnossa (vaikka 10-15 vuotta) siihen olisi etuosto-oikeus, ja jo maksetuista vuokrista saisi jonkun verran hyvitystä kauppahinnasta.

Oletetaan, että minulla on asunto, jossa joku on asunut pitkään. Haluan laittaa asunnon myyntiin hintaan 200 000e. Okei, niin voisin tehdä että tarjoan asuntoa ensin vuokralaiselleni ja vasta sitten muille. Se taas ei ole mielestäni reilua, että minä olen maksanut täyden hinnan asunnostani ja joudun myymään sen ehkä alle markkinahinnan (sanotaan vaikka 180 000e) vuokralaiiselleni vain siksi että hän on siinä asunut pitkään vaikka joku olisi valmis maksamaan siitä 210 000e.

Sen sijaan vuokralaisen tekemät kunnostustyöt hyvittäisin vuokrassa.

esim. jos on asunut pitkänä samassa asunnossa (vaikka 10-15 vuotta) siihen olisi etuosto-oikeus, ja jo maksetuista vuokrista saisi jonkun verran hyvitystä kauppahinnasta.

Vuokralaisen tekemät kunnostukset voisi myös hyvittää vuokrassa, tietysti niin että omistaja ensin hyväksyisi suunnitelman ja sitten puolueeton osapuoli tarkistaisi onko työn jälki hyvää.

Monessa muussa maassa vuokralaisella on tälalisia oikeuksia, joten luulisi ettei näiden saaminen suomalaiseksi käytännöksi olisi mitenkään mahdotonta.

sekä lasten määrä, että työt

elämä on valintoja

No kertokaa mistä, niin käyn kysymässä. Tulot on 1600-2000e kuussa, 2 aikuista, 5 lasta. Pätkä- ja freelancer-töitä.

Joissain tapauksissa on voinutkin maksaa asunnon hinnan verran, mutta oma on moka, jos ei ole omaa ostanut. Pitäisikö varakkaiden ihmisten aina luopua hyväntekeväisyyttään omaisuudestaan?



Usein 20 vuodessa ei edes makseta asunnon arvoa. Kaverini asuu Helsingissä n. 700000€ arvoisessa asunnossa keskustassa ja maksaa vuokraa 1400€/kk. 20 vuodessa hän tulisi maksaneeksi vain vähän yli 300000. Ja tuohon vuokraan sisältyy muutakin kuin asunnon arvo mm. vesi ja saunavuoro. Notta silleen aika ontuva logiikka ap:n kysymyksessä.

jonka myyntihinta-arvio on tällä hetkellä 380 000 euroa.



Jos ottaisimme nyt lainan 20 vuoden maksuajalla ja samalla kuukausierällä kuin mitä maksamme, saisimme lainaa 210 000 euroa. (Eli oikeastaan meillä ei olisi varaa ostaa omaa asuntoamma, jonka hinta on noussut siitä syystä, että rakensimme sen itse tänne pk-seudulle) Sen lisäksi olisimme maksaneet korkoja 136 000 euroa, yhteensä siis 346 000 euroa.



Jos meillä olisi täällä vuokralainen, olisi hän maksanut vuokrana (sama summa, kuin millä me lyhennämme lainaa) 20 vuodessa 348 000 euroa. Me olisimme maksaneet tuosta vuokratuotosta verot, kustantaneet rikkoutuneet kodinkoneet 20 vuoden aikana, remontoineet useasti jnejne. Ja sitten vuokralaisella olisi oikeus ottaa meidän talomma.



Ja hyvässä lykyssä vuokralainen olisi saanut asumistukea asumiseensa.



KOmmunismi jyrää!!!

ja olisimme tietenkin kantaneet lainariskin koko ajan, kun taas vuokralainen olisi ollut huoleton ja velaton.

mutta minusta on myös kivaa, että meillä on oma talo ja vähän rahaa muuhunkin. Siksi meillä on halustamme huolimatta vain 2 lasta. Jos olisimme tehneet viisi lasta, olisi muu elämämme huomattavasti niukempaa. Ei kaikkea vain voi saada, sen luulisi aikuisen ihmisen jo ymmärtävän!!!