Onko täällä muita expat-elämästä nauttivia?

En ole expatriaatti, mutta ollut Suomessa kotona vuoden lapsen kanssa. Minulla/meillä on säästöjä ja säästettyjä lomia, joten kituuttaa ei ole tarvinnut. Olen matkustanut vuoden aikana kolme kertaa ulkomaille ja Suomessa viikonloppumatkoja. Rahaa on ollut ostaa omia ja lapsen vaatteita, käydä päivittäin ulkona lounaalla, kahvilla, sisustaa vähän kotia.



Nyt kun on vuosi menny näin, niin sanonpa vaan, ettei tämä kyllä riitä päivän sisällöksi. Toki suuri osa päivästä menee lapsen kanssa, mutta liika on liikaa. Kun sitä shoppailua ja lounastelua tekee monta kertaa viikossa, niin ei siitäkään enää jaksa innostua. Menen takaisin töihin, koska haluan nimenomaan nauttia arjesta. Eli neljänä päivänä viikosta töissä, perjantait kotona "äitiysloma-asioita tehden", viikonloput sitten sitä vapaa-aikaa. Ehkä silloin se hiekkalaatikon laidalla istuminen tuntuu lomalta ja vapaalta ja kahviloissa käydään "juhlahetkinä".



Ja muistakaa, että oma pärjääminen kannattaa aina jotenkin varmistaa. Ne, jotka sanovat, ettei heille tule koskaan eroa: voi olla, ettei eroa tule, mutta mitä tahansa voi yhtäkkiä tapahtua. Mies voi sairastua tai jopa kuolla. Älkää laittako kaikkia munianne yhteen koriin.

mielelläni vuodeksi tai pariksi, tietysti kohdemaan pitäisi olla sellainen että siellä viihtyy. Ottaisin seikkailun kannalta ja olen aina nauttinut matkustelusta. Harmi ettei ainakaan tällä hetkellä ole miehen työn puolesta mahdollista.

En tiedä onko se nykyään enää mikään kultakaivos. Ensinnäkin, niitä ei enää hirveästi tarjota ja usein paikallisella sopimuksella saat paremmin palkkaa, joten hyöty on vähän makuasia. Itse olen paikallisella sopparilla ja tiedän ettei ne expat-sopparit mitään suurta herkkua enä ole... jos sellaisen saa.

ei minusta olisi siihen, ei kunniantunto kestäisi.

Et ole mitään, olet vain lastenhoitaja, kun mies tuo leivän pöytään...säälittävää lähinnä.

ettet arvosta omien lasten hoitoa ja kotitöitä ollenkaan. Minusta se on kovaa työtä, arvostan todella kotiäitejä.

t. olosuhteiden pakosta työssäkäyvä äiti

on todella surullista jos äiti ajattelee että lapsisaan joitava äiti ei ole mitään....?Muuta kuin säälittävää? JOkainen lapsi toivoisi että hänellä olisi vanhempi jolle hän olisi MAAILMAN TÄRKEIN. Todella surullista olla tuollaisen äitiyttä halveksivan äidin lapsi, jolla ei muutenkaan näytä kaikki oleva ihan kohdallaan:( Jos laitetaan vastakkain lasten paras ja oma kunniantuntoni (!) niin kyllä sen kunniantunnon ihan kepeästi vetäisee vesssanpöntöstä alas eikä edes tunnu missään. Se on helppoa kun arvostaa ja kunnioitaa itseeän ja lapsiaan ja ihmisiä ja elämää ylipäätään; ei tarvitse mitään ulkoista kunniaa itseään pystyssä pitämään. ja mä olen työelämässä jossa sitä kunniaa on tarjolla, mutta ei se ole mitään verrattuna lapsiini!

Olen täysin samaa mieltä. Itse olen expat- vaimo. Meillä on kaksi vuotias poika jota minä hoidan kotona ja mies käy töissä. Lasten ja kodin hoito on kovaa hommaa! Kyllä tuntuu monesti että helpommalla pääsisi jos olisi päivät töissä. Nostan hattua kaikille jotka kotona lapsiaan hoitaa. Siinä ei ole mitään väärää jos haluaa kasvattaa itse omat lapsensa ja antaa heille paljon aikaa! Ja kun hyvin usein expat vaimoilla ei ole muutakaan vaihtoehtoa..

Miten joku kehtaa sanoa että "et ole mitään, olet vain lasten hoitaja"!!!! Äiti EI OLE pelkkä lastenhoitaja, lasten kasvattaminen on aika haastavaa hommaa. Paljon helpommalla pääsee jos vie ne päiväkodin tätien kasvatettavaksi. 

Kyllä pistää vihaksi tuollaiset ihmisten kommentit!!!