Onko täällä muita expat-elämästä nauttivia?

aivan samaan tilanteesenhan monet perheet joutuvat myös suomessa joutuessaan muuttamaan paikasta toiseen työn tia minkä tahansa perässä...

suurin shokki paluumuuttajalle on palata takaisin suomalaiseen suvaitsemattomaan ja tylyyn ilmapiiriin, varsinkin kun ulkomaanvuodet ovat ihmisenä vain kasvattaneet ja tehneet avarakatseisemmaksi ja suvaitsevammaksi.

Mikään ei raasta äidin sydäntä niin paljon kuin se, että joudutaan erottamaan lapset ystävistään ja niistä tutuista kuvioista, joihin ovat komennuksen aikana sopeutuneet. Tähän vääjämättä päädytään, jos kyse on komennuksesta. Toisille tämä käy helpommin ja toisille taas ei.

mies teki ekalla työkomennuksella 7-8 tunnin työpäivää ja työmatkoja oli 1-3 vuodessa eli todella vähän. Tällä kertaa mies tekee tavallista 8 tunnin työpäivää ja työmatkoja ei ole ollut vielä ainuttakaan. Mieheni ei siis ole uraohjus vaan valitsee työnsä nimenomaan niin että olisi mahdollisimman vähän työmatkoja nyt kun perheemme lapset ovat pieniä. (Ennen lapsia siis matkustelimme paljon työn takia.)



Itsekin olen havahtunut ulkomailla siihen miten suomalaiset naiset ovat vaatineet tasa-arvoa niin kovasti että joutuvat nyt olemaan vahvoja ja selviämään monista jutuista tosi reippaan itsenäisesti. Täällä esim synnyttänyttä naista tulee yleensä äiti tai muu lähisukulainen auttamaan ensimmäisiksi viikoiksi ja äidit hoitavat lapsiaan pitkään kotona, on tavallista tehdä osapäivästä työviikkoa ainakin lasten kouluun menoon saakka tai jopa pidempään.



t: 45

Ulkomaan keikka oli hyväksi miehen uralle. Jos perhe ei olisi lähtenyt, ei mieskään olisi "päässyt", ts. ei halunnut lähteä ilman perhettä... Mies laittoi mun tilille joka kuukausi tietyn summan, joka oli mun "palkka"... Jos meillä minä olisin lähtenyt tekemään uraa, olisi ollut ihan yhtä selviö että mies olisi hoitanut kodin ja mä maksanut siitä miehelle "palkkaa".

Tuskin, eivät kaikki elä saman kaavan tai ihanteiden mukaan.

Mutta sitä en käsitä, miksi täällä itketään ja nälvitään toisen valinnoista. Jokainen eläkööt, miten haluaa.

Henkilökohtaisesti minua ei saisi expartiksi. Halua muunlaista elämää.

AP:lle, hienoa että nautit olostasi! Kerran täällä eletään ja totuus on, että moni pikkurouvaräksyttäjä vaihtaisi osia kanssasi heittämällä, jos siihen tulisi tilaisuus.

Onneksi eivät edes tiedä mistä jäävät paitsi ;)

jos vähänkään alkaa tuntua, että mies ottaa ja lähtee lipettiin tai on eron aika, niin ÄLKÄÄ TULKO TAKAISIN SUOMEEN hoitamaan eroprosessia.



Vaatikaa ero hoidettavaksi kohdemaassanne - ainakin Espanjassa, Saksassa ja muutamassa muussa tietämässäni maassa mies on velvollinen ylläpitämään eronkin sattuessa vaimonsa totuttua elintasoa.

on melko mukavaa, kun ei ole rahasta puutetta eikä huomisesta väliä.



Näin olen itsekin elänyt.



Mutta ole niin hyvä - ihan itsesi tähden - älä unohda,että Suomessa miehellä ei ole avioeron sattuessa elatusvelvollisuutta vaimoaan kohtaan.

Huolehdi siis siitä, että sinulla on mahdollisuus myös alkaa puhtaalta pöydältä oma itsellinen elämäsi - vaikka teillä olisikin nyt kaikki hyvin. Ja ehkä myöhemminkin.



Olen seurannut tarpeeksi monia sinunkaltaisiasi (ja minunkaltaisiasi) elämänkohtaloita.

nautiskele :) olen iloinen puolestasi! itekki välillä 'toivon' samaa, mutta olen ehkä liian itsenäinen, vaikka helpommallahan siinä pääsis.

ei minusta olisi siihen, ei kunniantunto kestäisi.



Et ole mitään, olet vain lastenhoitaja, kun mies tuo leivän pöytään...säälittävää lähinnä.

ei minusta olisi siihen, ei kunniantunto kestäisi.

Et ole mitään, olet vain lastenhoitaja, kun mies tuo leivän pöytään...säälittävää lähinnä.

ettet arvosta omien lasten hoitoa ja kotitöitä ollenkaan. Minusta se on kovaa työtä, arvostan todella kotiäitejä.

t. olosuhteiden pakosta työssäkäyvä äiti

kun teen sitä joka päivä.



Mutta en minä kenenkään toisen rahoilla ala silti elämään ja kehu sitä, kuinka olen jossain kun MIES tienaa ja hoitaa homman.



Ei, ei, ei.

arvostus oli tuosta kaukana. Itse et ole vissiin koskaan ollut kotiäiti? Tai jos olet, niin kenen rahoilla silloin elit, jos et miehesi? Yhteiskunnan?

että kuulostat katkeralta. Ap ei arvostellut tai haukkunut muita, kertoi vain nauttivansa elämästään expattina. Nauttisin varmaan minäkin, eikä minun tarvitse haukkua ap:ta sen takia säälittäväksi EI MIKSIKÄÄN.

jos vain sanon, että on säälittävää olla toisen tulojen armoilla.

alistunut toisen rahoilla olemiseen.



Olen kyllä kasvattanut lapseni ja minulla on ollut heille aikaa, vaikka olen itse tienannut rahani.

Kumma juttu, kun kerroimme aikanaan Suomessa lähtevämme komennukselle ulkomaille sain minäkin muutamalta kuulla noita "avioeron sattuessa olet puilla paljailla" -varoituksia. Toisille on niin vaikea iloita muille tapahtuvista hyvistä asioista.



Meilla mies tienaa, minä hoidan lapsia. Ei käy kunnialle koska koen että molemmat teemme arvokasta tyota ja tarvitsemme toisiamme jotta homma toimii. Viihdyn kotona ja nautin lastemme kanssa olemisesta. Perhe-elämä ja parisuhde kukoistaa. Nyt mietimme paraikaa jatkaisimmeko vielä sopimusta. Houkuttelee...

mieshän sen jatkaa. Sinä olet pelkkä kotiäiti, vaikka kuinka arvokasta työtä se olisikin.



Ei tämä ole katkeruutta, vaan elätte kuin vanhassa maailmassa.

alistunut toisen rahoilla olemiseen.

Olen kyllä kasvattanut lapseni ja minulla on ollut heille aikaa, vaikka olen itse tienannut rahani.

Minä taas olen sitä mieltä, että työn teko sekä lasten- ja kodinhoito ovat saman arvoisia hommia. Lapset ja koti kun on hankittu yhdessä, niin jonkunhan niistäkin on huolehdittava. Jos taloudellinen tilanne sallii lasten hoidon kotona, niin hieno juttu. Jos ei, niin sitten töihin, kuten minä tein. Mutten lainkaan halveksi kotiäitejä, vaikka eivät rahaa toisikaan taloon.

mieshän sen jatkaa. Sinä olet pelkkä kotiäiti, vaikka kuinka arvokasta työtä se olisikin.

Ei tämä ole katkeruutta, vaan elätte kuin vanhassa maailmassa.

Jos molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ratkaisuun? "pelkkä" kotiäitinä olo on monelle kunnia-asia, toisille taas ei. Mitä väliä, ei kai kukaan sinua pakota jäämään kotiin?

mutta sitä, että puhutaan "me" muodossa, kun mies tekee sopimukset ja hoitaa rahapuolen, siinä on aina jollain tavalla alistuneessa tilassa. Sitä voidaan käyttää vaikka vuosien päästä jonkinlaisena keinona aiheuttaa mielipahaa toiselle.



Vaikka ei ajattelisikaan noin kyynisesti, eikä kaikki asiat noin menekään, minua lähinnä huvittaa se, että toinen on tehnyt varallisuuden tai aseman, toinen hoitanut lapset. Eihän se ole tasa-arvoinen, eikä vertainen "tiimi".



Tämä nyt on mielipiteeni, puhdistettuna suomalaiskansallisesta kateudesta ja katkeruudesta. Minun ajatuskulkuuni ei vain mahdu moinen.

mieshän sen jatkaa. Sinä olet pelkkä kotiäiti, vaikka kuinka arvokasta työtä se olisikin.

Katsos, jotkut pariskunnat tekevät isot, koko perhettä koskevat päätökset yhdessä. Vaikka mies onkin töissä, koskee tämä sopimus myös vaimoa ja lapsiakin. Sitä et tunnu käsittävän, sillä sinusta nämä asiat eivät ole tasavertaisia.

mieshän sen jatkaa. Sinä olet pelkkä kotiäiti, vaikka kuinka arvokasta työtä se olisikin.Ei tämä ole katkeruutta, vaan elätte kuin vanhassa maailmassa.

Mikähän sitten olisi "uudessa maailmassa" elämistä? Meillä on molemmilla hyvä koulutus ja mullakin pitkä ura takana ennen kotiäidiksi jäämistä. Nyt on lasten aika ja sitten voi taas keskittyä duuneihin. Ihanaa että voi olla monenlainen! Tämä sopii meille ja olen todella onnellinen, että olemme saaneet mahdollisuuden kokea tällaisenkin elämänvaiheen. Miksiköhän tämä herättää niin paljon katkeruutta?