Onko täällä muita expat-elämästä nauttivia?

tiedätkö, miksi näitä naisia on kutsuttu iät ja ajat? Pikkurouviksi.



Et tunnu itse tajuavan, toisen siivellä eläminen tai emäntänä oleminen ei vain ole MINUN pääkoppaani mahtuva asia.



Lopetan osaltani tähän. Toin jo mielipiteeni ilmi tarpeeksi hyvin. Olen kokenut tätä expat/äiti tekee kaiken ja mies työn lapsuudessani.

ei todellakaan, eikä kateutta.



Onko eriävä mielipide aina kateuden merkki? Tai se, että ei ymmärrä toisen päätöksiä.



Pikkurouva, pidä elämäsi.

mutta sitä, että puhutaan "me" muodossa, kun mies tekee sopimukset ja hoitaa rahapuolen, siinä on aina jollain tavalla alistuneessa tilassa. Sitä voidaan käyttää vaikka vuosien päästä jonkinlaisena keinona aiheuttaa mielipahaa toiselle.

Vaikka ei ajattelisikaan noin kyynisesti, eikä kaikki asiat noin menekään, minua lähinnä huvittaa se, että toinen on tehnyt varallisuuden tai aseman, toinen hoitanut lapset. Eihän se ole tasa-arvoinen, eikä vertainen "tiimi".

Tämä nyt on mielipiteeni, puhdistettuna suomalaiskansallisesta kateudesta ja katkeruudesta. Minun ajatuskulkuuni ei vain mahdu moinen.

Nainen hoitaa lapset ja kodin, jotta mies voi käydä töissä, tienata varallisuutta ja asemaa. Mies käy töissä ja elättää perheen, jotta nainen voi kasvattaa ja hoitaa lapset. Jos arvostaa vain uraa, rahaa ja asemaa, silloin tuo ei tietenkään ole tasa-arvoinen asetelma. Mutta jos molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä järjestelyyn ja molemmat kunnioittavat toistensa työpanosta, silloinhan olemme asian ytimessä, tasa-arvossa. Eikö?

alistunut toisen rahoilla olemiseen.

Olen kyllä kasvattanut lapseni ja minulla on ollut heille aikaa, vaikka olen itse tienannut rahani.

Jokuhan (pk??) ne on sunkin lapset hoitanut sillä välin kun olet itse ollut tienaamassa. Se on sitten kunniakasta vai??

Sinun mielestäsi me kotiäitiyttä arvostavat olemme vanhanaikaisia ja pikkurouvia. Meidän mielestä sinä taas olet katkera. Kai molemmat saamme pitää mielipiteemme, vaikka olemmekin eri mieltä? Miksi vain sinä saat pitää meitä vanhanaikaisina, mutta me emme sinua katkerana...? Tasa-arvon ja perspektiivin puutettako? ;)

tiedätkö, miksi näitä naisia on kutsuttu iät ja ajat? Pikkurouviksi.

Et tunnu itse tajuavan, toisen siivellä eläminen tai emäntänä oleminen ei vain ole MINUN pääkoppaani mahtuva asia.

Lopetan osaltani tähän. Toin jo mielipiteeni ilmi tarpeeksi hyvin. Olen kokenut tätä expat/äiti tekee kaiken ja mies työn lapsuudessani.

Se ei muuta teitä miksikään. Olette toisen armoilla.

[ Mutta jos molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä järjestelyyn ja molemmat kunnioittavat toistensa työpanosta, silloinhan olemme asian ytimessä, tasa-arvossa. Eikö?

[/quote]

Just näin! On vanhanaikaista ajatella etta tasa-arvo on sitä kun molemmat tekevät tismalleen samat asiat. Ihmiset voi olla hyviä tai kiinnostuneita eri asioista. Pääasia että hommat hoituvat, keskinäinen kunnioitus pelaa ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisia elämäänsä!

Koulutus, työura ja asema löytyvät. Jos tulee ero, menen töihin. How simple is that?

ei oikeasti elämäänsä arvostavan tarvitse kirjoitella täällä, saati puolustella noin valintojaan.



Sainpa provottua, todella helpolla. Teidän pitäisi olla niitä fiksuja ja filmaattisia, miksi menette näin halpaan.



Tutkikaa sisintänne. Näkemiin.

Aika huono lopetus, sori vaan ;).

meki oltiin provoja vaan, ähäkuttiähäkutti :D



Hiukan nolo lopetus, mutta annan sinun pitää ylpeytesi ;).

tosin osasin todellakin suututtaa yhden tuttavamme kun kerroin hänelle, miten tärkeätä olisi pitää oman taloudellisen itsenäisyytensä.

Vaikkapa sitten vain niin, että käy ennen ulkomaille siirtymistä asianajotoimistossa ja laatii yhdessä miehen kanssa elatuspaperit kuntoon - tärkeät jo senkin vuoksi, jos mies vaikka joutuisi työkyvyttömäksi ja pitkäaikaishoitoon - mistä muuten saat perheellesi elatuksen, jos suurin osa palkasta/eläkkeestä menee laitoshoitoon?

Tiedän, sanot, että on tylsää ajatella "pahimman" mukaan, mutta varsinkin, jos teillä on lapsia, pitäisi nämä elämässä nyt vain joskus sattuvat hankalammatkin asiat selvittää jo etukäteen.

Eikä ole todellakaan naurun asia, jos näiden komennusten jälkeen ja vuosien kuluessa suhde kariutuu eikä sinulla ole minkäänlaista taloudellista turvaa.

Kukaan ei toivonne itselleen tai toiselle sellaista kohtaloa, mutta ottakaa nyt ihmeessä tuokin seikka huomioon - vaikka miehenne olisi kuinka ihana.

Miten minä voin tässä olla mitään ja ketään neuvomassa?

Minä olen itse elänyt suurimman osan elämääni edustusrouvan elämää - olen nauttinut suurimmasta osasta vuosista, mutta valitettavasti myös tuo toinen todellisuus iskeytyy meillä yhdellä ja toisella - ja useimmalla kasvoillemme.

Minä ratkaisin tilanteen menemällä töihin - ja olin siinä onnellisessa tilanteessa, että koulutukseni ja taitoni sellaisen minulle mahdollistivat.

Kumma juttu, kun kerroimme aikanaan Suomessa lähtevämme komennukselle ulkomaille sain minäkin muutamalta kuulla noita "avioeron sattuessa olet puilla paljailla" -varoituksia. Toisille on niin vaikea iloita muille tapahtuvista hyvistä asioista. Meilla mies tienaa, minä hoidan lapsia. Ei käy kunnialle koska koen että molemmat teemme arvokasta tyota ja tarvitsemme toisiamme jotta homma toimii. Viihdyn kotona ja nautin lastemme kanssa olemisesta. Perhe-elämä ja parisuhde kukoistaa. Nyt mietimme paraikaa jatkaisimmeko vielä sopimusta. Houkuttelee...

paitsi elatuspaperit. Ja mita tarkoitat elatuspapereilla? Mita muuta? Koulutus? Omat saastot? Etta ei lahde expatiksi? Etta menee itse toihin ulkomailla? Mita tarkoitat?

Missä olitte?

pari kyseenalaistajaa, toinen niistä tosin provo.



Eihän siinä mitään, jos homma toimii. Kaikissa asioissa on hyviä ja huonoja puolia.



Tärkeintä, että nauttii elämästään.

Erotuksena se, että asemamaat ovat olleet sellaisia, ettei niissä ole pelkästään lekoteltu auringonpaisteessa, vaan esim. byrokratia ja vallitsevat olosuhteet ovat tuoneet omat kiemuransa oleskeluun. Lisäksi äiti ei vain levännyt laakereillaan vaan teki omaa juttuaan (väikkäriä, tutkimustyötä ym.).

Itselleni ei missään nimessä soveltuisi pelkkä kotirouvan rooli, meilläkin oli kuitenkin apulaisia, mm. lastenhoitaja, siivooja jne. Kyllästyisin kuoliaaksi ja koen (kuten kotonakin olen oppinut), että naisella täytyy olla omat rahat, oma tila ja omat juttunsa, muuten elämä ei ole ihan sitä mitä haluaisin. Jokainen tekee omat valintansa.

en ollut expat-lapsi, olen yksinhuoltaja / vuokrakaksio lapsi.



Siksi koinkin eksoottisena ja ihanana, kun sain mahdollisuuden olla tätä ex-mieheni kanssa. Omalla kohdallani homma ei toiminut, illuusiot murenivat noin vuoden kohdalla, kun mies rupesi korostamaan perheen päänä oloaan erilaisin keinoin, alistamalla taloudellisesti ja fyysisestikin.



Mutta ei tämä tarkoita, etteikö suurimmalla osalla tämä olisi onnellista aikaa!

Kumma juttu, kun kerroimme aikanaan Suomessa lähtevämme komennukselle ulkomaille sain minäkin muutamalta kuulla noita "avioeron sattuessa olet puilla paljailla" -varoituksia. Toisille on niin vaikea iloita muille tapahtuvista hyvistä asioista. Meilla mies tienaa, minä hoidan lapsia. Ei käy kunnialle koska koen että molemmat teemme arvokasta tyota ja tarvitsemme toisiamme jotta homma toimii. Viihdyn kotona ja nautin lastemme kanssa olemisesta. Perhe-elämä ja parisuhde kukoistaa. Nyt mietimme paraikaa jatkaisimmeko vielä sopimusta. Houkuttelee...

On erittain sinisilmaista olla huolehtimatta omasta elamastaan, jos mies vaikka loytaakin toisen. Niin vaan voi kayda, vaikka et et sita ikina kuvittelisi tai uskoisi. Olen nahnyt sen liian monta kertaa, eli pida huolta siita, etta sinulle esim. maksetaan vapaaehtoista elaketta miehen pussista.

Me juuri pidennettiin alkuperäistä sopimusta :) Meillä toinen komennus menossa, oltiin välissä vähän aikaa Suomessa.

Expat-sopimukset vahenevat koko ajan, tai sitten taytyy muuttaa tosi eksoottiseen maahan, etta saa firman kustantamaan kaikki. Moni firma paikallistaa sopimuksia jatkuvasti, eli saat jaada, jos elat kun paikalliset.

En tieda, miksi expat elamasta pitaisi erityisesti nauttia. Normaalia elamaa se on, samat huolet ja murheet ;-). Asemamaakin vaikuttaa siihen, kuinka paljon siita elamasta ihan oikeasti nauttii. Perusarkielamaahan se on, lapset koulussa, maito kaupasta, purkki vaan nayttaa erilaiselta kuin Valion maitopurkki.

En tieda, miksi expat elamasta pitaisi erityisesti nauttia. Normaalia elamaa se on, samat huolet ja murheet ;-). Asemamaakin vaikuttaa siihen, kuinka paljon siita elamasta ihan oikeasti nauttii. Perusarkielamaahan se on, lapset koulussa, maito kaupasta, purkki vaan nayttaa erilaiselta kuin Valion maitopurkki.

Ja ainakin minulle pahinta on ollut juuri tuo kotona oleminen. Ei siksi, että kokisin eläväni mieheni siivellä, vaan siksi, että kotona kökkiminen on yksinkertaisesti tosi puuduttavaa. Onneksi koulutukseni ja aikaisempi työkokemukseni on sellaista, että pystyn tekemään töitäkin täällä, muuten olisimme kyllä lähteneet takaisin Suomeen.

Sitä paitsi ainakaan meillä edes elintaso ei jää niin jälkeen "täysin kustannetusta" expat-elämästä, jos olemme molemmat töissä Suomessa.

Mutta kelle sopii vuosien oleminen kotona, niin mikäs siinä. Ainakin meidän tuttavapiirissä lapsia tulee perheisiin paljon, mikä on ihan ymmärrettävää, jos toisen aikuisen "projektina" on pelkästään koti ja lastenhoito.