Oulun ensimmäistä odottavat ja marraskuu

Kiva, että Verkku on taas mukana keskusteluissa! Onnittelut vielä tätäkin kautta!



Joo, luinkin tuosta, että kyllä sinne OYSiin pääsee terveenä synnyttämään miehetkin. No, me lähdetään varmaan joka tapauksessa sinne Oulaskankaalle. Verkulta oliskin kiva kuulla kokemuksia! Tuon Kemin tilanteen tavallaan ymmärrän, kun siellä on kaikki keskoset ja tehohoidossa olevat samoissa tiloissa ku synnäri ja synnyttäneiden osasto, sinne ei todellakaan oo asiaa jos on yhtään kipeänä. Ja ihan oikeasti en käsitä niitä, jotka sinne on kipeänä menneet! Ihan käsittämätöntä. Nehän kai katsoo tilanteen uudestaan maanantaina, viikonlopun ajaksi olivat rauhottaneet tilanteen kieltämällä kaikki tukihenkilöt.



Minä kyllä toivon, että tämä syntyis ennen laskettua aikaa. Ihan valmis se jo on, vaikka ei yliajalle meniskään. Sais tulla vaikka heti. Mutta edelleen epäilen, että joulukuulle menee. Mitään merkkejä ei olis siitä, että synnytys olis lähellä.



Miitiksi käy huominen, iltapäivä passaa mainiosti. Oon äitin kans menossa kaupunkiin jossain vaiheessa, neljän jälkeen on varmasti jo asiat hoidettu. Nähdään sitten huomenissa!

Voi että, olispa ihana päästä miittiin. Teidän pitää tulla käymään meillä kattomassa typykkää! :)



Eli mulla alkoi supistukset n.10 min välein su-ma yönä. Aamulla irtosi limatulppa.

Sairaalassa 2aikaan, silloin kanava hävinnyt ja 4cm auki.

Syötiin ja ihmeteltiin jonkin aikaa, kunnes 5cm auki, ja pääsin ammeeseen. Siellä killuin 1,5h ja supistuksetkin tiheni pikkuhiljaa.

Vähitellen menin niin kipeäksi, että ei voinut olla mitenkään päin. Ilokaasu ei auttanut mitenkään.

Kätilö tutki, että sai tilattua lääkärin, ja olinkin jo 9cm auki. Päädyttiin spinaaliin, ja sen pistämisestä jäi kammo, kun lekuri ei ensin löytänyt oikeaa kohtaa.

Kalvot puhkaistiin ja sitten ponnistamaan, mulle ei tullut minkäänlaista ponnistamisen tarvetta. Ilman spinaalia olisin varmaan kuollut, meni alapäästä lähes täysin tunto ja sattui silti :)

Kätilö tsemmppasi ihanasti, tuki välilihaa ja venytti, olipa kuulemma painanut välillä vauvan päätäkin ettei tulisi liian vauhdilla.

Lapsi rääkäisi heti ulos tullessaan, ja se hetki, kun vauva nostettiin syliin oli jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla :) Itkua tuli, ja paljon.



Jälkeiset tuli nätisti, ja kolme tikkiä ommeltiin.



Vauva imi heti reippaasti rintaa.

Päivät osastolla oli mielenkiintoisia, vauvaan tutustumista, valvomista ja todella pahaa oloa. Mulla siis oma vointi niin huono, harmi, kun vauva voi hyvin. Tyytyväinen olin, kun sieltä ei ajettu pois kovin äkkiä, ennemmin eivät meinanneet pois päästää.

Edelleen on alapään kanssa vaikeaa, ja hengittäminen on jostain syystä vaikeaa.



Tyttö nukahti vihdoinkin muualle kuin tissille :) On kyllä mahdoton känkkäränkkä neiti, kaikki hoitotoimenpiteetkin on maailmanloppu :)



Hellunen, meillä taisi auttaa kaikki mahdolliset ässät :)



Marsupialia, minä olin todella tyytyväinen Oulaisten toimintaan. Suurin osa henkilökunnasta oli aivan ihania ja iloisia. Ja omaa synnytystä hoitanut kätilö oli aivan mahtava.

Ruoka oli hyvää, meilläkin tuore isä useana päivänä tuli aamusta ja lähti illasta kotiin, ja olikin isona apuna kun itselle oli maratooni kääntää sängyssä kylkeä tai käydä vessassa.



Tulipa tarinaa.

Täytyy sanoa, että mahtavalta näyttää ja ihana, että olette jaksaneet pitää ketjua yllä. Itse aloitin ketjun joskus heinäkuussa (?) ja te olette niin mukavasti täällä jaksaneet tukea ja kannustaa toisianne ja jopa tavanneetkin, onnittelut!



Itselläni jäi kirjoittelut heti alkuunsa raskauden komplikaatioidenn vuoksi, jouduin osastolle OYSsiin neljä kertaa korkeiden verenpaineiden takia, jopa 172/122. Tuossa vaiheessa ei kirjoittelu käynyt mielessäkään!



Itse synnytin 15.9. maailmaan maailman suloisimman pikku-tytön viikoilla 38+4. Synnytyksestä en kerro tässä enempää, kun ajattelin perustaa Vauvat-osioon oman ketjun oululaisille esikkoäideille, tervetuloa sinne :)



Onneksi olkoon kaikille vauvoista ja hirmu paljon tsemppiä vielä odottaville.



(Lohdutuksena vierailukiellosta voin kertoa, että itselläni päivät meni osastolla hirmu nopeasti rytmien vuoksi ja voittehan te käydä itse kanttiinissa moikkaamassa isejä, vaikkakin se ei ihan sama asia ole, mutta näkeepä rakkaimpaa silti :))

Verkku, kiva lukea sun synnytyskertomusta. Mukava kuulla että Oulaskankaalla on hyvä synnyttää ja olla hoidossa. Kyllä oon koko ajan varmempi siitä, että sinne mekin ajellaan.



Annana+nuppu, onnittelut vauvasta!



Nähdäänkö me nyt sitten Raxin edessä 16.30?

Just oon lähdössä joten pikaisesti vaan miittiin totean että tulen 16.30 Raxiin.. Nähdään siellä!

Meillä alkaa arki pikkuhiljaa löytyä, vaikka vielä pitää pieneen tutustua.

Eilen käytiin ekassa kylvyssä kotona, ja voi kun neiti oli haltioissaan vaikka sairaalassa huuti kurkku suorana :)

Nenä meinaa pikkuisella olla vaan tosi tukossa.



Mikäs Hellusen tilanne?



Sognatorea oon koittanut tavoitella, puhelin tehnyt lakon?



Verkku ja tyttö 7vrk

Helluselta tuli tänään viesti, että eilen on syntynyt heille poikanen. Onnittelut!



Kiva kuulla, että Verkun perheellä menee mukavasti vauvelin kans. Mun onkin pitänyt sulta kysellä miten elo kotona vauvan kans on lähtenyt käyntiin, mutta en vaan oo saanu aikaseks soittaa tai laittaa viestiä. (Ai minäkö muka laiska yhteydenpitäjä?)



Jee, tänään tuli taas yksi (1) kipeä supistus! Täytyy olla onnellinen vähästä. Neuvolassakin kävin tänään ja täti meinas, ettei tämä ennen laskettua synny. On se vähän sentään laskeutunu, mutta pää on vielä aivan heiluvainen, ei siis kiinnittyny. Muuten voisin ollakin vielä ihan mielelläni raskaana, mutta ku nuo yöt on niin tuskasia. Päivisin mulla kyllä on taas hommaa, kun oon muistanu tuon ompelukoneen olemassaolon. :) Tekis kauheesti mieli ommella pieniä vaatteita!



Nyt syömään. Tulin vaan pikasesti kertomaan hellusen kuulumiset. Ja omia siinä samassa. :)



-marsupialia 38+5

Näin me vaan jakaannutaan :)



Marsupialia, minullakaan ei vauva ollut kunnolla laskeutunut eikä kiinnittynyt missään vaiheessa. Huomasin itse, kun synnytysmaanantaina kävin saunassa, että maha oli laskenut aivan kauheasti. Ettei sekään välttämättä merkkaa mitään. Ja ne muutamat tosi kipeät supistukset edellisenä yönä.

Muusta ei oikein voinut päätellä mitään.



Mulla on aika kuihtunut olo, sairaalaan jäi yli kymmenen kiloa :)

Verkku, kiva tietää ettei sen pään ihan välttämätöntä oo kiinnittyä ennen synnytyksen alkamista! En tosin siltikään odota, että tämä tästä mihinkään syntyis. Vielä. Neuvolantätikin sanoi ettei tää synny ennen laskettua, paitsi jos vedet menee. Sitä mun pitikin sitten jäädä miettimään, että uskaltaako sitten lähteäkään Oulaskankaalle ajelemaan, jos niin sattuu käymään. Äiti just tänään sanoi, että sen ensimmäinen synnytys oli käynnistyny vesienmenolla ja siitä reilu tunti niin koko homma oli jo ohi... Että jos samaa vauhtia menis, niin matkalle tulis tämä poikanen. Voi siis olla, että jos vedet menee, niin minä menen OYSiin pusertamaan tätä ulos.



Tänään on viikkoja jo huimat 38+6. Nyt on jotenkin viikko mennyt nopeasti, toivottavasti pari seuraavaakin menis. :D

Onneksi olkoon uudesta perheenjäsenestä! :)



Verkku, kyllä mun puhelimen pitäisi toimia.. Onpa omituista, on tuo kyllä kieltämättä tilttaillut viime kuukausina että liekö se jo valikoi ketä päästää läpi. Viimeksi sain sulta viestin, jossa kysyit mitä kuuluu ja vastasin siihen. Sitten en ole enää susta kuullut.. Pitänee soitella niin jos ne tulis läpi paremmin :) Voisin tulla käymään kylässäkin, jos uskallat mut ottaa. Mulla kun siis edelleen vielä pientä nuhaa päällä. Aika vähäistä tosin enää ja jotenkin tuntuu että ei tämä ole mihinkään menossakaan..



Marsupialia, sitä ei voi tietää vaikka se tulis sieltä ens yönä. Kuulemma synnytys voi alkaa ihan yllättäen ilman mitään merkkejäkin.. Mullakin mennyt nyt yöt vähän kukkumiseen. Jostain syystä vaikee saada unta vaikka väsyttääkin, en käsitä.. Noo, ei se auta kuin koittaa nukkua se minkä saa ja ottaa sit vaikka lisäksi päikkäreitä. Onneksi ei tartte töissä olla..



Sognatore 32+6

Neukkutäti kävi eilen ekalla lotikäynnillä ja totesi mun huikeiden 3tikin olevan tulehtuneet, tuntuu siltä kuin tippuisi koko alakerta polviin. Lääkekuurille pistivät.



Marsupialia, mullehan sanoivat neuvolassa, että jos synnytys käynnistyy vesien menolla, ei kannata lähteä Oulaskankaalle asti, kun supistukset alkaa yleensä sitten niin voimakkaana.

Ja eipä se synnytys useinkaan näytä mitään ihmeempiä merkkejä, mullakin irtos limatulppa vasta sillon aamulla kun oli supistellut jo aikansa.



Sogatore, minä en oo saanut sulta yhtään viestiä sen jälkeen kun kerroin tytöstä. Eilen laiton myös mutta ei sekään tainnut tulla perille?

Tulehan ihmeessä käymään, ja ota koiruus mukaan niin pääsee meidänkin typy leikkimään. Jos et kovin kipeä ole.



Väsyttää, neidillä meinaa kai olla maha kipeä kun ei ala röyhtäisemään ei millään, ja viime yö sitten valvottiin. Kunpa ei vain ois mitään koliikin alkua.

kovasti onnea uusille äideille!

kesti taas ku pääsin kirjottamaan. muutama päivä sitten kahlasin tämän palstan läpi ja siinä se aika sitten menikin, jos nyt kirjottais sit:)

Verkku: tosi ikävää että tikit on tulehtunu..voin kyllä kuvitella että sattuu! eikö ollu kauheeta se kyljen kääntäminen alussa...mut onneks se ei kestä montaa yötä..

vauvoilla kyllä saattaa kestää se röyhtäsyn tulo...puuduttavaa oottaa sitä varsinkin yöllä.. musta tuntu silloin ku tyttö oli ihan vauva että en uskaltanu tarpeeksi "kovaa" taputella selkää jotta röyhtäisy olis tullu, miten sulla, voisko johtuu siitä?oliko vauvalla noussut jo paino:)

meillä tyttö painaa jo 6,5kg

maanantaina oli 5kk neuvola. kiva ku siellä neuvolassa ne sikalunssapotilaat majailee melkeen samalla käytävällä kun neuvolaan odotellaan aikaa.. onneksi niillä oli maskit päällä niin suojas se ainakin.

toivotaan että elämä palautuis äkkiä normaaliksi ja flunssat menis jo pois...kyllästyttää tämä varominen!

Meidän ketju on nykyään kovin hiljainen, kun aktiivisimmat vauvautuu vähitellen. Jospa sitä itekin pikapuoliin pääsis... (toiveunta?) Eilen kävin kaupungilla ja sain muutaman kipeän supistuksen aikaseksi, mutta ne jäi taas muutamaan. Toivon kuitenki, että ne sais edes jotain aikaseksi, ettei ihan nollatilanteesta tarvis lähteä sitte ku oikeesti se lähtö tulee.



Kävin ostamassa Metsolasta taas ihanaa kangasta, jos ens viikolla vaikka vähän ompelis. :) Tein viime viikolla yhdestä kankaasta kaks vaatetta, makso yhteensä vähän alle 18e. Samanlainen haalari maksoi Metsolassa 37,50, joten vähän tuli halvemmaksi tehdä itse



http://lh5.ggpht.com/_uTM1vjhxom4/SwfUJLlJY2I/AAAAAAAABbI/RPnAeqD2Wow/s…



http://lh4.ggpht.com/_uTM1vjhxom4/SwfUIt7CkuI/AAAAAAAABbE/ltmz8Xs3fSg/s…



Ajattelin tehdä tästä toisesta kankaasta samanlaiset, mutta ehkä kokoa isommat. Noissa haalari on 62 ja mikä lie potkupuku tms 56.



marsupialia 39+2

Hiljaista on, mutta ainakin omalla kohdalla se tyystin johtuu siitä, että tuo arjen pyörittäminen eli töissä käyminen ja asunnon pienimuotoinen remontti on syönyt voimia kovasti.



Töitä on vielä kolme päivää ja sitten on minun vuoro päästä nauttimaan hetkeksi kiireettömästä elämästä. Tuskin maltan odottaa, sillä takana on 10 vuoden työputki eli tämä vauva tuo sitten jotain aivan muuta elämään kuin työn =)



Marsupialiahan se näppäränä alkaa tehtailemaan kastepukuja. Omani on siskoni hävittäny maailman tuuliin (lainaan) jo vuosia sitten. Arvatkaa harmittaako se kun olisi ollut erittäin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan ja sillä myös runsaasti tunnearvoa minulle.



t.Katjuska

Ja kun sinäkin poksahdat niin sitten täällä vasta hiljaista on.. :( Minä yksinään kirjoittelen.. jos kirjoittelen.. Toivottavasti ei ihan kuole kasaan koko palsta sitten! Tai jospa vaan muutetaan rytmi vauvaperheelle sopivaksi eli vähän hiljennetään tahtia :)



Pidin eilen ne PartyLite kutsut, kiitos Marsupialia vieraana olosta :) ja nyt on kaiken leipomisen ja jynssäämisen jälkeen liitokset niin hellänä että... Yöllä oli kyljen kääntäminen tuskaa vaikka sen tekikin jalat yhdessä!! Huh! Ei enää noin kovaa tahtia näemmä kestä..



Verkku, minä tulen käymään ensi viikolla ja kysyin jo alustavasti mieheltäkin että milloin sille kävis. Se ei vielä vastannut mitään.. Joko sulla on ruokahalu tai herkkunälkä palannut?



Sognatore 33+3

Meillä taitaa tosiaan olla jonkinlaista koliikin alkua. Toivon vaan ettei pahene. Huoh.



Kannattaa olla varovainen niiden liitosten kanssa, minä kun sain ne niin kipeäksi just ennen synnytystä niin luulen että sillä oli oma osansa hitaaseen toipumiseen kun paikat oli jo valmiiksi hajalla. Nyt kävellessä joku paukkuu tuolla jossain lonkissa tai sielläpäin.



Sognatore, tulkaa vain. Minäkään en ole varma vielä, miten ukko on ensi viikolla töissä. Pitää kysyä.

Kyllähän tuo tuntuu, että ruokahalu palailee pikkuhiljaa. Hyvä niin, kun en tahtos ihan olemattomiin kuihtua.

Joko sait puhelimen vaihdettua? :)



Verkku ja typy 12vrk

Mulle sanoi neuvolantäti, että liitokset on kipeimmät synnytyksen jälkeen. :/ Ihan kiva, kun ne alkaa nyt jo olla niin rikki. Vaikka toisaalta nyt tuntuu, ettei ne ole edes ihan niin kipeät mitä ne oli jossain vaiheessa. Tosin nyt ne on kipeät koko ajan, ku aiemmin ne oli vaan välillä.



Sognatore, kiitos tarjoiluista! Oli herkkua kakkua! Kannatti tulla. :D



Olispa kyllä kiva nähdä Verkun vauva. Ja Verkkuakin. :) Minen vaan oikeen pääse täältä liikkeelle niin kauas, kun mies vie multa aina auton. (Ja se on MUN auto oikeesti!!)



marsupialia 39+3 (LA lähenee uhkaavasti!)

Jospa nyt olisi aikaa ja jaksamista kirjoitella teille muutama rivi. Torstaina päästiin kotiin sairaalasta, mutta ollut niin paljon hommaa tuon vauvan kanssa, että eilen vasta ehdin ekan kerran vähän lueskella tätä palstaa. Lisäksi minulta leikattiin väliliha ja siihen laitettiin tikkejä 2 kerrokseen, ei paljon istuta koneella eikä muutenkaan!!



Mutta tosiaan synnytys sitten alkoi viime viikon su-ma välisenä yönä, supistelin täällä kotona enkä nukkunu ollenkaan. Sit aamutuimaan lähdettiin Oysiin ja siellä päästiin heti synnytyssalin puolelle. Siellä tosin sitten supistukset alkoi hiipumaan, piti puhkaista kalvot,josta ei juuri apua ollut ja loppujen lopuksi laitettiin tippaan oksitosiinia. Sitten alkoikin tapahtumaan, ne keinotekoiset supistukset oli tosi kipeitä! Vähän aikaa selvisin ilokaasulla, mutta sitten oli pakko ottaa epiduraali, kun supisteli niin kovaa ja tiheästi. Se auttoikin IHANASTI ja sain jopa vähän aikaa levättyä ja kerättyä voimia ponnistusvaiheeseen. Epiduraalin aikana supistukset ei sattuneet ollenkaan, tuntui lähinnä siltä, että olis jumaleton p***a tulossa housuun ja tunne vaan voimistui, mitä enemmän kohdunsuu aukesi. Avautumisvaiheen loppupuolella vauvan sydänäänet alkoi heikentyä ja tilannetta seurattiin. Lopulta pääsin ponnistamaan ja sydänäänten heikentymisen takia jouduttiin sitten avittamaan vaavi imukupilla maailmaan ja leikkaamaan tuo haava tuonne alapäähän. Onneksi vauvalle ei ollut mitään haittaa tuosta, terve poika saatiin!



Synnytys oli tosi rankka kokemus, avautumisvaihe kesti n. 14 h ja ponnistus- ja jälkeisvaiheet molemmat n. 20 min. Mutta se tunne, kun näki oman pienen sitten ekan kerran, oli jotain ihan uskomatonta!! Kaikki kivut ja väsy pyyhkiytyi sekunnissa pois ja piti vaan ihmetellä sitä pientä ihmettä siinä rinnalla! Muutenkin mulla on koko synnytyksestä tosi hämärä ja unenomainen muistikuva, en muista kaikkia kohtia ollenkaan. Mies on kertonu juttuja, joita esim. minä tai kätilö on sanonu tai tehny, ja mä en muista niitä ollenkaan. Et vaikka rankkaa oli, niin mitään traumoja ei kyllä jäänyt! Rohkeasti kaikki vaan sitten synnyttämään, kun oma vuoro tulee.



Tuo meidän vauva on niin sanoinkuvailemattoman ihana. Sairaalassakin vaan saatoin tuijottaa sitä tuntikausia. Siellä osastolla meni ihan ok vierailukiellosta huolimatta. Ankeatahan siellä on, mutta niin olis ollu vaikka olis saanu vieraita käydäkin. Itse olin 3 yötä nukkumatta ja olin sitten välillä kyllä semmoisissa mielentiloissa, että toisaalta oli parempi, ettei siellä ollut ylimääräisiä ihmisiä. Ja kirjoja ym. ajanvietettä en tarvinnu ollenkaan, vauva ja sen hoitaminen ja yksinkertaisesti synnytyksestä toipuminen ja kaiken uuden sulattelu vei kyllä kaiken ajan. Oysista muuten sen verran, että henkilokunnasta mulle jäi ainakin ihan positiivinen kuva. Kaikki olivat tosi ystävällisiä ja avuliaita, ainut mikä mätti on se kiire, mikä niillä on. Ei ne ehdi muuta, kuin ne välttämättömät pakollisuudet näyttää. Torstai oli kyllä ehkä elämäni ihanin päivä, kun pääsi vauvan kanssa kotiin ja mies ja vauva saivat alkaa myös tutustua toisiinsa!



Tuo meidän poikanen on tosi rauhallinen ja leppoinen tyyppi. Nukkuu, syö ja kakkaa ja on vaan kertakaikkisen ihana, siinä kaikki mitä se tekee :) Ihan on isänsä näköinen ainakin tässä vaiheessa. Strategiset mitat syntyessä oli 3260g ja 50 cm.



Jeps, tulipahan juttua, toivottavasti edes joku jaksoi lukea :)



Marsupialialla on jo tosi komeat viikot, kohta varmasti sullaki alkaa tapahtua. Ja vaikka kuinka hermot menee odotellessa, niin palkinto kaikesta siitä on niin hieno, että sitä kannattaa vähän odotellakin! Sitäpaitsi mä voin antaa kärvistelyyn vertaistukea, jos tarvit, vielä on ne viimeiset odotuspäivät hyvin muistissa :) Toi sun ompelutaito on kyllä kadehdittava ominaisuus, olis kyl kiva ku vois vaan ommella vauvalle kaikkea ihanaa.



Kirjoitellaan taasen! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.

Täällä onkin odoteltu, miten siellä on vauva-arki lähtenyt sujumaan. Teillä olikin samankokoinen poika kuin meidän neiti.



Sulla on kyllä ollut rankan kuuloinen synnytys! Ja tikit on varmasti tosi kipeät. Minä en pysty vieläkään kunnolla istumaan tai seisomaan pidempään, vaikka repeämät oli vain 1.asteen, mutta taitaa tehdä tuo tulehdus osansa.

Toipumista sinne suuntaan ja haleja! :)



Ainiin,Poks,me on kokeiltu ihan kaikki kikat että röyhtäisisi, mutta ei mikään auta. Hyvin harvoin se saattaa tulla mutta siihen se sitten jää. Pulauttelee kyllä paljon.



Joo, kyllä se Marsupialiakin pian pääsee lähdölle :) Vieläkö Oulaskankaalle meinaat?

Eikä tosiaan kannata pelätä synnytystä, vaikka mullakin oli aika kovat pelot ennemmin niin ei jäänyt kammoa kuin korkeintaan jälkikivuista, ja ne jälkisupistukset oli aivan kammottavia myös..

Minä pelkäsin eniten sitä ponnistusvaiheen kipua ja pahaa repeämistä. Spinaali auttoi siihen mahtavasti, kun vei aika paljon tuntoa pois, mutta tunsin kyllä, kun kätilö opasti mihin suuntaan ponnistaa.



Verkku ja tyttö kohta 2vk

Ihanaa kuulla hellusen synnytyksestä! Haluan kans jo synnyttämään! Mua ei varsinaisesti mikään pelota, vähän jännittää vain. Meillä on edelleen aikomuksena suunnata Oulaskankaalle, jos synnytys alkaa supistuksilla. Jos vedet menee, niin en uskalla sinne asti lähteä, kun äiti tosiaan oli ensimmäisensä synnyttänyt tunnin päästä vesien menosta... Ja neuvolantäti oli sitä mieltä, että ominaisuus voi periytyä, siis nopeus synnytyksessä. Että katsotaan, katsotaan. Muutenkin jos tuntuu että vauhdilla lähtee tulemaan niin mennään OYSiin. Mulla on kavereita muutama harjottelussa siinä os. 13, niin on siellä ainakin vähän seuraa, kun ne ainakin saa käydä moikkaamassa. :)



Tänään oon ollu kyllä niin kypsänä tähän raskauteen, kun väsyttää ja joka paikka on kipeänä, että mielellään vastaanottasin synnytyksen vaikka ens yönä. Olin kyllä laittanut toivoni tähän päivään, kun tekin niin hienosti viikon välein synnytitte. Tänään olis ihan selvästi ollu mun vuoro! :D Jospa vaikka huomenna... (tai ens viikolla tai sitä seuraavalla...)



Nyt mua kutsutaan olkkarista telkun ääreen. :) Kai sitä täytyy vähän sosiaalistua miehenkin kans.