Laittaako "kaikki" avoliitossa syntyneelle lapselle automaattisesti isän sukunimen? Mies suuttui

Olen ehkä vanhanaikainen tai rajoittunut tai jotain, mutta mielestäni lapselle tulee laittaa isän sukunimi. Ennenhän äidin nimelle tuli vain "äpärät". Itsekin sain esikoiseni ollessani vielä avoliitossa, mutta poika sai silti isänsä nimen. Menimme myöhemmin kyllä naimisiin ja koko perhe on nyt samanniminen.

kun hoitaa lapsen asioita, jos on eri sukunimi. Meillä kyllä mieskin hoitaa lapsen asioita, eikä ole ikinä koskaan joutunut selittämään olevansa lapsen isä, vaikka heillä eri sukunimi onkin. Itse mietimme pitkään sukunimi asiaa lähinnä siitä näkökulmasta, että ,siviilisäädystä huolimatta, pitääkö koko perheellä olla sama sukunimi. Totesimme, että ei.

pitääkö koko perheellä olla sama sukunimi. Totesimme, että ei.

Oikeasti vähän naurattaa... Siis eikö tämä nyt ole maailman luonnollisin asia, että perheellä ON sama sukunimi, miksi mitään ei voi tehdä perinteisesti? :) minusta ainakin on aivan ihanaa, että jotkut vielä nykyään kunnioittaa perinteitä ja suostuu olemaan -hui kauheaa- samalla nimellä koko perhe.

Peheellä tulisi olla samasukunimi ja lapsilla nyt ainakin isänsä sukunimi. Ne lapset on alunperinkin tulleet isästään. Nainen vaan tuo miehen siemenen näkyville.



Ka kauhistuttavia ovat nämä naisten sukunimet, joissa on sekä naisen tyttönimi että miehensukunimi. Ei voi rakastaa omaa sukuaan niin paljon. Jos miehen kanssa on niin miehen sukunimi se olla pitää!!!

No ei, makuasioitahan nämä. Minustakin on kivaa että perheellä on sama nimi kaikilla, ei se tietenkään tarkoita että toisin tekevät olisi jotenkin "epä-perhe" tms :) Ja se onko se nimi miehen vai vaimon suvun vai kenties joku yhdessä keksitty on yksi hailee.

Niin ja syy tälle sama nimi-mielipiteelle on se, että itsellä on niin vahva mielikuva siitä, että koen nimen olevan symboli sille miten läheinen suhde on: jos yhdellä on eri nimi, koen että hän kuuluu enemmän siihen eri nimisten porukkaan. Ja joo, tiedän ettei se oikeasti mene näin ;)

Peheellä tulisi olla samasukunimi ja lapsilla nyt ainakin isänsä sukunimi. Ne lapset on alunperinkin tulleet isästään. Nainen vaan tuo miehen siemenen näkyville.

Ka kauhistuttavia ovat nämä naisten sukunimet, joissa on sekä naisen tyttönimi että miehensukunimi. Ei voi rakastaa omaa sukuaan niin paljon. Jos miehen kanssa on niin miehen sukunimi se olla pitää!!!

mutta jotenkin oli selvää ettei miestä naimisiin saa, enkä itsekään siitä oikein innostunut. Olisi ollut jotenkin ihanaa jos olisi ollut sama sukunimi kaikilla, mutten osaa kuvitella miehen sukunimeä itselleni ja se on jo kerran käytettykin. Miehen ex ja isommat lapset kantavat tuota nimeä. Olisi tuntunut jotenkin "väärältä" ja pahaenteiseltä että olisi kaksi naista saman nimen ottaneita. Niinpä me jatkettiin avoliitossa ja meidän molemmat lapset on äitinsä nimellä. Miehelle tuo ei ollut ongelma, miehen vanhemmille kyllä hetken. Meidän suvussa taas ei ollut enää yhtään poikaa (tai tyttöäkään) jatkamaan meidän sukunimeä, nyt on :)

että koko perheellä olisi sama sukunimi. Joko miehen tai vaimon. Englanniksikin sukunimi on Family Name. Minusta on noloa,että äidillä on eri sukunimi kuin lapsellaan, ja näyttää siltä kuin äiti olisi joku perheen ulkopuolinen piika joka ei ollenkaan kuuluisi perheeseen, jos isällä ja lapsilla on sama sukunimi ja äidillä eri. Ulkomailla ainakin semmoista joutuu selittelemään. Tuttavani meni äkkiä naimisiin ja otti miehensä sukunimen, kun koulukaverit olivat kysyneet lapsilta: "onko teidän oikea äiti kuollut?".

nämä parit vastaukset että jos mies haluaa saman sukunimen niin haluvakoon naimisiinkin. Kyllä minä ainakin haluan että se mies menee naimisiin rakkaudesta minua kohtaa kuin että pitää lapsia nimetä lapsethan on vain lainassa ja loppuelämä on "yhdessä oltava" niin eikö sen pitäisi sitten perustua sille halulle olla juuri tuon kanssa. Tehän kiristätte miestä että heehee enpä anna lapselle sinun sukunimeä ennen kuin ollaan naimisissa.



Minun tyttärellä on miehen sukunimi ja se valinta oli jo ennen syntymää selvä minulle ei sitä tarvinnut edes miettiä ja jos olisin halunnut omani antaa olisi mies siihen suostunut. Kävi se mielessä että voisin antaa omanikin mutta ajattelin että kun menemme naimisiin niin on mukavaa että on yhteinen sukunimi ettei tarvitse sitten alkaa vaihtamaan nimiä lapselle. Naimisiin ei olla vielä menty ja vaikka ei mentäisikään ja erottaisiin ei valinta minua haittaisi niin luonnollinen ja itsestään selvä asia oli. Taidan olla tuossa mielessä sitten vanhanaikainen. Äidin sukunimi lapselle on oma valinta ja ok juttu mutta jos se perustuu tuollaiseen kiristykseen ja painostukseen miestä kohtaan niin ollaan kyllä ihan hakoteillä.

Meillä kanssa lapsi sai isänsä sukunimen. Itse sitä ehdotin (tai en edes ehdottanut, totesin vaan että niin tehdään). Jos joskus mennään naimisiin,en halua lapsen sukunimeä vaihtamaan, ja itselleni otan yhdistelmänimen. Muuten ottaisin miehen sukunimen, mutta samanniminen löytyy lähisuvusta.



Ihmettelen tuota ajatusta, että "lapselle äidin sukunimi, niin eron tullessa ei tarvitse vaihtaa nimeä". Tuossa ihmetyttää ensinnäkin se, että jo lapsen nimeä mietittäessä pitää ajatella tulevaa eroa. Ja toinen, mikä tuntuu hassulta, on se oletus, että eron tullessa lapset jää äidille ja juuri äidistä tulee yksinhuoltaja. Ihan yhtä hyvinhän isä voi erossa saada lapset.

tuo, että "ulkomailla" ihmeteltäisiin tilannetta, jossa perheenjäsenillä kaikilla ei ole sama nimi. Jos joku sitä ihmetteleen, niin se kertoo vain ko. henkilön sivistyksen tasosta.



Om myös monia maita, joissa puolisot automaattisesti pitävät aina omat nimensä, sitten näitä Suomen kaltaisia joissa voi valita ja sitten sellaisia, joissa kumppaneille tulee lain nojalla joko miehen tai naisen nimi yhteiseksi nimeksi.

Ei tietenkään voi ottaa lapsen sukunimeä, jos ei mene naimisiin lapsen äidin kanssa.



Uusperheessä sama juttu.

Ja tämä siksi, että joskus mummolleni lupasin, että jos/kun sukunimilaki sen sallii, niin pidän sukumme nimen hengissä. Ja salliihan se. Muut suvun naiset ovat sitten ottaneet nimen miehiltään ja nyt meitä on enää 5 jäljellä. Minulla on 10 vuotta aikaa aivopestä omat tyttäreni pitämään nimistään kiinni. Jostain syystä oman isäni jälkeen sukuumme ei ole poikia syntynyt.

ja ollaan naimisissa.

en ymmärrä tuota luokittelua sen mukaan kumman nimi on erikoisempi. Itse vaihdoin oman tosi harvinaisen sukunimeni aivan tavalliseen tyyliin Virtanen,Korhonen nimeen.

Samoilla linjoilla. Se on se pointti nimenomaan, että miehen nimi otetaan. Ja että lapset saa isänsä nimen. Musta ois jotenki noloa jos lapset ois mun nimellä ja mies yksin eriniminen. Ihan ku mies ois vain joku juoksupoika perheessä.

vauvalle voi laittaa isän sukunimen, jos vanhemmat ovat naimisissa. Muuten pitää odottaa isyyden tunnustamista.

huomaa kun jotkut ovat niin varmoja mielipiteistään että eivät ole miettineet että ehkä on vähän toisenlaisia tilanteita kuin se että Virtanen ja Mattila menevät naimisiin ja saavat lapsen. Minä menin naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa, ja vaikka molemmilla oli pitkä sukunimi päädyin tuplanimeen. Minulla on kansainvälinen etunimi joten jos olisin ottanut pelkästään mieheni nimen niin ei voisi kuvitellakaan että olen suomalainen. Joten sinä joka kritisoit tuplanimiä, en rakasta sukuani niin etten voisi luopua nimestä, mutta kuitenkin on aika tärkeä osa mun identiteettä mistä päin maailmaa tulen että halusin säilyttää nimeni ettei synny väärinkäsityksiä. Miehelle mun nimen ottaminen ei olisi ollut järkevää koska hänellä maansa tavan mukaan on jo kaksi sukunimeä. Lapselle tuli miehen sukunimi koska se on meidän yhteinen sukunimi, eikä minun sukunimeä osattais kirjoittaa oikein mieheni maassa joten käytännöllisempää näin.



Vähän asian vierestä mutta minun mielestäni se tapa mikä on koko Etelä-amerikassa ja ymmärtääkseni myös Espanjassa on tasa-arvoisin. Eli jos mies on Virtanen ja äiti Nummela, lapselle tulee sukunimeksi Virtanen Nummela. Sit jos lapsi menee naimisiin jonkun kanssa jonka nimi on Laakso hänen nimekseen tulee Virtanen Nummela de Laakso. Tosin en tykkää siitä "de" osasta joka vähän viittaa siihen että on miehen omaisuutta. Mutta tosi harvoin naiset siellä käyttävät sitä loppua, eli miehen sukunimeä vaikka olisikin virallinen nimi.

pystyä ajattelemaan järjellä eikä tunteella sukunimiasiaa. On lapsenkin etu, jos hän saa miellyttävän ja harvinaisemman sukunimen, mutta miehille tuntuu olevan liiankin tärkeä juttu usein jatkaa nimeään lapsille.

että paljon useammin isän nimi jos isä asuu samassa taloudessa.

Tosin minulla vieläkin entisen miehen sukunimi, joten se nyt ei ainakaan olisi tullut kysymykseen. Nyt siis minulla ja lapsella entisestä liitosta on sama sukunimi ja miehellä ja kahdella yhteisellä lapsella on sama sukunimi.



Toisaalta taas hyvällä ystävällä on niin, että tällä ja lapsilla on samam sukunimi ja isällä on oma sukunimi. Päätyivät tähän juuri siksi, että äidin sukunimi on kauniimpi ja erikoisempi. Miehen sukunimi on taas hyvin yleinen. Miehen mielestä äidin sukunimi lapsille oli ihan ok.

Niin äiti jää yh. lapsen kanssa saman sukunimen kanssa. Miehen on ansaittava se sukunimi. Minusta lapsi saisi vasta myöhemmin päättää haluaako isän sukunimen.